Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu törkeä huumausainerikos sillä perusteella, että hän on 11.1.2013 myynyt ja luovuttanut B:lle 333 grammaa amfetamiinia ja 19,1 grammaa kokaiinia. B ei ole tuolloin maksanut huumausaineista A:lle mitään vaan on jäänyt niistä tälle velkaa. Poliisi on samana päivänä takavarikoinut huumausaine-erät B:n hallusta.

2. Hovioikeuden tuomio on syyksilukemisen ja A:lle tuomitun rangaistuksen osalta lainvoimainen. A on lisäksi tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 3 330 euroa. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen on perustunut siihen, että B on ollut huumausaineista velkaa A:lle. Alemmat oikeudet ovat tältä osin lausuneet, että vaikka huumevelka ei ole virallisia menettelyjä käyttäen perittävissä, velka ei kuitenkaan häviä vaan se peritään jossakin vaiheessa. A on siten saanut velan määrää vastaavan hyödyn.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko huumausaineen myymisen yhteydessä syntynyt velaksi jäänyt saatava rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä ja onko tällaisen saatavan arvo mainitun lainkohdan nojalla tuomittava valtiolle menetetyksi.

Rikoshyödyn menettämistä koskevista säännöksistä

4. Menettämisseuraamuksesta huumausainerikoksen yhteydessä säädetään rikoslain 50 luvun 6 §:ssä. Pykälän 2 momentin viittaussäännöksen mukaisesti sovellettavaksi tulevan rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.

5. Euroopan unionin neuvosto on 25.10.2004 tehnyt puitepäätöksen 2004/757/YOS laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä huumausainepuitepäätös). Neuvosto on lisäksi 24.2.2005 tehnyt puitepäätöksen 2005/212/YOS rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta (jäljempänä rikoshyötypuitepäätös). Rikoshyötypuitepäätös on sittemmin tullut osaksi korvatuksi 3.4.2014 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/42/EU rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa. Tällä A:n teon jälkeen annetulla direktiivillä ei kuitenkaan ole merkitystä asian arvioimisessa.

6. Huumausaineiden ja niiden lähtöaineiden laittomaan kauppaan liittyvät rikokset on määritelty huumausainepuitepäätöksen 2 artiklassa. Sen 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että mainitussa kohdassa tarkemmin määritelty oikeudettomasti harjoitettu tahallinen huumausaineiden myynti ja kaikenlainen luovuttaminen on rangaistavaa. Huumausainepuitepäätöksen seuraamuksia koskevan 4 artiklan 5 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tuottama hyöty taikka omaisuus, joka arvoltaan vastaa rikoksen tuottaman hyödyn arvoa, voidaan tuomita menetetyksi. Termeillä "menetetyksi tuomitseminen", "rikoksen tuottama hyöty" ja "omaisuus" on 4 artiklan 5 kohdan 2 kappaleen mukaan sama merkitys kuin rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesusta, etsinnästä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta tehdyn Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimuksen 1 artiklassa.

7. Rikoshyötypuitepäätöksen menetetyksi tuomitsemista koskevan 2 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen tuomita osaksi tai kokonaan menetetyksi rikoksentekovälineet ja sellaisen rikoksen tuottaman hyödyn, josta voi seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus, tai kyseisen hyödyn arvoa vastaavan määrän omaisuutta. Rikoshyötypuitepäätöksessä rikoksen tuottamalla hyödyllä tarkoitetaan 1 artiklan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan mukaan rikoksista koituvaa taloudellista etuutta, joka voi olla kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä oikeudellisia asiakirjoja ja välineitä, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus tällaiseen omaisuuteen.

Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin tulkinnasta

8. Kuten menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi annetusta hallituksen esityksestä (HE 80/2000 vp s. 4 ja 15) käy ilmi, hyödyn menettämistä koskevan sääntelyn tausta-ajatuksena on, ettei rikos saa kannattaa. Hyödyn menettämisellä pyritään osaltaan eliminoimaan rikoksen vaikutuksia ja saamaan pois sen tuottama taloudellinen hyöty. Sillä pyritään myös estämään hyödyn käyttämistä uusien rikosten rahoittamiseen. Menettämisseuraamusta ei kuitenkaan tule pitää rangaistuksen luonteisena eikä sen tarkoituksena ole ankaroittaa rikoksen kokonaisseuraamuksia.

