X Oy oli saanut 23.5.1991 päivätyn haltijavelkakirjan perusteella velaksi 850 000 markkaa. Suomen Yhdyspankki Oy oli 23.5.1991 antanut velasta omavelkaisen takauksen. X Oy oli antanut 23.5.1991 pankille pankkitakauksen vastasitoumuksen, jonka vakuudeksi A oli antanut 23.5.1991 omavelkaisen takauksen. Lisäksi A oli antanut 17.9.1990 ja B 18.9.1990 X Oy:n sitoumuksista ja velvoitteista Suomen Yhdyspankki Oy:lle 200 000 markan määräisen omavelkaisen yleistakauksen. Pankki oli antamansa pankkitakauksen perusteella suorittanut X Oy:n velan.

Helsingin maistraatti oli 1.9.1993 antamallaan lainhakupäätöksellä velvoittanut B:n suorittamaan antamansa yleistakauksen perusteella Suomen Yhdyspankki Oy:lle pääomaa 200 000 markkaa kuluineen. Helsingin käräjäoikeus oli puolestaan 17.1.1994 antamallaan yksipuolisella tuomiolla velvoittanut X Oy:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille 447 957,90 markkaa korkoineen ja kuluineen.

X Oy oli 15.12.2003 poistettu kaupparekisterilain 24 §:n nojalla kaupparekisteristä.

Y Oy velkojana haki 10.9.2004 edellä mainittujen 1.9.1993 annetun lainhakupäätöksen täytäntöönpanoa B:tä vastaan ja 17.1.1994 annetun yksipuolisen tuomion täytäntöönpanoa A:ta vastaan. Y Oy esitti kirjallisen lisäselvityksen vastuun vanhentumisen katkaisemisesta. Velkojan näkemyksen mukaan saatava ei ollut vanhentunut miltään osin.

Ulosottomies päätti, että enemmät perintätoimet lopetetaan, koska saatava oli vanhentunut päävelallisen X Oy:n osalta ja A ja B olivat vapautuneet näin takausvastuustaan.

Perusteluina ulosottomies totesi, että ulosottovirastoon toimitettujen asiakirjojen ja hakijalta saadun selvityksen mukaan saatava oli vanhentunut velallisen X Oy:n osalta 17.1.2004. Muun selvityksen puuttuessa yleisen kymmenen vuoden vanhentumisajan oli katsottava alkaneen samassa asiassa X Oy:tä kohtaan haetun yksipuolisen tuomion antamispäivästä 17.1.1994. Selvitystä siitä, että päävelallista olisi muutoin muistutettu velasta, ei ollut esitetty. Ulosottorekisterissä olevien merkintöjen mukaan X Oy:tä kohtaan ei ollut tehty sellaista ulosottoyritystä, joka olisi katkaissut vanhentumisen. Koska takaus oli liitännäinen sitoumus suhteessa päävelkaan, vapautuivat takaajat myös takausvastuustaan päävelan vanhentuessa. X Oy oli poistettu kaupparekisteristä kaupparekisterilain 24 §:n nojalla 15.12.2003. Kaupparekisteristä poistaminen ilman virallista selvitysmenettelyä ei kuitenkaan lakkauttanut osakeyhtiötä siinä mielessä, etteikö sillä edelleen voisi olla varallisuutta, oikeuksia ja velvollisuuksia, joista yhtiö oikeustoimihenkilönä nautti ja vastasi. Näin ollen myös velan vanhentuminen tuli edelleen katkaista sellaistakin yhtiötä kohtaan, joka oli poistettu kaupparekisteristä edellä mainitun lain 24 §:n nojalla.

Y Oy valitti ulosottomiehen päätöksestä ja vaati, että päätös kumotaan.

Ulosottomies antoi käräjäoikeudelle lausunnon.

Käräjäoikeus lausui, että päävelallista X Oy:tä vastaan oli haettu yksipuolinen tuomio 17.1.1994. Yleisen kymmenen vuoden vanhentumisajan oli katsottava alkaneen tuosta päivästä ellei muuta selvitystä esitetty. Velkojalla oli näyttövelvollisuus sen suhteen, että velan vanhentuminen oli katkaistu. Y Oy ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että X Oy:tä olisi muistutettu velasta 17.1.1994 jälkeen. Y Oy oli pannut ulosottoasian vireille vasta 10.9.2004. Velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:n ja 21 §:n mukaan velka oli siten vanhentunut päävelallista vastaan 17.1.2004. Kun takaus oli liitännäinen sitoumus suhteessa päävelkaan, vapautuivat takaajat takausvastuustaan päävelan vanhentuessa.

Y Oy oli kuitenkin väittänyt, että velkoja ei ollut voinut katkaista velan vanhentumista X Oy:tä vastaan, koska velan vanhentumisen katkaiseminen oli ollut mahdotonta sen jälkeen, kun mainittu yhtiö oli poistettu kaupparekisteristä. Y Oy oli katsonut, että kun päävelalliseen nähden yhtiön saatava ei ollut vanhentunut sillä hetkellä, kun päävelallinen eli X Oy oli poistettu kaupparekisteristä 15.12.2003, päävelka ei tämän jälkeen vanhentunut siten, että sillä olisi merkitystä takaajien vastuuseen. Käräjäoikeus joutui näin ollen ottamaan kantaa siihen, mikä merkitys tällä väitteellä oli vastaajina olevien takaajien vastuuseen.

Käräjäoikeus totesi asiassa käyneen ilmi, että X Oy oli poistettu kaupparekisteristä sillä perusteella, että se ei ollut antanut ilmoituksia kaupparekisteriin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käräjäoikeuden mukaan kaupparekisteristä poistaminen ei ilman virallista selvitysmenettelyä kuitenkaan lakkauttanut osakeyhtiöitä siinä mielessä, etteikö yhtiöllä edelleen voisi olla varallisuutta, oikeuksia ja velvollisuuksia, joista yhtiö oikeustoimihenkilönä nautti ja vastasi. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan velan vanhentuminen tuli edelleen katkaista sellaistakin yhtiötä kohtaan, joka oli poistettu kaupparekisteristä kaupparekisterilain 24 §:n nojalla, jollainen poistaminen X Oy:n kohdalla oli tapahtunut. Rekisteriviranomainen oli poistanut yhtiön kaupparekisteristä ilman, että yhtiön kohdalla olisi tapahtunut osakeyhtiölaissa tarkoitettua selvitys- tai konkurssimenettelyä. Yhtiötä ei siten ollut purettu.

Osakeyhtiölain 13 luvun 18 §:n mukaan rekisteristä poistettua yhtiötä edustaa tarvittaessa yksi tai useampi edustaja, jonka osakkeenomistajat valitsevat ja erottavat. Jos rekisteristä poistetulla yhtiöllä ei ole edustajaa, sovelletaan haasteen ja muun tiedoksiannon toimittamiseen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 7 §:ssä säädetään.

Käräjäoikeus totesi, että edellisessä kappaleessa tarkoitettuna muun tiedoksiannon toimittamisena voitiin pitää esimerkiksi sellaista tiedoksiantoa, jolla suoritetaan velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:ssä tarkoitettu vapaamuotoinen velan vanhentumisen katkaisutoimi.

Käräjäoikeus totesi, ettei se seikka, että X Oy oli poistettu kaupparekisteristä, ollut lopettanut yhtiötä eikä ollut estänyt velan katkaisemista tätä yhtiötä vastaan.

Uuden 1.3.2004 voimaan tulleen ulosottolain 2 luvun 1 §:n mukaan ulosottoviranomaisen oli viran puolesta selvitettävä ulosottoperusteen voimassaolo eli ettei se ollut esimerkiksi vanhentumisen vuoksi lakannut.

Käräjäoikeus katsoi, että saatavan vanhentuminen päävelallista X Oy:tä vastaan olisi pitänyt katkaista 17.1.2004 mennessä eikä sellaisesta ollut esitetty selvitystä. Näin ollen ulosottoasian tullessa vireille 10.9.2004 velka oli jo ollut vanhentunut. Kun takaus ja vierasvelkapanttaus olivat liitännäisiä päävelkaan nähden, ne lakkasivat aina, kun päävelka vanhentui tai muuten lakkasi. Näin ollen A ja B olivat vapautuneet takausvastuustaan. Täytäntöönpanoa ei ollut mahdollista ulosottomenettelyssä jatkaa eikä valittajan valitusta voitu hyväksyä.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Kilpikari.

Y Oy (entinen Y Oy) valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden ja ulosottomiehen päätökset kumotaan.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Kari Hirvonen ja Riitta Santo. Esittelijä Marianne Salonen.