2016 false

KKO:2016:51

X Ky haki Y Oy:n asettamista konkurssiin, koska Y Oy ei ollut maksanut välitystuomioon perustuvaa saatavaa. Välitystuomiota ei ollut määrätty pantavaksi täytäntöön, ja käräjäoikeudessa oli vireillä välitystuomion mitättömyyttä tai kumoamista koskeva kanne.

X Ky:n saatava ei täyttänyt konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan edellytyksiä, koska välitystuomio ei ole täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomioistuimen antamaa määräystä. Konkurssituomioistuimen tuli arvioida saatavan selvyyttä saman momentin 3 kohdan nojalla ja tällöin tutkia Y Oy:n väitteiden johdosta ne mitättömyys- ja kumoamisperusteet, jotka tämä oli myös kanteessaan esittänyt. (Ään.)

KonkL 2 luku 2 §　

L välimiesmenettelystä 43 §

L välimiesmenettelystä 44 §

 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

X Ky vaati, että Y Oy asetetaan konkurssiin, koska Y Oy ei ollut sille annetusta konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta huolimatta maksanut 600 000 euron saatavaa, joka Y Oy oli välitystuomiossa velvoitettu suorittamaan X Ky:lle. Konkurssihakemuksensa täydennyksessä X Ky vetosi konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

Y Oy vastusti konkurssihakemusta, koska välitystuomio oli mitätön tai ainakin pätemätön ja tätä koskeva kanne oli vireillä käräjäoikeudessa. Välitystuomiota ei ollut myöskään määrätty täytäntöönpantavaksi.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 30.6.2014

Käräjäoikeus katsoi, ettei Y Oy:n esittämissä väitteissä ollut kysymys välimiesmenettelystä annetun lain 40 §:ssä tarkoitetuista mitättömyysperusteista. Y Oy ei ollut tuonut esille mitään sellaista, mikä johtaisi välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n mukaan välitystuomion kumoamiseen. Sillä todistelulla, jonka Y Oy oli asiassa nimennyt, ei ollut merkitystä tässä asiassa. Todistelu oli otettu vastaan välimiesmenettelyssä ja välimiesoikeus oli antanut asiassa ratkaisun.

Käräjäoikeus katsoi, että X Ky:llä oli Y Oy:ltä saatava, joka konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla perustui lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, ratkaisuun tai muuhun täytäntöönpanoperusteeseen.

Y Oy:n maksukyvyttömyyttä osoitti se, ettei liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen yhtiö ollut viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.

Käräjäoikeus asetti Y Oy:n konkurssiin ja määräsi pesänhoitajan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirjo Peura-Vasama.

 Helsingin hovioikeuden päätös 7.10.2014

Y Oy valitti ja vaati, että konkurssi määrätään peruuntumaan. Välitystuomiota ei ollut määrätty täytäntöönpantavaksi eikä X Ky:llä siten ollut sellaista saatavaa, jonka perusteella Y Oy olisi voitu asettaa konkurssiin. Käräjäoikeuden olisi joka tapauksessa pitänyt tutkia Y Oy:n esittämät väitteet välitystuomion mitättömyydestä tai pätemättömyydestä. Y Oy vaati, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut miltään osin kysymys näytön arvioinnista. Ratkaistavana olevat kysymykset olivat luonteeltaan oikeudellisia ja ne olivat ratkaistavissa riidattomien seikkojen ja kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Y Oy ei ollut tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella pääkäsittelyn toimittamisella olisi sen esittämät väitteet huomioon ottaen sille perusteltua merkitystä. Pääkäsittelyn toimittaminen ei ollut myöskään asian laatu huomioon ottaen perusteltua. Hovioikeus siten katsoi, että pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta ja hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta.

