1. Oikeudenkäymiskaaren 19 luvun 1 §:n mukaan käräjäoikeus voi asianosaisen vaatimuksesta päättää, että asia määrätään kiireelliseksi, jos asian käsittelemiselle ennen muita asioita on erityisen painava syy ottaen huomioon oikeudenkäynnin kesto, asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä muut perusteet kiireelliseksi määräämiselle.

2. A on purkuhakemuksessaan katsonut, että käräjäoikeuden päätös, jolla hänen hakemuksensa rikosasiansa määräämisestä kiireelliseksi oli hylätty, perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

3. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten mukaan tuomion purkamista koskevan hakemuksen kohteena voi olla vain lainvoimainen tuomio tai lainvoimaiseen tuomioon rinnastettava oikeudellinen ratkaisu. Ratkaisussa, jolla asian kiireelliseksi määräämistä koskeva pyyntö on hylätty, ei ole kysymys lainvoimaisesta tuomiosta. Asiassa on näin ollen arvioitava, voidaanko tällaista ratkaisua pitää sellaisena lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavana oikeudellisena ratkaisuna, joka voi olla tuomion purkamista koskevan hakemuksen kohteena.

4. Korkein oikeus toteaa, että asian kiireelliseksi määräämisen tarkoituksena on turvata asian joutuisa käsittely ja estää käsittelyn viivästyminen (HE 233/2008 vp s. 37 ja LaVM 3/2009 vp s. 3). Määräyksen antaminen merkitsee oikeudenkäymiskaaren 19 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan sitä, että asia on käsiteltävä käräjäoikeudessa ilman aiheetonta viivytystä ennen muita asioita. Asiaa ei siis käsitellä enää tuomioistuimeen saapumisen mukaisessa järjestyksessä vaan kiireellisenä (HE 233/2008 vp s. 33). Määräys on edellä mainitun säännöksen 2 momentin mukaan voimassa, kunnes pääasia on ratkaistu käräjäoikeudessa.

5. Oikeudenkäymiskaaren 19 luvun 5 §:n mukaan asian kiireelliseksi määräämistä koskevaan ratkaisuun ei saa hakea erikseen muutosta. Lain esitöiden mukaan asian kiireelliseksi määräämistä koskeva kielteinen ratkaisu ei kuitenkaan estä asianosaista esittämästä vaatimusta myöhemmin uudelleen olosuhteiden muututtua, esimerkiksi käsittelyn edelleen viivästyttyä. Tähän liittyen on edelleen todettu, ettei kysymys siten ole myöskään sellaisesta lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta ratkaisusta, johon voidaan hakea muutosta ylimääräisin muutoksenhakukeinoin (HE 233/2008 vp s. 33). Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 2/2009 vp s. 3) puolestaan katsonut muutoksenhakukiellon olevan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmaton, kun otetaan huomioon, että asianosainen voi aina tehdä uuden hakemuksen asiansa käsittelemisestä kiireellisenä.

6. Korkein oikeus toteaa, että asian määräämisessä kiireelliseksi oikeudenkäymiskaaren 19 luvun säännösten nojalla on kysymys vain sen ratkaisemisesta, otetaanko asia käsiteltäväksi ennen muita asioita. Kielteinen ratkaisu kiireelliseksi määräämistä koskevaan pyyntöön ei sido käräjäoikeutta eikä estä asian määräämistä kiireelliseksi uuden hakemuksen johdosta, jos luvun 1 §:stä ilmenevien edellytysten katsotaan sittemmin täyttyvän, ja siis riippumatta muiden olosuhteiden kuin ajankulumisen muuttumisesta. Kysymys on sellaisesta tuomioistuimen muodolliseen prosessinjohtoon kuuluvasta menettelyllisestä ratkaisusta, joka ei saavuta lain- ja oikeusvoimaa ja johon ei ole tarvetta puuttua purkuteitse.

7. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hakemuksen kohteena olevassa ratkaisussa ei ole ollut kysymys sellaisesta lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta lopullisesta ratkaisusta, joka voitaisiin purkaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla.