Alempien oikeuksien ratkaisut

1. Pirkanmaan käräjäoikeus on tuomiollaan 26.3.2013 lukenut A:n syyksi kolme näpistystä, kaksi huumausaineen käyttörikosta, kaksi moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritystä, heitteillepanon, toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidon, murtovälineen hallussapidon ja väärennyksen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 45 päiväksi ehdottomaan vankeuteen ja suorittamaan korvauksia.

2. A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaatinut kahden syytekohdan osalta syytteen hylkäämistä ja niistä toiseen syytekohtaan perustuvien korvausvaatimusten hylkäämistä ja hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen lieventämistä. A on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista ja nimennyt itsensä kuultavaksi asiassa. Hän on ilmoittanut hovioikeudessa prosessiosoitteekseen avustajansa osoitteen.

3. Hovioikeus on päätöksellään 4.10.2013 määrännyt asiassa toimitettavaksi pääkäsittelyn 5.12.2013. A on määrätty saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. Hovioikeus on 20.11.2013 lähettänyt pääkäsittelykutsun A:lle hänen ilmoittamaansa prosessiosoitteeseen. A:n avustaja on ilmoittanut hovioikeudelle, ettei hänellä ollut tietoa A:n olinpaikasta ja ettei hän näin ollen voinut antaa A:lle tietoa pääkäsittelystä. Hovioikeus on sen jälkeen yrittänyt selvittää A:n puhelinnumeroa ja osoitetta, mutta selvitys ei ole tuottanut tulosta. Hovioikeus on vielä varmistanut vankirekisteristä, ettei A ollut vankilassa. A ei ole saapunut pääkäsittelyyn.

4. Hovioikeus on päätöksessään 5.12.2013 katsonut, että A:n kutsumisessa oli noudatettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n säännöstä ja että tämä oli siten laillisesti haastettu henkilökohtaisesti kuultavaksi pääkäsittelyyn. Hovioikeus on jättänyt A:n valituksen sillensä niiden syytekohtien ja korvausvaatimusten osalta, joita A oli vaatinut valituksessaan hylättäväksi. Hovioikeus on ilmoittanut ratkaisevansa asian rangaistuksen osalta myöhemmin.

5. A on hovioikeuteen 12.12.2013 toimitetussa kirjoituksessa vaatinut, että hänen valituksensa otetaan uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin se oli jätetty sillensä. Hänellä oli ollut laillinen este saapua 5.12.2013 toimitettavaksi määrättyyn pääkäsittelyyn, sillä hän oli ollut kyseisenä ajankohtana sairaalahoidossa.

6. Hovioikeus on päätöksessään 27.12.2013 todennut A:n hovioikeudelle toimittamasta lääkärintodistuksesta ilmenevän, että A oli ollut sairaalassa hoidettavana 28.11. - 11.12.2013. Lääkärintodistuksen mukaan A oli ollut sairaalahoidossa pääkäsittelypäivän aamuna, joten hänellä oli ollut laillinen este saapua tuomioistuimeen. Hovioikeus on edelleen todennut, että A:n avustajan toimesta A:lle oli lähetetty 20.11.2013 sähköpostin välityksellä ilmoitus 5.12.2013 toimitettavaksi määrätystä pääkäsittelystä. Lääkärintodistuksesta ilmeni, että A oli saapunut sairaalaan hoidettavaksi vasta 28.11.2013, joten hänellä ei ollut ollut estettä ilmoittaa tiedossaan olevasta esteestä saapua pääkäsittelyyn. Tämän vuoksi hovioikeus on katsonut, ettei A ollut esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta hänen valituksensa olisi tullut ottaa uudelleen käsiteltäväksi, ja on hylännyt tätä koskevan hakemuksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

7. A on valituksessaan vaatinut, että asia otetaan hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin se oli jätetty sillensä. A on esittänyt, ettei hän ollut voinut ilmoittaa hovioikeudelle esteestään etukäteen, koska hän ei ollut saanut pääkäsittelypäivää 5.12.2013 tiedokseen. A:n asiamies oli yrittänyt tavoittaa A:ta puhelimitse ja sähköpostitse saatuaan 20.11.2013 tietää pääkäsittelyn ajankohdan, mutta asiamiehen yritykset olivat olleet tuloksettomia. A:lla ei ollut ollut vakinaista asuntoa ja hän oli ollut vain satunnaisesti tavoitettavissa sähköpostitse. A:n asiamiehelleen ilmoittama puhelinnumero ei ollut ollut enää käytössä. A on vedonnut vielä siihen, että hän oli ollut 28.11.2013 alkaen sairaalahoidossa.