Hovioikeus totesi, että välimiesoikeus oli tutkinut ja antanut ratkaisunsa Y Oy:n välitystuomion mitättömyyttä koskevista väitteistä. Valituksessa ei ollut tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta otaksua, että välimiesoikeus olisi väitteet ratkaistessaan jättänyt noudattamatta jotain Suomen oikeusjärjestyksen perusteita ilmentävää pakottavaa lainsäädäntöä. Välimiesmenettelyssä kanteeseen vastatessaan Y Oy oli menettänyt oikeutensa vedota välimiesoikeuden toimivaltaa koskevaan pätemättömyysperusteeseen.

Hovioikeus katsoi jääneen selvittämättä, että välitystuomio olisi välimiesmenettelystä annetun lain 40 ja 41 §:ssä tarkoitetuista syistä mitätön tai pätemätön. Välitystuomiota ei ollut kumottu eikä sen täytäntöönpanoa kielletty. Hovioikeus katsoi, että välitystuomiota voitiin nämä seikat huomioon ottaen pitää ilman tuomioistuimen täytäntöönpanomääräystäkin lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoisena tuomiona. Välitystuomion voitiin katsoa myös osoittavan, että X Ky:llä oli Y Oy:ltä sellainen konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu saatava, jonka oikeellisuutta ei ollut aihetta epäillä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut Y Oy:n maksukyvyttömyyden osalta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Arja Mäki ja Marja Räbinä. Esittelijä Juha Pihlamaa.

 Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Y Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Y Oy vaati valituksessaan, että konkurssiin asettamista koskeva päätös kumotaan.

X Ky vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

 Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Y Oy on 9.1.2014 annetussa välitystuomiossa velvoitettu suorittamaan X Ky:lle 600 000 euroa korkoineen. X Ky on vaatinut, että Y Oy asetetaan konkurssiin, koska osakeyhtiö ei ollut konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta huolimatta maksanut välitystuomioon perustuvaa saatavaa. X Ky on ilmoittanut vetoavansa konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Sen mukaan konkurssiin asettamista voi vaatia velkoja, jonka saatava velalliselta perustuu lainvoimaiseen tuomioon taikka lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, ratkaisuun tai muuhun täytäntöönpanoperusteeseen.

2. Y Oy on vastustanut konkurssihakemusta sillä perusteella, ettei hakijan saatava täyttänyt mainitussa lainkohdassa asetettuja edellytyksiä. Välitystuomiota ei ollut konkurssihakemusta käsiteltäessä määrätty pantavaksi täytäntöön, ja käräjäoikeudessa oli vireillä välitystuomion mitättömäksi julistamista ja kumoamista koskeva kanne. Y Oy on vastustanut konkurssihakemusta myös siksi, ettei yhtiötä ole pidettävä maksukyvyttömänä, koska hakijan saatava ei ollut selvä. Y Oy on Korkeimpaan oikeuteen tekemässään valituksessaan katsonut lisäksi, että hovioikeuden olisi pitänyt yhtiön pyynnöstä toimittaa pääkäsittely.

3. Käräjäoikeus on asettanut Y Oy:n konkurssiin 30.6.2014. Käräjäoikeuden mukaan hakijan saatava on ollut täytäntöönpanokelpoinen konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden päätöksen ja katsonut, että hakijan saatava oli myös saman momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla muutoin niin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä.

4. Asiassa on ensisijassa kysymys siitä, voiko velkoja perustaa konkurssihakemuksensa välitystuomiossa maksettavaksi määrättyyn saatavaan, kun välitystuomiota ei ollut määrätty pantavaksi täytäntöön ja kun välitystuomion mitättömäksi julistamista ja kumoamista koskeva kanne oli vielä tuomioistuimessa vireillä. Arvioitavana on myös se, kuinka laajasti konkurssituomioistuimen tulee tutkia välitystuomion pätevyyttä ja siihen perustuvaa saatavaa.

Välitystuomioon perustuva saatava konkurssihakemuksen perusteena

Konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohta

5. Konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan konkurssiin asettamista voi vaatia myös sellainen velkoja, jonka saatavasta ei ole annettu lainvoimaista tuomiota mutta jonka saatava perustuu lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen täytäntöönpanoperusteeseen. Konkurssilain esitöistä (HE 26/2003 vp s. 38 - 39) käy ilmi, että saatavan täytäntöönpanokelpoisuus määräytyy ulosottolainsäädännön ja muualla lainsäädännössä olevien erityissäännösten mukaan.

6. Välitystuomion täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaren 2 luvun 19 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion tavoin pannaan täytäntöön sellainen välitystuomio, jonka käräjäoikeus on määrännyt täytäntöön pantavaksi. Myös välimiesmenettelylain 43 §:ssä säädetään vastaavalla tavalla, että välitystuomion täytäntöönpanosta päättää yleinen alioikeus.

7. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, ettei välitystuomio ole konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu konkurssiin asettamisen peruste, ellei tuomioistuin ole antanut sen täytäntöönpanoa koskevaa määräystä.

Konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohta

8. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen on konkurssilain 7 luvun 11 §:n mukaan viran puolesta arvioitava konkurssiin asettamisen edellytykset, kuten myös se, täyttääkö hakemuksessa yksilöity saatava konkurssilain 2 luvun 2 §:ssä asetetut vaatimukset. Hakijan käsitys sovellettavasta lainkohdasta ei sido tuomioistuinta, vaan tämä ratkaistaan asiassa esitettyjen seikkojen perusteella.

9. Velkoja voi konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla vaatia konkurssiin asettamista myös silloin, kun saatava voidaan muuten katsoa niin selväksi, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä. Lain esitöiden (HE 26/2003 vp s. 39) mukaan velkoja voisi hakea velallista konkurssiin tapauksissa, joissa saatavan perusteesta ei voi olla objektiivisesti arvioiden aiheellista epäilyä, vaikka velallinen sen riitauttaisi ja vaikka asian tuomioistuinkäsittely on vielä kesken tai sitä ei ole aloitettukaan. Korkein oikeus toteaa, että säännös jättää konkurssituomioistuimelle harkintavaltaa, kun se tapauskohtaisesti arvioi hakijan saatavan selvyyttä.

10. Korkein oikeus on ennen konkurssilain säätämistä antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 1982 II 53 katsonut, että kun velkoja oli vaatinut konkurssiin asettamista välitystuomiossa vahvistetun saatavan perusteella, konkurssituomioistuin oli velvollinen vireillä olevasta välitystuomion mitättömyyttä koskevasta kanteesta huolimatta tutkimaan, oliko välitystuomio mitätön. Korkein oikeus katsoo, että ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta voidaan noudattaa myös uutta konkurssilakia sovellettaessa. Välitystuomion mitättömyyttä koskevan kanteen vireilläolo ei siten estä konkurssituomioistuinta tutkimasta samoja väitteitä konkurssihakemuksen yhteydessä, ja konkurssituomioistuin voi kanteesta huolimatta katsoa, että saatava on riittävän selvä konkurssiin asettamista varten.

11. Konkurssituomioistuimen tutkimisvelvollisuutta rajoittaa se lähtökohtainen periaate, ettei välitystuomiossa vahvistetun saatavan tai muun velvoitteen oikeellisuutta voida tutkia tuomioistuimessa. Välitystuomion pysyvyyteen voidaan puuttua vain välimiesmenettelystä annetun lain 40 ja 41 §:ssä säädetyillä perusteilla. Koska välimiesmenettelystä annetun lain 40 §:ssä mainitut mitättömyysperusteet ovat itsestään vaikuttavia, on selvää, että tuomioistuimen on otettava ne huomioon myös konkurssihakemusta käsitellessään. Arvioitavana on kuitenkin se, onko konkurssituomioistuimen tutkimisvelvollisuus erilainen, kun velallinen vetoaa sellaisiin välimiesmenettelyssä tapahtuneisiin menettelyvirheisiin, joiden johdosta välitystuomio voidaan lain 41 §:n nojalla kumota.

