Lisäselvityksen huomioon ottaminen

Lääkärinlausunto 1.6.2012 otetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla huomioon, koska se on laadittu Korkeimman oikeuden hankkiman Valviran lausunnon johdosta.

Korkeimman oikeuden toimivalta

Asiassa muutoksenhakuoikeuden osalta sovellettavan urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain 9 §:n 2 momentin (682/2005) mukaan tapaturmaturvaa koskevasta muutoksenhausta on voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa säädetään. Tapaturmavakuutuslain 53 b §:n (526/1981) mukaan vakuutusoikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, mikäli siinä on ratkaistu kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema lain mukaiseen korvaukseen. Mainittua tapaturmavakuutuslain säännöstä on tulkittu vakiintuneesti siten, että vakuutusoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vahingonkorvausoikeudellisten syy-yhteyskysymysten osalta, mutta ei esimerkiksi korvauksen määrästä tai siltä osin kuin kysymys on työkyvyn arvioinnista.

A on vaatinut, että vakuutusyhtiö on velvoitettava korvaamaan hänelle täysi tapaturmaeläke kymmeneltä vuodelta.

Korkein oikeus toteaa, että urheilijaturvavakuutuksen erityisehtojen kohdan 2.3 mukaan oikeus tapaturmaeläkkeeseen edellyttää muun muassa sitä, että vakuutettu tulee korvatun vamman vuoksi kykenemättömäksi osallistumaan kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa. Näin ollen Korkein oikeus on tapaturmavakuutuslain edellä mainitun säännöksen nojalla toimivaltainen tutkimaan sen, onko A:lla sanotun ehdon nojalla oikeutta korvaukseen eli sen, onko hän tullut korvatun vamman tai vammojen vuoksi kykenemättömäksi osallistumaan kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissaan, keihäänheitossa.

Sen sijaan tapaturmavakuutuslain muutoksenhakusäännös huomioon ottaen A:n vaatimuksen käsittely ei kuulu Korkeimman oikeuden toimivaltaan siltä osin kuin kysymys on lain ja vakuutusehtojen mukaan mahdollisesti määräytyvän korvausoikeuden sisällöstä. Näin ollen A:n vaatimukset jätetään muilta kuin syy-yhteyskysymyksen osalta tutkimatta.

Vahinkotapahtumat ja niihin liittyvät alempien asteiden ratkaisut

1. A on ollut vakuutettu vuodesta 2000 alkaen urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (575/2000) mukaisella vakuutuksella, jossa vakuutuksenantajana on ollut vastapuolena oleva vakuutusyhtiö.

2. Vakuutusyhtiö on korvannut A:lle sairaanhoitokuluja 1.7.2001 heittoliikkeen seurauksena syntyneestä oikean olkapään kipeytymisestä, 8.4.2002 tapaturman seurauksena syntyneestä oikean kyynärpään iskuvammasta, 11.6.2003 tapaturman seurauksena syntyneestä oikean polven ruhje- tai iskuvammasta ja oikean polvilumpiojänteen repeämästä, 29.8.2003 tapaturman seurauksena syntyneestä vasemman polven iskuvammasta, 30.12.2003 tapaturman seurauksena syntyneestä oikean polven iskuvammasta, 4.5.2004 juoksuliikkeen yhteydessä syntyneestä vasemman reiden revähdysvammasta, 1.2.2005 liikkeen seurauksena syntyneestä vasemman olkapään venähdysvammasta ja 10.8.2005 tapaturman seurauksena syntyneestä oikean reiden revähdyksestä.

Tapaturmaeläkettä koskeva hakemus ja päätökset

3. A on 26.7.2006 hakenut vakuutusyhtiöltä eläkettä sillä perusteella, että hän oli tullut kyvyttömäksi jatkamaan keihäänheittoa ammattinaan. Hakemuksessaan A on ilmoittanut, että hänen urheilu-uransa oli päättynyt 28.4.2006 aikaisempien urheiluvammojen yhteisvaikutuksesta.

