Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) nojalla 8.9.2010 päättänyt A:n velkajärjestelyn aloittamisesta ja 20.1.2011 vahvistanut hänelle maksuohjelman. A:n kaikki velat olivat tavallisia velkoja yrityksille tai julkisyhteisöille. A:n välttämättömät elinkustannukset ja elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot ylittivät hänen tulonsa, joten hänellä ei ollut maksuvaraa velkojen suorittamista varten. A:lla oli kuitenkin varallisuutta, joka muodostui osuudesta kahteen kuolinpesään. Maksuohjelmaan otetun määräyksen mukaan A:n tuli viimeistään vuoden kuluessa maksuohjelman vahvistamisesta muuttaa osuutensa kuolinpesissä rahaksi ja tilittää saamansa varat velkojille. Määräyksen mukaan A ei vapaudu tästä maksuvelvollisuudesta, vaikka rahaksi muuttaminen toteutuisi vasta maksuohjelman päätyttyä.

2. Käräjäoikeus on katsonut, ettei A:n maksuvelvollisuutta ole maksuohjelmassa poistettu kokonaan, ja on sen vuoksi määrännyt A:n maksuohjelman kestoksi kolme vuotta. Hovioikeus on puolestaan katsonut, etteivät kuolinpesäosuudet ja niiden realisointivelvollisuus merkinneet maksuvaraa ja että A:n maksuohjelma oli määrättävä viiden vuoden pituiseksi.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n maksuvelvollisuus velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaan poistettu ja maksuohjelman kesto sen vuoksi määrättävä viideksi vuodeksi, kun maksuohjelmassa hänelle ei ole asetettu muuta maksuvelvollisuutta kuin velvollisuus tilittää pesänosuuksista tulevat varat velkojille.

Sovellettavat säännökset

4. Velkajärjestelylain 30 §:n (632/2010) 1 momentin mukaan velallisen maksuvara mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen jälkeen ja velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on määrättävä niin, että maksuohjelman kesto on kolme vuotta. Pykälän 4 momentin mukaan maksuohjelman kesto on kuitenkin viisi vuotta, jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjelmassa kokonaan poistettu tai jos velkajärjestely on myönnetty esteestä huolimatta. Tällöinkin maksuohjelma voi olla viittä vuotta lyhyempi, jos velalliselta puuttuu pysyvästi maksuvara sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi.

5. Velkajärjestelyssä velallisen on velkajärjestelylain 5 §:n mukaan käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihinsa (maksuvara). Velkojen suoritukseksi on aina käytettävä varallisuus, joka ei kuulu velallisen perusturvaan, ja eräin edellytyksin muutettava rahaksi myös asunto tai muu perusturvaan kuuluva omaisuus. Nykyään velallisella on velvollisuus tehdä myös 35 a §:n (1273/2002 ja 1088/2006) mukaisia lisäsuorituksia, jos hän maksuohjelman aikana saa perinnön tai muun maksukykyä parantavan suorituksen taikka tuloja, joita ei ole otettu huomioon maksuohjelmassa.

6. Velkajärjestelylain 25 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyssä voidaan muun muassa alentaa maksamattoman velan määrää (4 kohta) ja poistaa velan maksuvelvollisuus kokonaan (5 kohta). Näitä, velkojan kannalta ankarimpia keinoja voidaan pykälän 3 momentin mukaan käyttää vain silloin, kun velkajärjestelyä ei voida muutoin toteuttaa.

Maksuvelvollisuuden kokonaan poistaminen

7. Velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentissa käytetty ilmaisu maksuvelvollisuuden kokonaan poistamisesta merkitsee sanamuotonsa mukaan sitä, ettei velalliselle aseteta maksuohjelmassa minkäänlaista suoritusvelvollisuutta.

8. Velkajärjestelylain 30 §:n muuttamiseen johtaneiden lain esitöiden mukaan viiden vuoden maksuohjelma määrätään kuitenkin vain silloin, kun velallisella ei ole tuloihin perustuvaa maksuvaraa. Hallituksen esityksessä todetaan, että jos velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi, maksuohjelma vahvistettaisiin viiden vuoden pituiseksi (HE 52/2010 vp s. 7 ja 8). Sen sijaan velkojille suorituksia kerryttävän maksuohjelman kesto olisi kolme vuotta. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 11/2010 vp s. 3) lausunut, että maksuohjelman kesto säilyisi viitenä vuotena niissä tapauksissa, joissa velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu (niin kutsutut nollaohjelmat).

9. Korkein oikeus toteaa, että tarkasteltavana oleva velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentin 1. virkkeen ilmaisu on peräisin lain alkuperäisestä säännöksestä. Sen merkityssisältöä ei ole lähemmin käsitelty säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Samaa ilmaisua on kuitenkin käytetty lain 25 §:n 1 ja 3 momenteissa. Niitä koskevissa lainvalmistelutöissä on todettu, että velkojen ja luottokustannusten maksuvelvollisuus voitaisiin poistaa kokonaan, jos velallisella ei ole rahaksi muutettavaa varallisuutta eikä hänelle jää varoja velkojen maksuun elinkustannuksista ja elatusvelvollisuudesta aiheutuvien menojen jälkeen (HE 183/1992 vp s. 63). Myöhemmin velkajärjestelylain 35 a §:ään otetun lisäsuoritusvelvollisuutta koskevan säännöksen johdosta velallisen maksuvelvollisuutta ei enää voida maksuohjelmassa täysin, tulevaisuuttakin silmällä pitäen, poistaa.

10. Velkajärjestelylain 30 §:n muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä ei käy nimenomaisesti ilmi, että maksuvelvollisuuden kokonaan poistamisen merkityssisältöä olisi ollut tarkoitus muuttaa aikaisemmasta ja että ilmaisu kyseisessä pykälässä koskisi ainoastaan velallisen tuloihin perustuvan maksuvelvollisuuden poistamista. Maksuvaran puuttumista koskevat perustelulausumat voidaankin ymmärtää vain kuvaileviksi.

11. Velkajärjestelylain 30 §:n 2 momentin mukaan pääsääntönä on, että maksuohjelman kesto on kolme vuotta. Maksuohjelman kestoa pääsäännön mukaisesta kolmesta vuodesta pidentävän säännöksen soveltamisedellytyksiä ei tule tulkinnalla laajentaa. Maksuvelvollisuuden poistamisella kokonaan on tarkoitettu viitata sellaisiin maksuohjelmiin, joissa velkojille ei kerry lainkaan suorituksia velallisen ennakoitavissa olevista tuloista eikä varallisuudesta. Vain silloin, kun velallisella ei ole maksuvaraa eikä rahaksi muutettavaa varallisuutta, maksuohjelmassa ei määrätä velkojille tehtävistä suorituksista. Tällöin velkojan maksunsaanti jää kokonaan sen mahdollisuuden varaan, että velallisen maksukyky viiden vuoden maksuohjelman aikana paranisi ja velkoja voisi saada maksuja veloilleen velallisen lisäsuoritusvelvollisuuden kautta.

Johtopäätökset

12. A on maksuohjelmassa määrätty muuttamaan varallisuutensa rahaksi ja tilittämään varat. Näin ollen A:n maksuvelvollisuutta ei ole velkajärjestelylain 30 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla poistettu kokonaan. Maksuohjelman kesto on määrättävä pääsäännön mukaisesti kolmeksi vuodeksi.