2007 false

KKO:2007:64

Kuntainliitoksen yhteydessä kaupunginjohtaja jäi varhennetulle vanhuuseläkkeelle ja hänelle maksettiin kertasuorituksena täyden eläkkeen ja varhennetun vanhuuseläkkeen välinen erotus. Järjestelystä oli sovittu kuntien yhdistymissopimuksessa. Yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen tutkimaan tuohon julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuneeseen suoritukseen nähden liitännäisiä viivästyskorkoa ja perimiskuluja koskevaa kannetta.

HallintolainkäyttöL 69 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta

Loimaan kaupunginhallitus oli 30.6.2003 kaupunginjohtaja A:n esityksestä hyväksynyt, että A jää varhennetulle vanhuuseläkkeelle 1.9.2003 ja että hänelle kompensoidaan tästä aiheutuva eläkkeen aleneminen maksamalla hänelle kertasuoritus 74 771,13 euroa. A oli toimittanut Loimaan kaupungille 7.8.2003 päivätyn mainitun määräisen laskun, jonka eräpäiväksi oli merkitty 31.8.2003. Loimaan kaupunki oli maksanut eläkekompensaation määrän A:lle 23.6.2004 sen jälkeen, kun kaupunginvaltuuston päätös määrärahan varaamisesta kysymyksessä olevaan tarkoitukseen oli saanut lainvoiman.

Kanne Loimaan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että Loimaan kaupunki (jäljempänä kaupunki) velvoitetaan suorittamaan hänelle maksamatonta viivästyskorkoa 5 761,52 euroa, koska kaupunki ei ollut maksanut sovittua eläkekompensaatiota laskussa mainittuna eräpäivänä 31.8.2003. Lisäksi A vaati kaupungin velvoittamista korvaamaan hänelle perinnästä aiheutuneet kulut 612,50 eurolla korkoineen.

A lausui, että hänen saatavansa peruste oli ollut sopimusoikeudellinen. Eläkekompensaatio oli ollut sopimuksenvarainen ja vahingonkorvauksen luonteinen kertahyvitys. Hän oli sopinut kaupungin kanssa jäävänsä eläkkeelle, jos siitä aiheutuva taloudellinen vahinko korvataan kertakaikkisella summalla sinä päivänä, jolloin hän jää pois työstä. Kaupunginhallitus oli hyväksynyt sopimuksen 30.6.2003, minkä johdosta hän oli sopimuksen mukaisesti jäänyt eläkkeelle 1.9.2003. Tästä huolimatta kaupunki ei ollut maksanut sovittua korvausta laskun eräpäivänä.

Vastaus

Kaupunki vaati, että kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta, koska kysymys oli hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaan hallintoriita-asiana käsiteltävästä asiasta.

Käräjäoikeuden päätös 30.5.2005

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että kaupunki oli sen eri toimielinten päätöksillä, hallinnollisessa menettelyssä, hyväksynyt A:n jäämisen varhennetulle vanhuuseläkkeelle sekä tästä maksettavan rahasuorituksen. A oli ennen eläkkeellejäämistään ollut kaupunginjohtaja, kaupungin viranhaltija.

Kysymys A:n oikeudesta viivästyskorkoon edellytti sen toteamista ja vahvistamista, että kaupunki olisi rikkonut julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen liittyviä velvollisuuksiaan. Tämä julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskeva kysymys kuului hallintolainkäyttölain 69 §:n tarkoittamana hallintoriita-asiana hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Kanne koski siten asiaa, jonka käsitteleminen ei kuulunut käräjäoikeuden toimivaltaan.

Tämän vuoksi käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Määttä.

Turun hovioikeuden päätös 27.6.2006

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että A oli perustanut kanteensa siihen, että hän oli sopinut kaupungin kanssa jäävänsä varhaiseläkkeelle, mikäli kaupunki korvaa hänelle ennenaikaisen eläkkeellejäämisen aiheuttaman eläkkeen pienenemisen. Kaupunginhallituksen pöytäkirjan 30.6.2003 mukaan A oli esittänyt kaupungille toivomuksen, että hänelle suoritetaan korvaus varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäämisestä johtuvasta vanhuuseläkkeen pienentymisestä. Kaupunki oli hyväksynyt A:n esityksen ja näin A:n ja kaupungin välille syntynyt sopimus korvauksesta oli luonteeltaan yksityisoikeudellinen. Kun asiassa oli kysymys tuohon sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta, asia oli yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva riita-asia, eikä käräjäoikeuden olisi tullut lausumillaan perusteilla jättää kannetta tutkimatta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teppo Hurme, Raimo Kyllästinen ja Elise Mäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kaupungille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan kaupunki vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja todetaan, ettei asian käsittely kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Asian tausta

1. Loimaan kaupungin ja Loimaan kunnan yhdistymistä varten niiden välillä oli tehty kuntajakolain 9 §:ssä (1196/1997) tarkoitettu hallinnon ja palvelujen järjestämissopimus (jäljempänä yhdistymissopimus), joka oli tullut voimaan Valtioneuvoston tehtyä 19.2.2004 päätöksen siinä tarkoitetusta, 1.1.2005 voimaan tulleesta kuntajaon muutoksesta.

