Purettavaksi vaadittu ja sitä edeltänyt tuomio

1. A on tuomittu 26.8.2010 käräjäoikeudessa 8 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Käräjäoikeus on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähentänyt tuomitusta vankeusrangaistuksesta A:n 2 kuukauden 23 päivän pituisen vapaudenmenetysajan ja määrännyt näin suoritettavaksi jääneen 5 kuukauden 7 päivän perusteella A:lle 130 tuntia yhdyskuntapalvelua.

2. A ei ollut aloittanut yhdyskuntapalvelun suorittamista. Käräjäoikeus on purkuhakemuksen kohteena olevalla tuomiolla 29.3.2011 muuntanut yhdyskuntapalvelun 5 kuukaudeksi 7 päiväksi vankeutta. Tuomion perusteluissa käräjäoikeus on todennut, että muunnettava yhdyskuntapalvelu on vastannut tosiasiallisesti tätä vankeusrangaistuksen määrää. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.

3. A:n mukaan käräjäoikeuden olisi tullut muuntaa yhdyskuntapalvelu alkuperäiseksi 8 kuukauden vankeusrangaistukseksi ja määrätä vapaudenmenetysaikaa vastaava aika siitä vähennettäväksi. Näin vapaudenmenetysaika olisi voitu täytäntöönpanossa ottaa huomioon oikealla tavalla vankilassa suoritettavassa ajassa. Riidatonta on, että vankeinhoidollisesti ensikertalaisena pidettävä A olisi alkuperäisen vankeusrangaistuksen johdosta joutunut suorittamaan vankilassa 1 kuukauden 7 päivää, kun hänen aikaisempi vapaudenmenetysaikansa olisi vähennetty täytäntöönpanossa, ja että käräjäoikeuden yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevan tuomion mukaan hän joutuu suorittamaan vankilassa 2 kuukautta 18 päivää.

4. Kysymys on siitä, miten vapaudenmenetysaika on otettava huomioon muunnettaessa yhdyskuntapalvelua vankeudeksi ja onko käräjäoikeuden muuntamista koskeva tuomio tässä tapauksessa perustunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Asiaan liittyvät säännökset ja oikeuskäytäntö

5. Jos yhdyskuntapalvelun suorittamiselle on este, tuomioistuin voi yhdyskuntapalvelusta annetun lain 9 §:n 2 momentin mukaan muuntaa yhdyskuntapalvelun suorittamatta jääneen osan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi tai erityisistä syistä katsoa jo suoritetun palvelun rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Laissa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, millä tavalla tuomioistuimen on suoritettava muuntaminen. Silloin kun Rikosseuraamuslaitos vähentää täytäntöönpantavasta rangaistuksesta jo suoritetun yhdyskuntapalvelun tai vankeutena suoritetun osan, vähentämisessä noudatetaan lain 12 §:n mukaan samaa muuntosuhdetta kuin yhdyskuntapalvelua määrättäessä on noudatettu ja vähennystä laskettaessa käytetään tuomitulle edullisinta laskentatapaa.

6. Yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamisen perusteita on käsitelty lähinnä vain nykyistä lakia edeltäneen, yhdyskuntapalvelun kokeilemista koskeneen lain esitöissä (HE 62/1990 vp). Niiden mukaan tuomioistuimella on tapauskohtaista harkintavaltaa, ja tuomioistuin voi esimerkiksi katsoa rangaistuksen kokonaan suoritetuksi tuomitun sairastumisen tai muiden henkilökohtaisten syiden vuoksi taikka tuomittavan vankeusrangaistuksen jäädessä alle neljän päivän. Harkinnan pohjaksi on kuitenkin otettava alkuperäinen vankeusrangaistus. Jos yhdyskuntapalvelua ei ole lainkaan aloitettu, muunnettava vankeusrangaistus olisi sama kuin se rangaistus, jonka sijasta yhdyskuntapalvelua alun perin tuomittiin. Lisäksi lain esitöissä on todettu, ettei rangaistuksen suorittaminen osin yhdyskuntapalveluna voisi, aivan lyhyitä rangaistuksia lukuun ottamatta, johtaa kokonaisuudessaan ankarampaan rangaistukseen, kuin jos tuomittu alun perin olisi suorittanut rangaistuksensa vankeutena (HE 62/1990 vp s. 19).

