A vaati WSOY:hyn ja Loistoon kohdistamassaan kanteessa, että WSOY:n vahvistetaan rikkoneen käännössopimusta ja tekijänoikeuslain 28 §:ssä säädettyä, että WSOY:n ja Loiston vahvistetaan loukanneen hänen tekijänoikeuttaan ja että WSOY ja Loisto velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan hänelle tekijänoikeuden loukkauksesta tai käännössopimuksen rikkomisesta kohtuullisena hyvityksenä tai vahingonkorvauksena 4 036,51 euroa korkoineen. WSOY oli oikeudettomasti luovuttanut monistus- ja julkaisuoikeuden teoksen käännökseen edelleen Loistolle. Loisto puolestaan oli ilman A:n lupaa valmistanut käännöksestä pehmeäkantisia taskukirjoja ja myynyt niitä yleisölle. Kohtuullisen hyvityksen tai korvauksen määrä oli puolet A:lle käännössopimuksen perusteella maksetusta palkkiosta.

WSOY ja Loisto vastustivat kannetta. WSOY oli julkaissut käännöksen taskukirjapainoksen A:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti omalla toiminimellään. Loisto ei ollut kustantanut taskukirjaa vaan huolehtinut painoksen teknisestä valmistuttamisesta ja markkinoimisesta WSOY:n kanssa sopimallaan tavalla. WSOY ei ollut siten luovuttanut Loistolle A:lta saamiaan oikeuksia eikä rikkonut käännössopimusta, eikä kumpikaan yhtiöistä ollut käyttänyt käännöstä A:n tekijänoikeutta loukkaavalla tavalla. Hyvitys- ja korvausvaatimus oli myös määrältään liiallinen. A:lle ei ollut ylipäänsä voinut aiheutua taskukirjapainoksesta menetettynä tekijänoikeuspalkkiona ilmenevää vahinkoa, koska hänellä ei ollut käännössopimuksen mukaan ollut oikeutta lisäkorvaukseen WSOY:n taskukirjapainosten julkaisemisesta.

Kysymyksenasettelu

1. Werner Söderström Osakeyhtiö (jäljempänä WSOY) on tehnyt A:n kanssa 6.8.1999 käännössopimuksen ja saanut yksinoikeuden monistaa ja julkaista kirjan muodossa omalla toiminimellään A:n B:n alkuperäisteoksesta X tekemän suomenkielisen käännöksen. Käännös on julkaistu nimellä Y. Käännökseen liittyvät tekijänoikeudet ovat muilta osin jääneet A:lle, ja niiden käytöstä on tullut sopia erikseen. WSOY:llä on käännössopimuksen perusteella ollut oikeus julkaista A:n käännös myös niin sanottuna taskukirjana.

2. WSOY on tehnyt Taskukirja Loisto Oy:n (jäljempänä Loisto) kanssa 30.5.2001 taskukirjalaitoksen yksinmyyntisopimukseksi otsikoidun sopimuksen sanotusta, A:n kääntämästä teoksesta. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys sen seikan arvioimisesta, mitä oikeuksia WSOY on tällä sopimuksella luovuttanut Loistolle.

3. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei saa luovuttaa oikeutta toiselle, ellei muuta ole sovittu. Käännössopimuksen mukaan WSOY ei ole saanut oikeutta A:n tekijänoikeuden edelleenluovutukseen. Mikäli WSOY:n kuitenkin katsotaan luovuttaneen Loistolle A:lta saamiaan tekijänoikeuksia, asiassa on kysymys myös siitä hyvitys- ja korvausvelvollisuudesta, joka yhtiöille tällöin aiheutuu sen vuoksi, että WSOY on oikeudettomasti luovuttanut ja Loisto puolestaan oikeudettomasti käyttänyt A:lta saatuja oikeuksia.

WSOY:n ja Loiston välisen sopimuksen arviointi

4. Yhtiöt ovat esittäneet, ettei WSOY ollut siirtänyt Loistolle mitään A:lta saamistaan oikeuksista. Loistolle oli yksinoikeudella uskottu WSOY:n taskukirjapainoksen tekninen valmistuttaminen ja markkinointi. WSOY pysyi siten käännöksen kustantajana, ja Loisto toimi sen lukuun.