12. Erilaista tutkimisvelvollisuutta voisi puoltaa se, että vireillä oleva kumoamiskanne ei mainitun lain 44 §:n mukaan ole peruste evätä välitystuomion täytäntöönpanoa koskevaa pyyntöä, ellei kumoamiskannetta käsittelevä tuomioistuin ole niin määrännyt. Säännös estää sen, että jo kumoamiskanteen nostamisella voitaisiin viivyttää välitystuomion täytäntöönpanoa. Tilanne on kuitenkin toinen konkurssiasiassa, jossa hakijan saatavan selvyys on muiden konkurssin edellytysten ohella konkurssituomioistuimen tutkittavana. Konkurssimenettelyn joutuisuustavoite ei yksin ole riittävä peruste konkurssituomioistuimen tutkintavelvollisuuden rajoittamiselle. Konkurssilla on velalliselle niin suuri merkitys, ettei velallista tule asettaa konkurssiin sellaisen saatavan perusteella, johon liittyy todellinen epäselvyys tai riitaisuus. Velallisella tulee olla oikeus vedota myös siihen, ettei välitystuomioon perustuva saatava ole selvä sen johdosta, että välitystuomio itsessään voitaisiin kumota menettelyvirheiden johdosta. Väitteen menestyessä konkurssituomioistuimen on tutkittava, onko saatava muutoinkaan niin selvä, että velallinen voidaan sen perusteella asettaa konkurssiin.

Arviointi tässä asiassa

13. X Ky:n konkurssihakemus on perustunut välitystuomiossa vahvistettuun saatavaan. Koska välitystuomiota ei kuitenkaan ollut määrätty täytäntöönpantavaksi, se ei ollut ulosottokaaren 2 luvun 19 §:n nojalla lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoinen eikä hakijan saatava siten täyttänyt konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan edellytystä.

14. Vaikka hakija on katsonut saatavansa olevan täytäntöönpanokelpoinen, alemmissa oikeuksissa on käsitelty myös välitystuomion pysyvyyteen ja hakijan saatavan selvyyteen vaikuttavia seikkoja. Y Oy on vastannut konkurssihakemukseen myös momentin 3 kohdan nojalla arvioituna. Hovioikeus on siten voinut arvioida, onko välitystuomioon perustuva saatava ollut mainitun lainkohdan mukaan sillä tavoin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä.

15. Konkurssiin asettamista koskevassa asiassa Y Oy on perustanut kiistämisensä välitystuomion mitättömyyteen, koska välityslausekkeen sisältänyt rahoituspalvelusopimus oli syntynyt pakottamalla ja välitystuomio oli siksi ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Y Oy on pitänyt välitystuomiota Suomen oikeusjärjestelmän perusteiden vastaisena myös siksi, että sopimuksen toinen osapuoli X oli veronkiertotarkoituksessa siirtänyt sopimuksen X Ky:lle, joka ei tästä syystä ollut oikea asianosainen eikä velkoja. Pätemättömyysperusteena Y Oy on vedonnut siihen, että pakottamalla syntyneen sopimuksen osana myös välityslauseke oli pätemätön, eikä välimiesoikeus ollut tästä syystä ollut toimivaltainen tutkimaan asiaa.

16. Vastaavat perusteet ovat olleet Y Oy:n kanneperusteina myös välitystuomion mitättömäksi julistamista ja kumoamista koskevassa asiassa. Edellä kohdassa 12 todettuun viitaten Korkein oikeus katsoo, että kanteen vireilläolosta huolimatta konkurssituomioistuimen on tutkittava välitystuomion pätevyyttä koskevat väitteet, koska ne voivat vaikuttaa siihen, onko saatavan oikeellisuutta pidettävä selvänä.

