2014 false

KKO:2014:19

Vahvistaessaan vuonna 2013 täysi-ikäisen A:n ja hänen kasvatti-isänsä B:n välisen adoption käräjäoikeus oli tarkoittanut vahvistaa sellaisen adoption, jossa A:n vanhempina olisivat B ja A:n äiti C. B:n ja C:n välinen avioliitto oli kuitenkin purkautunut jo vuonna 2009 avioeroon. Kun käräjäoikeuden tarkoittama adoptio ei ollut adoptiolain mukainen, käräjäoikeuden päätöksen katsottiin perustuneen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja päätös purettiin. Ks. KKO:2005:64

AdoptioL 8 § 2 mom

AdoptioL 18 §

OK 31 luku 7 § 1 mom 4 kohta

 Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta

A on syntynyt 10.4.1976. Hänen vanhempansa ovat olleet C ja D, jotka olivat avioliitossa 5.6.1976 - 27.9.1977.

C oli avioitunut B:n kanssa 31.12.1978. Heidän avioliittonsa purkautui avioeroon 15.4.2009. C:n tytär A oli asunut C:n ja B:n perheessä ainakin 1978 - 1996 ja hän oli ollut tuolloin myös B:n hoidettavana ja kasvatettavana.

B oli päättänyt ottaa A:n adoptiolapsekseen ja pyytänyt 12.3.2013 vireille tulleella hakemuksellaan, että Keski-Suomen käräjäoikeus vahvistaa adoption.

 Keski-Suomen käräjäoikeuden päätös 14.3.2013

Kun A oli suostunut adoptioon ja kun A:n ja B:n välillä oli A:n ollessa alaikäinen vallinnut läheinen ja jatkuva suhde, käräjäoikeus oli vahvistanut adoption. Päätös sai lainvoiman.

Asian on ratkaissut käräjänotaari.

 Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

Käräjänotaari pyysi hakemuksessaan 27.3.2013, että Korkein oikeus purkaa adoption vahvistamispäätöksen. Hakemuksessaan käräjänotaari kertoi, että asianosaiset olivat tarkoittaneet sellaisen adoption vahvistamista, jossa A:n vanhempina olisivat B ja C. Tämän käräjäoikeus oli tiennyt ja sellaista adoptiota käräjäoikeus oli myös vahvistamisella tarkoittanut. Kun tällainen adoptio ei näissä olosuhteissa ollut adoptiolain mukainen, käräjäoikeuden päätös perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

 Välitoimet

Korkein oikeus on pyytänyt käräjänotaarin hakemuksen johdosta lausumat A:lta, B:ltä, C:ltä ja D:ltä.

A ja C ovat ilmoittaneet tahtonsa olevan, että Korkein oikeus hyväksyy käräjänotaarin hakemuksen. B on lausumassaan toivonut sellaista adoptiota, jonka lopputuloksena hän ja C olisivat A:n vanhempina.

D ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.

 Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. B on hakemuksellaan pyrkinyt sellaiseen adoptioon, jossa adoption vahvistamisen jälkeen A:n vanhempina olisivat hän ja C. Käräjänotaarin hakemuksesta ilmenee, että käräjäoikeus on myös tarkoittanut käräjäoikeuden päätöksellä olevan tällainen oikeusvaikutus.

2. Adoptiolain 8 §:n 2 momentin mukaan aviopuoliso voi yksin adoptoida aviopuolisonsa lapsen ja lain 18 §:n 2 momentin mukaan, jos aviopuoliso on avioliiton aikana yksin adoptoinut toisen aviopuolison lapsen, lasta pidetään aviopuolisoiden yhteisenä lapsena. Jos adoption hakija ei ole lapsen vanhemman kanssa avioliitossa, adoption oikeusvaikutuksiin sovelletaan lain 18 §:n 1 momenttia, jonka mukaan adoptiolasta pidetään adoptiovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena.

3. Kun B ei ole enää 15.4.2009 jälkeen ollut C:n kanssa avioliitossa, sellainen adoptio, jota hän on hakenut, ei ole ollut mahdollinen, vaan adoption vahvistamisen jälkeen hänestä yksin on tullut A:n vanhempi.

4. Kun käräjäoikeus hyväksyessään B:n adoptiohakemuksen on tarkoittanut vahvistaa sellaisen adoption, joka on adoptiolain 18 §:n vastainen, käräjäoikeuden päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Lainkohdat

Adoptiolaki 8 § 2 momentti ja 18 §

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 7 § 1 momentti 4 kohta

 Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös puretaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Samuli Sillanpää.