4. Vakuutusyhtiö on 9.2.2007 antamallaan päätöksellä evännyt A:n hakemuksen tapaturmaeläkkeen myöntämisestä 28.4.2006 lukien katsoen, että mikään A:lle urheilijaturvavakuutuksen perusteella korvatuista vahinkotapahtumista ei ollut yksinään aiheuttanut pysyvää työkyvyttömyyttä. Molempien polvien polvilumpio-reisiluunivelten rustomuutokset eivät olleet korvaukseen oikeuttavassa lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumiin, vaan niiden taustalla olivat todennäköisimmin ja ennen kaikkea vahinkotapahtumista riippumattomat sairausperäiset tekijät. Myöskään A:n oikean olka- ja kyynärpään muutoksia ei voitu pitää vahinkotapahtumien todennäköisenä seurauksena, vaan todennäköisenä syynä todettuihin löydöksiin olivat toistuvat heittoliikkeet, jotka eivät täyttäneet urheilijaturvavakuutuksen eivätkä tapaturmavakuutuslain mukaista tapaturman käsitettä. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vammamekanismit ja tutkimuslöydökset eivät todentaneet A:lla sellaista vammaa tai tapaturmana korvattavaa sairautta, jotka aiheuttaisivat pitkäaikaisemman työkyvyttömyyden.

5. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat hylänneet A:n tapaturmaeläkkeen myöntämistä koskevat muutoksenhakemukset.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus korvaukseen sen vuoksi, että hän on kohdassa 2 mainittujen vahinkotapahtumien johdosta korvattujen vammojen vuoksi lisäksi tullut kykenemättömäksi osallistumaan kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissaan, keihäänheitossa.

Urheilijaturvan vakuutusehdot ja sovellettavat säännökset

7. Urheilijaturvavakuutuksen erityisehtojen kohdan 2.3 mukaan vakuutetulla, joka korvatun vamman vuoksi tulee kykenemättömäksi osallistumaan kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa, on oikeus saada tapaturmaeläkettä siitä alkaen, kun on kulunut vuosi tapaturman sattumisesta.

8. Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaturmaturva sisältää korvauksen urheilijan vammasta, sairaudesta ja kuolemasta, joka on aiheutunut urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta. Pykälän 2 momentin mukaan korvaus ja sen saamisen edellytykset määräytyvät tapaturman sattumisvuoden perusteella eräin poikkeuksin soveltuvin osin siten kuin tapaturmavakuutuslain (608/1948) 2 luvussa säädetään.

9. Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain esitöiden (HE 51/2000 vp s. 9) mukaan turva kattaa urheilijan vamman, sairauden tai kuoleman, jotka ovat seuranneet urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta. Turva ei kata ammattitauteja, vaan ainoastaan tapaturman aiheuttamat vammat. Tarkoituksena on, että tapaturman käsite on vastaava kuin työtapaturmavakuutuksessa.

10. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, ennalta arvaamattoman ja ulkoisen tekijän aiheuttamaa vahinkotapahtumaa (esimerkiksi KKO 2012:97 kohta 10). Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä yleensä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Kun syy-yhteyden arviointi on oikeudellista harkintaa, siinä otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta (KKO 2012:73 kohta 5).

Eräitä korvausjärjestelmän lähtökohtia

11. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen periaatteisiin kuuluu, että vahingoittunut on vakuutettu niine sairauksineen, joita hänellä oli ennen vakuutustapahtumaa. Tämä tarkoittaa sitä, että samanlainen tapaturma voi aiheuttaa eri henkilöille erilaisen työkyvyttömyyden tai kulujen korvattavuuden (esimerkiksi HE 153/1988 vp s. 4 - 5).

12. Työntekijän tapaturmavakuutusjärjestelmään kuuluu, että työtapaturman seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta. Tällöin korvausta maksetaan sairauden tai vamman pahenemisen ajalta (tapaturmavakuutuslaki 4 § 4 momentti). Säännöksen esitöiden mukaan pääsääntönä olisi vakuutustapahtumasta johtuvan työkyvyttömyyden korvaaminen, eikä pahenemista koskevalla säännöksellä ollut tarkoitus laajentaa korvattavuutta olemassa olevaan sairauteen, joka saattaa aiheuttaa tietyntyyppisissä töissä työrajoitteen (HE 153/1988 vp s. 12).

