Kysymyksenasettelu

1. A on 1.1.2003 - 27.5.2004 myynyt eri kerroilla yhteensä 938 Subutex-tablettia ja 1,5 grammaa amfetamiinia. A on tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomio on näiltä osin lainvoimainen. Lisäksi A on tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä huumausaineiden myynneistä saamansa 27 239 euroa. Hyötyä määriteltäessä sanotusta myyntitulosta ei ole vähennetty aineiden hankintahintaa.

2. Asiassa on kysymys siitä, tuleeko menetettävä hyöty määritellä edellä kerrotuin tavoin niin sanotun bruttohyötyperiaatteen mukaan vai tuleeko se laskea myynti- ja ostohintojen erotuksena eli nettohyötyperiaatteen mukaan. A on ilmoittanut nettohyödykseen 6 566 euroa. Toissijaisesti on kysymys siitä, tuleeko menettämisseuraamusta joka tapauksessa kohtuullistaa. A:n mukaan tuomittu menettämisseuraamus on hänen taloudellisiin oloihinsa nähden kohtuuton.

Rikoshyödyn menettämistä koskevat säännökset

3. Huumausainerikoksista säädetään rikoslain 50 luvussa ja menettämisseuraamuksesta huumausainerikoksen yhteydessä luvun 6 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan on 1 momentissa säädetyn ohella "muutoin noudatettava, mitä 10 luvussa säädetään". Rikoshyödyn osalta sovellettaviksi tulevat siten menettämisseuraamusta koskevat yleiset säännökset.

4. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on 2 momentin mukaan arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet. Menettämisseuraamusta voidaan luvun 10 §:ssä säädetyin edellytyksin myös kohtuullistaa.

5. Laissa ei ole säännöksiä siitä, miten hyöty on laskettava. Esitöistä ilmenee kuitenkin, että menetettäväksi on lähtökohtaisesti tarkoitettu vain todellinen nettohyöty. Silti esitöissä on todettu, että vähennyksenä ei tulisi ottaa huomioon rikoksen valmistelusta tai täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia, kuten huumausaineen valmistamiseen käytettyjen kemikaalien ostohintaa. Toisaalta laittomassa alkoholikaupassa hyöty olisi myyntihinnan ja alkoholiliikkeestä ostetun tuotteen hankintahinnan erotus, koska tällainen hankintakustannus ei ole aiheutunut rikollisesta toiminnasta. (HE 80/2000 vp s. 15 - 16, 21 - 22).

Rikoshyödyn laskeminen oikeuskäytännössä

6. Korkein oikeus on julkaistussa ratkaisussaan KKO 1999:89 katsonut, ettei huumausaineen viljelystä ja valmistamisesta aiheutuneita kustannuksia voitu ottaa huomioon tuomittaessa rikoksen tuottama hyöty valtiolle. Julkaistussa ratkaisussaan KKO 2004:73 Korkein oikeus on mainittuun tapaukseen ja rikoslain 10 luvun 2 §:n esitöihin viitaten katsonut, ettei myöskään laittomasti maahan tuotujen lääkevalmisteiden hankintahintaa voitu ottaa huomioon rikoshyötyä määrättäessä. Korkein oikeus lausui tuolloin seuraavaa:

"Johdonmukaisesti sovellettuna nettohyötyperiaate tarkoittaisi myytäessä laittomasti lääkevalmisteita sitä, että lääkerikoksen tekijälleen tuottamaa taloudellista hyötyä laskettaessa myyntihinnasta tulisi aina vähentää myytyjen tuotteiden hankintahinta. Laillisessa liiketoiminnassa noudatettavaa myyntivoiton laskemistapaa ei ole kuitenkaan perusteltua noudattaa rikollisen toiminnan tuottamaa rikoshyötyä määriteltäessä, vaikkei rikoshyödyn menetettäväksi tuomitsemisella sinänsä olekaan rankaisullista tavoitetta. Jos rikoshyöty rinnastettaisiin laillisen yritystoiminnan tuottamaan liikevoittoon, myös rikollisen toiminnan mahdollistamiseksi tehtyjen rikosten tekijälleen aiheuttamat kustannukset olisi luettava rikoshyödyn vähennykseksi. Tämä ei taas olisi kriminaalipoliittisesti suotavaa. Sen vuoksi on perusteltua tulkita rikoshyödyn menettämistä koskevia säännöksiä niin, että rikoksen tekemisestä rikoksentekijälle aiheutuneet kulut on aina jätettävä rikoksentekijän itsensä vastattaviksi. Nettohyötyperiaatetta on siten rikoshyötyä laskettaessa syytä noudattaa ainoastaan silloin, kun rikoshyödystä vähennettäväksi vaaditut kustannukset eivät ole liittyneet muuhun rikolliseen toimintaan."

