2011 false

KKO:2011:79

Säätiö ei voinut olla saneerausmenettelyn kohteena, vaikka se harjoitti taloudellista toimintaa. (Ään.)

YSL 2 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kansanmusiikkisäätiön hakemus ja velkojien lausumat Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Kansanmusiikkisäätiö pyysi, että sitä koskeva saneerausmenettely aloitetaan. Osa velkojista vastusti hakemusta katsoen, ettei säätiö voinut olla saneerausmenettelyn kohteena ja että joka tapauksessa saneerauksen aloittamiselle oli yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 7 §:n 1 momentin 1 ja 3 - 6 kohdissa tarkoitettuja esteitä.

Käräjäoikeuden päätös 24.5.2010

Käräjäoikeus totesi säätiön saneerauskelpoisuuden osalta, että yrityssaneerauslain 2 §:n mukaan saneerausmenettelyn kohteena voi olla yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, asunto-osakeyhtiö tai taloudellista toimintaa harjoittava yhdistys. Lain 2 §:ssä oli erikseen mainittu yhteisöt, jotka oli rajattu menettelyn ulkopuolelle. Säätiötä ei ollut mainittu lainkaan yrityssaneerauslain soveltamisalaa koskevassa säännöksessä.

Käräjäoikeus katsoi, että Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2004:29 ilmenevän periaatteen mukaisesti ratkaisevana oli pidettävä sitä, missä laajuudessa yhteisö harjoitti taloudellista toimintaa. Saneerausohjelman laatimiseen saattoi kuitenkin liittyä vaikeuksia kuten varsinaisesta liiketoiminnasta saatujen tulojen ja tiettyyn tarkoitukseen kohdennettujen avustusten pitäminen erillään. Tämä ei vielä estänyt katsomasta säätiötä saneerauskelpoiseksi. Säätiön säännöissä mainittu toiminta, jonka avulla säätiö toteutti tarkoitustaan voittoa tavoittelematta, ei sulkenut pois saneerausmahdollisuutta, vaikka toiminta olikin sidottu säännöissä määrättyyn tarkoitukseen ja toteuttamistapaan. Mitään saneerausmenettelyn poissulkevaa säätiön tarkoitukseen tai sen tarkoituksen toteuttamiseen liittyvää ristiriitaa ei ollut ilmennyt.

Käräjäoikeus katsoi, että Kansanmusiikkisäätiön taloudellinen toiminta oli ollut suunnitelmallista ja jatkuvaa ja siihen oli sisältynyt taloudellista riskinottoa. Sen vuoksi säätiön toiminta voi olla saneerausmenettelyn kohteena.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin todennäköiseksi, ettei säätiön maksukyvyttömyyttä voitu poistaa saneerausmenettelyn avulla, ettei se kykenisi maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja ja että asiassa oli perusteltu syy olettaa, ettei saneerausohjelman aikaansaamiselle ja vahvistamiselle ollut edellytyksiä. Saneerausmenettelyn aloittamiselle oli sen vuoksi yrityssaneerauslain 7 §:n 1 momentin 1, 3 ja 5 kohdissa tarkoitetut esteet.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ulla-Maj Leppäkorpi.

Vaasan hovioikeuden päätös 7.1.2011

Kansanmusiikkisäätiö valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja saneerausmenettely määrätään aloitettavaksi. Velkojista Verohallinto vaati valituksen hylkäämistä muun ohella sillä perusteella, ettei säätiö voinut olla saneerausmenettelyn kohteena.

Hovioikeus totesi yrityssaneerauslain 2 §:n sanamuodon myös esitöiden valossa arvioituna (HE 182/1992 vp) viittaavan siihen, että pykälän 1 momentin luettelo saneerausmenettelyn kohteeksi kelpoisista velallisista oli tyhjentävä ja että 2 momentin säännös ainoastaan rajoitti 1 momentissa säädettyä lain soveltamisalaa. Yrityssaneeraukseen eivät siten voineet päästä 2 momentissa mainitut laitokset, vaikka ne toimisivat sellaisessa yhtiömuodossa, että ne muuten kuuluisivat 1 momentissa määriteltyyn lain soveltamisalaan. Ennakkopäätöksestä KKO 2004:29 ei saanut tukea tulkinnalle, että myös säätiö voisi olla saneerausmenettelyn kohteena.