13. Urheilijan tapaturmaturvaan ei sisälly vastaavaa muun kuin tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennaista pahenemista koskevaa säännöstä. Lain esitöiden mukaan urheilijaturva ei kata muun kuin tapaturman aiheuttaman sairauden johdosta aiheutunutta työkyvyttömyyttä (HE 51/2000 vp s. 7). Sittemmin säädetyssä uudessa urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetussa laissa (276/2009) on tarkennettu tapaturman käsitettä. Lain esitöiden mukaan vakuutusturva ei edelleenkään kattaisi ammattitauteja, vaan vakuutuksesta korvattaisiin ainoastaan tapaturman aiheuttamat vammat ja sairaudet sekä lihaksen tai jänteen kipeytymiset. Vakuutuksesta ei rajanveto-ongelmien vuoksi korvattaisi muun kuin tapaturmavamman tai sairauden pahenemista (HE 22/2009 vp s. 19). Kun säännöksiä ei tältä osin ehdotettu muutettaviksi tai tarkennettaviksi, kyseiset perustelulausumat ilmaisevat käsityksen siitä, millä edellytyksillä vamman tai sairauden pahentuminen on voitu korvata myös aikaisemman lain nojalla.

14. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa A:n oikeutta korvaukseen lähtökohtana on kunkin vahinkotapahtuman osalta se, että A on ollut vakuutettu sellaisena kuin hän on ollut ennen kyseistä vakuutustapahtumaa. Korvattavaksi voi tulla myös aikaisemmin syntyneen urheilutapaturmavamman tai sairauden olennainen paheneminen uuden urheilutapaturman johdosta.

Lääketieteelliset kannanotot

15. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Z on lausunnossaan 26.2.2007 ilmoittanut kannanottonaan, että A:n vammoista voitiin oikean olkapään labrumvammaa, molempien polvien rustovammaa ja oikean polven patellajännevammaa pitää kokonaan tapaturmista johtuvina sekä kyynärpäävammaa osittain traumasta johtuvana, osittain keihäänheittäjän ammattitautina. Hoitojen yhteydessä ei ollut havaittu mitään sairautta, joka selittäisi kyseiset löydökset, päinvastoin löydökset olivat olleet tyypillisiä traumaattisia vaurioita. A oli jatkanut talvikaudella 2005 - 2006 harjoittelua mutta joutunut kuitenkin luopumaan kilpaurasta huhtikuussa 2006, koska ensisijaisesti molemmat polvet olivat kipeytyneet aina kuormituksesta, eivätkä ne olleet enää kestäneet harjoitteluun ja keihäänheittoon liittyviä rasituksia. Huhtikuun 2006 jälkeen A ei ollut voinut jatkaa ammattimaisena keihäänheittäjänä tapaturmista johtuvien vammojensa vuoksi.

16. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) pysyvä asiantuntija, lääketieteen tohtori, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Y on lausunnossaan 1.11.2011 katsonut, että A:n urheilu-uran päättymisen kannalta merkittäviä lääketieteellisiä tekijöitä olivat oikean kyynärpään krooniset heittoliikkeeseen liittyvät vauriot ja molempien polvien akuuttien traumojen oleellisesti pahentamat rustovauriot. Todennäköisesti näiden yhteisvaikutuksesta A:n heittäjän ura oli lyhentynyt muutamalla vuodella. Y:n mukaan 1.7.2001, 8.4.2002, 1.2.2004, 4.5.2005 ja 10.8.2005 vahinkotapahtumista johtuneilla vammoilla ei ollut merkitystä työkyvyn menetyksen kannalta.