Euroopan unionin puitepäätös rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta

7. Voimassa olevaa oikeustilaa arvioitaessa on otettava huomioon myös Euroopan unionin neuvoston 24.2.2005 tekemä, 15.3.2005 voimaan tullut puitepäätös rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta (2005/212/YOS, jäljempänä rikoshyötypuitepäätös). Sen 2 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksen tuottama hyöty voidaan tuomita "osaksi tai kokonaan" menetetyksi.

8. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Pupino-tuomiossa (16.6.2005, asia C-105/03, kohta 43) lausutun mukaisesti puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta. Kansallisen tuomioistuimen on siten kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tavoiteltu tulos saavutettaisiin. Kysymys on siitä, velvoittaako edellä mainittu rikoshyötypuitepäätös tulkitsemaan rikoslain 10 luvun 2 §:ää eri tavalla kuin edellä mainituissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa ja onko A:lle tuomittua menettämisseuraamusta tästä syystä alennettava.

9. Rikoshyötypuitepäätöksen 1 artiklan mukaan rikoksen tuottamalla hyödyllä tarkoitetaan "rikoksista koituvaa taloudellista etuutta". Sanamuoto on tältä osin väljä eikä puitepäätöksessä oteta muutoinkaan kantaa rikoshyödyn erilaisiin laskutapoihin. Tällöin on ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota rikoshyötypuitepäätöksen tarkoitukseen, joka ilmenee puitepäätöksen johdanto-osasta. Puitepäätöksellä on pyritty tehostamaan Euroopan unionin toimintaa järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseksi, ottaen huomioon, että rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden pääasiallinen vaikutin on taloudellinen hyöty, sekä varmistamaan, että kaikissa jäsenvaltioissa on "tehokkaat säännöt siitä, milloin rikoksen tuottama hyöty voidaan tuomita menetetyksi".

10. Olisi ilmeisesti puitepäätöksen tarkoituksen vastaista antaa sille sellainen tulkintavaikutus, että rikoshyöty olisi rikoslain 10 luvun 2 §:ää sovellettaessa rinnastettava laillisen yritystoiminnan tuottamaan liikevoittoon ja että myös rikollisen toiminnan mahdollistamiseksi tehtyjen rikosten tekijälleen aiheuttamat kustannukset olisi luettava menetettävän rikoshyödyn vähennykseksi. Tällainen tulkinta merkitsisi kansallisen menettämisseuraamussäännöksen rikostorjunnallisen tehon heikentämistä verrattuna siihen, miten rikoslain 10 luvun 2 §:ää on aikaisemmin tulkittu. Voidaan pitää selvänä, ettei rikoshyötypuitepäätöksellä ole pyritty tällaiseen lopputulokseen.

11. Korkeimman oikeuden mainituista ennakkoratkaisuista ilmenevä laintulkinta on sopusoinnussa 8.11.1990 tehdyn, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan yleissopimuksen (SopS 53/1994) kanssa. Rikoshyötypuitepäätöksessä käytetyt käsitteet perustuvat juuri tähän yleissopimukseen. Siihen liittyvän selitysmuistion (Explanatory Report, kohta 21) mukaan rikoksen tuottaman hyödyn määritelmä on tarkoitettu mahdollisimman laajaksi. Muistiossa on nimenomaisesti käsitelty myös kysymystä netto- ja bruttohyötyperiaatteiden soveltamisesta huumausainerikosten tuottamaa taloudellista hyötyä laskettaessa. Huumausaineiden myynnin tuottamaan rikoshyötyyn olisi selitysmuistion mukaan aina luettava myös huumausaineiden hankinta-arvo.

12. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus pitää selvänä, ettei sen edellä 6 kohdassa mainituista, rikoshyödyn määrittelemistä koskevista ratkaisuista ilmenevä tapa tulkita kansallisen lain menettämisseuraamussäännöksiä voi olla ristiriidassa myöskään 15.3.2005 voimaan tulleen rikoshyötypuitepäätöksen kanssa. Tästä syystä Korkein oikeus ei pidä tarpeellisena pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua rikoshyötypuitepäätöksen tulkinnasta puheena olevan kysymyksen osalta.