17. Y Oy on pyytänyt hovioikeudessa pääkäsittelyä sen selvittämiseksi ja tutkimiseksi, onko hakijalla konkurssiin asettamisen edellyttämä saatava Y Oy:ltä. Valituksessaan Y Oy ei ole esittänyt vastaanotettavaa suullista todistelua eikä muutakaan perustetta pääkäsittelylle. Hovioikeus on hylännyt pyynnön katsoen, että pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin ja 15 §:n 1 momentin nojalla selvästi tarpeetonta, kun otetaan huomioon Y Oy:n esittämät seikat ja se, että kysymys on riidattomien tosiseikkojen ja kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella tehtävästä oikeudellisesta arviosta. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa hovioikeus on saanut jättää pääkäsittelyn toimittamatta.

18. Y Oy:n väitteitä sopimuksen pätemättömyydestä ja välitystuomion mitättömyydestä on käsitelty laajasti jo välimiesoikeudessa, joka on hylännyt ne välitystuomiossaan. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo, ettei Y Oy ole konkurssiasian yhteydessä tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden johdosta olisi aihetta katsoa, että välimiesoikeus ei olisi noudattanut Suomen oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaa pakottavaa lainsäädäntöä väitteitä ratkaistessaan ja että välitystuomio olisi ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Kuten hovioikeus on todennut, Y Oy ei ollut välimiesmenettelyssä esittänyt välimiesoikeuden asettamiseen tai toimivaltaan liittyviä väitteitä. Välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 2 momentin mukaisesti yhtiön on katsottava luopuneen vetoamasta näihin seikkoihin ja siten menettäneen oikeutensa vaatia tuomion kumoamista niiden perusteella. Yhteenvetona Korkein oikeus katsoo, ettei välitystuomion pätevyyttä ole esitetyn selvityksen perusteella aihetta epäillä.

19. Kuten kohdassa 11 on todettu, pätevän välitystuomion sisältöä ei voida tutkia tuomioistuimessa. Samoin kuin hovioikeus, Korkein oikeus katsoo, että konkurssihakemuksen perusteena oleva välitystuomioon perustuva X Ky:n saatava Y Oy:ltä on konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla selvä. Välitystuomion mitättömäksi julistamista ja kumoamista koskeva kanne on sittemmin hovioikeuden ratkaisun antamisen jälkeen lainvoimaisesti hylätty.

20. Konkurssilain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan konkurssiin asettamisen edellytyksenä on velallisen maksukyvyttömyys. Konkurssilain 2 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, jos velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.

21. Y Oy on esittänyt, ettei hakijan saatavaa voida myöskään tätä lainkohtaa sovellettaessa pitää selvänä. Korkein oikeus toteaa vakiintuneiden laintulkintaperiaatteiden nojalla, että samaan lakiin sisältyvissä säännöksissä käytetyillä ilmaisuilla on sama merkityssisältö, jollei laissa ole toisin määritelty tai jollei asiayhteydestä tai säännösten tarkoituksesta muuta johdu (esim. KKO 2004:46, kohta 9). Tässä tapauksessa kysymys on toisiinsa asiasisällöltään liittyvistä konkurssilain 2 luvun 2 ja 3 §:n säännöksistä, joten yhdenmukaisesta tulkinnasta poikkeamiseen ei ole perusteita. Saatavan selvyyttä voidaan siten velallisen maksukyvyttömyyttä koskevan olettaman osalta arvioida samoin perustein kuin mitä edellä on esitetty 2 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta.

22. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että Y Oy:lle annettu maksukehotus on koskenut selvää ja erääntynyttä saatavaa. Riidatonta on, että asiassa täyttyvät muut konkurssilain 2 luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset.

23. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Y Oy:n konkurssiin asettamiselle on ollut laissa säädetyt perusteet. Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

 Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Marjut Jokela, Jarmo Littunen ja Mika Huovila (eri mieltä). Esittelijä Heli Melander.

 Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Kuten Korkeimman oikeuden enemmistön perusteluista ilmenee, välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevan kanteen vireilläolo ei estä konkurssituomioistuinta tutkimasta konkurssihakemusta. Olen enemmistön kanssa samaa mieltä myös siitä, ettei välitystuomio, jota ei ole määrätty pantavaksi täytäntöön, ole konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoinen tuomio (kohdat 5 - 7). Konkurssiin asettamisen edellytyksiä on sen vuoksi arvioitava tällaisessa tilanteessa sanotun momentin 3 kohdan nojalla. Toisin kuin enemmistö katson, että välitystuomiolla maksettavaksi tuomittua saatavaa on perusteltua pitää sanotussa 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvänä, kun välitystuomion täytäntöönpantavaksi määräämisen edellytykset täyttyvät. Perustelen kantaani seuraavasti.

Ennen konkurssilain voimaan tuloa 1.9.2004 voimassa olleen konkurssisäännön 6 §:n mukaan velkojan tuli konkurssihakemuksen tehdessään osoittaa, että hänellä oli velalliselta selvä ja riidaton saatava. Oikeuskäytännössä tätä lainkohtaa tulkittiin niin, että saatavaa pidettiin selvänä ja riidattomana myös sen täytäntöönpanokelpoisuuden perusteella (HE 26/2003 vp s. 38).

Ennakkoratkaisussaan KKO 1982 II 53 Korkein oikeus katsoi velkojan saamisen olevan konkurssisäännön 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvä ja riidaton saamisen perustuessa välitystuomioon, jonka mitättömäksi julistamista koskeva kanne oli vireillä, kun konkurssiasiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden nojalla välitystuomiota oli pidettävä mitättömänä.

Konkurssilakia säädettäessä tarkoituksena oli, että velkojalla olisi edelleen oikeus hakea velallista konkurssiin niissä tapauksissa, joissa saatavaa oli oikeuskäytännössä pidetty selvänä ja riidattomana (HE 26/2003 vp s. 38). Konkurssilain 2 luvun 2 §:ssä säädettiin kuitenkin aikaisempaa yksityiskohtaisemmin siitä, minkälaisten saatavien perusteella velkoja voi hakea velallisen konkurssiin. Tällaisia saatavia ovat pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lainvoimaiseen tuomioon taikka lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon tai ratkaisuun perustuvat saatavat, momentin 2 kohdan mukaan velallisen allekirjoittamaan sitoumukseen perustuvat saatavat, joita velallinen ei ilmeisen perustellusti kiistä, ja momentin 3 kohdan mukaan muuten niin selvät saatavat, ettei niiden oikeellisuutta voida perustellusti epäillä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen katson, että konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin eri kohtia on perusteltua tulkita siitä lähtökohdasta, että ne täydentävät toisiaan. Momentin 1 ja 2 kohdissa on säädetty eräistä tyyppitilanteista, joissa saatavaa on pidettävä selvänä, ja momentin 3 kohta on yleissäännös, jonka perusteella myös muunlaista, 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuihin saataviin selvyydeltään rinnastettavaa saatavaa voidaan pitää 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvänä. Tällaista tulkintaa puoltaa myös momentin 3 kohdan sanamuoto "muuten niin selvä saatava". Arvioitaessa saatavan selvyyttä konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla on sen vuoksi syytä kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, joiden perusteella saatavaa voidaan pitää selvänä momentin muissa kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa. Välitystuomioon perustuvan saatavan osalta tämä tarkoittaa varsinkin sen huomioon ottamista, millä edellytyksillä välitystuomio tulee lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseksi.