17. Y on katsonut, että heittoliike 1.7.2001 oli todennäköisesti aiheuttanut labrumin yläosan repeämän ja supraspinatus-jänteen osittaisen vaurion. Olkanivelen toiminta oli palautunut asianmukaisella hoidolla, eikä vammalla ollut merkitystä työkyvyn menetyksen kannalta. Oikean kyynärpään iskuvamma 8.4.2002 ei Y:n mukaan ollut syynä kyynärnivelen rustovaurioihin, irtokappaleisiin ja osteofyytteihin. Löydökset olivat tyypillisiä ”heittäjän kyynärpäälle”, joka syntyi lukuisten heittojen seurauksena. Tapaturman merkitys kyynärpään ongelmille oli todennäköisesti vähäinen, eikä kuvatulla iskuvammalla ollut merkitystä työkyvyn menetyksen kannalta. Oikean polven kiertymisvamma 11.6.2003 ei Y:n mukaan todennäköisesti ollut aiheuttanut patellofemoraalinivelen rustovaurioita, vaan ne olivat todennäköisesti saaneet alkunsa voimaharjoittelun ja ponnistusten yhteydessä. Vasemman polven iskuvamma 29.8.2003 oli todennäköisesti aiheuttanut luupintaan ulottuvat rustovauriot ja niveltulehduksen kipuineen lyhentäen urheilu-uraa, mutta mahdollisesti rustovaurioita oli syntynyt jo aiemman voimaharjoittelun ja heittämisen seurauksena. Oikean polven iskuvamma 30.12.2003 oli todennäköisesti aiheuttanut aiemmin ilmaantuneiden rustovaurioiden etenemisen luun pintaan ja samanlaisen lopputuloksen kuin vasemmassa polvessa.

18. Valvira on lausunnossaan 8.5.2012 yhtynyt Y:n kannanottoon siitä, että A:n keihäänheittäjän ura jokseenkin todennäköisesti oli lyhentynyt muutamalla vuodella hänellä todettujen oikean kyynärpään kroonisten vammojen ja molempien polvien akuuttien vammojen yhteisvaikutuksesta. Valviran mukaan 4.5.2004, 1.2.2005 ja 10.8.2005 syntyneillä vammoilla ei ollut ollut oleellista vaikutusta A:n pysyvään työkyvyn alenemiseen.

19. X:n 1.6.2012 päivätyn lausunnon mukaan oikean kyynärpään iskuvamma 8.4.2002 oli ollut syynä kyynärpäässä havaittuihin ja poistettuihin irtokappaleisiin. Kyseinen iskuvamma oli pahentanut keihäänheittäjän oikean kyynärpään ammattitautia. Oikean polven kiertymisvamma 11.6.2003 oli mitä todennäköisimmin aiheuttanut patellofemoraalinivelen rustovaurion. A:n keihäänheittäjän ura oli päättynyt toukokuussa 2006 ensisijaisesti polvivammojen vuoksi ja toissijaisesti oikean kyynärpään ammattitaudin ja sen pahenemisen vuoksi. Muilla vammoilla ei ollut X:n mukaan niin keskeistä merkitystä urheilu-uran jatkamisen kannalta.

Korkeimman oikeuden kannanotto vammojen korvattavuudesta

Heittoliike 1.7.2001

20. A on 10.9.2001 tekemänsä vahinkoilmoituksen mukaan tuntenut kilpailutilanteessa 1.7.2001 heiton yhteydessä äkillisen vihlaisun oikeassa olkapäässään. Tähystysleikkauksessa 24.9.2001 on todettu kiertäjäkalvosimen osittainen repeämä ja olkanivelen rustoreunuksen (labrum) vaurio. Vakuutusyhtiö on korvannut A:lle oikean olkapään 1.7.2001 sattuneen vammautumisen aiheuttaman operatiivisen hoidon 24.9.2001, eikä A:lla ole osoitettu olleen merkittäviä olkapäävaivoja enää hoidosta toipumisen jälkeen. Tähän nähden heittoliikkeestä 1.7.2001 aiheutuneet vauriot eivät Korkeimman oikeuden arvion mukaan ole syy-yhteydessä A:n kyvyttömyyteen harjoittaa ammattiaan keihäänheittäjänä.

Kyynärpään iskuvamma 8.4.2002

21. Vahinkoilmoituksen 11.11.2003 mukaan A oli 8.4.2002 juoksuharjoituksessa kompastunut ja kaatunut, jolloin hänen oikea kyynärpäänsä oli iskeytynyt maahan. Tähystysleikkauksessa 9.9.2003 oikeasta kyynärpäästä oli muun muassa poistettu irtokappaleita.

22. Asiassa on esitetty eriäviä näkemyksiä 8.4.2002 sattuneen tapaturman syy-yhteydestä oikean kyynärpään löydöksiin. Lukuisten rajujen heittoliikkeiden tiedetään aiheuttavan heittäjän kyynärpääksi kutsuttua kyynärseudun rasitusvammaa, jollaisesta A:lla on todettu viitteitä jo vuonna 1993 laadituissa hoitomerkinnöissä. Korkein oikeus katsoo Valviran pysyvän asiantuntijan Y:n kannanottoon viitaten, että oikean kyynärpään vaivat ovat johtuneet olennaisilta osin ammattitautiin rinnastuvasta pitkäkestoisesta rasituksesta, joka ei oikeuta sovellettavien lain säännösten ja urheilijaturvan vakuutusehtojen nojalla korvaukseen.

