2007 false

KKO:2007:42

Yhdistyksen hallitus laati yhdistykselle jäsenluettelon. Tässä yhteydessä yhdistyksen jäsenten edellytettiin hakevan jäsenyyttä uudelleen. Osa jäsenistä ei jättänyt hakemusta. Jäsenhakemuksistakin hallitus hyväksyi vain osan. Aikaisempaa jäsenyyttä ei voitu tällä tavoin lakkauttaa.

Kutsu yhdistyksen kokoukseen lähetettiin vain jäsenluetteloon otetuille. Muilta jäseniltä myös estettiin pääsy kokoukseen. Kokouksessa tehtyjen päätösten katsottiin päätöksentekotavaltaan loukanneen olennaisesti yhdistyksen jäsenten yhdenvertaisuutta. Päätökset olivat mitättömiä.

YhdistysL 33 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja siihen annettu vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A, B ja C (jäljempänä kantajat) vaativat musiikkiopiston kannatusyhdistys ry:hyn (jäljempänä yhdistys) kohdistamassaan kanteessa, että yhdistyksen syyskokouksessa 11.11.2001 tehtyjen päätösten, jotka ovat koskeneet vuoden 2002 toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistamista, jäsenmaksun suuruutta ja maksuaikaa, hallituksen puheenjohtajan, varsinaisten jäsenten ja varajäsenten vaalia sekä kahden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan vaalia, vahvistetaan olevan mitättömiä. Kantajia ei ollut kutsuttu kokoukseen eikä heidän myöskään ollut annettu osallistua siihen. Kokouksessa tehdyt päätökset loukkasivat päätöksentekotavaltaan olennaisesti kantajien yhdenvertaisuutta yhdistyksessä ja olivat siksi yhdistyslain 33 §:n mukaisesti mitättömiä.

Yhdistys kiisti kanteen. Sen mukaan kantajat eivät olleet olleet yhdistyksen jäseniä, kun yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous oli pidetty 11.10.2001. Yhdistyksen hallitus oli 19.6.2001 tehnyt aikaisempien päätöstensä perusteella päätöksen, jossa hallitus oli hyväksynyt yhdistyksen jäseniksi tietyt jäsenyyttä hakeneet henkilöt. Kantajista A ja C olivat anoneet jäsenyyttä, mutta heidän anomuksensa oli hylätty. B ei ollut edes anonut jäsenyyttä. Yhdistyksen kokoukseen 11.10.2001 oli kutsuttu hallituksen päätöksessä jäseniksi todetut henkilöt.

Käräjäoikeuden tuomio 17.9.2003

Käräjäoikeus ensinnäkin totesi, että A oli maksanut yhdistyksen jäsenmaksun vuosina 1999 - 2001, B vuosina 1999 - 2000 ja C vuonna 1999 sekä että kaikki kantajat olivat osallistuneet ainakin yhteen yhdistyksen kokoukseen vuosina 1999 - 2001. C oli merkitty yhdistyksen jäseneksi vielä yhdistyksen hallituksen kokouksen 7/2001 esityslistan liitteessä. Käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että kaikki kantajat olivat olleet yhdistyksen jäseniä, kun yhdistys oli hyväksynyt kantajat osallistumaan sen kokouksiin äänivaltaisina jäseninä.

Käräjäoikeus edelleen totesi, että yhdistyksen jäsenyys voi päättyä vain siten, että yhdistyksen jäsen pyytää eroa tai yhdistys erottaa jäsenensä. Kun asiassa ei ollut edes väitetty, että kukaan kantajista olisi pyytänyt eroa yhdistyksestä tai että yhdistys olisi jonkun kantajista erottanut, kantajat olivat olleet yhdistyksen jäseniä 11.10.2001, joten heidän oikeuksiaan yhdistyksen jäseninä oli muodollisesti loukattu, kun heitä ei ollut kutsuttu eikä päästetty yhdistyksen kokoukseen.

Käräjäoikeuden mukaan yhdistyksen kokouksessa yksimielisesti 14 jäsenen läsnäollessa tehtyjä päätöksiä, joiden tekemiseen oli riittänyt yksinkertainen enemmistö, ei kuitenkaan voitu julistaa yhdistyslain 33 §:n 2 momentin nojalla mitättömiksi, koska päätökset eivät olleet sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan loukanneet yhdistyksen jäsenten yhdenvertaisuutta.

Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian ratkaissut käräjätuomari Pertti Hirvonen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.9.2005

Kantajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin kantajien oli katsottu olleen yhdistyksen jäseniä syksyllä 2001. Hovioikeus totesi, että yhdistyksen jäsenillä oli oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin. Koska kantajia ei ollut kutsuttu yhdistyksen kokoukseen 11.10.2001 ja koska heidän ei ollut sallittu osallistua kokoukseen, päätöksentekotapa oli loukannut heidän yhdenvertaisuuttaan yhdistyksen jäseninä. Kantajat olivat nostaneet kanteensa sen jälkeen, kun yhdistyslain 32 §:ssä säädetty kolmen kuukauden määräaika päätösten moittimiselle oli kulunut umpeen, ja perustaneet kanteensa siihen, että 11.10.2001 tehdyt päätökset olivat mitättömiä.

Yhdistyslain 33 §:n 2 momentin mukaan päätöksentekotavan tulee olennaisesti loukata yhdenvertaisuutta, jotta tehtyjä päätöksiä oli pidettävä mitättöminä. Olennaisuutta harkittaessa oli otettava huomioon, mikä vaikutus kutsumatta jättämisellä oli ollut kokouksessa tehtyihin päätöksiin. Yhdistyksen kokouksessa oli ollut läsnä 14 jäsentä, jotka ovat tehneet kaikki ratkaisut yksimielisesti. Kantajat olivat menettäneet mahdollisuutensa vaikuttaa yhdistyksen muiden jäsenten ratkaisuihin, mutta he eivät yksinään olisi pystyneet saavuttamaan enemmistöä yhdistyksen kokouksessa. Yhdenvertaisuuden loukkausta ei siten tässä tapauksessa ollut pidettävä olennaisena, eivätkä kokouksessa tehdyt päätökset siten olleet mitättömiä.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Riitta Rajala ja Sanna Mänttäri.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kantajille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he toistivat kanteensa.

Yhdistys vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Kantajien jäsenyys yhdistyksessä

1. Yhdistyksen tilintarkastajien huomautettua siitä, että yhdistykseltä puuttui asianmukainen jäsenluettelo ja että jäseneksi hyväksymiset eivät olleet tapahtuneet hallituksen päätöksellä, yhdistyksen hallitus oli kehottanut kaikkia yhdistyksen jäseniä anomaan yhdistyksen jäsenyyttä uudelleen. Saapuneista 26 hakemuksesta hallitus on 19.6.2001 pidetyssä kokouksessaan hyväksynyt 14 hakemusta. Muutoksenhakijoina Korkeimmassa oikeudessa olevista kantajista A ja C olivat hakeneet jäsenyyttä, mutta heidän hakemuksiaan hallitus ei ole hyväksynyt. B ei ollut hakenut jäsenyyttä.

2. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenevillä perusteilla myös Korkein oikeus katsoo, että kantajat ovat syksyllä 2001 olleet yhdistyksen jäseniä eikä 1 kohdassa kerrotulla hallituksen menettelyllä ole jäsenyyttä voitu lakkauttaa.

Yhdistyksen kokouksen päätösten mitättömyys

3. Yhdistyksen sääntöjen mukaan kutsu yhdistyksen kokoukseen on pitänyt toimittaa jäsenille kirjallisena postitse. On riidatonta, että kantajia ei ole kutsuttu yhdistyksen 11.10.2001 pidettyyn sääntömääräiseen syyskokoukseen ja että heidän pyrkiessään osallistumaan kokoukseen se on estetty. Kutsu kokoukseen oli lähetetty vain 1 kohdassa tarkoitetuille 14 henkilölle, jotka kaikki osallistuivat kokoukseen. Kysymys on siitä, ovatko kokouksessa tehdyt päätökset mitättömiä sen vuoksi, että kantajat eivät ole saaneet käyttää oikeuttaan osallistua yhdistyksen kokoukseen.

4. Yhdistyslain 33 §:n 2 momentin mukaan päätös, joka vähentää yhdistyksen jäsenellä sääntöjen mukaan olevaa erityistä etua yhdistyksessä taikka sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta, on mitätön.

5. Oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin on keskeinen yhdistyksen jäsenelle kuuluva oikeus. Näin ollen on selvää, että yhdistyksen päätöksentekotapa loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta silloin, kun yhdistyksen jäsentä ei kutsuta yhdistyksen kokoukseen ja kun häntä estetään siihen osallistumasta. Jotta kokouksen päätöstä voitaisiin pitää mitättömänä, jäsenen yhdenvertaisuuden loukkaamisen tulee olla olennainen.

6. Korkein oikeus katsoo, että kokoukseen kutsumatta jättäminen tai kokoukseen osallistumisen estäminen on lähtökohtaisesti olennainen menettelyvirhe. Tämä kanta on esitetty myös yhdistyslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 64/1988 vp s. 55).

7. Hovioikeus, joka myös on pitänyt edellä kerrottua yhdistyksen päätöksentekotapaa jäsenten yhdenvertaisuutta loukkaavana, on kuitenkin katsonut, että loukkauksen olennaisuutta harkittaessa on otettava huomioon, mikä vaikutus kutsumatta jättämisellä on ollut kokouksessa tehtyihin päätöksiin. Hovioikeuden mukaan kantajat olivat menettäneet mahdollisuutensa vaikuttaa yhdistyksen muiden jäsenten ratkaisuihin, mutta he eivät olisi yksinään pystyneet saavuttamaan enemmistöä kokouksessa. Tämän vuoksi hovioikeus ei ole pitänyt yhdenvertaisuuden loukkausta tässä tapauksessa olennaisena.

8. Sen arvioiminen, millaisia ratkaisuja yhdistyksen kokouksessa olisi tehty, jos kaikki osallistumiseen oikeutetut ja halukkaat olisivat voineet olla mukana, on ongelmallista. Ensinnäkään ei voida tietää, kuinka monta osallistujaa kokouksessa olisi siinä tapauksessa ollut. Toiseksi osallistujilla olisi ollut mahdollisuus mielipiteillään ja niiden tueksi esittämillään perusteluilla vaikuttaa toisten osallistujien kannanottoihin. Näistä syistä pelkästään sen perusteella, että paikalla olleet 14 yhdistyksen jäsentä olivat olleet päätöksistä yksimielisiä, ei voida päätellä, millaisia päätöksiä kokouksessa olisi tehty, mikäli se olisi kutsuttu koolle ja pidetty oikeassa järjestyksessä.

9. Näin ollen päätelmille siitä, olisivatko kantajat pystyneet vaikuttamaan kokouksessa nyt tehtyjen päätösten sisältöön vai ei, ei voida antaa merkitystä arvioitaessa loukkauksen olennaisuutta.

10. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhdistyksen kokouksessa 11.10.2001 tehdyt päätökset ovat päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukanneet kantajien yhdenvertaisuutta yhdistyksen jäseninä ja ovat sen vuoksi mitättömiä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Yhdistyksen syyskokouksessa 11.10.2001 tehtyjen päätösten, jotka koskevat vuoden 2002 toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistamista, jäsenmaksun suuruutta ja maksuaikaa, hallituksen puheenjohtajan, jäsenten ja varajäsenten vaalia sekä kahden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan vaalia, vahvistetaan olevan mitättömiä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Soile Poutiainen. Esittelijä Reima Jussila.