2013 false

KKO:2013:18

Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhdyskuntapalveluun. A:n muutoksenhaussa esittämää vaatimusta, että hänet tuomitaan yhdyskuntapalvelun sijasta valvontarangaistukseen, ei tutkittu, koska hänellä ei tältä osin ollut oikeussuojan tarvetta.

RL 6 luku 11 §

RL 6 luku 11 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 12.1.2012

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle lyömällä häntä nyrkeillä useita kertoja ylävartaloon ja B:n kaaduttua lyönnin voimasta polvilleen potkaissut häntä kerran. Väkivallan seurauksena B oli hetkeksi menettänyt tajuntansa ja saanut verta vuotaneita pinnallisia haavoja otsaan ja ylähuuleen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä ja täytäntöönpantavaksi määräämästään, käräjäoikeuden 11.5.2011 tuomitsemasta ehdollisesta vankeudesta yhteiseen neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja sen sijasta 120 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Laura Lehkonen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.3.2012

A valitti hovioikeuteen ja vaati hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen alentamista. A vaati lisäksi, että hänet tuomitaan ensisijaisesti ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toissijaisesti valvontarangaistukseen. A katsoi, että teon vaikuttimet oli otettava huomioon rangaistusta lieventävinä seikkoina. A katsoi myös, että valvontarangaistus oli hänelle yhdyskuntapalvelua sopivampi rangaistus, koska se edistäisi hänen päihteettömyyttään ja sosiaalisia valmiuksiaan yhdyskuntapalvelurangaistusta paremmin.

Hovioikeus jätti valvontarangaistuksen määräämistä koskeneen muutoksenhaun tutkimatta sillä perusteella, että valvontarangaistus oli yhdyskuntapalvelua ankarampi rangaistus ja sellaisen tuomitseminen käräjäoikeuden tuomitseman yhdyskuntapalvelurangaistuksen asemesta olisi siten tarkoittanut käräjäoikeuden tuomion muuttamista A:lle ankarammaksi.

Hovioikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteita käräjäoikeuden tuomion koventamista tarkoittaneelle muutokselle. Muutoksenhaun perusteeksi esitetyn päihteettömyyden ja sosiaalisten valmiuksien edistäminen voitiin hovioikeuden mukaan ottaa yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla huomioon myös yhdyskuntapalvelurangaistuksen täytäntöönpanossa. A:n omalla käsityksellä ei ollut merkitystä eri rangaistusvaihtoehtojen sopivuutta harkittaessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua rangaistuksen määräämisen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaarina Heino, Juha Halijoki (eri mieltä) ja Tuulikki Räsänen.

Hovioikeudenneuvos Halijoki katsoi, ettei aikaisemman ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano ollut tarpeen. Riittävä ankaruus oli saavutettu jo rangaistuksen lajivalinnalla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan ensisijaisesti, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja se muutetaan ehdolliseksi. A vaati toissijaisesti, että hänet tuomitaan yhdyskuntapalvelun sijasta valvontarangaistukseen.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on A:n valituksen perusteella kysymys hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen mittaamisesta ja sen määräämisestä ehdolliseksi. Mikäli rangaistusta ei määrätä ehdolliseksi, asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko hovioikeus voinut jättää tutkimatta A:n valvontarangaistuksen tuomitsemista koskeneen vaatimuksen.

Rangaistuksen alentamista ja sen ehdolliseksi määräämistä koskeva vaatimus

2. Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeuksien ratkaisujen perustelut ja lopputuloksen vankeusrangaistuksen mittaamisen ja sen ehdottomana tuomitsemisen osalta. Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei siten ole.

Valvontarangaistuksen määräämistä koskevan vaatimuksen tutkiminen

3. A on hovioikeudessa vaatinut, että hänet tuomitaan yhdyskuntapalvelun sijasta valvontarangaistukseen. Hovioikeus on jättänyt hänen muutoksenhakemuksensa tältä osin tutkimatta sillä perusteella, että valvontarangaistus on yhdyskuntapalvelua ankarampi rangaistus ja että sellaisen tuomitseminen käräjäoikeuden tuomitseman yhdyskuntapalvelurangaistuksen asemesta olisi siten tarkoittanut käräjäoikeuden tuomion muuttamista A:lle ankarammaksi.

4. Hovioikeus on katsonut, että A ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteita käräjäoikeuden tuomion koventamista tarkoittaneelle muutokselle. Muutoksenhaun perusteeksi esitetyn päihteettömyyden ja sosiaalisten valmiuksien edistäminen on hovioikeuden mukaan voitu ottaa yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla huomioon myös yhdyskuntapalvelurangaistuksen täytäntöönpanossa. A:n omalla käsityksellä eri rangaistusvaihtoehtojen sopivuudesta ei hovioikeuden mukaan ole asiassa merkitystä.

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 4 §:n 2 momentin mukaan hovioikeuden on heti jätettävä valitus tutkimatta, jos sen tutkimiselle on muu kuin luvun 3 §:ssä tarkoitettu, valituksen puutteellisuuteen liittyvä este. Muutoksenhakuoikeuden käyttämisen on vakiintuneesti katsottu edellyttävän puhevaltaa (muutoksenhakulegitimaatio) ja oikeussuojan tarvetta (muutoksenhakuintressi). Muutoksenhaun alaisen ratkaisun tulee olla valittajalle vastainen ja valittajan tulee vaatia siihen sellaisia muutoksia, jotka objektiivisesti arvioiden tulevat hänen omaksi edukseen.

6. Valvontarangaistuksesta annetun lain esitöistä ilmenee, että rangaistusten ankaruuden arvioinnissa valvontarangaistuksen on katsottu olevan yhdyskuntapalvelua tuntuvampi seuraamus. Valvontarangaistus merkitsee jatkuvan kontrollin kohteena olemista ja määrätyn päiväohjelman noudattamista, toisin kuin yhdyskuntapalvelu, jonka sisältönä on palvelutehtävien suorittaminen suunnitelman mukaisesti ja tästä johtuva vapaa-ajan menetys. Lisäksi valvontarangaistukseen sisältyvä ehdoton päihteidenkäyttökielto tekee siitä vaativan rangaistuksen (ks. HE 17/2010 vp s. 20). Valvontarangaistuksen ankaruutta osoittaa myös se, että rangaistuksen pituus vastaa rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan sen tuomitsemiseen johtaneen ehdottoman vankeusrangaistuksen pituutta toisin kuin yhdyskuntapalvelussa, jossa yksi palvelutunti lähtökohtaisesti vastaa yhtä vankeuspäivää. Valvontarangaistuksen ankaruutta ja ensisijaisuutta yhdyskuntapalveluun verrattuna osoittaa vielä se, että rikoksentekijä voidaan rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomita valvontarangaistukseen vain tilanteissa, joissa yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle on este (ks. myös HE 17/2010 vp s. 30).

7. Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valvontarangaistus on yhdyskuntapalvelua ankarampi seuraamus. A:n henkilökohtaisella käsityksellä omasta soveltuvuudestaan ei ole merkitystä tässä arvioinnissa siitä huolimatta, että molempien tuomitseminen edellyttää hänen suostumustaan.

8. A on vaatinut valvontarangaistuksen tuomitsemista yhdyskuntapalvelun sijasta. Hän on siten vaatinut käräjäoikeuden tuomion muuttamista itselleen ankarammaksi. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että vaatimuksen perusteeksi esitetty päihteettömyyden ja sosiaalisten valmiuksien edistäminen ei ole ollut hyväksyttävä syy poiketa valvontarangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun keskinäistä ankaruussuhdetta koskevasta lähtökohdasta. Valvontarangaistuksen tuomitsemista koskeneen vaatimuksen osalta A:lla ei edellä sanotun johdosta ole ollut oikeussuojan tarvetta. Valitusta ei ole siten tullut valvontarangaistusta koskevan vaatimuksen osalta tutkia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Tom Laitinen.