Polvivammat

23. Vahinkoilmoituksensa mukaan A oli 11.6.2003 keihäänheiton vauhdinoton sivuaskeleiden aikana, oikean jalan kiertyessä alastulossa, tuntenut oikeassa polvessa äkillisen, vihlaisevan kivun. Vahinkoilmoituksen 8.9.2003 mukaan A oli 29.8.2003 sateen liukastamalla alustalla liukastunut kaatuen vasemmalle polvelleen. Vahinkoilmoituksen 2.2.2004 mukaan A oli kaatunut juoksuharjoituksessa 30.12.2003, jolloin hänen oikea polvensa oli iskeytynyt alustaan.

24. Asiassa on esitetty eriäviä käsityksiä siitä, ovatko A:n molemmissa polvissa todetut rustovauriot johtuneet rasitus- ja kulumaperäisistä tekijöistä vai ovatko ne aiheutuneet edellä mainituista 11.6.2003, 29.8.2003 ja 30.12.2003 sattuneista tapaturmista.

25. A:n polvinivelet ovat altistuneet voimakkaalle rasitukselle keihäänheittäjän kilpauran aikana. Oikean polven tähystystoimenpiteessä 9.9.2003 on todettu muun muassa pienet rustovauriot polvilumpiossa ja reisiluun puolella. Vasemman polven toimenpiteessä 7.10.2003 on todettu muun muassa hieman pehmentymää rustopinnoissa ja polvilumpio-reisiluunivelen rustovaurio nivelpintojen ollessa muutoin ehjät. Oikean polven tähystysleikkauksessa 20.1.2004 on todettu tuore rustovaurio reisiluun alueella. Magneettikuvauslausunnon 12.10.2004 mukaan molempien polvien reisiluun alueella oli todettu noin kahden senttimetrin suuruiset rustovaurioalueet, joissa rusto oli ollut ohentunutta, epätasaista ja näyttänyt osin puuttuvan kokonaan.

26. Valviran asiantuntijalääkäri Y ei ole pitänyt todennäköisenä, että 11.6.2003 sattunut tapaturma olisi aiheuttanut oikean polven polvilumpio-reisiluunivelen rustovaurioita. A:ta hoitaneen erikoislääkäri X:n 26.2.2007 antaman lausunnon mukaan oikean polven tähystysleikkauksessa 9.9.2003 todetut rustovauriot olivat olleet seurausta kiertoväkivallasta, jossa polvilumpio oli iskeytynyt takaisin reisiluun sulkukseen.

27. Korkein oikeus katsoo edellä selostettujen kannanottojen johdosta, että 11.6.2003 sattuneen tapaturman ja tähystysleikkauksessa 9.9.2003 oikeassa polvessa todettujen rustovaurioiden välistä syy-yhteyttä ei ole osoitettu todennäköiseksi, vaan se on jäänyt lääketieteellisen todennäköisyyden asteeltaan lähinnä mahdolliseksi vaihtoehdoksi.

28. Korkeimman oikeuden arvion mukaan 29.8.2003 vasempaan polveen ja 30.12.2003 oikeaan polveen sattuneet iskut kaatumisten yhteydessä ovat olleet mekanismiltaan sopivat aiheuttamaan vaurioita molempien polvien polvilumpio-reisiluunivelten rustopintoihin. A:ta hoitaneen erikoislääkäri X:n lausunnosta 26.2.2007 ilmenevät havainnot vasemman polven ympäristöruston hyväkuntoisuudesta 7.10.2003 tehdyn operaation yhteydessä sekä tähystysleikkauksessa 20.1.2004 tehdyt havainnot oikean polven vaurion tuoreudesta aikaisempaan tähystyslöydökseen verrattuna tukevat päätelmiä A:n 29.8.2003 ja 30.12.2003 saamien iskuvammojen syy-yhteydestä todettuihin rustovaurioihin. Valviran pysyvän asiantuntijan Y:n lausunnon mukaan sanotut iskuvammat olivat todennäköisesti aiheuttaneet luunpintaan ulottuvat rustovauriot lyhentäen A:n urheilu-uraa. On tosin sinänsä mahdollista, että A:lle ei ilman urheiluun liittyvää poikkeuksellista pitkäkestoista rasitusta olisi aiheutunut rustojen vaurioita. Luun pintaan asti ulottuvien rustovaurioiden syntymiseen on kuitenkin edellä mainittuihin lääketieteellisiin kannanottoihin perustuvan Korkeimman oikeuden arvion mukaan todennäköisesti vaadittu kyseisissä tapaturmissa polvien rustoihin kohdistunutta ulkoista väkivaltaa.