8. Syyttäjä on vastustanut A:n valitusta. Syyttäjä on katsonut, että A:n olisi tullut ilmoittaa avustajalleen ajan tasalla olevat yhteystiedot hänen tavoittamisekseen. A:n omasta menettelystä oli johtunut se, ettei häntä ollut tavoitettu ja ettei hän ilmeisesti ollut tiennyt pääkäsittelyn ajankohtaa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. A on kutsuttu laissa säädetyllä tavalla hovioikeudessa toimitettavaan pääkäsittelyyn ja hänellä on ollut laillinen este pääkäsittelyyn saapumatta jäämiseen. Asiassa ei ole aihetta epäillä A:n ilmoitusta siitä, ettei hän ollut tiennyt pääkäsittelyn ajankohdasta ennen sen toimittamista. Arvioitavana on se kysymys, onko A oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla voinut ilmoittaa hovioikeudelle laillisesta esteestään ajoissa.

Sovellettava säännös

10. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaan, jos valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa, valittajalla on oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä kirjallisesti hovioikeudelle 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä.

11. Samanlaista ilmaisua "jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa" on käytetty myös oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:n ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n laillista estettä koskevissa säännöksissä.

12. Edellä mainittujen säännösten esitöissä on vain toistettu arvioitavana oleva ilmaisu, eikä niihin sisälly mainintoja siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan (HE 33/1997 vp s. 73, HE 82/1995 vp s. 115, HE 15/1990 vp s. 100, LaVM 9/1997 vp, LaVM 16/1990 vp). Sama koskee myös oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:ää edeltäneen saman ilmaisun sisältäneen 12 luvun 11 §:n (21/1972) esitöitä (HE 12/1971 vp s. 5).

Korkeimman oikeuden arviointi

13. Tässä tapauksessa arvioinnin lähtökohtana on yhtäältä se, ettei asiassa ole väitettykään A:n sairauden tai sen vaatiman hoidon olleen syynä esteestä ilmoittamatta jättämiselle, ja toisaalta se, ettei hän ole tiennyt hovioikeuden pääkäsittelyn ajankohtaa.

14. Laillista estettä koskevan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n ilmaisun "jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa" sanamuoto puoltaa tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on se, onko valittaja tosiasiassa kyennyt ilmoittamaan ajoissa esteestä.

15. Niin kuin edellä on todettu, A ei ole ilmoittanut ajan tasalla olevia yhteystietojaan hovioikeudelle eikä edes avustajalleen. Hän ei siten ole myötävaikuttanut asiansa käsittelyyn hovioikeudessa. Tämän vuoksi hänelle ei ole saatu toimitetuksi kutsua hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä tietoa sen ajankohdasta. Asiassa on näin ollen arvioitava sitä, mikä merkitys sanotulla A:n laiminlyönnillä on tulkittaessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n säännöstä.

16. Korkein oikeus toteaa, että A:n laiminlyönnillä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko hänet kutsuttu pääkäsittelyyn lain mukaisesti. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n perusteella arvioidaan taas tilannetta, jossa valittajalla on ollut laillinen este poissaololleen pääkäsittelystä. Säännöksen sanamuodosta ei saa tukea sellaiselle tulkinnalle, että merkitystä olisi annettava valittajan omalle laiminlyönnille huolehtia siitä, että hän on jatkuvasti oikeudenkäynnin aikana tavoitettavissa.

17. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että A:n valitus on koskenut käräjäoikeuden ratkaisun tosiasiaperusteita siltä osin kuin valitus on jätetty sillensä. Erityisesti tällaisissa tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt tärkeänä valittajan oikeutta puolustautua henkilökohtaisesti. Ihmisoikeustuomioistuin on myös asettanut tiukkoja edellytyksiä sille, että valittajan voitaisiin katsoa menettelyllään luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi (esim. Poitrimol v. Ranska, 23.11.1993, kohta 31, ja Hermi v. Italia, 18.10.2006, kohdat 64, 73 ja 76). Myös tämä ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö tukee sellaista tulkintaa, ettei merkitystä voida antaa sen kaltaisille valittajan laiminlyönneille, joista tässäkin tapauksessa on kysymys.

18. Sillä hovioikeuden päätöksessään 27.12.2013 mainitsemalla seikalla, että A:n avustajan toimesta oli lähetetty sähköpostitse A:lle ilmoitus pääkäsittelystä ja sen ajankohdasta ennen hänen sairaalaan joutumistaan, ei ole arvioinnissa merkitystä, koska A ei ole saanut tuota viestiä tiedokseen.

19. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A mainituissa olosuhteissa ole tosiasiassa kyennyt eikä siten voinut ilmoittaa hovioikeudelle laillisesta esteestään ajoissa. Sen vuoksi hovioikeuden olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n perusteella ottaa A:n valitus uudelleen käsiteltäväksi hänen 12.12.2013 tekemänsä ilmoituksen johdosta. Koska hovioikeus ei ole näin menetellyt, asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.