Asian tausta

1. C, D, E, F ja G olivat vuosina 2004 − 2008 olleet jäseninä GiiClub, WinClub ja lopulta WinCapita-nimellä toimineessa sijoitusklubissa (jäljempänä "klubi"), johon he olivat sijoittaneet varoja. Klubin puolesta jäsenille annettujen tietojen mukaan klubi harjoitti erittäin tuottoisaa vedonlyöntitoimintaa ja valuuttakauppaa, josta saatuja tuottoja klubi jakoi jäsenilleen.

2. Klubin toiminnan on sittemmin katsottu perustuneen rikolliseen menettelyyn. Klubin toimintaa hoitaneen A:n syyksi on lainvoimaisella tuomiolla luettu törkeä petos ja rahankeräysrikos.

3. Törkeän petoksen osalta A:n syyksi on luettu, että hän oli hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä ja erehdystä hyväksi käyttämällä saanut tuhannet ihmiset sijoittamaan rahaa hallinnoimilleen pankkitileille joko suoraan tai niin sanottujen sponsoreiden kautta. A:n internetsivustoilla ja sähköpostiviesteissä antamat erehdyttävät tiedot olivat koskeneet klubin harjoittamaa tappiolliseksi osoittautunutta vedonlyöntitoimintaa sekä klubin vähäisessä määrin käymää myös tappiolliseksi osoittautunutta valuuttakauppaa.

4. Klubilla ei ollut ollut muuta tulonlähdettä kuin jäsenten klubiin sijoittamat rahavarat. Varoja oli A:n kehittämän varojenjakomallin mukaan maksettu pääasiassa klubiin aikaisessa vaiheessa liittyneille jäsenille. Voitto-osuuksina maksetut määrät olivat siten olleet klubiin myöhemmin liittyneiden jäsenten suorittamista maksuista saatua laskennallista tuotto-osuutta. Klubiin toiminnan loppuvaiheessa liittyneet jäsenet olivat menettäneet klubiin sijoittamansa varat kokonaan tai osan niistä.

5. A oli saanut hallinnoimilleen kahdelle klubin pankkitilille jäseniltä rahaa yhteensä 100 128 826 euroa. Rahoista 89 399 262 euroa oli siirretty jäsenten henkilökohtaisille tileille ja 6 017 221,15 euroa A:n omille tileille. Yhteensä 2 021 klubin jäsenen tilille oli tullut klubilta 57 136 009,50 euroa enemmän kuin nämä jäsenet olivat sijoittaneet varoja klubiin. Muille klubin jäsenille oli aiheutunut ainakin mainitun määrän suuruinen taloudellinen vahinko tai sen vaara.

6. Rahankeräysrikoksen osalta A:n syyksi on luettu se, että hän oli pannut toimeen rahankeräyksen pyramidipelin muodossa, kun jäsenten ansaintamahdollisuudet olivat muodostuneet vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet olivat maksaneet osallistumismaksuina tai muina toistuvais- tai kertasuorituksina.

7. Myös tämän rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitystä on ollut sillä, että klubilla ei ollut ollut muuta rahanlähdettä kuin jäsenten sijoitukset klubin toimintaan. Klubin tileille rahankeräysrikoksella kerättyjen varojen määrä oli yhteensä 92 988 827 euroa.

Nyt ratkaistavana olevan asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

8. Syyttäjät ovat tässä asiassa vaatineet kunkin vastaajan tuomitsemista menettämään rikoshyötynä valtiolle hänen klubiin sijoittamiensa varojen ja klubista sijoitustuottoina saamiensa varojen erotuksesta koostuvan hyödyn. Vaatimukset ovat perustuneet siihen, että vastaajat ovat hyötyneet klubin toiminnasta tehdyistä rikoksista.

9. Käräjäoikeus hyväksyi 7.12.2012 antamassaan tuomiossa syyttäjän rikoshyödyn menettämistä koskevat vaatimukset ja velvoitti C:n menettämään rikoshyötynä valtiolle 96 240 euroa, D:n 14 100 euroa, E:n 22 405,50 euroa, F:n 24 250 euroa ja G:n 75 836 euroa.