29. Edellä on todettu, että A:n oikean polven rusto oli mahdollisesti vaurioitunut jo 11.6.2003, jolloin myöhempi tapaturma on voinut pahentaa aikaisemman urheilutapaturmavamman seurauksia. Koska myös tällainen aikaisemman urheiluvamman paheneminen kuuluu urheiluturvan piiriin, ei ole tarvetta erikseen arvioida 11.6.2003 sattuneen tapaturman merkitystä. Näin ollen A:lle vasemman polven osalta 29.8.2003 ja oikean polven osalta 30.12.2003 sattuneita tapaturmia on pidettävä riidanalaisten rustovaurioiden aiheuttajina.

Muut vahinkotapahtumat

30. Vahinkotapahtumien 4.5.2004, 1.2.2005 ja 10.8.2005 ei ole osoitettu aiheuttaneen A:lle sellaisia vammoja, joilla olisi merkitystä arvioitaessa hänen kykyään jatkaa kilpailemistaan keihäänheittäjänä ja siten hänen oikeuttaan korvaukseen.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

Kilpauran jatkamisen merkitys syy-yhteysarvioinnissa

31. A on jatkanut keihäänheittoa huhtikuuhun 2006 saakka. Vakuutusyhtiö on katsonut tämän osoittavan vahinkotapahtumien vähäistä merkitystä A:n kyvylle jatkaa urheilua.

32. Korkein oikeus toteaa, että syy-yhteyttä harkittaessa merkitystä voi olla sillä, milloin vamma tai sairaus on ilmennyt ja minkälaisia tosiasiallisia rajoitteita työkyvylle se on välittömästi tapaturman jälkeen aiheuttanut. Tapaturman lopulliset vaikutukset voivat kuitenkin ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua vammautumisesta. Kussakin tapauksessa on olosuhteet sekä vammojen laatu ja niiden kehittymisestä saatava selvitys huomioon ottaen arvioitava, mikä merkitys ajan kulumiselle on annettava syy-yhteyttä arvioitaessa.

33. A:n molempien polvien rustovaurioissa on 29.8.2003 ja 30.12.2003 sattuneiden tapaturmien jälkeen ollut kysymys tilasta, johon ei X:n 28.8.2006 antaman lausunnon mukaan ole enää leikkauksellisesti voitu vaikuttaa kilpaurheilun mahdollistavalla tavalla. X:n mukaan A joutuikin luopumaan kilpailu-urasta keväällä 2006, koska ensisijaisesti molemmat polvet eivät kestäneet urheiluharjoittelun ja keihäänheiton rasituksia. Valviran pysyvän asiantuntijan Y:n mukaan luun pintaan ulottuvan rustovaurion seurauksena on sekundaarinen nivelrikko, johon ei ole parantavaa hoitoa. A:sta laaditut sairauskertomukset osoittavat, että polviongelmat ovat jatkuneet 20.1.2004 suoritetun tähystysleikkauksen jälkeenkin. Kysymys on siten ollut korjaamattomista ja luonteeltaan etenevistä vaurioista.

34. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n kilpaurheilun jatkuminen 29.8.2003 ja 30.12.2003 sattuneiden tapaturmien jälkeen huhtikuuhun 2006 saakka sellaisenaan osoita, etteikö tapaturmista johtuneilla, korvaukseen oikeuttavilla polvivammoilla olisi ollut keskeinen vaikutus A:n urheilu-uran päättymiseen.

