A vaati kanteessaan, että B Musiikkiopisto X -nimisen toiminimen haltijana velvoitetaan suorittamaan A:lle maksamatta jätettyjä palkkoja yhteensä 3 267,42 euroa.

Kanteen perusteluina A esitti, että työsuhteessa oli tullut noudattaa yleissitovana velvoittavaa yksityistä opetusalaa koskevaa työehtosopimusta. Työsopimuksessa sovittu tuntipalkka oli perustunut Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimukseen.

Koska A:n palkkasaatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä oli pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, A:n saatavat vanhentuivat työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaisesti viiden vuoden määräaikaa noudattaen.

Vastauksessaan B vaati, että kanne jätetään vanhentuneena tutkimatta.

Perusteluinaan B esitti, että työsopimuksessa oli sovittu, että siinä noudatetaan Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimusta. Työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset eivät olleet tulkinnanvaraisia. A oli purkanut työsopimuksensa 24.1.2006. Kanne olisi pitänyt nostaa kahden vuoden kuluessa tuosta ajankohdasta.

Oikeudenkäyntiväitettä koskeneessa päätöksessään käräjäoikeus totesi, että työtuomioistuin oli 22.12.2008 antanut lausunnon yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen soveltamisalasta eräässä toisessa taidekoulun ja pianonsoitonopettajan välistä riitaa koskevassa asiassa. Lausunnon mukaan työsuhteeseen oli tullut soveltaa kyseistä työehtosopimusta. A:n mukaan samaa työehtosopimusta oli tullut soveltaa myös hänen työsuhteessaan, jolloin hänen palkkansa olisi ollut korkeampi. Kanteessa oli vaadittu maksetun palkan ja kyseisen työehtosopimuksen mukaisen palkan erotusta.

Vaikka palkkaukseen vaikutti se, mitä työehtosopimusta työsuhteeseen sovelletaan, asiassa ei ollut kysymys työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin tarkoittamasta tilanteesta.

A:n palkkasaatavat eivät suoraan perustuneet tulkinnan kohteena olleeseen työehtosopimuksen määräykseen, vaan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin, jotka ovat olleet selvät.

Käräjäoikeus jätti kanteen vanhentuneena tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija Kunnas.

A valitti ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen.

Hovioikeus lausui, että työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin esitöissä (HE 187/2002 vp) todetaan, että työsuhteen päätyttyä työntekijän on nostettava kanne kahden vuoden kuluessa uhalla, että muutoin saatava raukeaa. Esityksessä oli edelleen todettu, että säännös oli otettu uuteen työsopimuslakiin vain pari vuotta aiemmin eikä sen muuttamista pidetty tarkoituksenmukaisena. Hallituksen esityksessä työsopimuslaiksi (HE 157/2000 vp) puolestaan oli perusteltu lyhyttä kahden vuoden määräaikaa sillä, että nämä riita-asiat saataisiin työsuhteen päättyessä ratkaistuiksi mahdollisimman nopeasti ja samanaikaisesti työaikalakiin perustuvien riita-asioiden kanssa.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin viimeinen virke oli lisätty eduskuntakäsittelyssä talousvaliokunnan aloitteesta käsiteltäessä työsopimuslain 13 luvun 9 §:n muuttamista koskevaa lakiehdotusta. Talousvaliokunta oli mietinnössään (28/2002 vp) todennut täydentäneensä 3 momentin säännöstä siten, että työntekijän saatava vanhentuu kahden vuoden sijasta 1 momentin mukaisesti viidessä vuodessa, jos saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä oli pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina ja määräysten soveltamisesta oli työsuhteen päätyttyä syntynyt erimielisyyttä. Tällaisissa tapauksissa kahden vuoden kanneaikaa muun muassa menettelytapasäännöksistä johtuen oli pidettävä liian lyhyenä. Selvään ja riidattomaan työehtosopimuksen määräykseen perustuvaa saatavaa koskeva kanne oli talousvaliokunnan mietinnön mukaan nostettava kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin toisen virkkeen säännös oli poikkeus työsuhteen päättyessä sovellettavasta kahden vuoden pääsäännöstä. Kanteen kohteena olevat saatavat eivät perustuneet tulkinnanvaraisiin työehtosopimuksen määräyksiin. Säännöstä ei voitu soveltaa laajentavasti koskemaan työehtosopimuksen soveltamisalaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Mikkola, Leena Mikkonen ja Hanna Finne (eri mieltä), joka myös esitteli asian.

Eri mieltä ollut viskaali Finne katsoi, että saatavan perusteena olevilla työehtosopimuksen määräyksillä tarkoitettiin työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentissa kaikkia niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joiden perusteella työntekijän oikeus palkkasaatavaan määräytyi. Näin ollen säännös koski myös työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaa määräystä.

Koska asiassa oli ilmeisen epäselvää, kumpaa työehtosopimusta A:n työsuhteessa olisi tullut noudattaa, vanhentui saatava viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä. Finne kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen.