2005 false

KKO:2005:78

Viljelijä sai uusjaossa luovuttamiensa luonnonmukaisessa tuotannossa olleiden peltolohkojen sijaan peltoa, joka ei ollut ollut luonnonmukaisessa tuotannossa. Luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen uudelta viljelyalalta edellyttämän siirtymävaiheen johdosta vähentynyt sadosta saatava tuotto ja maataloustuen väheneminen katsottiin kiinteistönmuodostamislain 92 §:n mukaan korvattavaksi menetykseksi.

KML 92 §

Asian aikaisempi käsittely Asian käsittely toimituksessa

A ja B olivat uusjakotoimituksessa muodostetun tilan jm 1046 omistajina vaatineet korvausta peltolohkojen vaihtumisesta tilalla harjoitetulle luomutuotannolle aiheutuneesta vahingosta sekä lohkojen vaihtumisen johdosta tarpeellisen uuden viljelykiertosuunnitelman ja vahinkoja koskevan lausunnon laatimisesta aiheutuneista kustannuksista.

Toimitusmiehet eivät määränneet vaadittuja korvauksia maksettavaksi. He totesivat, että tilan peltopalstojen lukumäärä oli vähentynyt neljästä kahteen, pinta-ala oli pienentynyt 0,24 hehtaaria ja jyvitysarvo 399 jyvää. Jyvitysarvon pieneneminen oli otettu huomioon jakoperusteesta poikkeamisen tilissä. Tila oli hyötynyt tilusten vaihtumisesta, koska peltopalstojen lukumäärä oli vähentynyt ja kotipalsta suurentunut 0,64 hehtaaria. Lisäksi tila oli hyötynyt uusjaon yhteydessä suoritetuista salaojituksista (salaojitettu 3,8 hehtaaria), piiriojituksista (834 metriä) ja valtaojituksista. A:n ja B:n harjoittamasta luomutuotannosta johtuvat 2,89 hehtaarin peltopinta-alan vaihtumisesta tilalle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset eivät olleet tilan uusjaosta saamaan hyötyyn nähden merkittäviä.

Vaatimukset ja asian käsittely Pohjois-Suomen maaoikeudessa

A ja B valittivat maaoikeuteen ja uudistivat korvausvaatimuksensa.

Maaoikeuden tuomio 3.12.2002

Perustelut

Kiinteistönmuodostamislain 200 §:n mukaan omaisuus, joka toimituksessa lunastettiin tai josta muutoin suoritettiin korvaus, arvioitiin kauppa-arvon perusteella. Mikäli kauppa-arvo ei vastannut luovuttajan täyttä menetystä, korvattava omaisuus arvioitiin tuottoarvon mukaan tai omaisuuteen pantujen kustannusten perusteella. Haitasta tai vahingosta suoritettavaa korvausta arvioitaessa otettiin huomioon kaikki taloudelliset menetykset. Hallituksen esityksessä 227/1994 kiinteistönmuodostamislainsäädännön uudistamiseksi oli todettu lakiehdotuksen perusteluissa, että toimituksessa maksetaan korvaus sellaisesta omaisuudesta, jonka omistaja vaihtuu, sekä sellaisesta yhteisestä omaisuudesta, joka ei jakaannu jaossa osuuksien mukaisessa suhteessa. Lisäksi toimituksen johdosta suoritettavia haitan- ja vahingonkorvauksia arvioitaessa otetaan huomioon kaikki taloudellista laatua olevat menetykset. Täten esimerkiksi henkilöstä riippuvia tunnearvoja ei otettaisi huomioon vahingonkorvausta arvioitaessa. Maaoikeus katsoi lain perustelujen osoittavan, että kiinteistönmuodostamislain 200 §:n mukaan korvattavalla vahingolla ja haitalla tarkoitettiin ainoastaan kiinteistölle tai sen käyttämiselle aiheutuvaa vahinkoa tai haittaa.

