1. Alempien oikeuksien toteamin tavoin X:n ja Y:n isälle A:lle ja hänen kolmelle sisarukselleen on 15.3.1973 myönnetty yhteinen lainhuuto Kuusamon kunnan Heikkilän kylässä olevaan tilaan X. Lainhuudon perusteena olleen 16.9.1969 päivätyn kauppakirjan mukaan A ja hänen sisaruksensa olivat yhteisesti ostaneet sen määräalan, josta tila oli muodostettu.

2. A on kuollut 18.4.1989. X ja Y ovat 22. ja 29.12.2004 päivätyn perinnönjakokirjan mukaan sopineet A:n kuolinpesään kuuluneen tilan osuuden, joksi he ovat katsoneet 1/4 tilasta, jakamisesta tasan heidän kesken siten, että kumpikin saa 1/8 tilasta X. Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, voidaanko X:lle ja Y:lle myöntää lainhuuto sanottuihin osuuksiin. Toissijaisesti asiassa on kysymys heidän vaatimuksestaan yhteisen lainhuudon myöntämisestä tilaan A:n sijasta yhdessä tämän sisarusten kanssa.

3. X:n ja Y:n saantomiehen A:n saanto on tapahtunut ja lainhuuto sen perusteella myönnetty ennen nykyisen maakaaren ja lainhuuto- ja kiinteistörekisteristä annetun asetuksen voimaan tuloa. Tuolloin yleisen käytännön mukaan yhteisesti, kunkin omistusosuutta ilmoittamatta, kiinteistön hankkineille myönnettiin yhteinen lainhuuto, jos he niin pyysivät. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissaan omaksuman kannan mukaan kiinteistön yhteisesti ostaneista toiselle ei toisen vastustaessa edes pyynnöstä voitu myöntää lainhuutoa kiinteistön määräosaan, jos saantokirjasta tai muista hakemukseen liitetyistä asiakirjoista ei ilmennyt, millä tavoin kiinteistön omistusoikeus heidän kesken jakautui. Vastaavasti yhteisen lainhuudon saaneista yhteisomistajista yhden myytyä määräosan kiinteistöstä lainhuudon hakijana olevalle ostajalle tuli varata tilaisuus esittää selvitystä siitä, minkä murto-osan kiinteistöstä hän oli saanut omistukseensa (KKO 1967 I 2 ja 1981 II 101. Ks. myös KKO 1961 II 87).

4. Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan kunkin yhteisomistajan on katsottava omistavan määräosuuden yhteisestä esineestä ja osuudet ovat, jollei muuta ilmene, samansuuruiset. Lähtökohtainen olettama tämän lain mukaan siten on, että esimerkiksi useamman henkilön ostaessa yhdessä kiinteistön heidän osuutensa ovat samansuuruiset. Niin kuin edeltä ilmenee, pelkästään tätä olettamaa ja yhden yhteisomistajan lausumaa ei Korkeimman oikeuden käytännössä ole kuitenkaan pidetty riittävänä lainhuudon myöntämiseksi yhden yhteisomistajan pyynnöstä hänen päälukunsa mukaiseen määräosuuteen.

5. Edellä mainituista ratkaisuista ei kuitenkaan voida päätellä, ettei lainhuutoa olisi voitu myöntää pääluvun mukaiseen määräosuuteen yhteisomistajien ollessa yksimieliset siitä, että kauppaa tehtäessä omistusoikeuden tällainen jakautuminen oli ollut tarkoituksena, vaikka osuuksia ei ollut merkitty kauppakirjaan, jos mikään erityinen olosuhde tai seikka ei ole antanut aihetta olettaa muuta.

6. Se, että yhteisesti kaupalla hankittuun kiinteistöön on myönnetty yhteinen lainhuuto, ei merkitse omistusoikeuksien suhteen vahvistamista. Yhteinen lainhuuto ei estä katsomasta eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain mukaisen olettaman ja asianosaisten yhdenmukaisen ilmoituksen perusteella, että kukin ostajista omistaa samansuuruisen määräosuuden yhteisestä kiinteistöstä. Tällaisessa tilanteessa ei siten ole kysymys puuttumisesta kirjaamismenettelyssä lainhuudon osoittamien omistusosuuksien suhteeseen (vrt. KKO 1980 II 58).

7. Maakaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jokainen on velvollinen hakemaan kiinteistön taikka sen määräosan saannolleen lainhuudon. Lainhuudatussäännöksiä uudistettaessa on lähtökohtana ollut, että yhteisen lainhuudon myöntäminen on poikkeuksellista. Niin kuin maakaaren 11 luvun 6 §:n 1 momentin säännöksestä ilmenee yhteinen lainhuuto voidaan myöntää vain jakamattoman kuolinpesän osakkaille pesään kuuluvaan kiinteistöön (selvennyslainhuuto). Näin ollen nykyisin lainhuuto myönnetään kullekin erikseen tämän saannon mukaisesti kiinteistöön tai sen osaan. Lisäksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun asetuksen 5 §:n 3 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan lainhuuto myönnetään pääluvun mukaiseen osuuteen, ellei osuuden suuruus käy ilmi saantokirjasta.

8. Korkein oikeus toteaa, että lainhuudon myöntäminen X:lle ja Y:lle 1/8 suuruisiin määräosiin edellyttää, että voidaan katsoa heidän saantomiehensä A:n omistaneen 1/4 tilasta. A:lle ei ole myönnetty lainhuutoa tällaiseen määräosaan, vaan yhteinen lainhuuto kolmen sisaruksensa kanssa. Selvitystä omistusoikeuden jakautumisesta ei ole asiassa esitetty.

9. Maakaaren 12 luvun 1 §:n mukaan selvityksen esittäminen edeltäjän omistusoikeudesta kuuluu lainhuudon hakijalle. Tässä tarkoituksessa hakijaa voidaan maakaaren 6 luvun 5 §:n nojalla kehottaa täydentämään hakemustaan ja lisäksi kirjattavaan oikeuteen liittyvien seikkojen selvittämiseksi hakijalle tai muulle henkilölle voidaan luvun 6 §:n nojalla myös varata tilaisuus kirjallisen lausuman antamiseen taikka heidät voidaan kutsua kansliamenettelyssä kuultaviksi.

10. Korkein oikeus toteaa, että kysymystä lainhuudon myöntämisestä X:lle ja Y:lle heidän pyytämällään tavalla määräosuuksiin tilasta X ei voida ratkaista ennen kuin X:lle ja Y:lle varataan tilaisuus toimittaa käräjäoikeudelle 15.3.1973 A:n kanssa yhteisen lainhuudon saaneiden B:n, C:n ja D:n kirjallinen lausuma omistusoikeuden jakautumisesta sekä muutoinkin toimitaan maakaaren 6 luvun 6 §:ssä säädetyin tavoin.

11. Jos olettama pääluvun mukaisesta omistusoikeuden jakautumisesta tulee tällöin selvitetyksi, A:n omistusosuuden tilasta voidaan katsoa olleen 1/4 eikä sinänsä estettä lainhuudon myöntämiselle X:lle ja Y:lle heidän hakemallaan tavalla 1/8 tilasta siten ole olemassa.