Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus perusteli seuraamusharkintaansa tekotavalla. Käräjäoikeuden mukaan maassa makaavaa henkilöä päähän potkiminen oli tyypillisiin pahoinpitelyihin verrattuna vaarallinen. Erityisen vaarallisena käräjäoikeus on pitänyt asiassa kuullun todistajan jalkapallopotkuksi kuvailemaa potkua, vaikka vakavilta vammoilta oli vältytty ja vaikka potkaisijalla ei ollut ollut kenkiä jalassaan. Käräjäoikeus katsoi rikoksen vaarallisuuteen ja sen tekotavasta ilmenevään A:n syyllisyyteen nähden, että sakkorangaistus seuraamuksena ei tullut kysymykseen ja että oikeudenmukainen rangaistus oli 60 päivää vankeutta, joka määrättiin ehdollisena.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja pyytänyt jatkokäsittelyluvan myöntämistä sekä pääkäsittelyn toimittamista näytön vastaanottamiseksi kokonaan uudelleen ja hänen itsensä kuulemiseksi henkilökohtaisista olosuhteistaan. Pääasian osalta A on vaatinut hänelle tuomitun ehdollisen rangaistuksen lieventämistä sakkorangaistukseksi.

3. Valituksessaan A on katsonut käräjäoikeuden arvioineen väärin teon laadun, tekotavan sekä käytetyn väkivallan laadun ja määrän. Käräjäoikeus oli seuraamusharkinnassaan kiinnittänyt huomiota vain siihen, että pahoinpitely on perustunut potkaisemiseen. Vaikka potkaisemiseen tekotapana voitiin periaatteessa suhtautua ankarammin, tässä tapauksessa olisi pitänyt erityisesti ottaa huomioon, että potkaiseminen oli tapahtunut sukkasillaan eikä potkaiseminen päätä kohden yksinään osoittanut tekotapaa erityisen vaaralliseksi. A on korostanut, että B:lle ei ollut tullut juuri mitään vammoja pahoinpitelystä eikä tämä ollut tarvinnut niiden johdosta hoitoa. Teko ei siten ollut vahingollinen. A:n mukaan väärin tehty arvio teon vaarallisuudesta ja vahingollisuudesta on vaikuttanut seuraamusharkintaan.

4. A on valituksessaan lisäksi todennut, että käräjäoikeuden olisi pitänyt myös ottaa huomioon muut asiaan liittyvät seikat. A:ta ei ollut aikaisemmin rikoksista tuomittu, hänen fyysinen ja henkinen kehityksensä oli viivästynyt ja hän oli heikkolahjainen. A on viitannut ongelmiin koulutuksessaan ja kertonut olevansa tällä hetkellä työttömänä. Tuomittu vankeusrangaistus näkyy rikosrekisteristä ja vaikeuttaa olennaisesti hänen elämäänsä ja pääsyä työelämään. A:lla on lisäksi useita pitkäaikaissairauksia, jotka jo sinänsä vaikeuttivat hänen työllistymistään.

5. Hovioikeus on myöntänyt asiassa jatkokäsittelyluvan, mutta hylännyt A:n pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Ottaen huomioon käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden tuomiossa selostettujen yhteneväisten kertomusten sisällöt, joita ei ollut perustellulla tavalla riitautettu, sekä A:n valituksessa esiin tuodut seikat hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden uudelleen kuulemisella ei ole saatavissa asian ratkaisemisen kannalta merkityksellistä lisäselvitystä erityisesti, koska A ei ole kiistänyt syyllisyyttään kysymyksessä olevaan tekoon. Potkujen voimakkuudesta pystyisi kertomaan lähinnä asianomistaja B, joka ei kuitenkaan ollut osannut kuvata potkujen voimakkuutta. Tähän nähden asiassa oli kysymys siitä, mitä johtopäätöksiä käräjäoikeuden tuomiossa selostetun näytön perusteella potkujen voimakkuudesta oli tehtävä.

6. Hovioikeus on edelleen lausunut, että A:lla oli käräjäoikeudessa ollut mahdollisuus kertoa rangaistuksen mittaamiseen ja lajivalintaan liittyvistä seikoista asianajajansa avustamana. A ei hovioikeuden mukaan ollut valituksessaan tuonut esille sellaisia uusia seikkoja, jotka olisi lain mukaan otettava huomioon rangaistusta määrättäessä. Ehdollisella vankeusrangaistuksella saattoi olla vaikutuksia A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin ainoastaan silloin, mikäli hän syyllistyi uusiin rikoksiin ja rangaistus määrättiin täytäntöönpantavaksi. Hovioikeus on katsonut, että A:n kuulemisella hänen henkilöönsä liittyvien seikkojen selvittämiseksi ei voinut olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

7. Hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä varteenotettavaa epäilystä ja että pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

8. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut järjestää asiassa pääkäsittely A:n vaatimusten mukaisesti.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat säännökset

9. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

10. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan suullinen todistelu otetaan tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatussa 26 luvun 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta. Luvun 15 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyssä otetaan vastaan myös hovioikeudessa vastaanotettava uusi todistelu.