Koska uusjaossa tilukset oli jyvitetty aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön perusteella, maaoikeus tarkasteli asiaa osittain myös jakolain säännösten kannalta. Tilusten jyvitys oli perustunut jakolain 101 §:n 1 momentin säännöksiin. Koska valittajien tiluksilla ei ollut osoitettu olleen erityisarvoa, joka olisi poikennut jyvityksen määrittämästä tuottokunnosta, vaadittua luomulisän menetystä ei tällä perusteella tullut korvata. Jakolain 156 §:n 4 momentin mukaan uusjakoon otetun muun tilan omistajalle, jolle ei aiheutunut uusjaosta hyötyä, oli muiden tilojen omistajat voitu velvoittaa kohtuullisesti korvaamaan kustannukset ja vahinko, mitkä tilalle sen ottamisesta jakoon aiheutuivat. Valittajien tapauksessa ei ollut kysymys myöskään tällaisesta menetyksestä eikä tiliasiasta, koskei toimituksessa eikä maaoikeudessa ollut näytetty, että valittajien tila ei olisi hyötynyt uusjaosta. Tilan palstalukua oli muutettu siten, että siirtymäkauden jälkeen viljeltävien lohkojen lukumäärä väheni. Kotipalstan peltoalaa oli lisätty 65 prosenttia. Tila oli hyötynyt myös toimituksessa suoritetuista perusparannuksista. Jakosuunnitelma oli toimituksessa laadittu kiinteistönmuodostamislain säännösten mukaan. Kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitettu tilikorvaus suoritettiin omaisuudesta, joka vaihdetaan.

Valittajien vaatimus kohdistui muun muassa rukiista maksettavaan luomutukeen. Kysymyksessä oli avustuksen tai tuotantotuen menettämiseen kohdistuva vaatimus eikä tilusten vaihtumisesta tilalle aiheutunut haitta taikka vahinko. Hallituksen esityksessä 227/1977 oli todettu lain perusteluissa muun muassa, että kiinteistölle tuleva korvaus korvaa toimituksen johdosta tapahtuneen kiinteistön arvon alenemisen. Kiinteistönmuodostamislain mukaisissa toimituksissa korvattiin tileissä toimituksesta kiinteistölle aiheutuneet menetykset, haitat ja vahingot. Sen sijaan kiinteistönmuodostamislaissa ei ollut säännöstä, jonka mukaan kiinteistön omistajalle olisi voitu mainitun lain perusteella korvata julkisista varoista maksettavia erilaisia tukia ja avustuksia.

Tilikorvaukset oli kiinteistönmuodostamislain 199 §:n mukaan suoritettava asianosaisten kesken. Siten tilikorvauksia ei ollut perusteita korvata valtion varoista. Maa- ja metsätalousministeriön rahoituspäätöksessä 1928/1991 oli määrätty, mitkä kustannukset ja miltä osin voidaan jättää valtion lopullisesti vastattavaksi.

Siirtokustannuksella kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitettiin rakennusten taikka talouskeskusten siirtämisestä aiheutuvia kustannuksia eikä palstojen vaihtumisesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia. Siltä osin kuin valittajien tilan viljellyn maan ala oli vähentynyt jaossa, asia oli käsitelty jakoperusteesta poikkeamisen tilissä ja siltä osin kuin tila oli menettänyt salaojitettua peltoa, menetetty salaojitus oli korvattu tileissä.

Erilaisten suunnitelmien, kuten viljelykiertosuunnitelmien, laatimista tilusten vaihtumisen johdosta ei kiinteistönmuodostamislaissa ollut säädetty korvattavaksi. Myöskään ei ollut säädetty korvattavaksi erilaisten lausuntojen hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia taikka muitakaan edunvalvonnasta johtuvia kustannuksia.

Maaoikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut toimitusmiesten päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet, maaoikeustuomari Kirsti Leino, maaoikeusinsinööri Markku T. Markkola sekä lautamiehet.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A ja B uudistivat vaatimuksensa, että heille määrätään korvaukset peltolohkojen vaihtumisesta aiheutuneesta vahingosta sekä viljelykiertosuunnitelman laatimisesta ja uusjakotoimitusta varten pyydetystä lausunnosta aiheutuneista kustannuksista ja että nämä korvaukset ensisijaisesti korvataan uusjakotoimituksen lopullisissa tileissä ja toissijaisesti valtion maksamana korvauksena.

Korkein oikeus varasi Sarjankylän uusjakoon kuuluneiden tilojen omistajille tilaisuuden vastauksen antamiseen. Eräät heistä ovat antaneet vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

A:n ja B:n vaatimukset

1. A ja B olivat vuonna 1995 tehneet viisivuotisen luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen. Luonnonmukaista tuotantoa oli jatkettu 1.6.2000 alkaneena toisena viisivuotiskautena. Tilasta uusjaossa luovutettujen, luonnonmukaisessa tuotannossa olleiden peltojen sijaan tilalle oli uusjaossa annettu peltoa, joka ei ollut ollut luonnonmukaisessa tuotannossa. Luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen ehtojen mukaan huhtikuussa 1999 haltuunotettujen peltojen oli oltava kahden vuoden siirtymävaiheen ajan viherlannoituksella. Tämän johdosta oli viljelykiertosuunnitelmaa pitänyt muuttaa. Luovutetutkin peltolohkot olisivat vuonna 1999 olleet viherlannoituksella, mutta vuonna 2000 niillä olisi viljelty ruista eikä nurmea. Luonnonmukaista tuotantoa koskevaan sopimukseen liittyvän rinnakkaisviljelyn kiellon vuoksi nurmituotteita ei myöskään voitu markkinoida luonnonmukaisina. A ja B ovat arvioineet lohkojen tuoton vähentyneen edellä mainittujen seikkojen vuoksi 1 920 markkaa hehtaarilta vuonna 2000. A:n ja B:n laskelma on perustunut siihen, että ilman uusjakoa vuoden tuotto olisi ollut, kun otettiin huomioon rukiille maksettavat tuet ja sadon keskimääräinen arvo sekä toisaalta muuttuvat kulut, 4 000 markkaa hehtaarilta. Uusien lohkojen tuottona sen sijaan oli vain viherlannoituksen tuki 2 080 markkaa hehtaarilta. A ja B ovat vaatineet tuoton menetyksenä jaossa tulleelta 2,89 hehtaarin alalta 5 548,80 markkaa vastaavan määrän euroina. A ja B ovat vielä todenneet, ettei heidän laskelmassaan ollut huomioitu luomutukea, koska sen määrä ei tuolloin ollut selvillä.

2. A ja B ovat esittäneet lohkojen vaihtumisen johdosta laaditun uuden viljelykiertosuunnitelman ja suunnitelman laatijan antaman lausunnon, joka sisälsi laskelman A:n ja B:n korvausvaatimusten perusteista. A ja B ovat vaatineet korvausta suunnitelman ja lausunnon hankkimisen johdosta heille aiheutuneista kustannuksista 1 615 markkaa vastaavan määrän euroina.

3. Kysymys on siten ensiksi siitä, onko kappaleessa 1 kerrottu, luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen ehtojen johdosta aiheutunut sadosta saatavan tuoton väheneminen ja maataloustuen pieneneminen sellainen vahinko, joka uusjaossa korvataan. Toiseksi kysymys on siitä, onko A:lle ja B:lle aiheutunut tällaista vahinkoa ja mikä on vahingon määrä. Kysymys on vielä siitä, onko A:llaja B:llä oikeus saada korvausta kappaleessa 2 mainituista kustannuksista.

Sovellettavat säännökset

4. Kysymyksessä oleva uusjako on tullut vireille jakolain (604/1951) voimassa ollessa. Se on jatkunut kiinteistönmuodostamislain tullessa voimaan 1.1.1997. Viimeksi mainitun lain 294 §:n mukaan lakia on sovellettava myös niihin ennen lain voimaantuloa aloitetuissa toimituksissa ratkaistaviin kysymyksiin, jotka otetaan lain voimaantulon jälkeen käsiteltäviksi. Kysymys A:n ja B:n oikeudesta korvaukseen arvioidaan kiinteistönmuodostamislain mukaan.

