Bio Dogadan haki 16.9.2003 takaisinsaantia ja vaati, että yksipuolinen tuomio kumotaan ja Finntyrin vaatimukset hylätään. Bio Dogadania ei ollut laillisesti haastettu oikeudenkäyntiin ja kanne oli perusteeton. Takaisinsaantihakemuksen vireillepanon ajankohdan osalta Bio Dogadan esitti, että yksipuolista tuomiota ei ollut annettu sille tiedoksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15.11.1965 solmitun yleissopimuksen (Haagin sopimus) mukaisesti. Asianajaja X, jolle eräänlainen tiedoksianto oli toimitettu, ei lisäksi ollut ollut oikeutta ottaa vastaan tiedoksiantoa Bio Dogadanin puolesta. Bio Dogadan ei muutoinkaan ollut saanut yksipuolista tuomiota koskaan tiedokseen.

Bio Dogadanilla oli joka tapauksessa oikeus saada asia uudelleen käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeudessa, vaikka takaisinsaantia ei olisikaan vaadittu 30 päivän kuluessa yksipuolisen tuomion tiedoksiannosta, koska kanne ei alunperinkään ollut tullut vireille Bio Dogadania vastaan. Lisäksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksenä oli, että vastaajalla on kohtuullinen aika takaisinsaantikanteen nostamiseen. Kohtuullisena aikana kansainvälisissä asioissa ei voitu pitää 30 päivää.

Finntyr vaati ensisijaisesti takaisinsaantihakemuksen jättämistä liian myöhään saapuneena tutkimatta ja toissijaisesti takaisinsaantihakemuksen hylkäämistä.

Yksipuolisen tuomion tiedoksianto Suomen oikeusjärjestyksen mukaan

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan sen asianosaisen asiana, jonka vaatimuksesta yksipuolinen tuomio on annettu, on huolehtia siitä, että vastapuoli saa tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:stä ilmenee, että tiedoksiannon uskomista asianosaiselle ei estä se, että tiedoksiannon vastaanottaja oleskelee ulkomailla. Finntyrin asiana siten on ollut huolehtia yksipuolisen tuomion tiedoksiantamisesta Bio Dogadanille.

Suomi ja Turkki ovat liittyneet Haagin sopimukseen, jonka nojalla asiakirjojen tiedoksianto tapahtuu kunkin maan nimeämän keskusviranomaisen välityksellä. Sopimuksen nojalla myös yksityishenkilö voi pyytää tiedoksiantoa suoraan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiselta. Turkki on kuitenkin tehnyt varauman sopimukseen tältä osin. Haagin sopimuksen nojalla yksityishenkilö ei siten voi pyytää tiedoksiantoa suoraan Turkin viranomaiselta.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:n mukaan, jos tiedoksiannon vastaanottaja oleskelee ulkomailla, tuomioistuimen tulee huolehtia tiedoksiannettavien asiakirjojen lähettämisestä ulkomaille siten kuin siitä on erikseen säädetty tai asianomaisen vieraan valtion kanssa erikseen sovittu. Tuomioistuin on tiedoksiantoa Turkkiin toimittaessaan velvollinen noudattamaan Haagin sopimuksen määräyksiä. Laissa ei kuitenkaan ole säännöksiä, miten asianosaisen tulee tiedoksiantotehtävässä toimia silloin, kun tiedoksianto on hänen huolenaan. Lähtökohtana on tällöin pidetty, että tiedoksiannossa tulee noudattaa tiedoksiantovaltion prosessisäännöksiä.

Tiedoksianto Turkin oikeusjärjestyksen mukaan ja asiamiehen toimivalta

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vieraan valtion lain sisällön selvittäminen on asianosaisten tehtävä. Näyttönä Turkin lain sisällöstä Bio Dogadan on esittänyt kaksi turkkilaisen professorin lausuntoa ja Finntyr selvityksen Turkin tiedoksiantolain 32 §:n ja tiedoksianto-ohjesäännön 51 §:n sisällöstä.

