Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. E kuoli 8.12.2006. Häneltä jäi oikeudenomistajina leski ja yleistestamentin saaja D sekä rintaperilliset, poika A sekä kuolleen pojan F:n poika B ja pojanpoika C.

2. E:n ja D:n 18.2.1984 allekirjoittaman avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. E oli 9.11.1987 allekirjoittamassaan testamentissa määrännyt, että hänen kaikki omaisuutensa on menevä täydellä omistusoikeudella D:lle. Jos rintaperillinen vaati lakiosaansa, D:llä oli oikeus suorittaa se rahana. Testamentti oli annettu tiedoksi rintaperillisille. Kukin rintaperillinen oli ilmoittanut testamentin loukkaavan oikeuttaan lakiosaan, ja he ilmoittivat vaativansa lakiosiansa täysimääräisinä.

3. E:n perukirjan mukaan hänen jäämistöönsä kuului rahallisesti arvoton koti-irtaimisto, rahavaroja 92,15 euroa ja omakotitalokiinteistö, jonka verotusarvo oli 12 228,43 euroa. Omakotitaloa oli käytetty puolisoiden yhteisenä kotina. E:n ja pesän velat olivat yhteensä 4 273,90 euroa. Perukirjan mukaan D:n varoihin kuului rahavaroja 372,36 euroa, 6 597,60 arvoinen määräosa eli 1/3 eräistä asunto-osakkeista ja koti-irtaimistoa. Hänellä oli velkoja 160 euroa. Perukirjan mukaan D oli ilmoittanut käyttävänsä oikeuttaan pitää kuolinpesä jakamattomana hallinnassaan.

4. E:n kuolinpesää ei ole kerrottu selvitetyn enempää kuin toimittamalla perunkirjoitus. Puolisoiden välistä omaisuuden ositusta tai erottelua ei ole toimitettu eikä myöskään perinnönjakoa.

5. Rintaperilliset ovat vaatineet D:tä vastaan nostamallaan kanteella lakiosiaan rahana. Lakiosien määrän he ovat laskeneet määräosina E:n jäämistöön kuuluvan omakotitalon arvosta, joksi he ovat katsoneet hankkimansa arviolausunnon perusteella 93 000 euroa. Rintaperillisten mukaan lakiosia voidaan vaatia suoraan kanteella tällaisessa tapauksessa, jossa testamentti on täytetty eikä jäämistöön kuulu käytännössä muuta omaisuutta kuin kiinteistö, jonka arvosta lakiosat lasketaan. D on kiistänyt kanteen vaatien sen jättämistä tutkimatta tai hylkäämistä sillä perusteella, että lakiosia ei voida vaatia suoraan kanteella perinnönjakoa toimittamatta. Tällaisessa riitatilanteessa pesänjakajan on toimitettava perinnönjako.

6. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko lakiosavaatimuksia koskeva kanne tutkia ja jos voidaan, onko se hylättävä ennenaikaisena tai muulla perusteella vai onko asia palautettava käräjäoikeuteen kanteen tarkemmaksi tutkimiseksi.

Lakiosan määrääminen perinnönjaossa tai sen ulkopuolella

7. Perintökaaren 23 luvun mukaan kuolinpesän osakkaiden oikeudet toteutetaan perinnönjaossa, jonka osakkaat voivat toimittaa keskinäisin sopimuksin tai jonka oikeuden määräämä pesänjakaja toimittaa. Ennen kuin jakoon voidaan ryhtyä, on toimitettava pesänselvitys, johon kuuluu muun muassa perittävän ja pesän velkojen maksaminen. Jos perittävä oli kuollessaan naimisissa, on perittävän ja lesken aviovarallisuussuhde purettava ennen jakoa osituksessa, tai jos puolisoilla ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, omaisuuden erottelussa. Tällainen toimitusjärjestelmä koskee myös niitä tapauksia, jolloin osakkaina on yleistestamentin saaja ja lakiosaperillisiä.

8. Sellaisissa tapauksissa, joissa jäämistössä ei ole riittävästi varoja lakiosan täyttämiseen, lakiosan täydennystä voidaan vaatia kanteella siten kuin perintökaaren 7 luvun 8 - 10 §:ssä säädetään.

9. Jos jäämistöön kuuluvat varat ovat helposti ja selvästi arvioitavissa, jolloin pesänselvitys ja ositus ovat käytännössä tarpeettomia, voi joissakin tapauksissa olla tarkoituksenmukaista, että lakiosaa voidaan vaatia suoraan kanteella yleistestamentin saajalta jakotoimitusta käynnistämättä. Kun perintökaaren 23 luvun säännökset ovat tahdonvaltaisia, estettä tällaiselle menettelylle ei sinänsä ole. Jollei yleistestamentin saaja tällaiseen oikeudenkäyntiin kuitenkaan suostu, lakiosia on vaadittava ja ne määrätään jaossa.

Korkeimman oikeuden kannanotto

10. E:n perukirjan mukaan on selvää, että kantajien lakiosat voidaan täyttää joko jäämistön varoista tai siten, että D suorittaa ne rahana. Kanteessa on kysymys lakiosien suorittamiseen velvoittamisesta eikä kyse ole perintökaaren 7 luvun 8 §:ssä mainitusta lakiosan täydennyksestä, jota luvun 10 §:n mukaan on vaadittava kanteella.

11. E:n jäämistöön ovat oikeutettuja yleistestamentin saajana leski D ja rintaperilliset A, B ja C. Kun lesken hyväksi tehty lainvoimainen testamentti on yleistestamentti, se pannaan toimeen perinnönjaossa. Testamentin mukaan A, B ja C ovat oikeutettuja saamaan perintöosuutenaan vain lakiosansa.

12. Korkein oikeus toteaa A:n, B:n ja C:n lakiosan määräämiseen vaikuttavista seikoista, että lakiosien suhteellinen osuus E:n jäämistöstä on puolet heidän kunkin perintöosastaan. Lakiosan määrä riippuu siitä, minkä arvoinen jäämistö on. Siihen puolestaan vaikuttaa pesänselvityksen ja omaisuuden erottelun lopputulos. Jos D vetoaa perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteensa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto, on jaon yhteydessä ratkaistava, vaikuttaako hallintaoikeuden arvo lakiosien suuruuteen. Lopuksi toimituksessa on ratkaistava, millaisena omaisuutena A, B ja C saavat lakiosansa, eli maksaako D lakiosat rahana vain annetaanko lakiosat kiinteistön määräosina.

13. Esillä olevassa tapauksessa lakiosien määrääminen voisi olla tarkoituksenmukaista ja sopivaa myös suoraan kanneteitse jakotoimitusta käynnistämättä. Yleistestamentin saaja D ei ole kuitenkaan tällaiseen menettelyyn suostunut, vaan hän on vaatinut asian ratkaisemista perinnönjakotoimituksessa. Näin ollen edellytyksiä lakiosien suorittamista koskevan kanteen tutkimiselle ei ole.