10. Vastaajien valituksesta Itä-Suomen hovioikeus katsoi nyt valituksen kohteena olevassa tuomiossa, että vastaajien klubista kotiuttamat varat olivat koostuneet tuotoista, jotka on maksettu osittain klubille laillisesta toiminnasta kertyneillä varoilla (valuuttakaupan signaalijärjestelmän käyttöoikeusmaksu, omien kotisivujen ylläpidosta suoritettu maksu ja lisenssipörssissä käydystä kaupasta saatu provisio) ja osittain mahdollisesta laittomasta toiminnasta saadulla tuotolla (sijoitukset). Hovioikeus ei syyttäjillä oleva näyttövelvollisuus huomioon ottaen arvioinut laittoman hyödyn määrää, vaan hylkäsi rikoshyödyn menettämistä koskevat vaatimukset kokonaan.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

11. Asiassa on syyttäjien vaatimuksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa ensisijaisesti kysymys siitä, onko vastaajien klubiin sijoittamien varojen ja klubista saamien varojen erotus rikoshyötyä, joka on tuomittava valtiolle menetettäväksi. Kysymys on myös siitä, onko vastaajien vilpittömällä mielellä merkitystä menettämisseuraamuksen tuomitsemisen kannalta.

Rikoshyödyn valtiolle tuomitsemisen yleiset edellytykset

12. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.

13. Kuten säännöksen esitöissä (HE 80/2000 vp s. 22) on todettu, rikoshyödyn valtiolle tuomitsemisen edellytyksenä ei ole, että se, jonka hyväksi rikos tehdään, mitenkään tietää rikoksesta tai sen tekijästä. Olennaista on, että hän teosta tosiasiallisesti hyötyy.

14. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn arvioimisesta. Jos rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 80/2000 vp s. 22) mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun rikoksen tuottamaa hyötyä on vaikea erottaa laillisesta hyödystä.

Rikostuomioiden vaikutuksesta

15. Vastaajiin kohdistetut rikoshyödyn menettämistä koskevat vaatimukset eivät perustu heidän itsensä tekemiin rikoksiin, vaan edellä mainittuihin A:n syyksi luettuihin rikoksiin, jotka on käsitelty eri oikeudenkäynnissä.

16. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2005:90 (kohta 11) ja KKO 2011:58 (kohta 7) ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain niin sanottu todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsotut tosiseikat. Viimekädessä aikaisemmassa rikosasiassa annetun tuomion todistusvaikutus uudessa asiassa onkin punnittava tapauskohtaisesti.

Onko klubin toiminnassa syyllistytty rikoksiin?

17. G:n asiassa esittämien väitteiden mukaan klubin toiminnassa ei ole syyllistytty rikoksiin. Hänen mukaansa rahaliikenne klubista jäsenille on ollut käytyyn valuuttakauppaan ja lisenssipörssiin perustunutta laillista tuotonjakoa. Koska klubi oli ennen toimintansa lopettamista maksanut luvatut suoritukset jäsenilleen, petosta ei ollut tapahtunut. Myöskään rahankeräysrikoksen tunnusmerkistö ei ole G:n mukaan täyttynyt.

18. G:n puolesta on esitetty henkilö- ja asiakirjatodistelua, jota ei esitetty A:ta koskevien rangaistusvaatimusten yhteydessä ja joka on liittynyt G:n väittämään klubin toiminnan lailliseen luonteeseen. Hovioikeudessa on kuultu myös A:ta.

19. A on häneen kohdistettujen rangaistusvaatimusten käsittelyn yhteydessä kiistänyt syytteet kokonaan ja katsonut, että kysymyksessä oli ollut kaikilta osin normaali ja laillinen sijoitustoiminta. Tästä huolimatta hänen syykseen on lainvoimaisesti luettu törkeä petos ja rahankeräysrikos edellä 3 − 7 kohdassa kuvatuin tavoin. Syyksilukeminen on rikostuomioissa perusteltu kummankin rikoksen osalta seikkaperäisesti ja vakuuttavasti. Menettämisseuraamuksia vaatineet syyttäjät ovat esittäneet myös tässä asiassa todistelua menettämisseuraamuksen perustana olleista rikoksista.