2. Loimaan kaupunginjohtajalle A:lle oli yhdistymissopimuksessa turvattu mahdollisuus siirtyä täyttä eläkettä vastaavalle varhaiseläkkeelle ennen kuin uusi kunta aloittaisi toimintansa. A oli 23.6.2003 tekemällään esityksellä pyytänyt Loimaan kaupunginhallitusta hyväksymään hänen jäämisensä täyttä eläkettä vastaavalle varhaiseläkkeelle 1.9.2003.

3. Loimaan kaupunginhallitus oli 30.6.2003 hyväksynyt A:n jäämisen varhaiseläkkeelle hänen esityksensä mukaisesti. Samalla kaupunginhallitus oli päättänyt "kompensoida" A:lle täyden ja varhennetun vanhuuseläkkeen erotuksen siten, että hänelle maksetaan 74 771,13 euron määräinen kertasuoritus. Kaupunginhallituksen pöytäkirjasta käy ilmi, että maksettavaksi päätetyn suorituksen määrä oli perustunut kunnallisen eläkelaitoksen laskelmaan täyden ja varhennetun eläkkeen erotuksesta. Kaupunginhallitus oli lisäksi päättänyt ehdottaa kaupunginvaltuustolle määrärahan myöntämistä kaupungin talousarvioon tähän tarkoitukseen.

4. A oli toimittanut kaupungille 7.8.2003 päivätyn, edellä mainittua eläkkeiden erotuksena maksettavaa suoritusta koskevan laskun, jonka eräpäiväksi hän oli merkinnyt 31.8.2003. A on katsonut, että kaupunginhallituksen hyväksyttyä hänen esityksensä osapuolten välille oli syntynyt yksityisoikeudellinen sopimus mainitun suorituksen maksamisesta.

5. Loimaan kaupunginvaltuusto oli 30.10.2003 päättänyt myöntää kaupungin talousarvioon kaupunginhallituksen ehdottaman määrärahan. Turun hallinto-oikeuden hylättyä asiassa tehdyt valitukset kaupunki oli 23.6.2004 maksanut A:lle eläkkeiden erotuksen.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko yleinen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan A:n kanteen, jossa hän on vaatinut viivästyskorkoa ja perimiskuluja varhennetun varhaiseläkkeen täydentämiseksi maksetulle määrälle.

Korkeimman oikeuden kannanotto

7. Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan käsittelee hallinto-oikeus.

8. A on kaupunginjohtajana ollut julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa kaupunkiin. A:n kaupunginhallitukselle tekemän, varhaiseläkkeelle jäämistä koskevan esityksen hyväksyminen on merkinnyt 1 kohdassa mainitun kuntien välillä tehdyn yhdistymissopimuksen toimeenpanoa tältä osin. Myös A:lle maksettavaksi päätetyn suorituksen peruste on määritelty yhdistymissopimuksessa, jossa A:lle on turvattu mahdollisuus täyttä eläkettä vastaavaan varhaiseläkkeeseen. Maksettavaksi päätetty määrä on vastannut täyden ja varhennetun eläkkeen erotusta. Kaupunginhallituksen päätös A:n eläkkeelle jäämistä koskeneen esityksen hyväksymisestä ei ole A:n väittämällä tavalla tarkoittanut sitä, että kaupungin ja A:n välille olisi syntynyt yksityisoikeudellinen sopimus A:lle hänen eläkkeensä täydentämiseksi maksettavasta suorituksesta.

9. Korkein oikeus katsoo, että kaupungin velvollisuus päätöksen mukaisen kertasuorituksen maksamiseen on perustunut julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen, jollaista koskevan riidan ratkaiseminen ei hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. A:n kanteessaan vaatimat viivästyskorko ja perimiskulut ovat kaupungille näin syntyneen maksuvelvollisuuden liitännäiskustannuksia, joten niitäkään koskevan riidan tutkiminen ei kuulu yleiselle tuomioistuimelle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jää käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Marja Kekäläinen.