Tallink Silja Oy (yhtiö) oli irtisanonut A:n ja B:n työsuhteet taloudellisin ja tuotannollisin perustein päättymään 7.6.2006 ja vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien. A ja B olivat aloittaneet toisen työnantajan palveluksessa 20.3.2006. Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta irtisanomisajan palkkaa työllistymisen jälkeiseltä ajalta 20.3. - 7.6.2006.

A ja B vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille kummallekin erikseen irtisanomisajan palkka, vuosilomakorvaus ja odotusajan palkka korkoineen.

Yhtiö kiisti kanteet. Se oli vapauttanut A:n ja B:n työntekovelvoitteesta edellyttäen kuitenkin, että heidät voitiin kutsua takaisin seitsemän päivän kuluttua yhtiön ilmoituksesta. A:n ja B:n työsuhteet olivat rauenneet, koska he olivat siirtyneet toisen työantajan palvelukseen 20.3.2006. Yhtiö oli maksanut palkan koko työsuhteiden voimassaoloajalta eli 19.3.2006 saakka.

Käräjäoikeus totesi, että työnantajalla on irtisanomisaikana oikeus direktio-oikeutensa nojalla määritellä työntekovelvoitetta lähtökohtaisesti kuten työsuhteen kestäessä ja että työntekijällä on vastaavasti työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan velvollisuus noudattaa määräyksiä, jotka työnantaja toimivaltansa mukaisesti antaa työn suorittamisesta. Työnantajan myöhemmin antama ohje ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa aiemmin annettujen ohjeiden kanssa.

Tässä tapauksessa työntekovelvoite oli ensin suullisesti poistettu kokonaan. Yhtiön irtisanomisaikana myöhemmin antaman kirjallisen ohjeen mukaan palkanmaksuvelvollisuus vanhan työsuhteen perusteella päättyi, kun työntekijä aloitti työskentelyn uuden työnantajan palveluksessa, eikä ollut enää yhtiön käytettävissä.

Edellä mainitun kirjallisen ohjeen mukaan palkanmaksun edellytyksenä oli työntekijän käytettävyys työssä. Yhtiön oli ohjeen mukaan ilmoitettava työntekovelvoitteen palautumisesta viimeistään seitsemän päivää ennen työhön paluuta. Yhtiö ei ollut tehnyt ilmoitusta työn alkamisesta eikä myöskään selvittänyt työntekijöiden käytettävyyttä irtisanomisaikana.

Oikeuskäytännössä oli katsottu, ettei työnantaja ollut velvollinen korvaamaan irtisanomisajan palkkaa, kun työntekijä oli kieltäytynyt irtisanomisaikana työskentelystä ja mennyt toisen työnantajan palvelukseen. Käräjäoikeus totesi, että työntekijä saattoi omalla valinnallaan ilmoittaa käytettävissä olostaan ja siten vaikuttaa palkanmaksuvelvollisuuteen. Kuten aiemmin oli todettu, yhtiö ei ollut kuitenkaan selvittänyt työntekijöiden käytettävyyttä sen palvelukseen irtisanomisaikana. Näin ollen työsuhdetta ei voitu pitää rauenneena yksinomaan uuden työsopimuksen perusteella.

Käräjäoikeus totesi lisäksi, ettei A:n ja B:n ollut osoitettu jättäneen noudattamatta yhtiön asettamia työsuhteen velvoitteita irtisanomisaikana. Näin ollen yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta pidättäytyä palkanmaksusta irtisanomisaikana.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle ja B:lle irtisanomisajan palkan, lomakorvauksen ja odotusajan palkan kanteissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Järvinen.

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi erimielisyyttä olevan siitä, oliko A ja B väittämänsä mukaisesti vapautettu työntekovelvoitteesta ehdoitta vai oliko yhtiö väittämänsä mukaisesti asettanut lisäehdoksi mahdollisuuden, että heidät voidaan tarvittaessa kutsua takaisin töihin seitsemän päivän varoitusajalla. Kun yhtiö joka tapauksessa oli vapauttanut A:n ja B:n työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien, heillä oli ollut oikeus tämän jälkeen siirtyä uuden työnantajan palvelukseen. Asiassa oli riidatonta, ettei yhtiö ollut kutsunut heitä työhön 28.2.2006 jälkeen. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että A ja B eivät olisi olleet yhtiön käytettävissä. Sen vuoksi yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta pidättäytyä irtisanomisajan palkan maksamisesta senkään jälkeen, kun A ja B olivat siirtyneet toisen työnantajan palvelukseen.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Ilkka Sinisalo ja Teemu Paasikoski. Esittelijä Peik Spolander.