Alkoholin maahantuonnin rangaistavuutta koskevat kansalliset säännökset

1. Alkoholilain (459/1968) 82 §:n mukaan alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta tuomitaan rangaistukseen se, joka luvattomasti maahan tuo tai maasta vie alkoholijuomaa tai väkiviinaa taikka sitä yrittää.

2. Alkoholilain (1143/1994) 3 §:n (1/2001) 2 momentin mukaan väkiviinalla tarkoitetaan etyylialkoholia ja etyylialkoholin vesiliuosta, joka sisältää enemmän kuin 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia ja joka ei ole denaturoitu.

3. A:n ja B:n 1.8.2002 laittomasti Saksasta Suomeen maahan tuomaksi väitetty aine on ollut väkiviinaa, joka pakkaustapansa ja muun asiassa esitetyn selvityksen perusteella on tuotu maahan siinä tarkoituksessa, että ainetta voitaisiin nauttia laimennettuna alkoholijuomana ja että se kilpailisi muiden markkinoilla olevien alkoholijuomien kanssa.

4. Väkiviinan kuluttajamarkkinoita varten tapahtuvan maahantuonnin edellytyksiä ei ole yhteisön oikeudessa yhtenäistetty. Sen vuoksi maahantuontia koskevan lupajärjestelmän hyväksyttävyyttä on tarkasteltava Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklojen valossa. Korkein oikeus on tästä syystä esittänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönään seuraavat kysymykset:

1) Onko perustamissopimuksen 28 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan denaturoimatonta yli 80-prosenttista etyylialkoholia (väkiviinaa) saa tuoda maahan vain se, joka on saanut tähän luvan?

2) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko lupajärjestelmää pidettävä perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla sallittuna?

5. Yhteisöjen tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

EY 28 ja EY 30 artikla eivät ole esteenä alkoholilaissa (1143/1994) säädetyn kaltaiselle järjestelmälle, jonka mukaan denaturoimattoman yli 80-prosenttisen etyylialkoholin maahantuonti edellyttää ennakkolupaa, ellei kyseessä olevan jäsenvaltion tilanteelle ominaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella ilmene, että kansanterveyttä voidaan suojella ja yleinen järjestys turvata alkoholin vahingollisilta vaikutuksilta toimenpiteillä, jotka vaikuttavat vähemmän yhteisön sisäiseen kauppaan.

6. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kohdassa 22 on lausuttu seuraavaa:

22 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista ennakkolupaedellytystä on siis pidettävä jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoituksena, joka kuuluu EY 28 artiklan soveltamisalaan.

7. Tuomion kohdissa 38 - 39 on lausuttu seuraavaa:

38 Edellisessä kohdassa esitetyistä syistä käsiteltävänä olevassa asiassa on jätettävä kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi päättää sillä käytössä olevien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella siitä, torjutaanko Suomen tasavallan konkreettisilla toimenpiteillä tehokkaasti väärinkäyttöä, joka liittyy väkiviinan nauttimiseen juomana, vai voitaisiinko vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä saavuttaa samankaltainen lopputulos. Toteutettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuuden ja tehokkuuden tarkastelu perustuu tosiseikkojen arviointiin, joka kansallisen tuomioistuimen on yhteisöjen tuomioistuinta helpompi toteuttaa.

39 Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siis tutkia niiden väitteiden uskottavuus, jotka virallinen syyttäjä ja Suomen hallitus ovat esittäneet ja jotka koskevat väkiviinan kulutukseen liittyviä vaaroja ja ennakkolupajärjestelmän tehokkuutta. Sen on myös tutkittava rajoittavilla toimenpiteillä saavutettuja tuloksia eli siis sitä, onko niillä edes osaksi kyetty vähentämään yleiseen järjestykseen kohdistuvia häiriöitä ja kansalaisten terveydelle aiheutuvia haittoja, jotka virallinen syyttäjä ja Suomen hallitus ovat maininneet. Lopuksi unohtamatta sitä, että väkiviinan käyttö ja myynti kuuluvat myös lupajärjestelmän piiriin, sen on niin ikään tutkittava, voitaisiinko riidanalaisen lainsäädännön tavoite saavuttaa myös maahantuojien allekirjoittamien ilmoitusten avulla, joihin on tarvittaessa liitetty jäsenvaltion, josta tavarat viedään, myöntämiä asianmukaisia todistuksia, ja joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat saada tarvittavat tiedot maahantuodun väkiviinan käyttötarkoituksen valvomiseksi ja sen väärinkäytön estämiseksi.

