Kantajat olivat nostaneet Pirkanmaan käräjäoikeudessa testamentin moitekanteen neljää vastaajaa vastaan. Asiassa oli määrätty pidettäväksi jatkettu valmisteluistunto 15.6.2010 kello 9.30 alkaen.

Jatketun valmisteluistunnon alussa oli todettu muiden asianosaisten saapuneen, mutta kantajat ja heidän asiamiehensä olivat jääneet kutsusta huolimatta saapumatta istuntoon. Yhteydenotossa kantajien asiamieheen hänen ja kantajien poissaolon syyksi selvisi, että asiamies oli vahingossa merkinnyt itselleen väärän päivämäärän istunnolle ja että tämä oli kutsunut myös todistajat ja muut kuultavat vasta silloin oikeuteen.

Käräjäoikeus katsoi, että kantajien poissaolon syytä oli pidettävä muuna kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n tarkoittamana laillisena esteenä, joka olisi voinut saada aikaan istunnon peruuttamisen tai sen siirtämisen toiseen päivään tai saman päivän iltapäivään todennäköisesti aikaisintaan kello 13 aikoihin sen aiheuttamatta, huomioon ottaen etukäteen kuultaviksi ilmoitettujen määräkin, 10 - 11 henkilöä, näille, muille asianosaisille ja oikeudelle kohtuutonta haittaa ja ylimääräisiä kustannuksia ja joka tapauksessa käsittelyajan kohtuutonta venymistä pitkälti yli virka-ajan, jopa myöhäiseen iltaan saakka. Lisäksi käsittelyn siirtäminen aloitettavaksi vasta myöhemmin samana päivänä ei olisi voinut tapahtua aiheuttamatta ainakin yhden todistajan kuulemisen estymistä tällä silloin olevan esteen vuoksi. Asiassa oli myös todennäköisiä syitä olettaa kuultavista henkilöistä, käsittelypäivän kohtuuttomasta venymisestä ja muista niihin verrattavista seikoista johtuvia esteitä sille, että asia olisi voitu käsitellä näin toimitettavassa pääkäsittelyssä yhtäjaksoisesti ilman sen keskeyttämisen uhkaa.

Sen varalta, että asian käsittelyä ei siirrettäisi, vastaajat eivät olleet pyytäneet asian ratkaisemista yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla. Sen vuoksi ja koska kantajien poissaolot olivat johtuneet muusta kuin laillisesta esteestä, käräjäoikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta asian raukeavan.

Asia jäi kantajien esteettömästä poissaolosta johtuen sillensä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Tuominen.

Kantajat vaativat hovioikeudessa muun ohessa, että käräjäoikeuden päätös poistetaan tuomiovirhekantelun perusteella ja asia palautetaan käräjäoikeuteen.

Hovioikeus totesi tältä osin, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoimainen tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu kuin 1 - 3 kohdissa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Nyt esillä olevassa tilanteessa ei ollut kysymys momentin 1 - 3 kohdissa tarkoitetuista tilanteista, joten ainoastaan 4 kohta voi tässä tapauksessa tulla sovellettavaksi. Saman luvun 16 §:ssä säädetään, että mitä edellä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Päätös asian jättämisestä sillensä ei ole lainvoimainen tuomio, eikä sitä voi yleensä pitää myöskään lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavana oikeudellisena ratkaisuna. Silloin, kun sillensäjättämispäätöksestä tosiasiassa suoraan seuraa, että kantajalla ei niin sanotun aineellisen määräajan umpeutumisen vuoksi ole enää mahdollisuutta panna asiaa vireille, asianosaisen oikeussuoja kuitenkin edellyttää, että sillensäjättämispäätös tulee voida poistaa, mikäli sillensä jättäminen on ollut seurausta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta oikeudenkäyntivirheestä.

Tässä tapauksessa oikeudenkäyntivirheenä oli vedottu siihen, että kantajien pyyntö asian pääkäsittelyn aloittamisen lykkäämisestä noin kahdella tunnilla oli hylätty, vaikka lykkäämistä tai uuden käsittelypäivän määräämistä puoltavat perusteet olivat kantelun tekijöiden käsityksen mukaan olleet painavammat kuin lykkäämispyynnön hylkäämistä puoltaneet perusteet.

