Tausta

1. Virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta ja toissijaisesti törkeästä kavalluksesta katsoen heidän yhdessä anastaneen rahaa. Käräjäoikeus, jossa syyttäjä oli nimennyt molemmat vastaajat todistelutarkoituksessa kuultaviksi, oli tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä varkaudesta ja B:n törkeästä kavalluksesta sekä lisäksi eräistä muista rikoksista. Valituksissaan hovioikeudelle molemmat vaativat syytteen hylkäämistä. A viittasi käräjäoikeudessa esitettyyn todisteluun ja B ilmoitti aikovansa tulla hovioikeuden pääkäsittelyssä itse todistelutarkoituksessa kuulluksi ja kuulevansa lisäksi A:ta. Syyttäjä taas nimesi molemmat vastaajat henkilökohtaisesti kuultaviksi.

2. Hovioikeus päätti toimittaa asiassa pääkäsittelyn, johon kumpikin vastaaja kutsuttiin henkilökohtaisesti, oman valituksensa osalta uhalla, että valitus valittajan poissa ollessa jätetään sillensä, ja syyttäjän nimeämänä kuultavana sakon uhalla.

3. Hovioikeus määräsi pääkäsittelyn yhteydessä tekemällään päätöksellä valtion varoista maksettavaksi Ruotsista saapuneelle B:lle tämän esittämän vaatimuksen mukaisesti päivärahaa 30 euroa sekä korvaukseksi matkakuluista 37,87 euroa ja taloudellisesta menetyksestä 55,96 euroa eli yhteensä 123,83 euroa. A:lle maksettiin valtion varoista päivärahaa 14 euroa sekä korvaukseksi matkakuluista 6,80 euroa ja taloudellisesta menetyksestä 58,87 euroa eli yhteensä 79,67 euroa.

Hovioikeuden lausunto

4. Hovioikeus on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että Ruotsissa asunut B oli saatuaan kutsun hovioikeuden pääkäsittelyyn ilmoittanut, että hänellä ei ollut varaa matkalipun maksamiseen. Hovioikeus oli ilmoittanut B:lle, että matkakustannukset maksetaan valtion varoista, ja lähettänyt tälle korvauksen suorittamisesta toisesta pohjoismaasta Suomen tuomioistuimeen kutsutulle henkilölle annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaisesti ennakon sijasta matkalipun hovioikeuden pääkäsittelyyn saapumista varten. A:lle ja B:lle oli hovioikeuden pääkäsittelyssä lisäksi maksettu valtion varoista korvaukset oikeuteen saapumisesta. Lausunnon mukaan korvauksia ei maksettu A:lle ja B:lle vastaajina oman rikoksensa selvittämisestä, vaan "kuultavan/kanssasyytetyn aseman ja siihen liittyneen henkilökohtaisen saapumisvelvollisuuden perusteella toistensa valitusten johdosta". A:n ja B:n oikeutta saada kuultavan roolissa korvausta valtion varoista oikeuteen saapumisesta oli tullut arvioida oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 3 momentin nojalla kuten todistajan oikeutta sanottuun korvaukseen. Hovioikeus viittasi lisäksi valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 1 §:ään ja velvollisuudesta saapua toisen pohjoismaan tuomioistuimeen eräissä tapauksissa annetun lain 7 §:n 1 momenttiin.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti sekä oman valituksensa että rikoskumppanin valituksen johdosta kutsutulle rikosasian vastaajalle maksaa valtion varoista korvausta oikeuteen saapumisestaan.

6. Korkein oikeus on syyttäjän muutoksenhakemuksen perusteella tutkinut kysymyksen A:lle ja B:lle maksettujen todistelukustannusten korvaamisesta muutoksenhaun kohteena olevassa hovioikeuden päätöksessä yksilöityjen korvausten osalta. Näihin korvauksiin ei ole sisältynyt B:lle ennakkoon toimitetun, valtion varoista maksetun matkalipun kustannuksia.

7. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjä ei muutoksenhakemuksessaan ole vaatinut A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan valtiolle sen varoista maksettuja todistelukustannusten korvauksia. Syyttäjä on ainoastaan katsonut, että vastaajille tuomioistuimeen saapumisesta aiheutuneita kustannuksia ei voida maksaa valtion varoista, ja tältä osin vaatinut hovioikeuden päätöksen muuttamista.

Todistelukustannusten korvattavuus

8. Yleistä oikeutta saada valtion varoista korvausta tuomioistuimeen saapumisesta aiheutuneista kustannuksista ei ole, vaan oikeus valtion varoista suoritettavaan korvaukseen edellyttää yleensä aina tätä koskevaa säännöstä. Lähtökohtana on, että rikosasian vastaajalla, johon kohdistettu syyte menestyy, ei ole oikeutta saada tuomioistuimeen saapumisestaan aiheutuneita kulujaan korvatuksi valtion varoista. Tätä periaatetta ilmentää myös oikeusapulain 4 §:n 3 momentin säännös, jolla rikosasian vastaaja on jätetty sen oikeusapua saaneiden, asian selvittämiseksi tuomioistuimeen henkilökohtaisesti saapumaan määrättyjen asiaan osallisten piirin ulkopuolelle, jonka tuomioistuimeen saapumisesta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista. Viimeksi mainittu säännös ei kuitenkaan tule sovellettavaksi nyt kysymyksessä olevassa asiassa, jossa A:lle ja B:lle ei ole myönnetty oikeusapua.

9. Oikeudesta saada valtion varoista korvausta oikeuteen saapumisesta säädetään valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa ja velvollisuudesta saapua toisen pohjoismaan tuomioistuimeen eräissä tapauksissa annetussa laissa. Mainittujen lakien säännökset koskevat rikosasiassa paitsi todistajalle myös asianomistajalle oikeuteen saapumisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Rikosasian vastaajalla ei mainittujen säädösten nojalla ole oikeutta saada valtiolta korvausta oikeuteen saapumisestaan.

10. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan rikosasiassa ei saa kuulustella todistajana sitä, jota on syytetty samasta teosta tai teosta, jolla on välitön yhteys siihen tekoon, jota syyte koskee. Jos tällaista syytettyä kuullaan tuomioistuimessa, määräytyy hänen oikeutensa saada korvausta tuomioistuimeen saapumisesta aiheutuneista kustannuksista saman pykälän 3 momentin perusteella. Sen mukaan sanotunlaisen kuultavan, joka ei ole jutun asianosainen, oikeudesta saada korvausta tuomioistuimeen saapumisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä todistajasta säädetään.

11. A ja B ovat olleet rikoskumppaneita ja heihin kohdistetut syytteet on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä. Sen vuoksi he ovat molemmat olleet oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 3 momentissa tarkoitettuja jutun asianosaisia. Molemmat vastaajat ovat asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä olleet valittajina. Vaikka heidät onkin kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti myös rikoskumppaninsa muutoksenhakemuksen johdosta ja tämän rikoksen selvittämiseksi, ei heillä asianosaisasemastaan johtuen ole mainitun säännöksen nojalla oikeutta saada valtion varoista korvausta oikeuteen saapumisestaan aiheutuneista kustannuksista.

12. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että edellytykset syyttäjän muutoksenhakemuksessaan esittämän vaatimuksen hyväksymiselle ovat olemassa.