Korkeimman oikeuden arviointi lupajärjestelmän sallittavuudesta

8. Niin kuin lain esitöissä on todettu, alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja pyritään ehkäisemään muun muassa alkoholilaissa säädetyillä alkoholijuomien saatavuuteen vaikuttavilla keinoilla ja pitämällä yllä alkoholijuomien korkeaa verotasoa. Alkoholijuomien ja väkiviinan välinen erottelu ja laillisen väkiviinan myynnin ja käytön luvanvaraisuus on omiaan pitämään liuottimena ja teollisuuskemikaalina käytettävän puhtaan tai lähes puhtaan etanolin poissa yleisiltä kuluttajamarkkinoilta. Taloudellisesti kannattavimman laittoman alkoholikaupan tuotteen levittämiseen on näin pystytty myös puuttumaan (HE 94/2000 vp s. 2 - 3).

9. Alkoholilain väkiviinaa koskevan sääntelyjärjestelmän tarkoituksena on näin ollen kansanterveyden suojeleminen ja yleisen järjestyksen turvaaminen väkiviinan vahingollisilta vaikutuksilta. Järjestelmällä pyritään estämään teollisuuskäyttöön mutta ei nautittavaksi tarkoitetun väkiviinan pääsy markkinoille juomana kulutettavaksi.

10. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan todennut, että sääntely, jonka mukaan väkiviinan maahantuonti vaatii luvan, on yhteisön oikeuden mukaan sallittu, paitsi jos todetaan, ettei sääntely ole oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden.

11. Syyttäjän mukaan Suomessa ei voida suojella kansanterveyttä eikä turvata yleistä järjestystä alkoholin vahingollisilta vaikutuksilta toimenpiteillä, jotka vaikuttaisivat vähemmän yhteisön sisäiseen kauppaan. Näin ollen sääntely, jonka mukaan väkiviinan maahantuonti vaatii luvan, soveltuu tarkoitukseensa ja on yhteisön oikeuteen sisältyvän suhteellisuusperiaatteen mukainen.

12. Korkein oikeus katsoo, että väkiviinan maahantuontia koskevaa sääntelyä on tarkasteltava yhdessä väkiviinan valmistusta, jakelua, käyttöä, hallussapitoa ja kuljetusta koskevan sääntelyn kanssa. Maahantuontikielto on osa alkoholilaissa säädettyä lupa- ja valvontajärjestelmää, jolla edellä todetuin tavoin pyritään turvaamaan, että väkiviinaa ei pääse markkinoille juomatarkoituksiin käytettäväksi, vaan ainoastaan teollisiin käyttötarpeisiin. Tässä tarkoituksessa väkiviinaa koskeva sääntely on ulotettu kattamaan kaikki tuotanto- ja jakeluketjun vaiheet.

Väkiviinan valmistus

13. Niin kuin alkoholilain 4 §:stä ilmenee, väkiviinaa ei saa Suomessa valmistaa yksityiseen käyttöön. Väkiviinan valmistusta elinkeinotoimintaansa varten taikka, siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää, opetus- tai tutkimustarkoituksessa saa alkoholilain 5 §:n 1 momentin mukaan harjoittaa se, jolle sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (jäljempänä tuotevalvontakeskus) on myöntänyt valmistusluvan. Pykälän 2 momentin mukaan tuotevalvontakeskus voi myöntää väkiviinan valmistusluvan vain sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Saman momentin mukaan tuotevalvontakeskus voi liittää valmistuslupaan rajoituksia, jotka koskevat valmistuksen laajuutta sekä asettaa valmistukselle ja valmistetun väkiviinan varastoinnille ja kuljettamiselle valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.

Väkiviinan maahantuonti

14. Alkoholilain 8 §:n 2 momentin mukaan väkiviinaa saa tuoda maahan elinkeinonharjoittaja, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt maahantuontiluvan (1 kohta), sekä omaa käyttöä varten se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt lain 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, tehtyään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana (2 kohta).

15. Erillinen maahantuontilupa voidaan lain 8 §:n 3 momentin nojalla myöntää sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi saman lainkohdan nojalla asettaa maahantuonnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja. Tuotevalvontakeskus voi lain 9 §:n mukaan peruuttaa maahantuontiluvan.

16. Se, joka tuo maahan väkiviinaa kaupallisessa tai muussa elinkeinotoiminnassa, on lain 11 §:n mukaan velvollinen ennen toiminnan aloittamista tekemään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toiminnastaan maahantuojana.

Väkiviinan käyttö

17. Alkoholilain 17 §:n 3 momentin mukaan tuotevalvontakeskus voi myöntää pykälän 2 momentissa tarkoitetun käyttöluvan sille, jolla harkitaan olevan väkiviinan perusteltu käyttötarve ja toimintaan tarvittavat edellytykset sekä vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi saman lainkohdan mukaan liittää käyttölupaan osto-oikeutta koskevia rajoituksia sekä asettaa väkiviinan käytölle ja varastoinnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja. Tuotevalvontakeskus voi alkoholilain 18 §:n nojalla peruuttaa käyttöluvan.