5. Kiinteistönmuodostamislain mukaisissa kiinteistötoimituksissa suoritettavien korvausten peruste määräytyy sanotun lain kutakin toimitusta koskevien säännösten mukaan. Uusjaon osalta kyseiset säännökset ovat lain 67 - 95 §:ssä. Lain 77 §:n 3 momentin mukaan, jos osakkaan saama tilusmäärä on pienempi kuin hänelle jakoperusteen mukaan kuuluva tilusmäärä, maksetaan erotuksesta korvaus. Edelleen lain 92 §:n mukaan, jos jaettavan omaisuuden kokonaisarvo ei jakaudu osakkaiden kesken jakoperusteen mukaan, on erotuksesta suoritettava korvaus. Lisäksi on suoritettava korvaukset muista jaon yhteydessä suoritetuista toimenpiteistä osakkaille aiheutuvista menetyksistä.

6. Korvattavaa vahinkoa koskevan 200 §:n 2 momentin perusteella korvattavana menetyksenä otetaan huomioon kaikki taloudelliset menetykset.

Säännösten soveltaminen tässä tapauksessa

Tuoton väheneminen

7. Kysymyksessä olevassa uusjaossa on jyvitys toimitettu jakolain säännösten mukaan. Jakolain 100 §:n mukaan jyvityksessä oli määrättävä kullekin tiluskuviolle jyväluku, joka osoitti tiluksen pysyvän arvon verrattuna toisten tilusten samanlaiseen arvoon. Lain 101 §:n 1 momentin mukaan jyvälukujen määrittämisen tuli perustua tilusten luontaiseen laatuun ja asemaan sekä siihen vuotuiseen puhdastuottoon, joka kustakin tiluksesta katsottiin voitavan tavallisissa olosuhteissa pysyvästi saada, kun sitä laatuunsa nähden tarkoituksenmukaisesti käytettiin.

8. Jyvityksen perusteena on siten ollut tilusten pysyvään laatuun ja asemaan perustuva, tavallisissa olosuhteissa tiluksia tarkoituksenmukaisesti käytettäessä saatavissa oleva arvioitu tuotto. Uusjaossa pyritään tasapuoliseen omaisuuden jakautumiseen, eikä sitä seikkaa, minkälaisessa maatalouskäytössä maa kullakin osakkaalla on, ole otettu huomioon, ellei käyttö ole vaikuttanut maan luontaiseen arvoon ja tuottoon.

9. Sillä, että A:n ja B:n luovuttamia peltolohkoja oli viljelty luonnonmukaisesti, tai sillä, ettei heidän saamiaan lohkoja ollut sanotulla tavalla käytetty, ei ole ollut jyvityksessä huomioon otettavien maan pysyvien ominaisuuksien kannalta merkitystä. Tiluksilla ei ole ollut kappaleessa 7 ilmenevällä tavalla määritellystä maan laadusta poikkeavaa arvoa eikä mainittu erityiskäyttö ole muullakaan tavoin vaikuttanut heidän luovuttamansa tai saamansa maan jyvityksessä huomioitavaan arvoon.

10. a ja B eivät siten ole saaneet jaossa vähemmän omaisuutta kuin he olivat luovuttaneet eivätkä he ole saaneet omaisuuden kokonaisarvosta vähemmän kuin heille olisi jakoperusteen mukaan kuulunut. Asiassa ei ole myöskään kysymys kiinteistönmuodostamislain 72 - 74, 81 - 84, 87 ja 93 §:ssä tarkoitetuista hankkeista tai toimenpiteistä, joista johtuvista korvauksista uusjaossa on erikseen säännöksiä.