Mainittujen lausuntojen mukaan, mikäli maiden välillä ei ole olemassa mitään tiedoksiantoja koskevaa kansallista sopimusta, tiedoksiannot toimitetaan Turkin tiedoksiantolain 25 - 28 §:ien ja tiedoksiantoasetuksen 36 - 45 §:ien mukaisesti diplomaattiteitse Turkkiin tiedoksiannettavaksi. Mikäli valtioiden välillä on kahdenkeskeinen tai monenkeskeinen tiedoksiantojen toimittamista koskeva sopimus, kuten Haagin sopimus, tiedoksiannot on toimitettava sopimuksen mukaisesti keskusvirastojen välityksellä. Turkki on tehnyt varauman sopimuksen 10 artiklaan, minkä vuoksi asiakirjojen toimittaminen suoraan tiedoksiantavalle viranomaiselle ei ole sopimuksen mukaan mahdollista. Turkin tiedoksiantolain 32 § ja tiedoksianto-ohjesäännön 51 § eivät sovellu silloin, kun tiedoksiannon tulee tapahtua Haagin sopimuksen mukaisesti. Edelleen yksipuolisen tuomion tiedoksiannon, jotta se olisi laillinen, olisi tullut tapahtua Haagin sopimuksen mukaan, kun asianajajalla ei ollut ollut Helsingin käräjäoikeuden antaman yksipuolisen tuomion vastaanottamiseen oikeuttavaa valtakirjaa.

Käräjäoikeus totesi, että Bio Dogadanin puolesta tiedoksiannon oli valtakirjalla 7.4.2003 ottanut vastaan asianajaja. Tämä oli reklamoinut tiedoksiannosta 8.4.2003 ilmoittaen, ettei hänellä ollut valtuutusta edustaa Bio Dogadania asiassa. Valtakirjan sanamuodon mukaan valtuutetulla oli kuitenkin ollut oikeus ottaa vastaan muun muassa Turkin tasavallan oikeuslaitoksissa tiedoksisaanteja eikä valtakirjaa ollut rajattu koskemaan ainoastaan Istanbulin 5. kauppaoikeutta. Kun otettiin huomioon kirjallisen valtakirjan sisältö ja se, että Turkissa tiedoksiantoja toimittava viranomainen oli antanut yksipuolisen tuomion tiedoksi valtuutetulle, niin näyttämättä oli jäänyt, ettei asianajajalla olisi vastoin valtakirjan sisältöä ollut oikeutta valtuutettuna ottaa vastaan Helsingin käräjäoikeuden antaman yksipuolisen tuomion tiedoksiantoa.

Riidatonta oli, ettei yksipuolisen tuomion tiedoksianto Turkissa ollut tapahtunut Haagin sopimuksen mukaisesti. Selvitys siitä, oliko menettely kuitenkaan ollut Turkin lainsäädännön vastainen, oli jäänyt riittämättömäksi. Tiedoksiannon oli toimittanut Turkin tiedoksiantoja toimittava viranomainen. Lähtökohtaisesti viranomaisen toiminnan laillisuuteen tuli voida luottaa.

Takaisinsaantikanteen nostaminen määräajassa

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnä ollessaan ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Yksipuolisen tuomion tiedoksiannossa ei lainkohdan mukaan edellytetä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantosäännösten noudattamista vaan muukin todisteellinen tiedoksianto riittää. Myös yksityishenkilön toimittama tiedoksianto, joka voidaan todistaa tapahtuneeksi kirjallisin dokumentein tai muutoin käy lain vaatimasta todisteellisesta tiedoksiannosta.

Suomessa noudatettavan kansainvälisen prosessioikeuden periaatteen mukaisesti tiedoksianto on katsottava pätevästi toimitetuksi vieraassa valtiossa, jos se on suoritettu kyseisen valtion lain mukaisesti ja jos se ei ole ristiriidassa Suomen oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden kanssa.

Bio Dogadan oli saanut todisteellisesti tiedon yksipuolisesta tuomiosta 7.4.2003, kun sen valtuuttama asiamies oli ottanut sen puolesta tiedoksiannon vastaan. Tiedoksianto oli siten tapahtunut Suomen oikeusjärjestyksen edellyttämällä tavalla eikä ollut osoitettu, että tiedoksianto olisi tapahtunut vastoin Turkin oikeusjärjestystä. Lisäksi Bio Dogadanilla oli myös tosiasiallisesti ollut tieto yksipuolisesta tuomiosta. Bio Dogadan oli hakenut takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon 16.9.2003 eli myöhemmin kuin 30 päivän kuluessa siitä, kun se oli saanut 7.4.2003 todisteellisesti tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Merkitystä asiassa ei ollut sillä, oliko haaste aikanaan annettu laillisesti tiedoksi Bio Dogadanille. Käräjäoikeus ei voinut myöskään kohtuullistaa prosessuaalisia määräaikoja.

Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus jätti takaisinsaantikanteen liian myöhään nostettuna tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anna-Mari Porkkala-Hietala.

Bio Dogadan valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan. Bio Dogadan vaati pääkäsittelyn toimittamista sen esittämät asiantuntijalausunnot antaneen professorin kuulemiseksi Turkin tiedoksiantoja koskevan lain sisällöstä.

Finntyr vastasi valitukseen.

Käsittelyratkaisu

Pääkäsittelypyynnön osalta hovioikeus totesi, että Bio Dogadan oli vaatinut pääkäsittelyn toimittamista asiantuntijan kuulemiseksi Turkin lain sisällöstä. Bio Dogadan oli esittänyt kolme tämän laatimaa asiantuntijalausuntoa. Tuomioistuin harkitsee asianosaisten vieraan valtion laista esittämän selvityksen riittävyyden ja se voi myös itse hankkia selvitystä asiaan sovellettavan vieraan valtion lain sisällöstä. Jos riittävää selvitystä ei saada, tulee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan asiaan soveltaa Suomen lakia. Hovioikeus katsoi, että tässä tapauksessa Turkin lain sisällöstä oli asiaan vaikuttavilta osin esitetty riittävä selvitys, eikä asiantuntijan kuulemiseen ollut tarvetta.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus hylkäsi Bio Dogadanin pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan perusteella selvästi tarpeettomana.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeus katsoi, että Finntyrin olisi lähtökohtaisesti tullut noudattaa vuoden 1965 Haagin sopimusta antaessaan yksipuolisen tuomion tiedoksi Bio Dogadanille. Asiassa oli riidatonta, että Finntyr ei ollut suorittanut tiedoksiantoa sanotun sopimuksen mukaisesti.

Kansainvälisen prosessioikeuden johtavan periaatteen mukaan kansainvälisen oikeusavun tilanteissa sekä lähettävä että vastaanottava valtio soveltavat omaa prosessilakiaan. Ulkomailla tehty prosessitoimi katsotaan näin ollen päteväksi, mikäli se täyttää kyseisen vieraan valtion prosessilain vaatimukset ja mikäli se täyttää myös lähettävän valtion lain vaatimukset.

Finntyr ei ollut toimittanut sanottua tiedoksiantoa myöskään Turkin kansallisessa lainsäädännössä säädetyin tavoin niin sanottua diplomaattitietä, vaan Finntyrin turkkilainen asianajaja oli esittänyt tiedoksiantopyynnön suoraan tiedoksiannon 7.4.2003 suorittaneelle notaarille. Bio Dogadanin esittämässä lausunnossa oli todettu, ettei notaarilla ollut Turkin lain mukaan toimivaltaa suorittaa kyseisenlaisia tiedoksiantoja. Turkin tiedoksiantolain 32 §:n ja tiedoksianto-ohjesäännön 51 §:n mukaan katsotaan sääntöjen vastaisesti tehty tiedoksianto kuitenkin lailliseksi, jos tiedoksiannon vastaanottaja on saanut tiedon tiedoksiannosta. Käräjäoikeuden päätöksessä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi Bio Dogadanin saaneen tiedon tiedoksiannosta ja yksipuolisen tuomion sisällöstä erittäin suurella todennäköisyydellä lähes välittömästi tiedoksiannon tapahduttua. Menettelyssä olleet puutteellisuudet olivat näin ollen korjautuneet ja Bio Dogadanin oli katsottava saaneen yksipuolisen tuomion tiedoksi 7.4.2003. Finntyr oli siten osoittanut tiedoksiannon täyttäneen Turkin lain vaatimukset.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 1 momentin säännös edellyttää yksipuolisen tuomion tiedoksisaannin tapahtuvan tiedoksisaajan läsnäollessa toimitetun ulosmittauksen yhteydessä tai muulla tavoin todisteellisesti. Hovioikeus katsoi, että Finntyrin toimittama edellä selostettu tiedoksianto täytti myös Suomen lain sille asettamat vaatimukset.

Edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, että aihetta käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ollut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Rintala, Pirkko Kauppinen ja Merja Halme-Korhonen. Esittelijä Kirsi Kohonen.