Väkiviinan tukkumyynti

18. Alkoholilain 27 §:n 2 momentin mukaan väkiviinan tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt luvan väkiviinan valmistukseen, maahantuontiin tai tukkumyyntiin. Tuotevalvontakeskus voi saman pykälän 3 momentin mukaan myöntää tukkumyyntiluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi saman momentin nojalla asettaa tukkumyynnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja. Tuotevalvontakeskus voi lain 28 §:n nojalla peruuttaa tukkumyyntiluvan. Se, joka harjoittaa väkiviinan tukkumyyntiä, saa alkoholilain 29 §:n 1 momentin mukaan myydä tai muuten luovuttaa markkinoille taikka välittää väkiviinaa lainkohdassa lueteltuihin tarkoituksiin.

Väkiviinan hallussapito ja kuljetus

19. Alkoholilain 34 §:n 3 momentin mukaan väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa ainoastaan se, jolla saman lain mukaan on lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa.

Suhteellisuusharkinta

20. Edeltä ilmenevin tavoin väkiviinaa koskeva lupajärjestelmä on siis alkoholilain (1143/1994) mukaan säännelty niin, että luvanvaraisuus ja siihen liittyvät kiellot kattavat valmistus- ja jakeluketjun kaikki vaiheet, maahantuonti mukaan lukien.

21. Väkiviinan käyttölupa merkitsee samalla lupaa tuoda maahan väkiviinaa käytettäväksi siihen tarkoitukseen, johon käyttölupa on myönnetty. Pelkän väkiviinan tukkumyyntiluvan perusteella ei väkiviinaa sitä vastoin saa tuoda maahan, vaan tukkumyyntiluvan haltija tarvitsee maahantuontiin erillisen maahantuontiluvan. Väkiviinan tukkumyyjä ei voi hankkia myöskään Suomesta muuta kuin jo väkiviinan valmistuksesta alkaen lupajärjestelmän ja valvonnan piirissä ollutta väkiviinaa. Sääntelyn tarkoitus ja kattavuus huomioon ottaen sekä valvonnan toimeenpanon kannalta on johdonmukaista, että myös toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva väkiviina tulee koko valmistus- ja jakeluketjun kattavan lupajärjestelmän piiriin niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista eli heti väkiviinaa maahantuotaessa.

22. Edellä todettuun nähden Korkein oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva sääntely, joka muiden väkiviinaa koskevien kieltojen ja rajoitusten ohella merkitsee sitä, että muusta jäsenvaltiosta peräisin olevaa väkiviinaa ei saa tuoda maahan ilman erikseen myönnettyä lupaa, on myös suhteellisuusperiaatteen kannalta perusteltu ja asianmukainen. Väkiviinaa koskevan sääntelyn tavoitetta ei voida yhtä hyvin saavuttaa maahantuojien allekirjoittamien ilmoitusten avulla, joihin olisi tarvittaessa liitetty toisen jäsenvaltion myöntämiä asianmukaisia todistuksia siinä tarkoituksessa, että viranomaiset täällä voisivat saada tarvittavat tiedot maahantuodun väkiviinan käyttötarkoituksen valvomiseksi ja sen väärinkäytön estämiseksi.

23. Alkoholilaissa säädetty järjestelmä, jonka mukaan väkiviinan maahantuonti edellyttää erityistä lupaa, on siten oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden eikä ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

Hovioikeuden tuomion 1 kohdassa tarkoitettu rikos

24. Niin kuin Korkeimman oikeuden julkaistusta ratkaisusta 2004:86 ilmenee, alkoholijuomien maahantuontiin Suomeen toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta ei tarvita erityistä lupaa. Näin ollen hovioikeuden tuomion 1 kohdassa tarkoitettu menettely voidaan lukea A:n ja B:n syyksi alkoholipitoisen aineen salakuljetusrikoksena vain, jos heidän on näytetty tuoneen maahan väkiviinaa eli yli 80 prosenttista etyylialkoholia.

25. Korkein oikeus toteaa, että syytteen tueksi esitetyn tullilaboratorion tutkimusselosteen mukaan eräissä takavarikoiduissa pulloissa oli alkoholin haju ja jäämiä alkoholista sekä eräissä muovilaatikoissa oli jäämiä etyylialkoholista ja asetonista. Tämän perusteella ei voida pitää selvitettynä, että pullot ja muovilaatikot olisivat sisältäneet väkiviinaa. Näin ollen syyte hovioikeuden tuomion 1 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta on jäänyt näyttämättä.

Hovioikeuden tuomion 2 kohdassa tarkoitettu rikos

26. A ja B eivät ole ilman alkoholilain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua maahantuontilupaa saaneet tuoda maahan väkiviinaa. Sen vuoksi ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin A:n ja B:n syyksi on hovioikeuden tuomion 2 kohdassa luettu ammattimainen alkoholipitoisen aineen salakuljetus.