5. Käännösteosten taskukirjalaitoksia on jo ennen nyt kysymyksessä olevan käännössopimuksen tekemistä julkaistu kustannusyhtiöiden omissa kirjasarjoissa. Yhtiöt ovat Korkeimmassa oikeudessa esittäneet selvitystä Loiston perustamisesta ja toiminnasta taskukirjamarkkinoilla. Loisto oli perustettu WSOY:n ja kolmen muun suomalaisen kustannusyhtiön toimesta kotimaisten taskukirjamarkkinoiden kehittämiseksi. Järjestelyn tarkoituksena oli ollut, että Loisto pystyisi kustantamoista erillisenä yhtiönä ja pienellä henkilökunnallaan toteuttamaan taskukirjalaitosten painatuksen, markkinoinnin ja jakelun kustannustehokkaasti, jolloin taskukirjoja saataisiin tarjolle aikaisempaa monipuolisemmissa vähittäismyyntipisteissä ja entistä halvemmin hinnoin. Järjestelyllä on siten tavoiteltu taskukirjamarkkinoiden ja -levikin laajenemista.

6. Yhtiöiden nimeämät todistajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että yksinmyyntisopimusta oli sopimusmallina käytetty yleisesti käännöskirjallisuuden taskukirjapainoksista. Siinä oli heidän nähdäkseen kysymys WSOY:n kustannustoimintaan liittyneiden painopalvelujen hankkimisen sekä markkinoinnin ja jakelun ulkoistamisesta Loiston tehtäviksi. Erään todistajan mukaan kustannusyhtiö saattoi nykyaikaisessa kustannustoiminnassa ulkoistaa periaatteessa kaikki muut toimintonsa paitsi kustannuspäätöksen ja -sopimuksen tekemisen sekä tekijänoikeuksien hallinnoimisen.

7. Korkein oikeus toteaa, että kustannustoiminnan osatehtävien ulkoistamiselle ei sinänsä ole ollut tekijänoikeuslaista johtuvaa estettä. Kysymys on siitä, onko nyt kysymyksessä oleva WSOY:n ja Loiston välinen sopimus sisältönsä perusteella merkinnyt vain kustantajalle kuuluvien tehtävien teettämistä toisella eli Loistolla, vai onko sopimuksella oikeudettomasti puututtu kääntäjän tekijänoikeuteen.

8. Yhtiöiden kesken tehty sopimus on koskenut kirjailijoilta ja kääntäjiltä johdettujen tekijänoikeuksien hyödyntämistä. Asiassa on arvioitavana sopimuksen sisältö suhteessa tahoon, joka ei ole sopimuksen osapuoli. Määräävänä ei siten voida pitää yksinomaan sitä, kuinka sopijapuolet tässä yhteydessä selittävät yhteiseksi väittämäänsä tarkoitusta ja sopimuksen toteutumista käytännössä. Myöskään niin sanottu suppean tulkinnan periaate, jota tekijänoikeuden alalla on pidetty lähtökohtana tekijän ja luovutuksensaajan välistä sopimusta tulkittaessa, ei tässä yhteydessä sovellu asian arvioinnin pohjaksi. Sopimuksen sanamuodolle on nyt esillä olevassa tilanteessa annettava huomattava painoarvo.

9. WSOY:n ja Loiston välinen sopimus on otsikoitu taskukirjalaitoksen yksinmyyntisopimukseksi, mikä viittaa taskukirjojen jakelun keskittämiseen yksinoikeudella Loistolle. Sopimuksen ehdoissa on muutoinkin eräitä yksityiskohtia ja piirteitä, jotka osaltaan viittaavat kustannustoimintaan liittyvien osatehtävien väitettyyn ulkoistamiseen ja A:lta saatujen tekijänoikeuksien pysymiseen WSOY:llä. Näihin seikkoihin kuuluu se, että WSOY:stä on sopimusehdoissa käytetty järjestelmällisesti käsitettä kustantaja. Selvityksen mukaan WSOY on lisäksi huolehtinut tekijänoikeuksien hallinnoinnista suhteessa kirjailijaan myös taskukirjalaitoksen osalta.

10. Sopimuksen sanamuodon mukaan WSOY on kuitenkin yksiselitteisesti luovuttanut Loistolle yksinoikeuden valmistuttaa ja markkinoida Y-teosta suomenkielisenä taskukirjana. Tekijänoikeuslain 2 §:stä ilmenevin tavoin tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. WSOY:n ja Loiston välisessä sopimuksessa käytetty sanamuoto viittaa siten vahvasti siihen, että sopimuksella on luovutettu edelleen A:n tekijänoikeuteen kuuluvia oikeuksia, vaikka WSOY:llä ei A:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella ole ollut oikeutta sellaiseen edelleenluovutukseen. WSOY on lisäksi yksilöity sopimuksessa myyjäksi ja Loisto ostajaksi. Jos kysymys olisi väitetyin tavoin ollut vain palvelujen ostamisesta WSOY:lle tai sille kuuluvien tehtävien uskomisesta Loiston huolehdittavaksi alihankkijana, olisi ollut luontevaa käyttää sopimuksen ydinsisällöstä toisenlaisia ilmaisuja kuin nyt on käytetty.

