Päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valittamalla (KKO 2004:94). A:n muutoksenhakemus tutkitaan sen vuoksi kanteluna.

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeuden menettely pääkäsittelykutsun tiedoksiannossa Virossa asuvalle venäjänkieliselle A:lle ollut noudatettavien säännösten mukaista ja onko hänen valituksensa voitu jättää sillensä hänen jäätyään henkilökohtaisesti saapumatta hovioikeuteen.

Sovellettavat säännökset

2. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaan hovioikeus saa lähettää sanotussa luvussa tarkoitetut kehotukset, kutsut ja ilmoitukset asianosaisen viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen. Kutsu pääkäsittelyyn on kuitenkin annettava tiedoksi asianosaiselle, joka ei ole käyttänyt puhevaltaa hovioikeudessa, sekä todistajalle, asiantuntijalle ja muulle todistelutarkoituksessa kuultavalle siten kuin 11 luvun 3, 3 b ja 4 §:ssä säädetään. Jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa mainitusta osoitteesta tietoa kutsusta saapua henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn, kutsu on lisäksi yritettävä antaa hänelle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä hänen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseensa.

3. Niin kuin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessäkin (HE 123/2009 vp s. 21 - 22) todetaan, rikosasioissa valittajan osoite tai olinpaikka ei aina ole hänen asiamiehensä tiedossa, mikä voi johtaa siihen, ettei valittaja tosiasiallisesti saa tietoa velvollisuudesta saapua henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn. Tällaisten oikeudenmenetysten riskin minimoimiseksi ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi säännökseen sisältyy velvollisuus yrittää antaa kutsu valittajalle tiedoksi myös puhelimitse sekä lähettämällä se hänen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseensa.

4. Siinä tapauksessa, että pääkäsittelyyn kutsuttava henkilö oleskelee ulkomailla, kutsun tiedoksiantoa koskevien kotimaisten säännösten lisäksi on noudatettava säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat asiakirjojen tiedoksiantoa kysymyksessä olevaan valtioon. Tiedoksiannossa Suomesta Viroon tulee sovellettavaksi keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (624/2005, SopS 88/2005) 5 artikla oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämisestä ja tiedoksiannosta. Artiklan 3 kohdan mukaan asiakirja tai ainakin sen pääkohdat on käännettävä jollekin sen jäsenvaltion kielistä, jonka alueella vastaanottaja on, jos on aihetta olettaa, että vastaanottaja ei ymmärrä kieltä, jolla asiakirja on laadittu. Jos asiakirjan lähettävä viranomainen tietää, että vastaanottaja ymmärtää vain jotain muuta kieltä, asiakirja tai ainakin sen pääkohdat on käännettävä kyseiselle kielelle.

Hovioikeuden menettely ja sen arviointi

5. Hovioikeus on A:n valituksen johdosta 17.8.2010 päättänyt toimittaa asiassa pääkäsittelyn 15.11.2010 ja kutsua siihen A:n valittajana henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. A:n asiamiehelle on 28.9.2010 toimitettu ilmoitus pääkäsittelystä. A:lle on hänen osoitteeseensa Viroon lähetetty 1.10.2010 päivätty suomenkielinen kutsu, jossa A on kutsuttu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Kutsun mukaan valitus jätetään sillensä, jos A jää ilman laillista estettä saapumatta henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn. Hovioikeudelle ei oikeudenkäyntiaineiston perusteella ollut tullut tietoa kutsun vastaanottamisesta.

6. Tämän jälkeen A:n asiamiehelle on faksilla 4.11.2010 lähetetty 3.11.2010 päivätty kutsu, jolla A on kutsuttu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Kutsussa on ollut sama uhka asian jättämisestä sillensä kuin 1.10.2010 päivätyssä kutsussa.

7. A ei ole saapunut henkilökohtaisesti hovioikeuden pääkäsittelyyn 15.11.2010. A:n asiamies on pääkäsittelyssä ilmoittanut, ettei hän ollut tavoittanut A:ta.

8. Hovioikeus on katsonut A:n saaneen 4.11.2010 lähetetyn kutsun tiedokseen 11.11.2010 ja jättänyt A:n valituksen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla sillensä, koska A oli jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn. Hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että A:n puhelinnumero ei ole ollut hovioikeuden tiedossa.

9. Hovioikeus on saadun selvityksen mukaan lähettänyt 1.10.2010 kutsun A:lle postitse tämän osoitteeseen Virossa. Kutsu on ollut suomenkielinen, vaikka asian käsittelyssä on hovioikeuden tieten tarvittu venäjän kielen tulkkia A:n kielitaidon vuoksi. Esitutkintapöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan A:n äidinkieli on venäjä, mutta hän puhuu myös viroa.

10. Edellä 9 kohdassa tarkoitetun tiedoksiantoyrityksen epäonnistuttua hovioikeus on vasta 4.11.2010 ja siis 11 päivää ennen pääkäsittelyä lähettänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:ää noudattaen A:n asiamiehelle edellä 6 kohdassa mainitun, 3.11.2010 päivätyn kutsun. Asiamiehen saamaan telekopioviestiin on sisältynyt kehotus, jonka mukaan asiamiehen oli pyrittävä välittämään kutsu päämiehelleen.

11. A:n asiamies on kertonut ilmoittaneensa hovioikeudelle, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta antaa A:lle tietoa pääkäsittelystä, koska hänellä ei ollut tietoa tämän osoitteesta Virossa eikä muitakaan yhteystietoja. Hovioikeus ei ole yrittänyt tiedoksiantamista suoraan A:lle, vaikka oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 § olisi sitä edellyttänyt. Mainittua 1.10.2010 tapahtunutta kutsun lähettämistä ei voida pitää tällaisena tiedoksiantamisena.

12. Korkein oikeus toteaa, ettei kutsun tiedoksiantamista A:lle ole kummallakaan edellä käsitellyllä kerralla saatu toteutetuksi laissa edellytetyllä tavalla. A:lle 1.10.2010 lähetetty kutsu ei käytettävissä olevan selvityksen mukaan ole saavuttanut häntä. Lisäksi kutsu ei suomenkielisenä ole täyttänyt edellä 4 kohdassa tarkoitetun yleissopimuksen vaatimuksia. Marraskuun 3 päivänä 2010 päivätyn kutsun osalta ei ole kaikin osin noudatettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaista tiedoksiantomenettelyä. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että uuteen kutsumismenettelyyn on ryhdytty vasta alle kaksi viikkoa ennen pääkäsittelyä. Sen vuoksi on ollut hyvin epätodennäköistä, kun vielä otetaan huomioon A:n yhteystietojen puutteellisuus, että Virossa asuvalla A:lla olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus saada kutsu tiedokseen riittävän ajoissa niin, että hän olisi voinut osallistua pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.

Johtopäätös

13. Koska hovioikeuden menettely kutsun tiedoksiannossa ei edellä kerrotuin tavoin ole täyttänyt laissa ja yleissopimuksessa asetettuja vaatimuksia, hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n valitusta sillensä hänen jäätyään saapumatta pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.

14. Näin ollen oikeudenkäynnissä hovioikeudessa on tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, joka on olennaisesti vaikuttanut asian lopputulokseen. Asian käsittelyä on sen vuoksi jatkettava hovioikeudessa.