Hovioikeus totesi edelleen yrityssaneerauslain lähtökohtana olevan, että saneerausvelallinen arvioi yritystoimintansa uudelleen ja luopui niistä toiminnoista, jotka olivat kannattamattomia ja rasittivat liikevaihtoa. Säätiö ei voinut vapaasti arvioida toimintojaan uudelleen, vaan sen toiminta oli sidottu säännöissä määrättyyn tarkoitukseen ja sen toteuttamistapaan. Säätiöllä oli oltava säännöissä määrätty hyödyllinen tarkoitus, joka ei voinut olla liiketoiminnan harjoittaminen eikä pääasiallisesti taloudellisen edun hankkiminen säätäjälle. Säätiön tarkoituksen muuttaminen oli sallittua vain säätiölain sallimissa rajoissa. Säätiön tarkoitus ja sen toteuttamistapa saattoivat johtaa siihen, ettei yrityssaneerauslaissa tarkoitettuja saneerauskeinoja voitu toteuttaa. Säätiöiden erityiseen oikeudelliseen sääntelyyn ja asemaan nähden oli painavia perusteita tulkinnalle, etteivät säätiöt voineet olla yrityssaneerauksen kohteena.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mika Huovila, Pirjo Latvala ja Kari-Matti Kauppila (eri mieltä). Esittelijä Nina Träskbäck.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kauppila katsoi, että säätiö voi olla saneerausmenettelyn kohteena. Saneerausmenettelyn aloittamiselle ei kuitenkaan ollut Kansanmusiikkisäätiön kohdalla edellytyksiä. Myös Kauppila hylkäsi valituksen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Kansanmusiikkisäätiölle myönnettiin valituslupa.

Kansanmusiikkisäätiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja säätiötä koskeva yrityssaneerausmenettely aloitetaan.

Verohallinto ja eräät muut velkojat vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, voiko säätiörekisteriin merkitty Kansanmusiikkisäätiö olla yrityssaneerauslaissa tarkoitetun saneerausmenettelyn kohteena.

2. Mainitun lain 1 §:n 1 momentin mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä lain mukaiseen saneerausmenettelyyn. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan saneerausmenettelyn kohteena voi olla yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, asunto-osakeyhtiö tai taloudellista toimintaa harjoittava yhdistys. Saman pykälän 2 momentin mukaan eräät laitokset ja selvitystilassa oleva yhtiö tai osuuskunta eivät voi olla saneerausmenettelyn kohteena.

3. Yrityssaneerauslaissa ei ole mainittu säätiötä sellaisena velallisena, joka voisi olla saneerausmenettelyn kohteena. Myöskään lain esitöistä ei ilmene, että säätiö voisi olla saneerausmenettelyn kohteena. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan lain lähtökohtana tosin on ollut, että mahdollisuus saneerausmenettelyyn koskisi kaikenlaista yritystoimintaa. Ehdotettu lainsäädäntö velkajärjestelymahdollisuuksineen olisi soveltamisalaltaan yleinen ja kaikenlaisten yritysten käytettävissä (HE 182/1992 vp s. 19). Kuitenkin mainitun hallituksen esityksen mukaan lain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 1 momentista ilmenee, minkälaiset velalliset voisivat olla saneerausmenettelyn kohteina, ja pykälän 2 momentista ilmenevät soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Yhdistyslaissa tarkoitettujen aatteellisten yhdistysten on nimenomaisesti todettu jäävän lain soveltamisalan ulkopuolelle (HE 182/1992 vp s. 61).

4. Saneerausmenettelyn kohteiksi kelpaavat yhteisömuodot ja lain soveltamisalan poikkeukset on edellä mainituin tavoin yrityssaneerauslain 2 §:ssä erikseen lueteltu. Tämä seikka puoltaa tulkintaa, jonka mukaan lainkohdasta ilmenevät kaikki ne yritystoiminnan harjoittamisen oikeudelliset toimintamuodot, jotka voivat olla saneerausmenettelyn kohteena.