11. Sopimuksen nimenomaisten ehtojen mukaan Loisto on myös voinut toimia varsin itsenäisesti ja esimerkiksi ottaa teoksesta harkintansa mukaan uusia painoksia. WSOY:llä ei sitä vastoin ole sopimuksen kestäessä ollut oikeutta ottaa teoksesta omaa taskukirjapainosta. Sopimusehdoista ei ilmene, että Loiston olisi miltään osin tarkoitettu toimivan WSOY:n lukuun. Loisto on maksanut WSOY:lle painosmäärään ja taskukirjan yksikköhintaan perustuneen kiinteän korvauksen, ja Loisto on kantanut taloudellisen riskin painattamiensa kirjojen menekistä. Henkilötodistelussa kerrottiin, että WSOY olisi voinut saada Loistolta taskukirjan hyvän menekin perusteella ylimääräisen vuosihyvityksen. Tällainen mahdollinen järjestely ei kuitenkaan perustu asiassa esitetyn kirjallisen sopimuksen ehtoihin eikä sen tueksi ole muuta selvitystä.

12. Kysymyksessä oleva sopimusmalli on ollut keskeinen yksityiskohtaisesti suunnitellussa kustantajien välisessä yhteistyöhankkeessa. Nyt puheena olevista sopijapuolista varsinkin WSOY:ltä voidaan perinteisellä toimialalla kauan vaikuttaneena ammattimaisena toimijana edellyttää sopimuksissaan huolellista harkintaa ja täsmällistä ilmaisutapaa etenkin siihen nähden, että sopimus on liittynyt kolmannelta johdettujen ja lähtökohtaisesti edelleenluovutuskiellon alaisten oikeuksien hyödyntämiseen. Nämä seikat eivät puolla sanamuodon sivuuttamista sopimusta tulkittaessa.

13. Loistolle on sopimuksen sanamuodon mukaisesti vastiketta vastaan siirtynyt yksinoikeus määrätä käännöksen käyttämisestä omassa elinkeinotoiminnassaan taskukirjalaitoksissa, ja Loisto on käytännössä sopimuksen perusteella myös itsenäisesti määrännyt kustantajalle kuuluvista keskeisistä oikeuksista. Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeusasteet, että sopimusjärjestelyä kokonaisuutena arvioiden WSOY on yhtiöiden välisellä sopimuksella luovuttanut Loistolle A:lta käännössopimuksella saamiaan, tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä oikeuksia.

14. Sopimussisältö huomioon ottaen sanottua johtopäätöstä ei muuta se seikka, että Loiston kirjasarjassa julkaistun taskukirjan alkusivuilla on merkintä WSOY:stä kustantajana. Toisaalta myöskään sillä seikalla, että taskukirjan ISBN-tunnus, jonka on selvitetty palvelevan ensisijaisesti teosten kaupallisen logistiikan tarkoituksia, viittaa kustantajan osoittamiseen varatun koodin osalta Loistoon, ei ole tässä yhteydessä itsenäistä oikeudellista merkitystä.

15. Koska WSOY on vastoin käännössopimusta ja tekijänoikeuslain 28 §:n säännöstä luovuttanut Loistolle A:lta saamiaan oikeuksia, WSOY on velvollinen korvaamaan A:lle sen vahingon, minkä se on sopimuksenvastaisella menettelyllään aiheuttanut. Tekijänoikeuslain 28 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeuksien edelleenluovutuskiellon rikkominen ei sitä vastoin ole sellaista teoksen käyttämistä, josta seuraisi WSOY:lle tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitettu hyvitysvastuu (ks. KKO 1999:8).

16. Loisto on hyödyntänyt mainituin tavoin oikeudettomasti saamiaan A:n tekijänoikeuksia omassa liiketoiminnassaan valmistuttamalla ja julkaisemalla A:n käännöksestä 4 000 kappaleen taskukirjapainoksen. Loisto on A:n käännöksen luvattomasta käyttämisestä velvollinen suorittamaan hänelle hyvitystä.

Hyvityksen ja korvauksen määrittäminen

17. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen tarkoituksena on osaltaan saattaa tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman tekijänoikeuden loukkausta. Toisaalta hyvityksen tavoitteena on estää loukkaajaa pääsemästä teoksen oikeudettomalla käyttämisellä parempaan asemaan kuin sitä luvallisesti käyttämällä. Hyvityksellä pyritään myös ehkäisemään tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä (KKO 2007:63 ja 1998:91).