20. Korkein oikeus toteaa, etteivät G:n esittämät väitteet ja selvitykset ole niinkään liittyneet siihen, että klubin tosiasiallista toimintatapaa olisi nyt ja aikaisemmissa tuomioissa kuvattu virheellisesti, vaan A:n menettelyn ja hänen luomansa järjestelmän oikeudelliseen arviointiin. Pitkälti samankaltaisia toiminnan laillisuutta koskevia näkemyksiä on käsitelty myös A:ta koskeneen rikosasian yhteydessä.

21. G ei ole esittänyt, että klubi olisi todellisuudessa tehnyt tuottavaa valuuttakauppaa, kuten klubin puolesta oli jäsenille väitetty. Tähän erehdyttävään tietoon nähden ovat merkityksettömiä G:n väitteet siitä, että A olisi voinut tehdä menestyksekkäästi valuuttakauppaa ja että näin olisi vastaisuudessa tehty, kun kehitteillä ollut ohjelma olisi saatu käyttöön. G:n mukaan A ei ollut syyllistynyt petokseen ainakaan lisenssipörssissä tehtyjen sijoitusten osalta. Pörssissä jäsenet olivat käyneet keskenään kauppaa klubin sivustojen kautta.

22. Korkein oikeus toteaa, että lisenssipörssissä kauppahinta suoritettiin niillä varoilla, jotka ostaja oli jo sijoittanut klubiin tai jotka oli klubin sisäisessä tilinpidossa merkitty hänen voitto-osuudekseen. Lisenssipörssissä jäsenlisenssien hinnat olivat huomattavasti nousseet, mikä oli lisännyt klubiin tehtyjä sijoituksia. Korkein oikeus katsoo, että lisenssipörssi on ollut kiinteä osa klubin toimintaa ja varojenhankintaa.

23. Koska klubilla ei riidattomasti ollut muita kuin jäseniltä saatuja varoja, sen pankkitileillä olleet varat eivät ole missään toiminnan vaiheessa riittäneet kattamaan jäsenten sijoituksia ja niille luvattuja korkeita tuottoja. Korkein oikeus toteaa, että tämän vuoksi kaikkiin jäseniin on kohdistunut vaara sijoitusten menetyksestä, jonka toteutumisajankohta on riippunut vain siitä, kuinka paljon klubiin on tullut uusia varoja jäseniltä. Petoksen tunnusmerkistössä tarkoitettua taloudellista vahinkoa on myös tappion vaarasta aiheutuva taloudellisen aseman heikentyminen (KKO 2010:40, kohta 8).

24. Rahankeräysrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen G on kiistänyt sillä perusteella, että jäsenet ovat saaneet vastikkeeksi signaalijärjestelmän käyttöoikeuden. Korkein oikeus katsoo, ettei keskeneräiseksi jääneen signaalijärjestelmän käyttöoikeus, jonka jäsen on kohdissa 27 ja 28 kuvatulla tavalla saanut liittyessään klubiin, ole ollut se vastike, jonka vuoksi jäsenet olivat liittyneet klubiin ja maksaneet huomattavan hinnan liittymisestään. Jäsenet olivat halunneet sijoituksilleen tuottoja, jotka A oli - valuuttakaupan sijasta - tosiasiassa rahoittanut pyramidipelin avulla. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun 2014:7 mukaan rahankeräysrikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä myös muutoin kuin yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnassa.

25. Korkein oikeus katsoo, ettei G ole esittänyt sellaisia uusia väitteitä tai selvityksiä, jotka antaisivat aiheen päätyä kummankaan syyksiluetun rikoksen osalta toiseen johtopäätökseen kuin mitä A:ta koskevista tuomioista ilmenee. Menetettäväksi vaadittu taloudellinen hyöty perustuu näin ollen klubin toiminnassa tehtyihin rikoksiin.

Onko osa vastaajille maksetuista varoista kertynyt laillisen toiminnan tuotoista?

26. Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä koskevien vaatimusten hylkääminen hovioikeudessa on perustunut johtopäätökseen, jonka mukaan klubille on tullut myös lailliseen toimintaan perustuneita suorituksia valuuttakaupan signaalijärjestelmän käyttöoikeusmaksuista, internetsivujen ylläpitomaksuista ja lisenssipörssissä käydyn kaupan provisioista.

27. Klubiin liittymisen ja sen jäsenyyden ehdot ovat muuttuneet useasti klubin toiminnan aikana. Hovioikeuden esiin nostamat maksut ovat perustuneet klubin toiminnan viimeisiin liittymisehtoihin, joiden mukaan jäseneksi liittyminen edellytti yhteensä 3 000 euron vähimmäissuoritusta. Tämä hinta koostui kolmesta yhtä suuresta osasta, nimittäin valuuttakaupan signaalijärjestelmän käyttöoikeuden peruslisenssin hinnasta, lisenssiosuusmaksun hinnasta ja suositteluoikeuden ja oman internetsivuston käyttöoikeuden hinnasta. Kaikki nämä maksut jäivät ehtojen mukaan pysyvästi klubille. Vain lisenssiosuusmaksu oli sellainen jäsenen sijoitus, jolle laskettiin tuottoa ja joka voitiin myydä toiselle jäsenelle.

28. Korkein oikeus toteaa, että liittymishinta oli kiinteä ja sen jakaminen osiin perustui vain klubin omaan ilmoitukseen. Signaalijärjestelmän käyttöoikeuden perusteella jäsen sai haltuunsa valuuttakaupan osto- ja myyntisignaalit, joiden avulla hän olisi itse voinut käydä valuuttakauppaa markkinoilla. Käytännössä vain harvat jäsenet olivat itse ryhtyneet käymään valuuttakauppaa ja siten voineet hyödyntää signaalijärjestelmää, joka ei sellaisenaan edes mahdollistanut kaupankäyntiä. Signaalijärjestelmän käyttöoikeudella ei näiden syiden vuoksi ole perusteltua katsoa olleen jäseniksi liittyneille itsenäistä taloudellista arvoa. Klubin internetsivuja voitiin käyttää vain klubin oman toiminnan ja jäsenen omien tiedostojen seuraamiseen.

29. Jäsenten keskenään lisenssipörssissä käymä kauppa, josta klubille maksettiin hovioikeuden mainitsema provisio, ja heidän kaupan kautta saamansa lisenssit puolestaan vaikuttivat siihen, minkä verran klubin oli määrä maksaa kullekin jäsenelle suorituksia väitettyinä valuuttakaupan tuottoina. Klubin perimät välitysprovisiot eivät tuottaneet klubille uusia varoja. Provisiot ainoastaan vähensivät jäsenten sijoituksiksi merkittyjä rahamääriä klubin omilla sivustoilla.

30. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tuomiossa mainitut maksut ja provisio liittyvät siis klubin harjoittamaksi väitettyyn valuuttakauppaan ja odotuksiin sen tuotosta. Aikaisemmin 3 − 5 kohdassa todetulla tavalla A on toteuttanut hänen syykseen luetun törkeän petoksen muun ohessa siten, että hän on antanut erehdyttävän kuvan ja ylläpitänyt erehdyttävää kuvaa klubin harjoittamasta valuuttakaupasta. Klubi oli käynyt vain vähäistä tappiolliseksi osoittautunutta valuuttakauppaa. Sen tuottojen asemesta varoja tosiasiallisesti jaettiin jäsenille ainoastaan heidän klubille maksamistaan varoista, joita olivat myös hovioikeuden mainitsemat maksut. Riidatonta on, että klubilla ei ollut muuta tulonlähdettä kuin jäsenten suoritukset.