11. Lain esitöissä on korostettu sitä, että velvollisuus pääkäsittelyn toimittamiseen asianosaisen vaatimuksesta on aikaisempaa käytäntöä velvoittavampi ja kynnys vaaditun pää-käsittelyn toimittamiselle aikaisempaa alhaisempi (HE 105/2009 vp s. 38). Tarkoituksena on, että pääkäsittely aikaisempaa useammin toimitetaan asianosaisen vaatimuksesta myös sellaisissa asioissa, joissa kysymys on muusta kuin käräjäoikeudessa vastaanotetun näytön arvioinnin riitauttamisesta. Toisaalta pääkäsittelyä ei aina tarvitse toimittaa tilanteessa, jossa valittaja on riitauttanut näytön arvioinnin sitä enemmälti perustelematta. Pääkäsittely voidaan toimittaa esimerkiksi vain valittajan kuulemiseksi, jolloin kysymys ei olisi käräjäoikeuskäsittelyn toistamisesta, vaan siinä toteutuisi asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja kohdata tuomarinsa hänelle tärkeässä asiassa (HE 105/2009 vp s. 68).

12. Pääsääntö sääntelyn esitöiden mukaan siten on, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua ja että näin menetellään silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista (HE 105/2009 vp s. 68). Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (HE 105/2009 vp s. 38).

Korkeimman oikeuden arviointi pääkäsittelyn tarpeellisuudesta

Pääkäsittelyn tarpeellisuus näytön uudelleen arvioimiseksi

13. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, ettei pääkäsittelyn toimittaminen asiassa ole tarpeen siitä syystä, että käräjäoikeuden vastaanottaman näytön oikeellisuudesta olisi jäänyt varteenotettava epäilys. A:n menettelyn vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa ei ole ollut kysymys todistelun uskottavuuden arvioinnista, vaan riidattoman todistelun perusteella tehtävistä johtopäätöksistä. Pääkäsittelyn toimittaminen ei ole ollut tarpeen pelkästään sillä perusteella, että A on halunnut kuulla nimeämänsä todistajat uudelleen.

Pääkäsittely A:n itsensä kuulemiseksi

14. A on pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista tullakseen kuulluksi rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista henkilökohtaisista olosuhteistaan. Pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten esitöissä sekä niissä viitatuissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa on korostettu syytetyn oikeutta tulla myös muutoksenhaussa henkilökohtaisesti kuulluksi. Kuulematta jättämisen perusteiden tulee olla painavia (HE 105/2009 vp s. 16 - 19, 67 - 68). Sanotun oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan pyyntö voidaan tällöin hylätä vain, jos pääkäsittelyn toimittaminen on selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

15. Mainituissa esitöissä (HE 105/2009 vp s. 68) todetaan, että pääkäsittelyn toimittamista voitaisiin pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella muun muassa ainakin silloin, jos kysymyksessä olisi yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä taas voidaan pitää asiaa, jossa taloudellinen intressi on vähäinen ja joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esitöiden mukaan asian merkitystä asianosaiselle arvioitaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa rikoksen törkeys, rangaistuksen ankaruus, sen olennaiset muutokset sekä se, onko kysymyksessä nuori henkilö tai henkilö, jota ei ole aikaisemmin tuomittu rangaistukseen.

16. Kysymys on sinänsä tavanomaisesta pahoinpitelyasiasta. Pahoinpitelyä on pidetty kuitenkin niin vakavana, että siitä on tuomittu vankeusrangaistus. A on tekoaikana ollut iältään 20-vuotias eikä häntä ole aikaisemmin rikoksesta rekisteröity. Hän on vedonnut rangaistuksen lieventämisperusteena henkilöönsä liittyviin seikkoihin. Rikoslain 6 luvun 7 §:n mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana voidaan ottaa huomioon muun muassa tekijän heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään, kuten 6.3.2012 antamassaan ratkaisussa asiassa Cani v. Albania, kohta 63, katsonut, että oikeudenmukaisuuden vuoksi olisi vastaajaa siinä asiassa tullut kuulla henkilökohtaisesti valitusasteessa rangaistuksen lieventämistä puoltavista seikoista, kuten tekonsa katumisesta, hänen taustastaan ja hänen perheensä heikoista taloudellisista oloista sekä siitä, ettei häntä ollut aikaisemmin rangaistu. Korkein oikeus katsoo, ettei asia ole alussa mainituista syistä ollut rangaistuksen määräämisen osalta niin selväpiirteinen, että pääkäsittelyn toimittaminen asian laadun perusteella olisi ollut selvästi tarpeetonta.

17. A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. A on vaatinut rangaistuksen lieventämistä sakkorangaistukseksi. Vaikka A:lle tuomittu vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi, ei asiaa voida pitää A:n kannalta myöskään niin vähämerkityksellisenä, että pääkäsittelyn toimittamista tästäkään syystä voitaisiin pitää selvästi tarpeettomana. Hovioikeuden olisi siten tullut toimittaa pääkäsittely A:n kuulemiseksi.

Asian jatkokäsittely

18. Asia on A:lle tuomitun rangaistuksen osalta käsiteltävä hovioikeudessa uudelleen. Hovioikeuden tulee arvioida, missä laajuudessa se ottaa asian pääkäsittelyssä käsiteltäväkseen.