Käräjäoikeus lausui Uudenmaan veroviraston A:ta ja B:tä vastaan ajamasta kanteesta, että A ja B olivat 21.10.1992 allekirjoittamallaan panttaussitoumuksella luovuttaneet Uudenmaan lääninverovirastolle pantiksi omistamansa Asunto Oy X:n osakkeet numerot 1 - 136 kaikkien niiden verojen, maksujen, viivästyskorkojen ja jäämämaksujen vakuudeksi, joista Z Oy panttaussitoumuksen liitteenä olleen 21.10.1992 päivätyn jäämälistauksen mukaan vastasi tai tuli vastedes vastaamaan. Kyseiseen jäämälistaukseen oli sisältynyt verovelan numero 428801091 osalta pääomaa 327 585 markkaa ja viivästyskorkoa 29 475 markkaa eli yhteensä 357 060 markkaa ja verovelan numero 349106091 osalta pääomaa 7 073 markkaa, veronlisäystä 560 markkaa, viivästyskorkoa 210 markkaa ja jäämämaksua 105 markkaa eli yhteensä 7 948 markkaa.

Veroviraston kirjallisista todisteista ilmeni, että veron numero 428801091 maksuunpanovuosi oli 1991 ja veron numero 349106091 maksuunpanovuosi 1992. Edellinen vero oli näin ollen vanhentunut vuoden 1996 lopussa ja jälkimmäinen vuoden 1997 lopussa. Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (jäljempänä veroulosottolaki) 11 §:n 2 momentin mukaisesti saaminen saadaan periä sen panttina olevasta omaisuudesta 1 momentissa säädetyn perintää koskevan määräajan estämättä. Käräjäoikeus katsoi, että viivästysseuraamusten kertyminen ei kuitenkaan ollut voinut jatkua verojen vanhentumisen jälkeen. Veroviraston perimiskelpoinen saaminen käsitti näin ollen pääoman lisäksi viivästysseuraamukset verojen vanhenemispäivään saakka.

Käräjäoikeus määräsi Z Oy:n erääntyneet verovelat numero 428801091 määrältään 60 053,18 euroa (357 060 markkaa) viivästysseuraamuksineen 21.10.1992 lukien 31.12.1996 asti ja numero 349106091 määrältään 1 336,76 euroa (7 948 markkaa) viivästysseuraamuksineen 21.10.1992 lukien 31.12.1997 asti suoritettavaksi A:n ja B:n kyseisten velkojen vakuudeksi pantiksi antamien As Oy Y:n osakkeiden numerot 1 - 96 (entiset Asunto Oy X:n osakkeet numerot 1 - 136) arvosta.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Inkeri Gummerus.

Uudenmaan verovirasto sekä A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui asiassa olevan riidatonta, että vero numero 428801091 oli vanhentunut vuoden 1996 lopussa ja vero numero 349106091 vuoden 1997 lopussa. Asiassa oli myös riidatonta, että veroviraston saamiseen ensisijaisesti sovellettavan veroulosottolain 11 §:n 2 momentin mukaan nämä verot saadaan periä niiden pantiksi annetuista As Oy Y:n osakkeista numerot 1 - 96 näiden verojen vanhentumisen estämättä.

Asiassa oli riidanalaista se, vastasiko pantti myös verojen vanhentumisen jälkeen niille kertyneistä viivästysseuraamuksista.

A:n ja B:n 21.10.1992 antama panttaus oli takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) tarkoittama vierasvelkapanttaus ja siihen sovellettiin tätä lakia sellaisena kuin lain 41 §:ssä ja 44 §:ssä säädetään. Panttaus oli sen sanamuodon mukaan annettu verojen lisäksi viivästyskorkojen ja jäämämaksun vakuudeksi. Veroviraston ilmoituksen mukaan viivästysseuraamus koostui 31.12.1995 saakka veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain (145/1976) tarkoittamasta viivästyskorosta ja 1.1.1996 lukien veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) tarkoittamasta viivekorosta. Kummankin lainkohdan mukaan viivästysseuraamuksia ulosottotoimin perittäessä noudatetaan veron ulosotosta annettuja säädöksiä. Veroviraston ilmoituksen mukaan viivästysseuraamusten yhteismäärä oli 17.6.2004 ollut 25 131,78 euroa.

Viivästysseuraamukset perustuivat lakiin ja ne oli lisäksi mainittu panttaussitoumuksessa. A ja B olivat siten olleet tietoisia siitä, että pantti oli annettu myös viivästysseuraamusten vakuudeksi. Panttaussitoumus ei ollut ollut aikaan sidottu. Veroulosottolain 11 § oli ollut voimassa panttauksesta sovittaessa.

Veroviraston saaminen koostui veron lisäksi viivästysseuraamuksista. Veroulosottolain 1 §:n 3 momentin mukaan muun ohessa veroa sanotaan saamiseksi. Veroulosottolaissa ei ole erikseen mainittu veron viivästysseuraamuksia. Näitä koskivat edellä mainitut erityislait viivästyskorosta ja jäämämaksusta sekä veronlisäyksestä ja viivekorosta. Asiassa ei ollut riitaa siitä, että ennen verojen vanhentumista kertyneet viivästysseuraamukset olivat verojen pääoman lisäksi muodostaneet veroviraston saamisen. Ratkaisevaksi kysymykseksi jäi, jäivätkö viivästysseuraamukset verojen vanhenemisen jälkeen sellaiseksi erilliseksi saamiseksi, josta pantti ei vastannut.

Velkojen korkojen ja muiden viivästysseuraamusten kuulumisesta panttioikeuden piiriin oli sovittu panttaussitoumuksessa. Panttioikeus siis sellaisenaan kattoi pääoman lisäksi viivästysseuraamukset siihen asti, kunnes kaikki veroviraston panttaussitoumuksessa tarkoitetut saamiset olivat tulleet suoritetuksi, kuitenkin enintään pantin arvosta. Myös oikeuskäytännössä oli yleisesti hyväksytty periaate siitä, että korko ja muut päävelan liitännäisseuraamukset muodostivat velkojan saamisen. Yhtälailla oli yleisesti hyväksytty se, että panttaus oli päävelkaan nähden liitännäinen oikeus. Panttioikeudelliselta kannalta katsottuna ei ollut estettä sisällyttää pantin vastattavaksi myös verovelan vanhentumisen jälkeen kertyviä viivästysseuraamuksia.

Veroulosottolain ja siihen liittyvien lakien perusteella oli pääteltävissä, että viivästysseuraamukset olivat kiinteä ja erottamaton osa veroviraston saamisesta. Verojen vanhentumista koskeva veroulosottolain 11 §:n 1 momentti oli verotukseen liittyvä yleissäännös verosaamisen erityisvanhentumisesta, josta lainkohdan 2 momentti on poikkeus. Poikkeuksen oli katsottava koskevan myös viivästysseuraamuksia. Pantti vastasi verojen viivästysseuraamuksista myös verojen vanhentumisen jälkeen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että verovelan numero 428801091 ja verovelan numero 349106091 viivästysseuraamukset 21.10.1992 lukien verovelan maksuun saakka suoritetaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevien verovelkojen pääomien lisäksi velan vakuudeksi pantiksi annetuista As Oy Y:n osakkeista numerot 1 - 96.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Paula Koski ja Harri Katara.