18. Hyvityksen määrän osalta lähtökohdaksi on oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta. Hyvitys määräytyy siten usein normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (esim. KKO 1989:87 ja 1995:202). Sen tilanteen varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai teoksen määrättyyn käyttöön nähden olisi sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden (HE 32/1984 vp s. 16) mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

19. Yhtiöt ovat vedonneet yllä mainituilta osin siihen, ettei A olisi voinut neuvotella toisten kustantajien kanssa käännöksensä taskukirjapainoksista, koska hän oli jo käännössopimuksella luovuttanut WSOY:lle kokonaisuudessaan oikeutensa käännöksen julkaisemiseen kirjan muodossa. Koska A:n WSOY:ltä saama käännöspalkkio oli lisäksi ollut alalla tyypilliseen tapaan kertakaikkinen korvaus tehdystä työstä ja koska kirjojen ennakoidulla tai toteutuneella menekillä ei siten ollut palkkion määräytymisen kannalta merkitystä, hänelle ei ollut voinut aiheutua vahinkoa yhtiöiden menettelyn johdosta eikä myöskään hyvitystä tullut määrätä.

20. Korkein oikeus toteaa A:n sinänsä luovuttaneen WSOY:lle käännössopimuksella yksinoikeutensa käännöksensä teoskappaleiden valmistamiseen ja levittämiseen kirjan muodossa. Kun toisin ei ole sovittu, A:lle on kuitenkin jäänyt tekijänoikeuslain 28 §:ssä tarkoitettu oikeus hyväksyä tai kieltää oikeuksien luovuttaminen kolmannelle osapuolelle. Käännössopimuksessa on nimenomaisestikin todettu, että kaikki muut käännökseen liittyvät tekijänoikeudet jäävät kääntäjälle ja niiden käytöstä sovitaan erikseen. Edelleenluovutuskielto, joka on tekijänoikeuslaissa säädetty luovutussopimusten lähtökohdaksi, korostaa sopijapuolten välisen luottamuksen periaatetta. Säännöksen tarkoituksena on varata tekijälle mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka hänen teostaan käyttää ja millaisin ehdoin.

21. Loiston perustaneet kustantamot ovat tavoitelleet ja selvitetyn perusteella myös aikaansaaneet Suomessa taskukirjalaitosten julkaisemiseen liittyvillä järjestelyillään taskukirjojen huomattavaa lisämenekkiä, joka ei ole ollut A:n ennakoitavissa vielä käännössopimusta tehtäessä. A:lla olisi ollut oikeus vaatia oikeuksien siirtämisestä ja käännöksensä käytöstä Loiston liiketoiminnassa lisäkorvausta, jos häneltä olisi pyydetty lupaa nyt toteutetulle järjestelylle.

22. Asiassa ei ole esitetty selvitystä tavanomaisista käyttökorvauksista esillä olevan kaltaisissa tilanteissa. Kuten hovioikeus on katsonut, tällaisena selvityksenä ei voida pitää sopimuksia käännöksen käyttämisestä kirjakerhotoiminnassa sekä sanoma- ja aikakauslehtijulkaisuissa. Näin on erityisesti siksi, että teoksen tällainen käyttäminen merkitsee muuta kuin käännössopimuksessa alun perin sovittua hyödyntämistä, kun taas esillä olevassa tapauksessa käännöksen julkaiseminen taskukirjana on ollut hyödyntämistavan osalta jo käännössopimuksessa tarkoitettua käyttämistä.

23. A:lle suoritettavan hyvityksen määrä jää näin ollen arvioitavaksi. Hyvityksen on lain mukaan oltava kohtuullinen. Vieraskielisen alkuperäisteoksen suomennos on ollut edellytys Loiston levittämän taskukirjapainoksen kaupalliselle menestymiselle Suomessa. Laillisen menettelyn eli A:n kanssa käytävän neuvottelun sivuuttaminen on sisältänyt riskin hyvityksen arvioimisesta ja määräämisestä jälkikäteen. Mainituista syistä kohtuullisena pidettävä hyvitys ei voi olla vain nimellinen, kuten yhtiöt ovat esittäneet. Kun toisaalta otetaan huomioon WSOY:n B:lle maksamien rojaltien tasot teoksen eri julkaisumuodoista, Korkein oikeus harkitsee kohtuullisen hyvityksen määräksi tässä tapauksessa 1 000 euroa, mikä merkitsee noin kahdeksasosaa A:n alkuperäisestä käännöspalkkiosta.

24. Loisto on edellä lausutuin tavoin velvollinen maksamaan A:lle hyvitystä käännöksen oikeudettomasta käyttämisestä. Koska WSOY on rikkomalla käännössopimusta aiheuttanut sen, ettei A:lla ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten käännöstä käytetään, ja vaatia tästä lisäkorvausta, WSOY on sopimusvastuun perusteella ja yhteisvastuullisesti Loiston kanssa velvollinen korvaamaan A:lle maksamatta jääneen käyttökorvauksen.