Huumausainerikoksesta saadun hyödyn laskeminen tai arvioiminen

13. Korkein oikeus katsoo, että mainituista ratkaisuista ilmenevät rikoshyödyn laskemisperiaatteet soveltuvat myös tapauksiin, joissa on kysymys laittomasti hankittujen huumausaineiden myymisestä. Huumausaineen myyjä menettää siten rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä paitsi toiminnastaan saamansa myyntivoiton myös huumausaineen hankintaan käyttämiensä varojen eli rikolliseen toimintaan sijoittamansa panoksen arvon.

14. Menettämisseuraamusta määrättäessä on ensisijaisesti pyrittävä selvittämään hyödyn todellinen määrä. Vain epäselvissä tapauksissa hyöty voidaan arvioida. Tällainen tilanne voi esitöissä lausutun mukaan olla käsillä silloin, kun selvitystä ei ole saatavissa siitä, millä hinnalla huumausainetta on myyty tai kuinka paljon vastaaja on hyötynyt pitkäaikaisesta huumausaineen vähittäismyynnistä (HE80/2000vp s. 22).

15. Huumausainerikoksen tuottaman hyödyn laskemisen perusteena on myydyistä huumausaine-eristä saatujen kauppahintojen yhteismäärä. Saman rikoksentekijän peräkkäisistä kaupoista saamien myyntihintojen yhteenlaskeminen saattaa kuitenkin joissain tilanteissa johtaa hyödyn moninkertaiseen menettämiseen. Jos uusien huumausaineiden ostoa rahoitetaan aiemmista kaupoista saaduilla myyntituloilla, myöhemmästä kaupasta saatuun myyntihintaan sisältyy sellaista hyötyä, joka on tuomittava menetetyksi jo aiemman kaupan perusteella. Lain mukaan rikoksen tekijälleen tuottama hyöty on kuitenkin menetettävä vain yhteen kertaan.

16. Edellä kuvattu hyödyn moninkertainen menettäminen olisi täsmällisesti poissuljettavissa vain, jos toiminnan rahoituksesta olisi tarkka selvitys. Käytännössä tällaisen selvityksen esittämiseen ei yleensä ole mahdollisuutta sen enempää syyttäjällä kuin vastaajallakaan. Tarkan selvityksen puuttuessa menettämisseuraamuksen kertautuminen on pyrittävä estämään tarkastelemalla huumausainerikosta kokonaisuutena. Näissä tilanteissa huumausainerikoksen tekijälleen tuottama kokonaishyöty joudutaan viimekädessä arvioimaan.

A:n huumausainerikoksesta saama hyöty

17. A:n syyksi on luettu törkeä huumausainerikos. Siihen on kuulunut yhteensä 938 Subutex-tabletin välittäminen noin 17 kuukauden aikana ja 1,5 gramman amfetamiinierän myyminen. A on hankkinut Subutex-tabletit muutaman kymmenen tabletin erissä ja myynyt ne edelleen yleensä muutama tabletti kerrallaan. Ostoissa ja myynneissä maksetut kauppahinnat ovat olleet enimmillään satoja euroja. Alempien oikeuksien ratkaisuissa ja A:n valituksessa lausutun perusteella on ilmeistä, että A itse on ollut Subutexin käyttäjä ja että käyttö on rahoitettu nyt kysymyksessä olevalla huumausainekaupalla. A:n harjoittaman välitystoiminnan laadusta esitetyn selvityksen perusteella on myös ilmeistä, että toimintaan alun perin sijoitettujen varojen määrä on ollut verraten vähäinen ja välitystoimintaa on jatkettu aiemmista myynneistä saaduilla tuloilla. A:n saaman yhteenlasketun myyntitulon määräksi on alemmissa oikeuksissa todettu 27239 euroa. Menettämisseuraamuksen kertautumisen estämiseksi tästä määrästä on edellä selostetuilla perusteilla tehtävä tuntuva vähennys. Korkein oikeus arvioi A:n saaman kokonaishyödyn täydeksi määräksi 15000 euroa.

Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen

18. Edellä selostetuissa kertautumistilanteissa on siis pyrittävä oikaisemaan yhteenlasketuista myyntihinnoista saatua summaa niin, että tekijää ei määrätä menettämään saamaansa hyötyä moninkertaisesti. Kysymys ei tällöin ole rikoslain 10 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta, vaan rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn arvioimisesta. Huumausainerikosten laatu huomioon ottaen niiden tuottamaa taloudellista hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen onkin suhtauduttava varsin pidättyvästi. A:n rikoksen laatu huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, jolla menettämisseuraamusta voitaisiin kohtuullistaa.