2007 false

KKO:2007:99

Perittävän tekemään yleistestamenttiin vedoten A haki pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä kuolinpesään. Perittävän leski vastusti hakemusta väittäen, että perittävä oli peruuttanut testamentin, koska alkuperäistä testamenttia ei ollut löytynyt hänen jälkeensä. Koska yleisjälkisäädöksen saaja katsotaan kuolinpesän osakkaaksi, vaikka hänen oikeutensa on riidanalainen, ja koska ei ollut selvää, ettei A:lla ollut väittämäänsä oikeutta, hakemus hyväksyttiin.

PK 18 luku 1 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta ja hakemus pesänselvittäjän ja -jakajan määräämiseksi

B oli kuollut rintaperillisittä 13.6.2005. Hänen lähin perillisensä oli hänen aviopuolisonsa D. B:n sisaret E ja F vaativat, että kuolinpesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon ja pesänselvittäjäksi määrätään asianajaja C ja että C määrätään myös pesänjakajaksi toimittamaan omaisuuden ositus ja perinnönjako B:n jälkeen.

E ja F katsoivat, että he ovat B:n kuolinpesän osakkaita, koska B oli 2.12.1999 allekirjoittamassaan yleistestamentissa määrännyt, että hänen kuoltuaan kaikki hänen omaisuutensa oli menevä täydellä omistusoikeudella tasaosuuksin E:lle ja F:lle. Testamentista heillä oli esittää valokopio. Leski D vaati, että hakemus hylätään, koska hakijat eivät olleet voineet esittää alkuperäistä testamenttia.

Oulun käräjäoikeuden päätös 27.2.2006

Käräjäoikeus totesi, että perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan perillistä ja yleisjälkisäädöksen saajaa pidetään kuolinpesän osakkaana silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen. Yleistestamentin saaja oli säännöksen nojalla oikeutettu käyttämään kaikkia osakkaan suojakeinoja, kunnes kysymys siitä, oliko hän kuolinpesän osakas oli ratkaistu. Näin ollen yleistestamentin saajalla oli oikeus vaatia kuolinpesän luovuttamista virallisselvitykseen ja oikeus vaatia myös toimitusjakoa. Käräjäoikeus määräsi asianajaja C:n B:n kuolinpesän selvittäjäksi ja -jakajaksi.

Asian on ratkaissut notaari Marjo Vierelä.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.11.2006

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että B oli laatinut ja allekirjoittanut 2.12.1999 päivätyn ja kahden todistajan oikeaksi todistaman yleistestamentin E:n ja F:n hyväksi. D oli väittänyt, että B oli hävittämällä peruuttanut testamentin. E:n ja F:n oikeus, jonka he olivat perustaneet yleistestamenttiin, oli D:n väitteen johdosta tullut riidanalaiseksi. Tuosta riidanalaisuudesta huolimatta E ja F olivat perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan B:n kuolinpesän osakkaita, joilla oli oikeus vaatia, että kuolinpesään määrätään pesänselvittäjä ja -jakaja. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritva Supponen, Erkki Nenonen, Teija Unkila. Esittelijä Timo-Juhani Laurila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

D vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että E:n ja F:n hakemus hylätään.

E ja F vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Kysymyksen asettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. D on täällä vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan, koska E:llä ja F:llä ei ole ollut oikeutta vaatia pesänselvittäjän ja -jakajan eli toimitusmiesten määräämistä. D:n mukaan B oli peruuttanut testamenttinsa, koska hänen 2.12.1999 tekemäänsä alkuperäistä testamenttia ei ollut löytynyt hänen jälkeensä.

2. Jos B on peruuttanut testamenttinsa, E ja F eivät ole B:n kuolinpesän osakkaita, vaan ainoa osakas on D. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ratkaistaanko kysymys testamentin väitetystä peruuttamisesta toimitusmiesten määräämistä koskevan asian yhteydessä.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan yleisjälkisäädöksen saaja katsotaan kuolinpesän osakkaaksi, vaikka hänen oikeutensa on riidanalainen. Säännös koskee nimenomaisesti kuolinpesän hallintoa ja siten muun muassa asioita, joissa on kyse kuolinpesän luovuttamisesta pesänselvittäjän hallintoon.

4. Kuten ratkaisusta KKO 1979 II 67 ilmenee, säännöstä voidaan soveltaa myös asioissa, jotka koskevat pesänjakajan määräämistä toimittamaan perinnönjako. Tämä on perusteltua, koska pesänjakajan tehtävänä on jakotoimituksessa ratkaista perinnön jakamiseen liittyvät riitaiset kysymykset, kuten kysymys siitä, onko henkilöllä väittämänsä esimerkiksi osakkuuteen perustuva oikeus. Näitä kysymyksiä ei pääsääntöisesti tule tutkia tuomioistuimessa pesänjakajan määräämistä haettaessa.

5. Koska pesänselvittäjän hallinnon ja toimitusjaon kustannukset maksetaan pesän varoista, perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesta pääsäännöstä on kuitenkin aihetta poiketa, jos on selvää, ettei hakijalla ole väittämäänsä oikeutta tai jos hakija toimii ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa.

Oikeusohjeiden soveltaminen tähän tapaukseen

6. E ja F ovat vedonneet B:n heidän hyväkseen 2.12.1999 tekemään testamenttiin, josta he ovat esittäneet valokopion. D on vedonnut siihen, että B on peruuttanut testamentin, koska alkuperäistä testamenttia ei ole B:n jälkeen löytynyt. E:n ja F:n oikeuden kannalta kysymys on siitä, onko alkuperäinen testamentti hävinnyt ja jos on, onko se joutunut hukkaan B:n tahdosta vai hänen tahtomattaan. Jos testamentti on joutunut hukkaan B:n tahtomatta, E:llä ja F:llä voi olla testamentin valokopion tarkoittama oikeus. Näin ollen tässä tapauksessa ei ole selvää, että E:llä ja F:llä ei ole testamentista ilmenevää oikeutta. Edellytyksiä E:n ja F:n hakemuksen hylkäämiselle ei ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.