Oikean kyynärpään vammojen merkitys polvivammojen ohella syy-yhteysarvioinnissa

35. X:n, Y:n ja Valviran lausuntojen mukaan A:n molempien polvien ja oikean kyynärpään vammat ovat olleet syynä hänen keihäänheittäjän uransa päättymiseen tai ainakin lyhentymiseen. Niin kuin edellä kohdassa 22 on todettu, ammattitautiin rinnastuvia kyynärpäävaivoja ei kuitenkaan voida lain ja vakuutusehtojen mukaan ottaa huomioon arvioitaessa A:n kykyä jatkaa ammattiaan keihäänheittäjänä.

36. X:n mukaan A:n urheilu-ura on kuitenkin päättynyt ensisijaisesti polviongelmiin. Y:n mukaan ”heittäjän kyynärpää” on etenevä prosessi, joka jossain vaiheessa johtaa tulostason laskuun ja joka oli todennäköisesti A:nkin tapauksessa merkittävä tekijä työkyvyn menetyksessä.

37. Korkein oikeus toteaa, ettei A:n oikean kyynärpään vaivojen ole osoitettu vaatineen merkittäviä hoitoja enää 9.9.2003 suoritetun leikkauksen jälkeen. Sen sijaan polvivaivat ovat kohdassa 33 todetuin tavoin jatkuneet 29.8.2003 ja 30.12.2003 sattuneiden tapaturmien jälkeenkin. Korkein oikeus pitääkin todennäköisenä, että ilman näitä tapaturmia A olisi terveydentilansa puolesta kyennyt jatkamaan keihäänheittäjän uraansa pidempään. Näihin seikkoihin nähden kyseisten tapaturmien aiheuttamia, luonteeltaan eteneviä ja korjaamattomia polvivammoja on pidettävä pääasiallisena syynä A:n keväällä 2006 ilmenneelle kykenemättömyydelle osallistua kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa, keihäänheitossa.

Polvivammojen yhteisvaikutuksen merkitys

38. Epäselväksi asiassa on jäänyt, olisiko joko 29.8.2003 tai 30.12.2003 sattunut tapaturma yksinään voinut aiheuttaa A:n kykenemättömyyden jatkaa urheilua lajissaan. On kuitenkin osoitettu, että molemmilla tapaturmilla yhdessä on ollut tällainen vaikutus. Vakuutusyhtiö on tähän liittyen katsonut, ettei sinänsä korvattavien vahinkotapahtumien yhteisvaikutukselle voida antaa merkitystä arvioitaessa työkyvyttömyyttä tapaturmaeläkkeen myöntämisen edellytyksenä.

39. Korkein oikeus toteaa, että poikkeuksellisia eivät ole sellaiset tapaukset, joissa ammattiurheilijan kyvyttömyys jatkaa urheilu-uraansa johtuu useasta tapaturmaisesta urheiluvammasta. Laista, sen esitöistä tai vakuutusehdoista ei ilmene, että tällaiset tapaukset olisi ollut tarkoitus jättää korvausjärjestelmän ulkopuolelle siten, ettei urheilijalla olisi näissä tilanteissa oikeutta korvaukseen kilpailukyvyttömyyden perusteella.

A:n oikeus korvaukseen

40. A:lle on 29.8.2003 sattunut urheilutapaturmana korvattu vasemman polven iskuvamma, joka on ollut merkityksellinen hänen urheilu-uransa päättymisen kannalta. Viimeisin A:n laissa ja vakuutusehdoissa tarkoitetun kilpailukyvyttömyyden kannalta merkityksellinen tapaturma on sattunut 30.12.2003, jolloin hän on saanut iskuvamman myös oikeaan polveensa. Tapaturman sattuessa A on ollut vakuutettuna niine aikaisempine urheilutapaturmavammoineen, joita hänellä on tuolloin ollut. Viimeistään viimeksi mainittu vamma on lopulta johtanut siihen, että hän ei ole enää kevään 2006 jälkeen kyennyt urheilijaturvan erityisehtojen 2.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla jatkamaan keihäänheittäjän uraansa. Sen vuoksi A on oikeutettu korvaukseen viimeistään 30.12.2003 sattuneesta tapaturmasta seuranneesta kykenemättömyydestä jatkaa keihäänheittäjän uraansa.