A oli 8.12.2008 ollut jänismetsällä koiriensa kanssa metsästysseuran hallinnoimalla alueella Laukaan Vihtamäessä. Hän oli päästänyt koiransa vapaaksi ajamaan jänistä noin kolmen kilometrin päässä Jyväskyläntiestä.

B oli sanottuna päivänä kuljettanut C:n omistamaa henkilöautoa Jyväskyläntietä Jyväskylän suuntaan. Noin kilometri ennen Vihtavuoren huoltoasemaa B:n ajosuunnasta vasemmalta puolelta vastaantulevan auton takaa oli juossut A:n ajokoira. B oli törmännyt kuljettamallaan autolla koiraan, jolloin koira oli välittömästi kuollut ja C:n omistama auto oli vaurioitunut.

C vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle aiheutunut vahinko 1 242,40 eurolla laillisine korkoineen.

Metsästyslain 20 §:n 3 momentin mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle.

A oli metsästänyt yleisen tien välittömässä läheisyydessä ajokoiran kanssa. A:n olisi tullut huolehtia siitä, ettei metsästyksestä aiheudu vaaraa tien käyttäjille ajon mahdollisesti suuntautuessa tielle. Koska A oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa, hän oli velvollinen korvaamaan C:lle auton vaurioitumisesta syntyneet vahingot.

A vaati, että kanne hylätään.

A oli ollut laillisessa metsästyksessä luvallisella metsästysseuran hallinnoimalla alueella. A oli päästänyt koiransa irti noin kolmen kilometrin päässä koiran yliajopaikasta, joten A ei ollut metsästänyt tien välittömässä läheisyydessä. A ei ollut laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuuttaan eikä hän ollut aiheuttanut metsästyslain 20 §:ssä tarkoitettua vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle.

C:n vahingot oli aiheuttanut auton kuljettaja B rikkomalla huolimattomuudesta tieliikennelain 23 §:ää.

Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli kysymys siitä, oliko A huolimattomuudellaan aiheuttanut C:n auton vahingot päästettyään koiransa irti metsästystilanteessa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n huolellisuuden puolesta puhuivat seuraavat seikat:

A oli ollut laillisessa metsästyksessä luvallisella metsästysseuran hallinnoimalla alueella. A oli päästänyt koiransa irti noin kolmen kilometrin päässä koiran yliajopaikasta.

A:n huolimattomuuden puolesta puhuivat seuraavat seikat:

A oli päästänyt koiransa irti tietoisena siitä, että kolmen kilometrin päässä sijaitsi Jyväskylän ja Laukaan välinen tie, jolla oli tapahtuma-aikaan vilkas liikenne ja pääsääntöisesti 80 km/h nopeusrajoitus. A oli tiennyt ajokoiriensa pystyvän nopeasti juoksemaan metsästyksen aikana pitkiä matkoja, kertomansa mukaan helposti kymmenenkin kilometriä. A oli kertonut alueella olevan myös kauriita ja kettuja, joiden perään koirat olivat voineet lähteä. Yleisesti oli tiedossa, ettei jänistä tai muuta eläintä seuraava ajokoira keskity muuhun kuin ajon kohteena olevan eläimen ajamiseen. Tällöin koira ei osaa myöskään väistää tiellä liikkuvia autoja. Myös tämä seikka metsästystä harrastavan A:n oli täytynyt tietää. A:n päästettyä koiransa irti se ei ollut ollut hänen näköpiirissään eikä muutoinkaan kontrolloitavissaan. Metsästysalue oli ulottunut molemmille puolille Jyväskyläntietä.

Todistaja B:n kertomuksen perusteella oli pääteltävissä, että tilanne oli ollut hänelle täysin yllätyksellinen, joten hänen ei voitu katsoa huolimattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia.

Käräjäoikeus katsoi, että oikeuskäytännössä koiran omistajan huolellisuusvelvoite oli korostettu ja muistutti lähes ankaraa vastuuta. Vahinkoseurauksen ennalta-arvattavuus ja koiran omistajalle asetettu korostettu huolellisuusvelvoite johtivat tässä tapauksessa siihen, että käräjäoikeus katsoi A:n huolimattomuuttaan laiminlyöneen koiransa valvontavelvollisuuden ja aiheuttaneen vahinkoa C:lle.

Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan C:lle aiheutuneesta vahingosta 1 242,40 euroa laillisine korkoineen.

Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Juha Parmio.

A haki muutosta hovioikeudessa.

Hovioikeus totesi, että ilman säännöstä tai oikeuskäytännön kautta muodostunutta linjausta vastuu eläinten aiheuttamista vahingoista perustui käräjäoikeuden katsomin tavoin pääsääntöisesti tuottamukselle, kuten sopimuksen ulkopuolisessa vahingonkorvausvastuussa yleensäkin. Tuottamusarvioinnin taustalla nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oli metsästyslain 20 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vahinkoa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Säännöksestä ei kuitenkaan sen yleisluonteisuuden vuoksi voinut suoraan tehdä yksittäistapauksia koskevia johtopäätöksiä.

Hovioikeus totesi, että aiemman oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa eläimen omistaja tai haltija on pääsääntöisesti vastuussa eläimen aiheuttamasta vahingosta. Näin on etenkin irrallaan olevan eläimen aiheuttamien vahinkojen osalta. Korvausvastuusta on tällöin voinut kokonaan tai osittain vapautua lähinnä sillä perusteella, että eläimen irralleen pääseminen tai sen aiheuttama vahinko on ollut täysin ennalta-arvaamatonta taikka sillä perusteella, että vahinko on aiheutunut vahingonkärsijän puolella olevasta myötävaikutuksesta. Vastuu eläimen aiheuttamasta vahingosta lähenee siten käräjäoikeuden katsomin tavoin tuottamuksesta riippumatonta niin sanottua ankaraa vastuuta. Tuottamusvastuun ja ankaran vastuun välille sijoittuvassa korostuneen huolellisuusvelvoitteen tilanteessa vahingonaiheuttajan on voitu katsoa joutuvan vastuuseen, vaikka hänen toiminnassaan ei tavanomaisesti arvioituna olisikaan moitittavaa.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella A:n toimintaa olisi sinänsä pidettävä epäasianmukaisena. Tästä huolimatta, päästäessään koiransa irralleen A:n oli täytynyt ymmärtää ottavansa riskin siitä, että koira ei kaikissa tilanteissa välttämättä toimi hänen aikomallaan tavalla ja että se voi tällöin myös aiheuttaa vahinkoa toisen omaisuudelle. Hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, että A oli korostuneen huolellisuusvelvollisuutensa ja vahinkoseurauksen ennalta-arvattavuuden perusteella vastuussa C:lle aiheutuneesta vahingosta. Autoa kuljettaneen B:n ei voitu edellyttää osanneen varautua ajokoiran tielle juoksemiseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Risku, Osmo Hänninen ja Antti Vaittinen. Esittelijä Tarja Kalliomäki.