Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on 2.2.2012 antamallaan tuomiolla muuntanut A:lle 22.9.2010 tuomitun yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan osan 54 päiväksi vankeutta sillä perusteella, että A oli rikkonut törkeästi yhdyskuntapalveluun tuomitun velvollisuuksia.

2. Valituksessaan hovioikeudelle A on muun muassa vaatinut, että yhdyskuntapalvelu muunnettaisiin ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangaistukseksi. Hovioikeudessa A on vedonnut siihen, että käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen hänet oli eräässä toisessa rikosasiassa tuomittu valvontarangaistukseen Tuusulan käräjäoikeuden 20.3.2012 antamalla tuomiolla ja hänestä oli tuon asian käsittelyn yhteydessä laadittu myönteinen soveltuvuusselvitys. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

3. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. A:n yhdyskuntapalvelua vankeudeksi muunnettaessa häntä ei ole tuomittu yli neljän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen ja hän on siten tarvinnut asiassa jatkokäsittelyluvan. Asiassa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa huomioon ottaen erityisesti hänen esittämänsä peruste luvan myöntämiselle.

Sovellettavat lainkohdat

4. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;
2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Muutosperuste

5. Kysymystä jatkokäsittelyluvan myöntämisestä on arvioitava ensin oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun muutosperusteen kannalta.

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n säätämiseen johtaneiden esitöiden (HE 105/2009 vp s. 60) mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua muutosperustetta sovellettaessa harkinta kohdistuu osaltaan siihen, kuinka todennäköistä on käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksessa sekä mahdollisesti pyydetyssä vastauksessa esitettyjen seikkojen perusteella, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole oikea. Säännöksessä käytetty sanamuoto ”ilmenee aihetta epäillä” viittaa kaikissa tapauksissa matalaan lupakynnykseen ja lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Jos harkinta kohdistuu oikeuskysymykseen, jonka osalta ei ole olemassa vakiintunutta soveltamiskäytäntöäkään, lupa tulisi pääsääntöisesti myöntää. Muutosperusteen kannalta asiassa on siten kysymys siitä, onko ollut selvää, ettei A:ta ole voitu tuomita ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangaistukseen hänen yhdyskuntapalveluaan vankeudeksi muunnettaessa.

7. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaan, jos tuomioistuin katsoo tuomitun törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan säännöksen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, sen on muunnettava yhdyskuntapalvelun suorittamatta oleva osa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika on neljä päivää.

8. Valvontarangaistusta koskeva rikoslain 6 luvun 11 a §:n säännös on tullut voimaan 1.11.2011 ja se on siten ollut sovellettavissa A:n muuntoasiaa käräjä- ja hovioikeudessa ratkaistaessa. Mainitun lainkohdan mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, jos
1) rikoksentekijää ei voida 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun edellytyksen puuttumisen vuoksi tuomita yhdyskuntapalveluun;
2) valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä; ja
3) valvontarangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi.

9. Edellä mainituissa tai muissakaan asiaan liittyvissä säännöksissä ei ole otettu nimenomaisesti kantaa siihen, voidaanko valvontarangaistus tuomita myös yhdyskuntapalvelua vankeudeksi muunnettaessa. Valvontarangaistusta koskevasta hallituksen esityksestä (HE 17/2010 vp s. 31) ilmenee kuitenkin, että valvontarangaistukseen voitaisiin myös tuomita esimerkiksi yhdyskuntapalveluun tuomittu, jonka palvelu jouduttaisiin muuntamaan vankeudeksi palvelun ehtojen rikkomisen vuoksi.

10. Ottaen huomioon, että tuomioistuimen on rangaistusvaatimuksen perusteella arvioitava viran puolesta sovellettavaksi tulevat rangaistusseuraamukset sekä se, että A on käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen tuomittu valvontarangaistukseen eräässä toisessa rikosasiassa, ei ole ollut selvää, ettei valvontarangaistus sinänsä olisi voinut olla A:n kohdalla käytettävissä oleva seuraamusvaihtoehto.

11. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole ollut selvää, ettei A:n yhdyskuntapalvelua vankeudeksi muunnettaessa hänelle olisi voitu tuomita ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangaistusta. A:n valituksen johdosta asiassa on siten ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta, ja hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

Ennakkoratkaisuperuste

12. Vaikka jatkokäsittelylupa olisi siis tullut myöntää jo muutosperusteella, Korkein oikeus arvioi, täyttyvätkö asiassa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ennakkoratkaisuperusteen edellytykset.

13. Oikeudenkäymiskaaren 25 a lukua koskevan hallituksen esityksen (HE 105/2009 vp s. 33) mukaan jatkokäsittelylupa olisi myönnettävä luvun 11 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla ennakkoratkaisuperusteella ennakkotapausluonteisissa asioissa eli silloin, kun lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää valitusasiassa jatkokäsittelylupa. Kysymys on tällöin yleensä siitä, ettei laki anna selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja hovioikeuden ratkaisulla annettaisiin oikeusohje vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle. Hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa.

14. Niin kuin edellä on todettu, sen enempää yhdyskuntapalvelua kuin valvontarangaistusta koskevassa sääntelyssä ei ole erillistä ja nimenomaista säännöstä siitä, että valvontarangaistus voitaisiin tuomita myös yhdyskuntapalvelua vankeudeksi muunnettaessa. Säännökset ovat tältä osin tulkinnanvaraisia ja kysymys on osaltaan siitä, voidaanko yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:n 3 momentin nojalla suoritettavaa muuntamista ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi pitää sellaisena vankeuteen tuomitsemisena, jota rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä tarkoitetaan. Kuten edellä kohdasta 9 ilmenee, rikoslain 6 luvun 11 a §:ää koskevassa hallituksen esityksessä tätä pidetään kuitenkin mahdollisena.

15. Kysymys on myös ollut rangaistusjärjestelmään hiljattain säädetyn uudenlaisen seuraamuksen soveltuvuuden arvioinnista tilanteessa, jossa ei ole lainkäyttöä ohjaavaa ratkaisukäytäntöä. Ratkaistavana olevan kysymyksen voidaan myös arvioida toistuvan käytännössä suhteellisen usein.

16. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut ennakkotapausluonteisesta asiasta ja että hovioikeuden olisi näin ollen pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa myös ennakkoratkaisuperusteella.

Asian jatkokäsittely

17. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.