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1996:126 katsonut, että muunnettaessa yhdyskuntapalvelusta suorittamatta oleva osa takaisin vankeudeksi on noudatettava samaa muuntosuhdetta, jota on käytetty yhdyskuntapalvelua määrättäessä. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa ratkaisussaan KKO 1999:64 Korkein oikeus on lisäksi todennut, että jos yhdyskuntapalvelua ei ole lainkaan aloitettu, muunnettava rangaistus tulisi olla sama kuin se rangaistus, jonka sijasta yhdyskuntapalvelua alun perin tuomittiin. Korkein oikeus totesi, että muunnossa oli noudatettu lähes samaa muuntosuhdetta, jota oli käytetty yhdyskuntapalvelua tuomittaessa, ja että uusi rangaistus oli jäänyt lievemmäksi kuin tuomitulle alkujaan suoritettavaksi jäänyt rangaistus. Korkein oikeus ei purkanut käräjäoikeuden tuomiota, jossa yhdyskuntarangaistuksen muunto vankeudeksi oli tehty - kuten nyt esillä olevassa käräjäoikeuden tuomiossa - vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen suoritettavaksi jääneestä alkuperäisen vankeusrangaistuksen osasta, vaikka vankilassa suoritettava aika oli tämän johdosta pidentynyt.

8. Vapaudenmenetysajan huomioon ottamiseen vaikuttavat rikoslain 6 luvun 13 §:n (515/2003) vapaudenmenetysajan vähentämistä koskevien säännösten ohella nykyään myös rikoslain 2 c luvun 5 §:n (780/2005 ja 1099/2010) säännökset ehdonalaisen vapauttamisen määräytymisestä sekä vankeuslain (767/2005) 3 luvun 1 §:n säännökset rangaistusajan laskemisesta. Rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaan tuomioistuin vähentää määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta sen ajan, jonka tuomittu on kyseisen rikoksen johdosta ollut vapautensa menettäneenä. Tämä vapaudenmenetysaika otetaan vankeuslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen täytäntöönpanossa huomioon sen pituisena kuin tuomioistuimen päätöksessä on määrätty. Vapaudenmenetysaika vähennetään rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan vankilassa suoritettavasta rangaistuksen määräosasta.

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:90 todennut, että vankeusrangaistukseen tuomittavan on rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaan saatava hyväkseen vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. Jollei vähennystä tehdä ehdottomasta vankeusrangaistuksesta, vaan kuten kyseisessä tapauksessa vain ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, vapaudenmenetysaika jäisi tosiasiallisesti hyvittämättä. Korkein oikeus on katsonut, että vapaudenmenetysaikaa on arvioitava ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevien määräosasäännösten mukaisesti myös silloin, kun kysymys on valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta (mm. KKO 2002:86 ja KKO 2010:4). Vapaudenmenetysaika, joka ylittää määräosasäännösten mukaisen vankilassaoloajan, on aiheetonta, vaikka tuomitun rangaistuksen kokonaismäärä ei ylittyisi.

10. Rikosseuraamuslaitoksen antaman lausuman mukaan yleensä kokonaan suorittamatta oleva yhdyskuntapalvelu muunnetaan takaisin alkuperäiseksi vankeusrangaistukseksi, josta vapaudenmenetysaika tulee vähennettäväksi. Käsiteltävänä olevan asian kaltaisia ratkaisuja, joissa tuomioistuin on tehnyt muunnon vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen jäävästä osasta, tehdään kuitenkin jonkin verran vuosittain.

Purkuedellytysten arviointi

11. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Purkaminen edellyttää yleensä sitä, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimille jätettyä harkinnanvaraa.

12. Edellä todetulla tavalla yhdyskuntapalvelusta annetun lain säännökset eivät itsessään täsmällisesti määritä sitä, miten tuomioistuimen on muunnettava yhdyskuntapalvelu vankeudeksi ja miten vapaudenmenetysaika on tällöin otettava huomioon. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 1996:126 ja KKO 1999:64 käsitellyissä tapauksissa vapaudenmenetysaika oli otettu huomioon samalla tavalla kuin nyt purettavaksi haetussa tuomiossa.