9. Menetettäväksi on tarkoitettu vain todellinen nettohyöty. Taloudellisena hyötynä pidetään rahan lisäksi myös sellaista esinettä tai oikeutta, jolla on raha-arvoa (HE 80/2000 vp s. 21). Tällä perusteella on selvää, että saatava sinänsä voi olla menettämisen kohteena. Menetetyksi tuomitseminen kuitenkin edellyttää, että saatavalla on raha-arvoa ja että velkojalla on oikeusjärjestyksen mukainen todellinen mahdollisuus saada saatavalleen maksu.

10. Korkein oikeus toteaa, että laittomaan huumausainekauppaan perustuvaa saatavaa ei voida periä oikeusteitse. Vaikka tällaista saatavaa todellisuudessa yritettäisiinkin saada perityksi muilla kuin oikeudellisilla keinoilla, nämä perintäkeinot ovat oikeudenvastaisia. Menettämisseuraamusta koskevan säännöksen sellaisesta tulkinnasta, että taloudelliseksi hyödyksi katsottaisiin lainvastaisesta huumausainekaupasta syntynyt saatava, voisi aiheutua kielteisenä seurauksena, että sanotunlaisia hylättäviä perintäkeinoja käytettäisiin enenevässä määrin.

Huumausaine- ja rikoshyötypuitepäätösten merkitys asiassa

11. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 10 luvun 2 §:n hyödyn menettämistä koskevaa säännöstä ei ole muutettu huumausaine- ja rikoshyötypuitepäätöksiä täytäntöön pantaessa. Kansallisen sääntelyn on katsottu täyttävän näiden puitepäätösten vaatimukset (HE 53/2006 vp s. 14 ja HE 47/2007 vp s. 9).

12. Unionin tuomioistuin on katsonut, että puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta (Maria Pupino, C-105/03, EU:C:2005:386, tuomion kohdat 43 - 44 ja João Pedro Lopes Da Silva Jorge, C-42/11, EU:C:2012:517, tuomion kohdat 53 - 56). Kansallisen tuomioistuimen on siten kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin. Tätä velvollisuutta kuitenkin rajoittavat yleiset oikeusperiaatteet, erityisesti oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaate.

13. Korkein oikeus toteaa, että huumausaine- ja rikoshyötypuitepäätösten keskeisenä tavoitteena on puitepäätösten johdanto-osien sanamuotojen perusteella ollut tehostaa laittoman huumausainekaupan torjuntaa ja rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemista. Rikoksen tuottama hyöty on huumausainepuitepäätöksen 4 artiklan 5 kohdassa ja rikoshyötypuitepäätöksen 1 artiklassa samoin kuin myös tämän tuomion kohdassa 6 mainitun Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimuksen 1 artiklassa määritelty kuitenkin varsin yleisellä tasolla. Rikoshyödyn arviointiin vaikuttavia seikkoja tai hyödyn laskemistapaa ei ole tarkemmin käsitelty puitepäätösten johdanto-osissa. Myöskään unionin tuomioistuin ei ole antanut kyseisten puitepäätösten tulkintaa koskevia ennakkoratkaisuja.

14. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei unionin oikeudesta seuraa sellaista tulkintaa, jonka johdosta myös oikeudellisesti perimiskelvottomat huumevelat olisi katsottava valtiolle menetettäväksi rikoshyödyksi. Ottaen huomioon, että rikoshyödyn yleisluontoinen määritelmä jättää kansallista liikkumavaraa ja että rikoshyödyn tapauskohtainen arviointi on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, Korkein oikeus katsoo, ettei käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten ole myöskään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista tarvetta pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua huumausaine- ja rikoshyötypuitepäätösten mukaisten rikoksen tuottamaa hyötyä koskevien määritelmäsäännösten tulkinnasta.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

15. Korkein oikeus katsoo, että B:n A:lle huumausainekaupan yhteydessä maksamatta jättämä suoritus, joka on lainvastainen, oikeudellisesti sitomaton ja perimiskelvoton, ei ole rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. A:ta ei siten voida mainitun lainkohdan nojalla tuomita menettämään valtiolle maksamatta jääneen rahasuorituksen arvoa.