2006 false

KKO:2006:51

A:n syyksi oli luettu törkeä huumausainerikos, johon hän oli syyllistynyt pitämällä levittämistarkoituksessa hallussaan 98,3 grammaa pitoisuudeltaan 74 - 75 -prosenttista amfetamiinia sekä eräitä muita huumausaineita. Hänen asunnostaan oli takavarikoitu 4 050 euroa käteistä rahaa.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n rikosta pidettiin luonteeltaan sellaisena, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä. Vaikka rikollista toimintaa, josta varat olivat peräisin, ei pidetty vähäisenä, toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden niitä ei tuomittu valtiolle menetetyksi laajennettuna rikoshyötynä. (Ään.)

RL 10 luku 3 § 1 mom (875/2001)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.7.2002

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 25.5.2002 Helsingissä luvattomasti pitänyt hallussaan 98,3 grammaa amfetamiinia sekä pienehköjä määriä muita syytteessä mainittuja huumausaineita. Amfetamiini oli ollut pitoisuudeltaan 74 - 75 -prosenttista ja pakattuna myyntiin soveltuviin 2 - 2,5 gramman pakkauksiin. Hän oli säilyttänyt huumausaineita asunnossaan, josta oli lisäksi takavarikoitu 4 050 euroa rahaa.

Ottaen huomioon huumausaine-erän paino, korkea amfetamiinipitoisuus, arvo katukaupassa ja pakkaaminen myyntiin soveltuviin eriin, ei käräjäoikeuden mukaan ollut uskottavaa, että huumausaine olisi tarkoitettu A:n omaan käyttöön vaan hän oli säilyttänyt huumausainetta pääasiassa levittämistarkoituksessa. Koska A siten oli pääasiassa levittämistarkoituksessa pitänyt hallussaan suurta määrää vaarallisena ja vahingollisena huumausaineena pidettävää amfetamiinia sekä muita syytteessä mainittuja huumausaineita, käräjäoikeus tuomitsi hänet törkeästä huumausainerikoksesta vankeusrangaistukseen.

Siltä osin kuin syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut A:lta takavarikoitujen rahavarojen 4 050 euron tuomitsemista valtiolle menetetyiksi rikoksen tuottamana hyötynä rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että A:n avopuoliso olisi kertominsa tavoin voinut ravintolan järjestysmiehen työssään säästää rahavarat juomarahoistaan ja antaa ne A:lle, jonka avopuoliso oli tiennyt käyttävän huumausaineita, etukäteen tämän opintolainan maksua varten. A ei siten ollut saattanut todennäköiseksi, että hän olisi saanut varat laillisesti, vaan oli syytä olettaa, että ne olivat peräisin rikollisesta huumausaineen levitystoiminnasta, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jota ei ollut pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeus tuomitsi rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla varat valtiolle menetetyiksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seija Ovaskainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.12.2004

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohessa menettämisseuraamuksen poistamista.

A:n syyksi luetun rikoksen ja siitä määrätyn rangaistuksen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Menettämisseuraamuksesta hovioikeus totesi, että menettämisseuraamuksia koskevan lainkohdan esitöiden (HE 80/2000 vp) mukaan laajennettu hyötykonfiskaatio on tarpeen vain niissä tapauksissa, jolloin rikoksia tehdään taloudellista hyötyä tavoitellen, suunnitelmallisesti ja mahdollisesti organisoidusti, enemmän tai vähemmän kiinteän rikollisjärjestön puitteissa. Säännöstä olisi hovioikeuden mukaan aina sovellettava varoen ja asiaa perusteellisesti harkiten. Lain eduskuntakäsittelyssä oli kiinnitetty huomiota säännöksen poikkeukselliseen luonteeseen eikä sitä ole tarkoitettu sovellettavaksi aina, kun se näyttäisi mahdolliselta.

A:n syyksi luettu rikollinen toiminta ei ollut ollut huomattavan laajamittaista, ja rikoslain 10 luvun 3 §:ään perustunut menettämisseuraamusta koskeva vaatimus oli siten hylättävä. A vapautettiin tästä menettämisseuraamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Riitta Virolainen ja Esa Hakala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksenaan hän toisti vaatimuksen A:lta takavarikoitujen varojen tuomitsemisesta valtiolle menetetyiksi rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla.

A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n asunnosta on kotietsinnän yhteydessä takavarikoitu yöpöydän laatikosta käteistä rahaa 4 050 euroa. Hovioikeus on hylännyt laajennettua hyödyn menettämistä koskevan syyttäjän vaatimuksen.

2. Rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin (875/2001) mukaan omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi muun muassa sellaiseen rikokseen syyllistyneeltä, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta, jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

3. A:n lainvoimaisesti syyksi luettu törkeä huumausainerikos on rangaistusasteikoltaan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettu rikos. Lisäksi Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:9 kohdassa 8 todennut, että huumausainerikos on tyypillisesti luonteeltaan sellainen rikos, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä.

4. Näin ollen asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko takavarikoitujen varojen syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä, ja vaikka tekoa ei pidettäisikään vähäisenä, onko syytä tuomita varoja menetetyksi.

5. On varsin epätavallista säilyttää käteisenä kotioloissa niinkin huomattavaa rahamäärä kuin 4 050 euroa. Epätavallista niinikään on varautua pankkilainan maksuun säilyttämällä varoja käteisenä kotona. Selitys, jonka mukaan ravintolan järjestysmiehen tehtävistä saaduista tuloista voi elantomenojen jälkeenkin säästyä palvelurahoja noin neljän kuukauden aikana 4 050 euroa, ei ole uskottava, kuten käräjäoikeuskin on todennut. Käteisenä voidaan kuitenkin säilyttää suuriakin rahasummia silloin, kun varat ovat peräisin laittomasta toiminnasta ja pyrkimyksenä on välttää niiden ilmitulo viranomaisille.

6. Käräjäoikeus on todennut olevan syytä olettaa varojen olevan peräisin huumausaineen levitystoiminnasta. Ottaen huomioon, että A:n syyksi on myös nyt ratkaistavassa asiassa luettu, että hän on pitänyt hallussaan huumausaineita pääasiassa levittämistarkoituksessa, Korkein oikeus yhtyy tähän varojen alkuperää koskevaan olettamaan. A:lta takavarikoitujen varojen on siten syytä olettaa olevan peräisin rikollisesta toiminnasta.

Huomattavan taloudellisen hyödyn mahdollisuus

7. Laajennetun rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen on rikoslain 10 luvun 3 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan tarkoitettu mahdolliseksi hyötymistarkoituksessa ja suunnitelmallisesti tehtyjen rikosten yhteydessä, joista tyypillisesti seuraa huomattavaa hyötyä. Huumausainerikokset mainitaan hallituksen esityksessä tämän tyyppisen rikollisuuden esimerkkinä (HE 80/2000 vp s. 12, 13 ja 24). Menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei sen sijaan edellytä, että kyseisestä rikoksesta olisi tosiasiassa seurannut tekijälle tai siihen osalliselle tällaista hyötyä. Kuten edellä kohdassa 3 on mainittu, Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:9 todennut, että huumausainerikos on tyypillisesti luonteeltaan sellainen lainkohdassa tarkoitettu rikos, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä.

8. A on törkeään huumausainerikokseen syyllistyessään edellä kerrotuin tavoin pitänyt hallussaan muun muassa 98,3 grammaa amfetamiinia, joka on ollut pitoisuudeltaan 74 - 75 -prosenttista eli huomattavan väkevää verrattuna tavallisesti tavattavaan aineeseen, jonka pitoisuus syyttäjän ilmoituksen mukaan on noin 30 painoprosenttia. Sellaiseksi laimennettuna siitä olisi saatu 242 grammaa huumausainetta, mikä olisi riittänyt useisiin satoihin käyttökertoihin. Huumausaine on takavarikoitu A:n hallusta jaoteltuna pakkauseriin, joissa se olisi ollut helposti myytävissä edelleen. Näin edelleen myytynä huumausaineesta olisi sen väkevyys huomioon ottaen saatu tuloa useita tuhansia euroja, mitä on pidettävä huomattavana. A:n syyksi luettu törkeä huumausainerikos on siten ollut sellainen, että se olisi voinut tuottaa lainkohdassa tarkoitettua huomattavaa taloudellista hyötyä.

Toiminnan laajuus

9. Rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan omaisuus voidaan tuomita valtiolle menetetyksi laajennettuna rikoshyötynä kuitenkin vain, jos sitä rikollista toimintaa, josta sen on syytä olettaa olevan peräisin, ei ole pidettävä vähäisenä. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen on siten harkinnanvaraista.

10. Tältä osin lainkohdan esitöissä todetaan, että laajennettu hyötykonfiskaatio on tarpeen vain niissä tapauksissa, jolloin rikoksia tehdään taloudellista hyötyä tavoitellen, suunnitelmallisesti ja mahdollisesti organisoidusti, enemmän tai vähemmän kiinteän rikollisjärjestön puitteissa. Säännöstä olisi sovellettava varoen ja asiaa perusteellisesti harkiten. Säännös on poikkeusluonteinen eikä sitä ole tarkoitettu sovellettavaksi aina, kun se näyttäisi mahdolliselta. Mahdollistaakseen laajennetun hyödyn menetetyksi tuomitsemisen rikollisen toiminnan olisi oltava vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin momentin alussa luetellut rikokset, joiden perusteella säännöksen soveltamiseen ryhdytään (HE 80/2000 vp s. 13 ja 15 sekä LaVM 14/2001 vp s. 4).

11. A:n aikaisemman huumausaineiden levitystoiminnan laajuutta on asiassa selvitetty niukasti. A on itse kertonut käräjäoikeudessa, että hän oli "tarjonnut teknobileissä oman käyttönsä yhteydessä huumausaineita tuttavilleen". Hän on kiistänyt muulla tavalla levittäneensä huumausaineita. A:n toiminnan sisältö ja laajuus on siten pääteltävä muiden seikkojen nojalla.

12. A:lta takavarikoidut varat ovat peräisin huumausaineiden levittämisestä. A:n on myös katsottava toimineen taloudellista hyötyä hankkiakseen. Nämä seikat puoltavat rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentissa mainitun seuraamuksen käyttöä. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi kuulunut rikollisjärjestöön taikka, että hänen toimintansa olisi muutoin ollut erityisen suunnitelmallista tai laajamittaista. Vaikka A:n toimintaa ei voida pitää vähäisenä, toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden häneltä takavarikoituja varoja ei kuitenkaan ole syytä tuomita valtiolle menetetyksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Juha Häyhä (eri mieltä) sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände (eri mieltä). Esittelijä Iiro Liukkonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Liukkonen esitti perustelujen kohtien 1 - 11 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisen mietinnön ja lausui muutoin ratkaisuehdotuksenaan:

Niin kuin lain esitöissä on todettu (perustelujen kohta 10), tulisi laajennetun hyödyn menetetyksi tuomitsemisen mahdollistamiseksi rikollisen toiminnan olla vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin rikokset, joihin syyllistymisen johdosta säännöksen soveltamiseen ryhdytään. Tällaisina rikoksina on huumausainerikosten lisäksi lainkohdassa mainittu rikoslain 32 luvun 1 §:ssä (kätkemisrikos) ja 6 §:ssä (rahanpesu), 46 luvun 4 §:ssä (salakuljetus) sekä alkoholilain (459/1968) 82 §:ssä (alkoholipitoisen aineen salakuljetus) tarkoitetut rikokset. A:n toiminta on vakavuudeltaan rinnastettavissa niihin tekotapoihin, joilla mainittuihin rikoksiin tyypillisesti syyllistytään.

A:n hallusta on löytynyt muiden huumausaineiden ohella varsin huomattava määrä vaaralliseksi luokiteltavaa ja pitoisuudeltaan hyvin vahvaa amfetamiinia. Tällaista huumausainetta ei normaalisti esiinny laimentamattomana katukaupassa, mistä voidaan päätellä, että A ei ole tottumaton eikä satunnainen käyttäjä eikä edusta tyypillistä huumausaineen jakeluketjun loppupäätä. A:n hallusta löytyneestä huumausaineesta suuri osa on ollut valmiiksi pakattuna myyntikelpoisessa muodossa. Mainitut seikat viittaavat toiminnan suunnitelmallisuuteen.

A:lta takavarikoiduista huumausaineista olisi ollut odotettavissa myyntituloja Korkeimman oikeuden tuomion kohdassa 8 todetuin tavoin useita tuhansia euroja. Tämän odotettavissa olevan hyödyn tarkka määrä on tosin arvionvarainen. Kuten kohdassa 8 on edelleen todettu, hyödyn määrää voidaan joka tapauksessa pitää huomattavana.

A:n toimintaa voidaan häneltä tavatun huumausaineen laadun, määrän ja pakkaustavan perusteella pitää suunnitelmallisena vaarallisen huumausaineen levitystoimintana. A:n toiminta on vakavuudeltaan rinnastettavissa sellaiseen rikolliseen toimintaan, johon laajennettu rikoshyödyn menettäminen soveltuu. Kun lisäksi otetaan huomioon häneltä tavatun huumausaineen todennäköinen myyntiarvo ja häneltä takavarikoitujen rahavarojen määrä, toimintaa ei voida pitää rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä kuvatuin tavoin vähäisenä.

Asiassa täyttyvät siten rikoslain 10 luvun 3 §:n soveltamisen edellytykset.

Menettämisseuraamuksen täysimääräisyys tai osittaisuus

Lainkohdan mukainen menettämisseuraamus voidaan määrätä myös osittaisena. Niin kuin lain esitöissäkin on todettu (HE 80/2000 vp s. 15), tämä mahdollisuus koskisi erityisesti niitä tilanteita, jolloin menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle sinänsä olisi edellytykset, mutta tapauksen erityisolosuhteiden vuoksi se olisi kohtuutonta.

Ottaen huomioon, että A:lta takavarikoitujen varojen on syytä olettaa olevan peräisin huumausaineiden levitystoiminnasta ja että mahdollisuus tuomita laajennettu hyöty menetetyksi on säädetty muun muassa juuri muuta rikollisuutta ruokkivan, erityisen haitallisena yhteiskunnalle pidetyn huumausaineisiin liittyvän rikollisuuden vastustamiseksi, asiassa ei ole esitetty perustetta, jonka vuoksi menettämisseuraamus olisi kohtuussyistä jätettävä tuomitsematta tai tuomittava vain osittaisena.

Lainkohta

Rikoslaki 10 luku 3 § 1 momentti (875/2001)

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumottaneen menettämisseuraamuksen osalta.

Asia jätettäneen tältä osin käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Määräaikainen oikeusneuvos Frände : Yhdyn enemmistön perusteluihin kohtien 1 - 4 osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavan:

Ensimmäinen seikka, joka puhuu sen puolesta, että takavarikoidut rahat ovat peräisin rikollisesta toiminnasta, joka ei ole ollut vähäistä, on A:lle lainvoimaisesti langetettu tuomio törkeästä huumausainerikoksesta. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A:n hallussaan pitämää amfetamiinia on säilytetty A:n asunnossa myyntiin soveltuviin 2 - 2,5 gramman pakkauksiin pussitettuna. Käräjäoikeus onkin katsonut, että A oli säilyttänyt asunnossaan huumausainetta pääasiassa levittämistarkoituksessa. Vaikka A:ta ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista, nämä tosiseikat viittaavat siihen, että hän on maksua vastaan levittänyt huumausainetta. Ottaen huomioon laajennettua hyötykonfiskaatiota koskevan lakivaliokunnan (LaVM 14/2001 vp s. 4) toteamuksen siitä, että rikollisen toiminnan on oltava samaa luokkaa kuin rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin alussa mainituissa rikoksissa, totean, että takavarikoidut rahat voivat olla peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

A on kuitenkin johdonmukaisesti kiistänyt levittäneensä huumausainetta ansiotarkoituksessa tai muuten saaneensa korvausta huumausaineen säilyttämisestä. Hän on saanut korvauksetta noin 30 grammaa amfetamiinia omaa käyttöä varten eräältä henkilöltä, ja loput amfetamiinista hänen piti palauttaa samalle henkilölle. A:n väittämän mukaan hänellä on ollut rakkaussuhde mainitun tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa. Huumausaineen säilyttämistä pienissä pusseissa hän on selittänyt muun muassa sillä, että huumausaine säilyy tuoreempana pienemmissä pakkauksissa, joita ei toistuvasti tarvitse avata. Vaikka A:n kiistämisen perusteet eivät ole erityisen vakuuttavia, niitä ei mielestäni voida pitää mahdottomina tai muuten poissuljettuina.

Takavarikoitujen varojen säilyttämistapa on toinen seikka, joka puhuu laajennetun hyötykonfiskaation puolesta. Totean käräjäoikeuden tavoin, ettei rahojen säilyttäminen yöpöydän laatikossa vastaa näin arvokkaiden rahaerien normaalia säilytystapaa. A on kertonut säästäneensä noin neljän tai viiden kuukauden ajalta avopuolisoltaan saamiaan varoja opintolainan maksua varten. Kuultuna todistajana käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa A:n avopuoliso on kertonut antaneensa noin neljältä kuukaudelta säästämänsä palvelurahat A:lle käteisenä opintolainan maksua varten. Muuta selvitystä hallussaan olleista käteisvaroista A ei ole esittänyt. Rahojen alkuperää koskevan selityksen todistusarvoa on yleisen elämänkokemuksen mukaan pidettävä heikkona joskaan ei merkityksettömänä.

Arvioitaessa kysymystä siitä, onko syytä olettaa, että takavarikoidut rahat ovat peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä, katson kyseisen näyttökynnyksen jääneen ylittymättä. Perustelen lopputulosta seuraavasti.

Laajennetun rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen olisi rikoslain 10 luvun 3 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan perustunut käännettyyn todistustaakkaan (HE 80/2000 vp s. 13 - 15). Eduskunnan lakivaliokunnan ehdotuksesta lainkohtaan ei kuitenkaan otettu käännettyä todistustaakkaa (LaVM 24/2001 vp s. 4), vaan todistustaakka jäi tavanomaiseen tapaan syyttäjälle. Lakivaliokunnan mietinnöstä ei tarkemmin ilmene, miten vahvaa näyttöä vaaditaan, jotta voitaisiin sanoa olevan syytä olettaa, että tietty omaisuus on kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Mietinnössä todetaan ainoastaan, ettei syyttäjän näyttövelvollisuutta aseteta yhtä korkealle kuin mitä edellytetään rangaistuksen tuomitsemiseen vaadittavalta näytöltä. Tästä on katsottava seuraavan, että "on syytä olettaa" -todennäköisyysasteen merkityssisältö määräytyy sen mukaan, miten käsitettä on käytetty ja ymmärretty muussa lainsäädännössä, erityisesti esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännössä. Esitutkinta- ja pakkokeinolakeja koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että ilmaisu "on syytä olettaa" merkitsee lakiehdotuksissa käytetyistä ilmaisuista pienintä todennäköisyyden astetta (HE 14/1985 vp s. 16). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei syyttäjän tarvitsisi esittää konkreettista näyttöä hypoteesinsa puolesta, siis tässä tapauksessa siitä, että A:lta takavarikoidut rahat ovat kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Tässä todistusharkinnassa on otettava huomioon myös syyttäjän hypoteesia vastaan puhuvaa näyttöä.

A:n tapa säilyttää huumausaineita ja takavarikoituja käteisvaroja tukee syyttäjän hypoteesia. A:n antamat selitykset menettelylleen vähentävät kuitenkin edellä mainittujen todisteiden painoarvoa näytön punninnassa. A:n selitysten näyttöarvo on sinänsä heikko muttei merkityksetön. Ottaen vielä huomioon, ettei A:ta ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista, katson, ettei asiassa esitettyjen todisteiden nojalla ole syytä olettaa takavarikoitujen käteisvarojen olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

Näillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaiseen lopputulokseen.

Oikeusneuvos Häyhä : Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Kitunen : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.