13. Kuten kohdassa 6 on esitetty, muuntamisen tarkoituksena ei ole ollut, että yhdyskuntapalvelun suorittamatta jättäminen tai sen osittainen suorittaminen voisivat johtaa kokonaisuudessaan alkuperäistä tuomiota ankarampaan rangaistukseen. Jos yhdyskuntapalvelua ei ole lainkaan suoritettu, muuntamisessa on lähtökohtaisesti päädyttävä alun perin tuomittuun rangaistukseen. Korkein oikeus toteaa, ettei rangaistuksen ankaroittaminen kuulu yhdyskuntapalvelua muuntavan tuomioistuimen harkintavaltaan.

14. Vankeusrangaistuksen ankaruus on tässä yhteydessä arvioitava sen mukaan, kuinka pitkän ajan tuomitun on tosiasiallisesti suoritettava rangaistustaan vankilassa. Vuonna 2006 voimaantulleet rikoslain 2 c luvun säännökset ehdonalaisesta vapaudesta ja määräosaisesta vankeusrangaistuksen suorittamisesta eivät ole enää muodollisestikaan harkinnanvaraisia. Kohdassa 9 kuvatun uudemman oikeuskäytännön mukaan vapaudenmenetysaikaa on yhdyskuntapalvelua muunnettaessa arvioitava määräosasäännökset huomioon ottavalla tavalla ja niin, että rikosasian vastaaja saa tosiasiallisen hyvityksen vapaudenmenetysajastaan.

15. Rikosseuraamuslaitoksen lausuman mukaan yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevassa oikeuskäytännössä on nykyisin epäyhtenäisyyttä ja täysin samanlaisissakin tapauksissa tosiasiallisesti suoritettavaksi jäävän vankeusrangaistuksen pituus riippuu siitä, miten vapaudenmenetysaika on muunnettaessa otettu huomioon ja miten se on merkitty tuomiolauselmaan. Näin siitä huolimatta, että oikeusministeriön laatimien tuomiolauselmaohjeiden mukaan kokonaan suorittamatta oleva yhdyskuntapalvelu muunnetaan alun perin tuomitun vankeusrangaistuksen määräiseksi, mistä rangaistuksesta vähennetään rikoslain 6 luvun 13 §:n mukainen vapaudenmenetysaika. Muunnettu vankeusrangaistus pannaan täytäntöön samalla tavalla kuin muutkin vankeusrangaistukset. Rikosseuraamuslaitos ei voi täytäntöönpanossa poiketa tuomiosta eikä siis esimerkiksi tehdä uutta vähennystä, jolla vapaudenmenetys voitaisiin laissa säädetyllä tavalla ottaa huomioon vankilassaoloaikana.

16. Perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen vapauteen puuttuminen edellyttää laissa säädettyä perustetta, joten myös vapaudenmenetysajan laskemisen tulee perustua lakiin. Perustuslain 6 §:ssä tarkoitettu yhdenvertaisuus lain edessä asettaa erityisesti rikosasioissa vaatimuksen yhdenmukaisesta lain soveltamisesta.

17. Korkein oikeus toteaa, ettei sellainen lopputulos, jossa tosiasiallinen vankeudessa suoritettava rangaistus pitenee yhdyskuntapalvelun määräämisen ja sen takaisin muuntamisen seurauksena, ole asiallisesti hyväksyttävä. Lain soveltamista niin, ettei vapaudenmenetysaikaa oteta yhdyskuntapalvelua muunnettaessa huomioon rikoslain 2 c luvun 5 §:n säännösten edellyttämällä tavalla, voidaan nykyisen lainsäädännön ja sitä koskevan oikeuskäytännön vuoksi pitää ilmeisesti virheellisenä.

Korkeimman oikeuden tätä tapausta koskevat kannanotot

18. A:lle tuomittu yhdyskuntapalvelu on muunnettu vankeudeksi tavalla, jonka vuoksi hänen suoritettavakseen tosiasiallisesti jäävä vankeusaika on yli kaksinkertaistunut siitä, mitä hän olisi joutunut suorittamaan hänelle alun perin määrätyn vankeusrangaistuksen johdosta. Käräjäoikeuden tuomion johdosta hän joutuisi suorittamaan aiheettomasti 1 kuukauden 11 päivän vankeuden.

19. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomio on perustunut tältä osin ilmeisesti virheelliseen lain soveltamiseen, minkä vuoksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä säädetyt edellytykset lainvoimaisen tuomion purkamiseksi täyttyvät. Koska asia on selvä ja tuomion purkaminen tapahtuu rikosasian vastaajan eduksi, Korkein oikeus oikaisee mainitun luvun 14 §:n nojalla tuomion välittömästi.