A ja B vaativat, että Y Oy velvoitetaan suorittamaan korvauksena työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat määrät A:lle 80 520 euroa ja B:lle 77 616 euroa korkoineen. Kanteidensa perusteiksi he esittivät seuraavaa.

Työnantajan tarjolla olevan työn ei ole katsottu vähentyneen työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla irtisanomiseen oikeuttavalla tavalla, jos työnantaja oli joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin. Tässä tapauksessa uudet työntekijät olivat tehneet työtä Pohjois-Karjalan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ja myös Lieksan tehtaalla. Pohjois-Karjalassa tarjolla olleita töitä olisi tullut tarjota irtisanotuille työntekijöille uusien työntekijöiden vakinaistamisen sijaan.

A ja B olivat tehneet työnantajansa Y Oy:n kanssa sopimukset työsuhteen päättämiseen liittyvistä asioista irtisanomisaikana, mutta tuossa vaiheessa heillä ei ollut vielä tietoa tulevasta työvoiman tarpeesta eikä uusien työntekijöiden vakinaistamisesta. Sopimus ei estänyt korvauksen vaatimista perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä, koska työsuhteen aikana ei ollut mahdollista etukäteen sopia korvauksesta luopumisesta.

Y Oy vaati kanteiden hylkäämistä. Y Oy oli aloittanut toimintansa marraskuussa 2006 ja vuosi 2007 oli ollut sen ensimmäinen kokonainen tilivuosi. Yhtiössä oli ennustettu vielä joulukuun lopussa 2007, että vuosi olisi voitollinen. Tuloksen valmistuttua 15.1.2008 se oli yllättäen ollut yli miljoona euroa tappiollinen. Tästä syystä yhtiössä aloitettiin 25.1.2008 yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut enintään 80 henkilön mahdolliseksi vähentämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi.

Kun yhtiö irtisanoi 17.3.2008 A:n ja B:n tuotannollisista ja taloudellisista sekä toimintojen uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä, heitä ei ollut vapautettu työntekovelvoitteesta. Irtisanomisen jälkeen A ja B olivat ottaneet yhteyttä luottamusmieheen ja pyytäneet tätä selvittämään, voitaisiinko asiasta sopia. Neuvottelujen jälkeen A ja B tekivät 28.3.2008 yhtiön kanssa sopimuksen, jossa sovittiin, että sopimuksessa lueteltujen asioiden lisäksi osapuolilla ei ollut toisiaan kohtaan mitään muita kyseisestä työsuhteesta johtuvia vaatimuksia. Koska A ja B olivat sopineet asian mainitulla tavalla Y Oy:n kanssa, yhtiötä ei voitu velvoittaa suorittamaan A:n ja B:n vaatimia korvauksia.

Aloitteen sopimuksen tekemisestä olivat tehneet A ja B, jotka sopimusta tehdessään olivat tienneet uusista työntekijöistä. Lisäksi he olivat hyötyneet sopimuksesta, kun yhtiö oli vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta ja maksanut heille palkan irtisanomisajalta saamatta työsuoritusta vastikkeeksi.

Y Oy ei ollut rikkonut työsopimuslakia. Yhtiön toimintaedellytyksissä oli tapahtunut uuden työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen alkamisen jälkeen työsopimuslain tarkoittama muutos.

Y Oy oli määrittänyt irtisanottavien henkilöiden irtisanomisjärjestyksen. B:n työhistoria oli muita työntekijöitä lyhyempi. Myöskään A:n osalta yhtiö ei ollut rikkonut työsopimuslakia, koska asia oli sovittu.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n ja B:n kanteet. A ja B olivat omasta aloitteestaan ehdottaneet sopimuksen tekemistä työnantajan kanssa siten, ettei heillä olisi työntekovelvoitetta irtisanomisaikana. Sopimuksen sisällöstä oli neuvoteltu ja sopimustekstiin oli tehty A:n ja B:n pyytämiä tarkennuksia.

Sopimustekstin sanamuodosta ”… sanotaan irti taloudellisista ja tuotannollisista sekä toimintojen uudelleenjärjestelysyistä…” oli pääteltävissä, että A ja B olivat hyväksyneet irtisanomisensa perusteen.

Käräjäoikeus katsoi, että sopimuksiin sisältyvää ehtoa, jonka mukaan sopijapuolet luopuvat takaisinottovelvoitteestaan, ei voitu pitää työsopimuslain 13 luvun 6 §:n ja Korkeimman oikeuden kannan (KKO 2007:69) mukaan työntekijöitä sitovana. Sopimusehdon mitättömyys ei kuitenkaan tehnyt koko sopimusta mitättömäksi. Kanteen mukaan korvausta ei myöskään vaadittu sillä perusteella, että yhtiö olisi laiminlyönyt takaisinottovelvoitteen.

A ja B olivat sopimuksessa sopineet, että heillä ei ollut mitään työsuhteesta johtuvia vaatimuksia työnantajaa kohtaan. Kanteessa oli vaadittu korvausta sillä perusteella, että yhtiöllä ei ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä irtisanomiseen. A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää, että he allekirjoittaessaan sopimuksen hyväksyivät irtisanomisensa perusteen ja saatuaan sopimuksessa mainitut muut etuudet eivät tule vaatimaan enää mitään muita suorituksia työnantajalta. A ja B eivät olleet edes väittäneet, että sopimus olisi esimerkiksi oikeustoimilain perusteella pätemätön tai kohtuuton.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat allekirjoittamallaan sopimuksella hyväksyneet irtisanomisen perusteen ja luopuneet vaatimasta nyt kysymyksessä olevaa korvausta.

Siltä varalta, että A:n ja B:n allekirjoittamaa sopimusta pidettäisiin pätemättömänä, käräjäoikeus lausui vielä seuraavaa. Asiassa oli selvitetty, että yhtiön taloudellinen tilanne oli merkittävästi huonontunut vuoden 2007 loppupuolella, yhtiön tilauskanta oli huomattavasti vähentynyt ja yhtiöllä oli ollut tarve vähentää työntekijöitä kannattavuuden parantamiseksi ja kustannusten säästämiseksi. Esitetyn selvityksen perusteella oli pääteltävissä, että työnjohdolla ja A:lla ja B:llä oli ollut melko tulehtuneet välit ennen irtisanomista. Asiassa ei kuitenkaan ollut tullut esille sellaisia syitä, että irtisanomisen olisi voitu päätellä johtuneen A:n ja B:n henkilöistä johtuvista syistä eikä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työ tehtaalla oli pysyvästi ja olennaisesti vähentynyt. A:lle ja B:lle oli tarjottu yhtiön muussa toimipisteessä työtä, tosin vain määräaikaisena. Käräjäoikeus katsoi, että Y Oy:llä oli ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetut perusteet A:n ja B:n irtisanomiseen.

Asian on ratkaissut laamanni Heli Suurpalo.

A ja B valittivat hovioikeuteen ja vaativat valituksessaan kanteidensa hyväksymistä, vaadittujen korvausten osalta tosin 69 600 ja 67 200 euron määräisinä. Y Oy vaati, että valitukset hylätään.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli ensin kysymys siitä, voiko työntekijä pätevästi hyväksyä työsopimuksen päättämisperusteen ennen työsuhteen päättymistä työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella.

Kuten oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, työsopimus voidaan päättää myös osapuolten välisellä yhteisymmärryksellä eli sopimuksella. Sopimuksen edellytyksenä ei ollut työsopimuslain päättämisperusteiden, irtisanomisaikojen eikä menettelytapoja koskevien säännösten noudattaminen. Työsuhteen päättämisestä sovittaessa sopimukseen liitettiin tavallisesti korvausta koskeva sopimusehto, jolla selvitettiin myös työsuhteeseen liittyvät epäselvät saatavat. Niin ikään tavanomaista oli, että sopimuksen allekirjoituksella sopijapuolet puolin ja toisin sitoutuvat luopumaan sopimuksesta johtuvista velvoitteista. Päättämissopimuksen sitovuus edellytti, ettei sitä rasittanut oikeustoimilaissa säädetty pätemättömyysperuste.

Vaikka työsopimuslain säännökset sekä työsopimuksen päättämisperusteista että päättämismenettelystä sitoivat työnantajaa ja työntekijää, he saivat näiden säännösten estämättä yleisen sopimusvapautensa perusteella sopia työsopimuksen päättymisestä. Sopimuksen pätemättömyyttä ja kohtuullisuutta arvioitiin työsopimuslain 10 luvun ja oikeustoimilain 3 luvun säännösten mukaan. Sopimuksen sitovuus edellytti vain, että sitä ei rasittanut oikeustoimilaissa säädetty pätemättömyysperuste. Työsuhteen aikana työntekijä ei voinut oikeudellisesti pätevästi luopua lakiin perustuvista pakottavista eduistaan, kuten takaisinottovelvoitteesta, oikeudesta ylityökorvauksiin, suojaan määräaikaista työsopimusta vastaan tai oikeudesta vuosilomakorvaukseen.

Oikeuskirjallisuudessa oli myös katsottu, että Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2007:69 ei estänyt sitä, että työntekijä voi pätevästi hyväksyä työsopimuksen päättämisperusteen ennen työsuhteen päättymistä, koska työntekijällä on oikeus itse irtisanoutumalla tai sopimalla työsuhteen päättymisestä päästä samanlaiseen lopputulokseen työsuhteen päättyessä.

Hovioikeus teki työsuhteen päättämisperusteen hyväksymisen osalta saman johtopäätöksen kuin käräjäoikeus ja näin lisättynä hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Matti Hakkarainen ja Ari Kyllönen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllönen lausui vaatimuksista luopumista koskevan sopimusehdon pätevyydestä seuraavaa. Sopimusta allekirjoitettaessa 28.3.2008 A:lla ja B:llä ei voinut olla tietoa siitä, oliko yhtiöllä työsopimuslain edellyttämät taloudelliset ja tuotannolliset perusteet työsopimusten päättämiseen työsuhteen päättymishetkellä eli 17.9.2008. Myöskään yhtiöllä ei ollut voinut olla tällaista tietoa 28.3.2008, vaan se oli joutunut arvioimaan ennakolta asian. A ja B olivat siten 28.3.2008 luopuneet työsopimuslain heille antamasta edusta etukäteen ilman tietoa edun konkreettisesta olemassaolosta tai etuuden suuruudesta. Tällainen luopuminen työsuhteen kestäessä oli lain ja esitöiden valossa mitätön. A:lla ja B:llä oli siten oikeus esittää kanteessa mainittuja korvausvaatimuksia 28.3.2008 allekirjoitetusta sopimuksesta huolimatta.

Eri mieltä ollut jäsen katsoi myös, ettei yhtiöllä ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja perusteita A:n ja B:n irtisanomiseen.

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A ja B vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomiota muutetaan siltä osin kuin A:n ja B:n korvausvaatimukset on työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteella hylätty.

Y Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.