1. A on ollut rangaistusmääräyksessä mainitut rikkomukset tehdessään alle 18-vuotias. Rangaistusvaatimusilmoituksessa ei ole mainittu, että A oli tehnyt rikkomukset alle 18-vuotiaana, tai lainkohtana lievennetyn rangaistusasteikon soveltamista osoittavaa rikoslain 6 luvun 8 §:ää.

2. Espoon apulaissyyttäjä on 30.12.2005 korjannut rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n nojalla rangaistusmääräystä lisäämällä lainkohtiin mainitun rikoslain 6 luvun 8 §:n. Apulaissyyttäjä on lisäyksensä johdosta valtakunnansyyttäjänvirastolle antamassaan selvityksessä ilmoittanut, että hän oli todennut epäillyn henkilötunnuksesta käyneen selvästi ilmi, että kysymyksessä oli ollut tekoaikana rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu nuori henkilö.

3. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana. Rangaistusvaatimusilmoituksesta tai apulaissyyttäjän antamasta rangaistusmääräyksestä ei ilmene, onko rangaistusmääräystä annettaessa noudatettu lievennettyä rangaistusasteikkoa.

4. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:35 on todettu, rangaistusmääräysmenettely on normaalia rikosasioiden käsittelyjärjestystä yksinkertaisempi ja nopeampi menettely vähäisille lainrikkomuksille. Perusteiltaan rangaistusmääräysmenettely on kuitenkin rikosasioiden oikeuskäsittelyä. Rangaistusmääräysmenettelyssäkin tulee ottaa huomioon rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevat keskeiset oikeusturvatakeet. Niihin kuuluu syytetyn oikeus saada asiassaan perusteltu ratkaisu.

5. Tämän vuoksi rangaistusmääräyksessä tulee mainita rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat seikat siten, ettei niistä synny epäselvyyttä. Tämä merkitsee sitä, että rangaistusmääräyksestä tulee käydä ilmi, että alle 18-vuotiaan tekijän kohdalla on sovellettu lievennettyä rangaistusasteikkoa.

6. Tässä tapauksessa rangaistusmääräyksestä ei siis ilmene, että A:lle olisi määrätty rangaistus soveltaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Tällaisen asteikon soveltamiseen viittaavaa merkintää ei voida jälkikäteen lisätä rangaistusmääräykseen rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n 1 momentin nojalla, koska kysymys ei ole sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta syyttäjän korjattavissa olevasta kirjoitus- tai laskuvirheestä taikka muusta siihen rinnastettavasta selvästä virheestä. Kysymys voi olla tällaisesta virheestä vain silloin, kun virhe on ulkopuolisen havaittavissa. Jollei lievennetyn rangaistusasteikon soveltaminen ilmene rangaistusmääräyksestä, jää ulkopuoliselle epäselväksi, onko sanottua rangaistusasteikkoa sovellettu vai ei. Tästä syystä ei voida antaa merkitystä myöskään apulaissyyttäjän jälkikäteen antamalle ilmoitukselle, jonka mukaan hän oli rangaistusmääräyksen antaessaan todennut A:n olleen tekoaikana nuori henkilö.

7. Korkein oikeus katsoo, ettei rangaistusmääräystä annettaessa ole sovellettu rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua lievennettyä rangaistusasteikkoa. Kysymys on ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta.

8. Koska asia on selvä, eikä kysymys ole rangaistusmääräyksen purkamisesta A:n vahingoksi, Korkein oikeus oikaisee rangaistusmääräystä välittömästi sitä syyttäjälle palauttamatta. Enemmän tilaisuuden varaaminen A:lle tulla kuulluksi hakemuksen johdosta on ilmeisen tarpeetonta.

Laki rangaistusmääräysmenettelystä 19 § 1 momentti
Rikoslaki 6 luku 8 § 1 momentti 1 kohta
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta, 14 § 1 momentti ja 16 §