31. Vastaavasti pyramidipelin muodossa toteutetussa rahankeräysrikoksessa oli kysymys siitä, että jäsenten ansaintamahdollisuudet muodostuivat niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet maksoivat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina.

32. Näissä olosuhteissa A:n syyksi luettujen rikosten tunnusmerkistöjen perusteella jäsenten klubille maksamista varoista ei voida miltään osin erotella lailliseen toimintaan perustuneita varoja.

33. Hovioikeuden mainitsemat maksut ovat olleet osa niitä varoja, joiden keräämisestä ja itselleen ottamisesta tai jäsenille jakamisesta A:n syyksi luetuissa törkeässä petoksessa ja rahankeräysrikoksessa on ollut kysymys. Edellä todetuin tavoin maksut ja provisio ovat klubiin tehtyjen sijoitusten tavoin liittyneet sijoituspäätöksiin, joita jäsenet ovat erehdyksessä tehneet luottaen väärään tietoon tuottavasta valuuttakaupasta eli siis A:n törkeän petoksen seurauksena. Ne ovat samalla olleet myös rahankeräysrikoksella klubille kerättyjä varoja. Maksuilla ja provisioilla ei ole ollut itsenäistä merkitystä, vaan niiden suorittaminen klubille on ollut osa A:n rikollista toimintaa. Näin ollen myös varat niihin suorituksiin, joita vastaajille on maksettu klubin pankkitileiltä, ovat olleet peräisin A:n rikoksista.

Toimiminen vastaajien hyväksi ja vastaajien vilpitön mieli

34. G on vedonnut myös siihen, että menettämisvaatimuksen perusteena olevaa rikosta ei ole tehty hänen hyväkseen. A ei olekaan tehnyt törkeää petosta ja rahankeräysrikosta nimenomaan tämän asian vastaajia hyödyttääkseen. Hän on kuitenkin osana törkeän petoksen ja rahankeräysrikoksen toteuttamista kehittänyt varojenjakomallin, jolla jäsenten klubin tileille maksamia varoja on jaettu klubiin aikaisemmassa vaiheessa liittyneille jäsenille mukaan lukien vastaajat. Vastaajat ovat siten tosiasiallisesti hyötyneet A:n syyksi luetuista rikoksista saadessaan klubista varoja enemmän kuin he ovat sinne sijoittaneet, kun taas suuri osa jäsenistä on menettänyt kokonaan tai osaksi sijoittamansa varat.

35. A:n on näin ollen katsottava toimineen vastaajien hyväksi rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

36. Vastaajista C, D, E ja F ovat vedonneet siihen, että he ovat klubiin varoja sijoittaessaan uskoneet klubin harjoittavan tuottoisaa ja laillista vedonlyöntiä ja valuuttakauppaa ja että he ovat näin ollen olleet vilpittömässä mielessä. Myöskään G:n mukaan jäsenet eivät ole voineet havaita petosrikoksen edellyttämää erehdyttämistä eikä yksittäisen jäsenen kotiuttamilla varoilla ole yhteyttä väitettyyn erehdyttämiseen.

37. Kuten edellä kohdasta 13 ilmenee, hyödynsaajan vilpittömällä mielellä ei ole rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan merkitystä rikoshyödyn menettämisen edellytyksiä arvioitaessa. Vastaajien saamaa rikoshyötyä on lähtökohtaisesti heidän klubille suorittamiensa ja siltä saamiensa varojen erotuksena muodostuva hyöty, jonka valtiolle menettämistä syyttäjät ovat vaatineet.

[Julkaistusta ratkaisusta puuttuvat Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdat 38 - 41.]

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

42. Korkein oikeus katsoo, että vastaajien klubiin sijoittamien varojen ja klubista saamien varojen erotus on sellaista rikoshyötyä, joka on rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tuomittava valtiolle menetetyksi. Kun menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytykset muutenkin täyttyvät, C, D, F, G ja E:n kuolinpesä on velvoitettava menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty syyttäjien esittämien vaatimusten mukaisesti.