Kysymyksenasettelu

1. A on saanut 6.10.2000 allekirjoitetulla lahjakirjalla vanhemmiltaan neljä kiinteistöä. Lahjakirjassa on ehto, jonka mukaan lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjoitettavaan omaisuuteen tai sen tuottoon. Lahjakirjan on todistanut oikeaksi kaupanvahvistaja yksin. Asiassa on kysymys siitä, onko sanottu avio-oikeuden poissulkeva ehto muodon puolesta pätevä.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdista

2. Avioliittolain 35 §:n 2 momentin mukaan puolisoilla ei ole avio-oikeutta omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty. Avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, jos näin on määrätty.

3. Avioliittolain 66 §, sellaisena kuin se oli 26.4.1991 annetussa laissa 765/1991, kuului seuraavasti: ”Lahjakirjan, kirjallisen suostumuksen, avioehtosopimuksen ja luettelon, joista puhutaan 35 §:n 2 momentissa sekä 38, 42 ja 60 §:ssä, tulee, jotta ne olisivat päteviä, olla päivättyjä, asianmukaisesti allekirjoitettuja ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamia.”. Säännöstä on muutettu 4.2.2011 annetulla lailla 97/2011, joka ei kuitenkaan tule nyt sovellettavaksi.

4. Maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja ja kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa. Maakaaren 4 luvun 2 §:stä ilmenee, että sanottu säännös koskee myös kiinteistön lahjaa.

5. Kiinteistön luovutuksen muotovaatimusta koskeneessa vanhan maakaaren 1 luvun 2 §:ssä (575/1948) säädettiin, että kaupanvahvistajan todistuksen lisäksi luovutuksen tuli olla tämän kutsuman esteettömän todistajan oikeaksi todistama. Voimassa olevan maakaaren säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 120/1994 vp s. 24) pidettiin kahden esteettömän todistajan läsnäoloa tarpeettomana ja perusteeksi muotovaatimuksen muuttamiselle tässä suhteessa esitettiin, ettei oikeusvarmuus edellyttänyt virkavastuulla toimivan kaupanvahvistajan lisäksi toisen esteettömän todistajan läsnäoloa. Muotovaatimus otettiin maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momenttiin ehdotetussa muodossaan.

6. Kiinteistön luovutuksen muotovaatimuksen muuttamisesta huolimatta avioliittolain 66 §:ssä tarkoitettuja lahjakirjaa, suostumusta ja muita asiakirjoja koskeva muotovaatimus säilyi tuolloin ennallaan, joten niiden tuli olla kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamia. Siten näiltä asiakirjoilta vaadittu muoto erosi kiinteistön luovutustoimen oikeaksi todistamista koskevalta osalta maakaaressa säädetystä luovutustoimen muodosta.

7. Asiantilasta koituvien ongelmien ehkäisemiseksi maakaaren voimaanpanosta annettuun lakiin (541/1995) otettiin sen 19 §:n 2 momentiksi säännös, jonka mukaan silloin, kun jonkin lainkohdan mukaan kiinteistön luovuttamiseen tarvittava suostumus on kahden esteettömän henkilön todistettava, riittää uuden maakaaren voimaantulon jälkeen, että suostumus on kaupanvahvistajan vahvistama. Säännöstä on voitu pitää tulkinnanvaraisena, mutta sanamuotonsa mukaan se ei kuitenkaan koske sellaista kiinteistön luovutustointa, johon on otettu ehto luovutuksensaajan aviopuolison avio-oikeuden poissulkemisesta. Tällaisen luovutustoimen muodon pätevyys edellyttäisi kaupanvahvistajan vahvistuksen lisäksi toisenkin esteettömän todistajan todistusta.

Korkeimman oikeuden kannanotto

8. Korkein oikeus toteaa, että oikeustoimen pätevyyden edellytyksenä oleva asiakirjan määrämuotoisuus varmistaa asiakirjan alkuperäisyyttä ja aitoutta sekä vahvistaa sitä, että asiakirjan sisältö vastaa osapuolten tarkoitusta. Laissa säädettyjä muotomääräyksiä on lähtökohtaisesti edellytetty noudatettaviksi sanamuotonsa mukaisesti. Tämä näkökohta puoltaa tässä tapauksessa D:n käsitystä siitä, että hänen avio-oikeutensa poissulkeva lahjakirjan ehto on pätemätön, koska ehto ei toisen todistajan todistuksen puuttuessa täytä avioliittolain 66 §:n määrämuotoa.

9. Lahjassa on kysymys yksipuolisesta oikeustoimesta, jolla lahjanantaja vastiketta edellyttämättä luovuttaa lahjoituksen kohteena olevan omaisuuden lahjansaajalle. Oikeustoimen yksipuolisuuden vuoksi lahjakirjaa tulkittaessa on käytännössä ollut tapana suosia vaihtoehtoa, joka parhaiten huomioi lahjanantajan aseman. Sen lisäksi muotomääräyksen noudattamisen voidaan katsoa turvaavan myös sitä, että lahjanantaja on vakavasti harkinnut oikeustoimen tarpeellisuutta ja sisältöä. Tällaiset muotomääräyksen yleiset tavoitteet voivat olla merkittäviä myös arvioitaessa avioliittolain 66 §:ssä säädettyä muotovaatimusta.

10. Sellaista tilannetta, jossa samaan oikeustoimeen joudutaan soveltamaan erilaisia muotosäännöksiä, voidaan pitää epätyydyttävänä. Korkein oikeus pitää perusteltuna näkemystä, jonka mukaan muotovaatimusten tavoitteiden ei voida katsoa vaarantuvan sen vuoksi, että tietty muoto on korvattu toisella, nämä tavoitteet ainakin yhtä hyvin turvaavalla muodolla. Näin on esimerkiksi silloin, kun asiakirja tai ehto todistetaan oikeaksi julkisen kaupanvahvistajan toimesta kahden yksityisen todistajan sijasta. Virkavastuulla toimivan kaupanvahvistajan vahvistusta voidaan oikeusvarmuuden kannalta pitää ainakin yhtä vahvana kuin asianosaisten itsensä valitsemien henkilöiden todistusta. Tämä tulkinta on, kuten edeltä kohdasta 5 ilmenee, tuotu esiin jo maakaaren (540/1995) esitöissä. Tässä asiassa D ei ole myöskään edes väittänyt, että lahjakirjan allekirjoitukset eivät olisi aitoja, lahjoitusta ei olisi tehty lahjakirjan ehdoin tai että lahjakirjan sisältö nyt kysymyksessä olevan ehdon osalta ei vastaisi A:n vanhempien tarkoitusta.

Johtopäätös

11. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa maakaaren 2 luvun 1 §:n muotovaatimuksen ja avioliittolain 66 §:ssä (765/1991) säädetyn määrämuodon keskinäistä suhdetta voidaan päätyä tulkintaan, jonka mukaan sääntelyt rinnastuvat avio-oikeutta koskevan ehdon pätevyyden osalta toisiinsa. Koska nyt kysymyksessä oleva lahjakirja täyttää maakaaren 2 luvun 1 §:ssä vaaditun muodon, on siihen sisältyvää, avio-oikeuden poissulkevaa lahjakirjan ehtoa pidettävä pätevänä. Tähän nähden asiassa on tarpeetonta lausua enää siitä, onko kyseinen ehto mahdollisesti tullut päteväksi sen vuoksi, että lahjakirjaan on sittemmin liitetty lausuma, jossa lahjakirjaa laadittaessa paikalla ollut todistaja on todistanut lahjakirjan ehtoineen oikeaksi.