AA ja BA lausuivat CC:tä ja DC:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että he olivat 14.9.2001 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostaneet C:n puolisoilta Asunto-osakeyhtiö X nimisen yhtiön osakkeet 1-5 A ja 6-10 B. Kauppakirjan mukaan osakkeet 1-5 A oikeuttivat hallinnoimaan kokonaispinta-alaltaan 193,5 neliömetrin suuruista Vantaalla sijaitsevaa omakotitaloa. A:t vaativat kanteessaan CC:n ja DC:n velvoittamista suorittamaan heille ensisijaisesti vahingonkorvausta ja toissijaisesti hinnanalennusta kaupan kohteessa todettujen virheiden ja puutteiden perusteella.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että rakennuksessa oli ollut virheitä muun muassa vesikatossa, aluskatteessa, ryömintätilan ilmastoinnissa, sokkelissa, sadevesiviemäröinnissä ja sähköasennuksissa. Käräjäoikeus velvoitti C:t suorittamaan A:ille vahingonkorvausta virheiden perusteella.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Martikainen.

A:t ja C:t valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että tuomioistuimen oli asian saavuttua sen käsiteltäväksi tutkittava, oliko se toimivaltainen ratkaisemaan asian. Tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta eli siitä, mikä tuomioistuin kussakin asiassa on laillinen tuomioistuin, on säädetty oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. Sanotun luvun 14 ja 19 §:ien mukaan laillinen oikeuspaikka kiinteistöriidoissa on se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä kiinteistö sijaitsee. Luvun 11 §:n mukaan sanottu alueellista toimivaltaa koskeva säännös kiinteistöriidoissa on ehdoton. Tämä merkitsee sitä, että toisaalta tuollaisessa asiassa ei voida sopia, että asian käsittelisi jokin muu kuin kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuin, ja toisaalta, että jos tuomioistuin toimivaltaa koskevassa tulkinnassa tulee siihen tulokseen, ettei sillä ole toimivaltaa, sen on viran puolesta jätettävä asia tutkimatta.

Hovioikeus lausui asiassa olevan kysymys siitä, oliko oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 ja 19 §:ien säännöstä kiinteistöforumista tulkittava yksityisoikeudellisen kiinteistökäsitteen valossa.

Hovioikeus totesi, että käsitteet "kiinteistö" tai "kiinteä omaisuus" eivät nimenomaisesti esiintyneet oikeudenkäymiskaaren kiinteistöriitoja käsittelevissä peruspykälissä eli 10 luvun 14 ja 19 §:issä. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:n alaisuuteen kuuluivat kuitenkin esimerkiksi riidat, jotka koskivat rakennusten rappiota maalla olevalla maalla, ja 19 §:n alaisuuteen riidat, jotka koskivat kaupungissa olevaa taloa.

Oikeuskirjallisuudessa esitettyyn viitaten hovioikeus lausui, että yksityisoikeudellisella käsitteistöllä ei ollut ratkaisevaa merkitystä kiinteistöforumsäännön sisällölle. Asia oli selvitettävä etenemällä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun omista lähtökohdista, sen säännöksistä ja niiden ratiosta. Tähän nähden olennaista ei ollut niinkään objektin käsite vaan se, millä tavoin eli millaisin kannevaatimuksin riita-asia koski tai sivusi jotakin aluekohtaisesti paikallistettavan liitynnän omaavaa oikeutta. Tämä perustui siihen näkökantaan, että näyttö tällaisissa riidoissa oli saatavissa parhaiten kysymyksessä olevan kiinteistön sijaintipaikkakunnalla.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyi siihen, että A:ien C:n puolisoita vastaan nostamaa kannetta siinä esitetyt vaatimukset ja näyttö huomioon ottaen olisi ollut ajettava siinä oikeudessa, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä oleva omakotitalo sijaitsi. Forssan käräjäoikeus ei siten ollut ollut alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään kannetta. Se, että kaupan kohteena olivat olleet edellä mainitut osakkeet sekä rakennetun huoneiston X että rakentamattoman huoneiston Y osalta, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi ja poisti Forssan käräjäoikeuden tuomion ja siirsi asian käsiteltäväksi Vantaan käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Lauri Vihervaara ja Salla-Maaret Keränen. Esittelijä Taina Martti.