Tyypillisiä lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoisia tuomioistuinratkaisuja ovat esimerkiksi yksipuolinen tuomio, hovioikeuden muutoksenhakuasteena antama tuomio ja tuomioistuimen vahvistama sovinto (Ulosottokaari 2 luku 9, 10 ja 12 §). Täytäntöönpanokelpoisuuden voidaan katsoa näissä tapauksissa perustuvan siihen, että saatava on osoittautunut tuomioistuinkäsittelyssä riidattomaksi, tai siihen, että saatavaa koskeva riita on jo käsitelty alemmissa oikeusasteissa. Näistä syistä on varsin todennäköistä, että tuomioistuimen ratkaisu tulee jäämään pysyväksi. Kaikissa mainituissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista, että ratkaisu muuttuu säännönmukaisen muutoksenhaun johdosta.

Välimiesmenettely perustuu asianosaisten väliseen välityssopimukseen. Välitystuomio on lopullinen siten, ettei siihen saa hakea muutosta. Välitystuomio voidaan katsoa mitättömäksi tai asianosaisen kanteesta kumota vain karkeiden virheiden perusteella (Välimiesmenettelystä annettu laki 40 ja 41 §). Välitystuomio voidaan siten pysyvyydeltään rinnastaa konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin täytäntöönpanokelpoisiin ratkaisuihin.

Välitystuomion täytäntöönpanoa koskeva hakemus voidaan välimiesmenettelystä annetun lain 44 §:n mukaan evätä vain, jos välitystuomio on mitätön tai tuomioistuimen päätöksellä kumottu taikka tuomioistuin on välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevan kanteen johdosta määrännyt, ettei sitä saa panna täytäntöön. Välitystuomio on lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoinen heti käräjäoikeuden antaman täytäntöönpanomääräyksen jälkeen (Ulosottokaari 2 luku 19 §).

Näillä perusteilla päädyn edellä toteamaani johtopäätökseen, jonka mukaan välitystuomiolla maksettavaksi tuomittua saatavaa on perusteltua pitää konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvänä, jos välitystuomion täytäntöön pantavaksi määräämisen edellytykset täyttyvät. Tätä suurempien vaatimusten asettaminen välitystuomiolla vahvistetun saatavan selvyydelle olisi epäjohdonmukaista, kun konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa saatavan selvyydelle säädettyjä edellytyksiä tarkastellaan edeltä ilmenevin tavoin suhteessa toisiinsa. Totean lisäksi, ettei välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevan kanteen vireillä ololla sinänsä ole merkitystä arvioitaessa saatavan selvyyttä konkurssihakemusta käsiteltäessä, ellei kannetta käsittelevä tuomioistuin määrää, ettei välitystuomiota saa panna täytäntöön. Tällaisen kanteen vireilläolo saattaa kuitenkin joissakin tapauksissa antaa aiheen konkurssihakemuksen käsittelyn lykkäämiselle konkurssilain 7 luvun 8 §:n 3 momentin nojalla täytäntöönpanokieltopyynnön johdosta annettavan ratkaisun saamiseksi.

Hovioikeuden käsitellessä Y Oy:n valitusta riidatonta on ollut, ettei välitystuomiota ole julistettu mitättömäksi tai kumottu ja ettei välitystuomion mitättömyyttä ja kumoamista koskevaa kannetta käsittelevä tuomioistuin ole kieltänyt sen täytäntöönpanoa. Edellä lausutun mukaisesti hovioikeuden tutkittavana on siten ollut vain se, onko välitystuomio mitätön ja onko Y Oy ollut maksukyvytön.

Välitystuomion perusteella ja huomioon ottaen Y Oy:n väitteiden laatu on voitu pitää selvänä, ettei kysymyksessä oleva välitystuomio ole mitätön. Riidatonta on ollut se, että Y Oy on ollut liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen ja ettei se ole viikon kuluessa siitä, kun se oli saanut tiedoksi X Ky:n kehotuksen maksaa kysymyksessä olevan välitystuomioon perustuvan selvän saatavan, ole sitä maksanut. Näistä syistä Y Oy:n konkurssiin asettamisen edellytykset ovat olleet käsillä ja pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on ollut asian laatu huomioon ottaen selvästi tarpeetonta. Olen siten lopputuloksen osalta samaa mieltä enemmistön kanssa.