Asian jättäminen sillensä kantajan poissaolon vuoksi liittyy yleensä tilanteisiin, joissa poisjääntiä voidaan pitää osoituksena joko kantajan passiivisuudesta tai välinpitämättömyydestä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys tästä vaan siitä, että kantajien avustaja oli erehdyksessä merkinnyt kalenteriinsa ja ilmoittanut päämiehilleen ja todistajilleen pääkäsittelypäiväksi 16.6.2010, vaikka käräjäoikeudesta oli avustajalle ilmoitettu päiväksi 15.6.2010. Hovioikeuden arvioitavana oli siten se, kuinka lykkäyspyyntöön oli tullut suhtautua tilanteessa, jossa istunnosta poisjäänti ei käräjäoikeuden tieten ollut ollut kantajien tietoinen valinta eikä ollut myöskään perustunut kantajien välinpitämättömyyteen vaan heidän avustajansa huolimattomuuteen käräjäoikeuden ilmoittaman istuntopäivän merkitsemisessä. Tätä arvioidessaan hovioikeus kiinnitti huomiota seuraaviin seikkoihin.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, on asianosaisen vaatimuksesta annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta. Pykälän 2 momentin mukaan asia on jätettävä sillensä, jos asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista 11 §:n nojalla tuomiolla. Mikäli vastaajat olisivat nyt esillä olevassa asiassa vaatineet yksipuolista tuomiota, sellainen olisi annettu, ja kantajat olisivat sen jälkeen voineet takaisinsaannin kautta pitää pääasian vireillä. Siitä, että asiassa ei anneta yksipuolista tuomiota vaan asia jätetään sillensä, ei yleensä aiheudu kantajalle pääasian osalta haitallista seuraamusta, koska hän voi nostaa kanteen uudelleen. Tässä tapauksessa tuota mahdollisuutta ei kuitenkaan ole ollut, koska testamentin moitekanteen nostamiselle säädetty määräaika on ollut päättynyt siinä vaiheessa, kun päätös sillensä jättämisestä on tehty. Näin ollen sillensäjättämispäätöksestä on tosiasiallisesti seurannut, ettei kantajilla ole sen jälkeen ollut mahdollisuutta saattaa kysymystä testamentin pätevyydestä yhdenkään tuomioistuinasteen käsiteltäväksi.

Sillä, tutkitaanko testamentin pätevyys, on asianosaisille suuri merkitys. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyvässä perukirjassa vainajan omaisuuden säästöksi on arvioitu yli kolme miljoonaa euroa, ja pääosa omaisuudesta on testamentissa määrätty vastaajille.

Käsittelyn aloittamisen lykkäämisestä 15.6.2010 iltapäivälle olisi kahden vastaajan mukaan seurannut, että heidän nimeämäänsä todistajaa ei olisi pystytty kuulemaan tällä tuolloin olleen esteen vuoksi. Kaikki vastaajat olivat vastustaneet käsittelyn siirtämistä johonkin toiseen istuntopäivään. Sitä mahdollisuutta, että pääkäsittelyn aloittamista olisi kantajien asiamiehen pyytämällä tavalla lykätty iltapäivään ja edellä tarkoitettua todistajaa olisi kuultu jonakin muuna päivänä, ei ole käräjäoikeuden päätöksessä tai pöytäkirjassa erikseen käsitelty. Ottaen huomioon se, että pääasiallinen kesälomakausi on alkanut pian tuon jälkeen, ja se, että kahden vastaajan hovioikeudelle antaman vastauksen mukaan pääkäsittelypäivästä huhtikuussa 2010 neuvoteltaessa 16.6.2010 ei ollut kahden muun vastaajan asiamiehen mukaan sopinut tämän päämiehille tai todistajille, oli mahdollista, että päädyttäessä lykkäykseen asian käsittely olisi ollut oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 §:n säännös huomioon ottaen tarkoituksenmukaista aloittaa vasta kesälomakauden päätyttyä. Vastaajat eivät ole olleet millään tavoin osallisia kantajien asiamiehen erehdykseen, vaan he olivat voineet lähtökohtaisesti luottaa siihen, että asia käsitellään ilmoitettuna aikana ja käräjäoikeuden ratkaisu annetaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 §:ssä säädetyssä ajassa.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Nyt esillä olevassa tapauksessa käräjäoikeuden päätös olla lykkäämättä istuntoa on käytännössä samalla merkinnyt sitä, että testamentin pätevyyttä ei ole asiallisesti käsitelty vaan testamentti on tullut lainvoimaiseksi. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että asianosaisen oikeutta asianmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu, koska asianosaisella on velvollisuus noudattaa oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä uhalla, että sen laiminlyödessään hän kärsii laiminlyönnin varalta säädetyn seuraamuksen. Tämä lähtökohta voi kuitenkin eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa johtaa kohtuuttomaksi katsottavaan lopputulokseen. Tämä on otettava prosessinjohdossa huomioon.

Hovioikeus katsoi, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa päätös olla lykkäämättä asian käsittelyä oli päätöksen tosiasialliset vaikutukset huomioon ottaen merkinnyt, etteivät kantajat olleet saaneet osakseen perustuslain edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua asianmukaista käsittelyä. Oikeudenkäynnissä oli siten tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Hovioikeus poisti käräjäoikeuden päätöksen, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elise Suvanto, Maile Åkerberg ja Juha Laaksonen. Esittelijä Juha Karvinen.