Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi, että hän oli 1.1.2004 ja 16.4.2007 välisenä aikana myynyt 4 000 Alko Oy:stä hankittua Koskenkorva-merkkistä viinapulloa 20 euron kappalehintaan. Kun Alko Oy:ssä Koskenkorva-pullo maksoi keskimäärin 9,30 euroa, hovioikeus on vuoden 1968 alkoholilain (459/1968) 94 §:n nojalla soveltanut rikoslain 10 luvun 2 §:ää ja tuominnut A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 42 800 euroa. Lisäksi A on tuomittu mainitun alkoholilain 95 §:n nojalla menettämään valtiolle luvattomasti myydyn alkoholijuoman arvona 37 200 euroa.

2. Hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen alkoholilain 94 ja 95 § on kumottu 1.11.2009 voimaan tulleella lailla 641/2009. Tämän jälkeen alkoholirikoksiin perustuvat menettämisseuraamukset määräytyvät yksinomaan rikoslain 10 luvun mukaisesti.

3. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään, että jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Korkein oikeus toteaa, että tämä säännös edellyttää vertailua sen selvittämiseksi, johtaisiko rikoslain 10 luvun säännösten soveltaminen lievempään lopputulokseen kuin kumottujen alkoholilain säännösten soveltaminen. Tässä menettämisseuraamusten ankaruuden vertailussa perusteena on pidettävä menetettävän hyödyn ja arvon yhteenlaskettua rahamäärää.

Alkoholijuoman arvon menettäminen

4. Vuoden 1968 alkoholilain 95 §:n 4 momentin mukaan laittomasti välitetyn alkoholin arvo oli määrättävä menetetyksi muun muassa silloin, kun se on arvoaan vastaavasta vastikkeesta luovutettu toiselle. Tämän säännöksen mukaisesti hovioikeus on tuominnut valtiolle välitetyn alkoholin arvona sen vähittäismyyntihinnan alkoholiyhtiössä.

5. Rikoslain 10 luvun 5 §:n mukaan rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus on tuomittava valtiolle menetetyksi, jos sen hallussapito on rangaistavaa. Saman luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että jos 5 §:ssä tarkoitettua esinettä tai omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi siksi, että esine tai omaisuus on kätketty tai sitä ei muuten tavoiteta, rikoksentekijä voidaan tuomita esineen tai omaisuuden sijasta menettämään kokonaan tai osaksi sen arvo. Kuitenkin saman pykälän 2 momentissa säädetään, että arvoa ei tuomita menetetyksi, jos rikoksentekijä saattaa todennäköiseksi, että esine tai omaisuus on hävitetty tai käytetty.

6. A:n välittämät alkoholijuomat eivät enää ole A:n hallinnassa ja ne on käytetty. Siten myydyn alkoholin arvoa ei rikoslain 10 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan voida tuomita valtiolle menetetyksi.

Menetettävä hyöty

7. Vuoden 1968 alkoholilain 94 §:n viittaussäännöksen mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty tuomittiin menetettäväksi niin kuin rikoslaissa säädetään. Hovioikeus on laskenut menetettävän hyödyn vähentämällä A:n perimästä alkoholijuomien myyntihinnasta niiden ostohinnan.

8. Rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamuksia koskevan hallituksen esityksen (HE 80/2000 vp s. 15) mukaan rikokseen perustuvana seuraamuksena konfiskaatio tulee kysymykseen nimenomaan turvaamistoimena, joten menettämisseuraamusta ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Mainitussa hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp s. 21) todetaan lisäksi, että menetettäväksi on tarkoitettu vain todellinen nettohyöty. Esimerkiksi laittomassa alkoholikaupassa hyötyä olisi vain myyntihinnan ja ostohinnan välinen erotus, koska edellä mainittu kustannus ei sinänsä aiheudu rikollisesta toiminnasta. Sitä vastoin vähennyksenä ei tulisi ottaa huomioon rikoksen valmistelusta tai täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia, kuten tiirikan valmistamiskustannuksia tai huumausaineen valmistamiseen käytettyjen kemikaalien ostohintaa. Vuoden 1968 alkoholilain menettämisseuraamuksia koskevan erityissääntelyn kumoamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 84/2008 vp) ei lausuta mitään siitä, että uudistuksen tarkoituksena olisi vaikuttaa alkoholirikoksen tuottaman hyödyn laskemistapaan.

9. Korkein oikeus on huumausainerikosten tuottamaa taloudellista hyötyä arvioidessaan (mm. KKO 2004:73 ja 2007:1) katsonut, että nettohyötyperiaatetta on syytä noudattaa ainoastaan silloin, kun rikoshyödystä vähennettäviksi vaaditut kustannukset eivät ole liittyneet muuhun rikolliseen toimintaan. Ratkaisussa KKO 2005:71 rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä määrättäessä vähennyksenä otettiin huomioon sellaiset välittömät asunnon hoitokulut, jotka aiheutuvat asunnon omistajalle muissakin kuin rikokseen liittyvissä tilanteissa.

10. Kun alkoholin ostaminen Alko Oy:n vähittäismyynnistä ei sinänsä ole rangaistava teko, Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua menetettäväksi tuomittavaa taloudellista hyötyä on nettohyöty eli alkoholijuomien myyntihinnan ja hankintahinnan välinen erotus. Näin määrättävä hyöty vastaa sekä kohdassa 8 esitettyä hallituksen esityksen mukaista lain tarkoitusta että aikaisemmin vakiintunutta tapaa laskea alkoholirikoksen tuottama taloudellinen hyöty.

11. A on muutoksenhakemuksessaan katsonut, että menettämisseuraamuksen kertautumisen estämiseksi hyödystä on tehtävä tapauksen KKO 2007:1 mukainen tuntuva vähennys. Ratkaisu koski kuitenkin huumausainerikosten tuottamaa hyötyä, joka oli lähtökohtaisesti laskettava huumausaine-erien myyntihintojen yhteismääränä vähentämättä niiden ostohintaa. Tällöin perättäisistä kaupoista saadut myyntihinnat voivat johtaa hyödyn moninkertaiseen menettämiseen, koska myöhemmästä kaupasta saatuun myyntihintaan sisältyy sellaista hyötyä, joka on tuomittava maksettavaksi jo aikaisemman kaupan perusteella. Korkein oikeus toteaa, että kun menetettävä hyöty lasketaan nettohyödyn mukaisesti, menettämisseuraamus ei kertaudu samalla tavalla kuin mainitussa ratkaisussa. Näin ollen vaadittuun vähennykseen ei ole perustetta.

Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen

12. A on vaatinut, että hänen taloudellisen tilanteensa ja muun elämäntilanteensa johdosta menettämisseuraamusta kohtuullistetaan. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamusta voidaan kohtuullistaa, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole esittänyt perustetta menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen.

Johtopäätös

13. Korkein oikeus toteaa edellä esitetyn vertailun osoittavan, että rikoslain 10 luvun säännösten soveltaminen johtaa tässä tapauksessa A:n kannalta lievempään menettämisseuraamukseen kuin tekoaikana voimassa olleiden säännösten soveltaminen. Menettämisseuraamukset on siten määrättävä tuomitsemishetkellä voimassa olevien säännösten mukaan. Näin ollen menetettäväksi tuomitaan rikoksen tuottamana hyötynä 42 800 euroa, mutta ei hovioikeuden tuomitsemaa arvoa 37 200 euroa.