11. Kysymys on näin ollen siitä, onko A:n ja B:n väittämä sadosta saatavan tuoton ja maataloustuen menetys sellainen uusjaon yhteydessä suoritetuista toimenpiteistä osakkaalle aiheutunut menetys, josta kiinteistönmuodostamislain 92 §:n mukaan on suoritettava korvaus.

12. Jyvityksen suorittaminen tavanomaisen pysyvän tuottokunnon mukaan merkitsee sitä, että A:n ja B:n saamien lohkojen osalta jyvitys on tehty sillä edellytyksellä, että lohkoilta on saatavissa tällainen tavanomainen pysyvä tuotto. Mikäli tällainen tuotto ei ole saadun maan ominaisuuksien tai muutoin uusjaossa suoritettujen toimenpiteiden johdosta saatavissa, on kysymyksessä sellainen tilan maatalouskäyttöön perustuva eli muu kuin henkilökohtainen vahinko, joka on osakkaalle korvattava.

13. A:n ja B:n kysymyksessä olevan peltoalan tuotto on muodostunut sadosta ja erilaisista tuista. He ovat olleet velvollisia noudattamaan luonnonmukaisesta tuotannosta tekemäänsä sopimusta. Uusjaossa he ovat saaneet luovuttamiensa luonnonmukaisessa tuotannossa olleiden lohkojen sijaan peltoa, joka ei ollut ollut luonnonmukaisessa tuotannossa. Sopimuksen ehtojen mukaan uusilla pelloilla oli kahden vuoden siirtymävaiheen ajan viljeltävä nurmikasveja.

14. A:n ja B:n vaatimuksen mukaan pellosta siirtymävaiheessa maksettu tuki oli vähäisempi kuin viljanviljelyssä olevan pellon tuki olisi ollut eikä nurmituotteita voitu tuona aikana markkinoida. Tällainen vahinko on uusjaossa tapahtuneen tilusten vaihtumisen johdosta aiheutunutta kiinteistönmuodostamislain 92 §:ssä tarkoitettua menetystä.

Kustannusten korvaaminen

15. a ja B ovat tilusten vaihtumisen johdosta tehneet muutoksia viljelykiertosuunnitelmaan. He ovat käyttäneet suunnitelman tekemisessä apunaan ulkopuolista henkilöä, joka on laskuttanut palveluistaan. Tilusjärjestelyjen johdosta tapahtuva viljelyn suunnittelu on sellainen kullekin viljelijälle tavanomaisesti kuuluva toiminto, josta aiheutuva kustannus ei ole edellisessä kappaleessa mainitun 92 §:n mukaan korvattava menetys.

16. A:n ja B:n toimituksessa vaatimustensa perusteeksi esittämästä lausunnosta aiheutuneet kustannukset ovat kiinteistönmuodostamislain 211 §:ssä tarkoitettuja edunvalvontakustannuksia. Niiden korvaamiselle ei ole sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja perusteita.

Korvauksen määrääminen ja osittelu

17. Kysymys korvauksen määräämisestä kappaleessa 14 kerrotuilla perusteilla syntyneestä menetyksestä on soveliainta käsitellä ja ratkaista toimituksessa.

18. Kukaan muu jako-osakas ei ole hyötynyt korvauksen määräämisen perusteena olevasta toimenpiteestä. Kysymyksessä on siten kustannuserä, jonka maksamisesta vastaavat uusjaon asianosaiset kiinteistönmuodostamislain 202 §:n mukaisesti. Myös korvauksen osittelusta päättäminen tapahtuu soveliaimmin toimituksessa.

Päätöslauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan A:n ja B:n tuoton vähenemisestä aiheutuneesta vahingosta johtuvan korvausvaatimuksen osalta. Sanotulta osalta asia määrätään otettavaksi toimituksessa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudessa käsittelyssä tulee ottaa huomioon palauttamisen syy ja muutoinkin menetellä laillisesti. Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimiston on huolehdittava tämän päätöksen edellyttämistä toimenpiteistä.

Muilta osin maaoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Irmeli Heikonen.