5. Ennakkopäätöksessä KKO 2004:29 Korkein oikeus on katsonut, että yhdistyslaissa tarkoitettu rekisteröity aatteellinen yhdistys, joka harjoitti suunnitelmallista ja vuosia jatkunutta taloudellista toimintaa, johon liittyi taloudellinen riski, oli yrityssaneerauslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu taloudellista toimintaa harjoittava yhdistys, joka voi olla saneerausmenettelyn kohteena. Ratkaisu selvensi siten sitä, mitä yrityssaneerauslain 2 §:n 1 momentissa nimenomaisesti mainitulla taloudellista toimintaa harjoittavalla yhdistyksellä tarkoitetaan. Ratkaisu ei sen sijaan merkitse sitä, että yrityssaneerauslain soveltamisalaa voitaisiin laajentaa myös sellaisiin oikeushenkilöihin, joita ei mainita sanotussa lainkohdassa yrityssaneerauksen kohteeksi kelpaavina.

6. Säätiö on tiettyyn tarkoitukseen luovutettu varallisuusmassa, jolla on oma hallinto. Säätiön tarkoituksen on säätiölain 5 §:n 3 momentin mukaan oltava hyödyllinen, eikä sen pääasiallisena tarkoituksena voi olla välittömän taloudellisen edun hankkiminen säätäjälle tai säätiön toimihenkilöille. Säätiön toimintaa voidaan järjestää uudelleen vain säätiölain asettamissa rajoissa. Säätiön toiminta on sidottu sen säännöissä määrättyyn tarkoitukseen, jonka muuttaminen on säätiölain 17 §:n 2 momentin mukaan mahdollista vain tapauksissa, joissa varojen käyttäminen alkuperäiseen tarkoitukseen on mahdotonta tai olennaisesti vaikeutunut, varojen vähyyden vuoksi hyödytöntä taikka lain tai hyvien tapojen vastaista. Uusikaan tarkoitus ei saa olennaisesti poiketa alkuperäisestä.

7. Säätiölain 8 a §:n mukaan säätiö ei voi harjoittaa muuta kuin sen säännöissä mainittua ja sen tarkoituksen toteuttamista välittömästi edistävää liiketoimintaa. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan säätiön hallituksen on huolehdittava siitä, että säätiön varat sijoitetaan varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla. Säätiön varallisuuden suojaamiseksi sen mahdollisuutta harjoittaa taloudellista toimintaa on siten säätiölaissa merkittävällä tavalla rajoitettu. Lain 8 a §:n toiminnan rajoittamista koskevaa säännöstä säädettäessä onkin katsottu, ettei säätiötä ole tarkoitettu erääksi taloudellisen yrityksen perustyypeistä (HE 4/1964 vp s. 2).

8. Säätiöt kuitenkin tosiasiassa harjoittavat liiketoimintaa sekä itse että välillisesti omistamiensa yhteisöjen kautta. Säätiöt eivät ole luonteeltaan yhtenäinen ryhmä, vaan ne poikkeavat toisistaan esimerkiksi siinä, miten tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavien varojen hankinta tai säilyttäminen on järjestetty. Käytännössä myös säätiö voi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, ettei toiminnassa ole merkittävää eroa muussa oikeudellisessa muodossa harjoitettuun yritystoimintaan verrattuna. Ennakkopäätöksessä KKO 2004:29 tarkoitetun yhdistyksen toiminta oli luonteeltaan varsin lähellä Kansanmusiikkisäätiön harjoittamaa taloudellista toimintaa. Myös yrityssaneerauksen toteuttaminen voisi olla mahdollista ilman, että ristiriitaa säätiöitä koskevien säännösten johdosta syntyisi. Käytettävissä ei kuitenkaan välttämättä olisi kaikkia niitä saneerauskeinoja, jotka tulevat kysymykseen pääasiassa liiketaloudellisin perustein toimivan yhteisön kohdalla.

9. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että yrityssaneerauslain 2 §:ssä on säätiötä lukuun ottamatta lueteltu yleiset oikeusjärjestyksessä tunnustetut taloudellisen toiminnan harjoittamisen oikeudelliset muodot. Yrityssaneerauslaki on tullut voimaan 8.2.1993, joten laki on suhteellisen tuore. Koska säätiöitä ei ole mainittu mainitussa lain soveltamisalaa koskevassa säännöksessä, jossa saneerausmenettelyn kohteeksi kelpaavat yhteisömuodot on nimenomaisesti lueteltu, on perusteltua katsoa, että säätiötä ei ole ollut tarkoitus saattaa saneerausmenettelyn piiriin.

10. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, ettei yrityssaneerauslakia voida soveltaa Kansanmusiikkisäätiöön, eikä se näin ollen voi olla saneerausmenettelyn kohteena.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Juha Häyhä, Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Heli Sankari.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Yrityssaneerauslain 1 §:n mukaan saneerausmenettelyyn voidaan ryhtyä taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi. Säännöksestä ja sen esitöistä ilmenee, että laki on tarkoitettu yleisesti yritystoimintaan sovellettavaksi. Lain 2 §:ssä on pyritty selventämään elinkeinonharjoittajan käsitettä ja luettelemaan yritysmuotoja, jotka voivat olla saneerausmenettelyn kohteena, ja lopuksi yhteisöjä, joiden osalta saneerausmenettely ei tule kysymykseen. Säätiötä ei 2 §:ssä mainita.

Säätiöissä ja aatteellisissa yhdistyksissä on mahdollista harjoittaa yritystoimintaa liitännäistoimintana siten, että se palvelee säätiön tai yhdistyksen toiminnan varsinaista, säännöissä määriteltyä tarkoitusta. Yritystoiminta voidaan eriyttää erilliseen yhtiöön, mutta mahdollista on harjoittaa sitä myös säätiön tai yhdistyksen sisällä.

Ratkaisua yrityssaneerauslain soveltuvuudesta säätiön harjoittamaan yritystoimintaan ei voida perustaa pelkästään siihen, ettei säätiötä mainita yrityssaneerauslain 2 §:ssä. Ottaen huomioon lain yleinen lähtökohta kielteinen kanta on perusteltu vain, jos säätiöiden osalta saneerauksen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa tai laissa mainittuja saneerauskeinoja soveltaa. Lain esitöissä ei tällaisia esteitä mainita. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä 2004:29 ilmenee, että lain on katsottu soveltuvan taloudellista toimintaa harjoittavaan aatteelliseen yhdistykseen.

Säätiön olennainen tunnusmerkki on varojen uskominen erillisen hallinnon alaisena määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi. Säätiölain 5 §:n mukaan säätiön tarkoituksen tulee olla hyödyllinen, mutta se ei voi sääntöjen mukaan olla liiketoiminnan harjoittaminen. Kuten säätiölain 8 a §:stä ilmenee, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei säätiö voisi laillisesti harjoittaa liiketoimintaa. Edellytyksenä on, että liiketoiminnan laatu on säännöissä mainittu ja että se välittömästi edistää säätiön tarkoituksen toteuttamista. Näissä puitteissa säätiö voi samaan tapaan kuin aatteellinen yhdistys harjoittaa liiketoimintaa.

Kuten muidenkin yritystoimintaa harjoittavien kohdalla myös säätiön liiketoiminnassa voi syntyä tilanne, jonka osalta yrityssaneeraus tuottaa parhaan tuloksen velalliselle ja velkojille. On ilmeistä, etteivät yrityssaneerauksen tavoitteet ole ristiriidassa säätiölain ja nyt kysymyksessä olevan säätiön sääntöjen kanssa.

Sama koskee saneerausohjelman laatimista ja velkajärjestelyn keinoja. Kun säätiöllä on normaali velkavastuu rekisteröinnin jälkeisistä sitoumuksista, se ei yritystoiminnan harjoittajana periaatteessa poikkea muista saneerattavista. Äärimmäisenä keinona on mahdollista määrätä yritystoiminnan lopettamisesta ja säätiön varojen realisoimisesta velkojien tyydyttämiseksi. Säädekirjan määräyksillä ei voida vaikuttaa velkavastuuseen ja sen toteuttamiseen. Selvää lienee kuitenkin, ettei yrityssaneerauksessa voida muuttaa säätiön tarkoitusta eikä puuttua säätiön toimintaan muutoin kuin yritystoiminnan ja säätiön varojen sekä velkojen osalta.

Esitetyn perusteella on päädyttävä siihen, ettei säätiön rakenne ja säätiölainsäädäntö aseta esteitä yrityssaneeraukselle. Ei ole myöskään perusteita asettaa säätiöitä yrityssaneerauksen osalta eri asemaan kuin taloudellista toimintaa harjoittavia aatteellisia yhdistyksiä.