2005 false

KKO:2005:30

A oli käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta 5 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen. Valituksessaan hovioikeudelle A oli vaatinut rangaistuksen alentamista ja riitauttanut ne olennaiset perusteet, jotka käräjäoikeuden tuomion mukaan olivat vaikuttaneet hänen tekonsa törkeysarviointiin ja rangaistuksen mittaamiseen. A:n oikeusturvan katsottiin edellyttävän valituksen käsittelyn jatkamista, eikä valitusta voitu seuloa.

OK 26 luku 2 § 1 mom 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Hyvinkään käräjäoikeuden tuomio 12.11.2003

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajaman syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli elokuun alkupäivinä 2002 ainakin kahden vuorokauden ajan pitänyt hallussaan ja osaltaan yrittänyt levittää 1 974 grammaa voimakaspitoista (lähes 50-painoprosenttista) amfetamiinia siten, että A oli saanut huumausaineen sisältäneet kaksi pakettia haltuunsa erään huoltoaseman pihalla seisseestä virolaisesta rekka-autosta, kuljettanut paketit mukanaan metsään ja piilottanut ne polun varteen kannon koloon, josta poliisit olivat ne myöhemmin löytäneet. Huumausaineen arvo oli katukaupassa vähintään 100 000 euroa ja levitystilanteesta riippuen jopa 200 000 euroa. A oli osaltaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja hänen oli täytynyt toimia laajamittaiseen huumausaineen levitykseen erikoistuneen, järjestäytyneen ryhmittymän jäsenenä. Menettely oli olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus totesi A:n muun muassa kertoneen tapahtumien saaneen alkuunsa siitä, että hänen tuntemansa virolaismies, jolle A oli ollut velkaa 150 000 Suomen markkaa, oli ehdottanut A:lle palveluksen tekemistä, jolloin A saisi kuitatuksi velkansa. Kysymyksessä olivat olleet toisiinsa teipatut kokoonsa nähden painavat paketit sekä toisaalta niin arvokas lasti, ettei käräjäoikeuden mukaan jäänyt epäilystä siitä, etteikö A vastoin kiistämistään olisi noissa olosuhteissa ollut tietoinen pakettien sisällöstä ja siitä, että aine oli ollut menossa levitykseen. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana sitä, että A olisi toiminut asiassa vain ulkopuolisena ja suorittanut vastapalvelusta velkojensa kuittaamistarkoituksessa. Uskottavaa ei ollut myöskään se, että A olisi toiminut jonkinlaisen uhrin asemassa.

Rangaistuksen määrää harkitessaan käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut aihetta soveltaa rangaistuksen lieventämisperusteita. A ei ollut oma-aloitteisesti selvittänyt rikostaan, vaan vasta sen jälkeen, kun hänen syyllisyytensa oli saatettu dna-tutkimuksella todennäköiseksi. Käräjäoikeuden mukaan rangaistusta ei ollut aihetta kohtuullistaa myöskään sillä perusteella, että A Viron kansalaisena joutui mahdollisesti maasta karkoitetuksi ja suorittamaan rangaistuksensa Virossa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta 5 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen, jota käräjäoikeus piti yleisen rangaistuskäytännön mukaisena rangaistuksena.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eila Smolander ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden päätös 26.2.2004

A valitti hovioikeuteen vaatien, että rangaistusta mitattaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 ja 3 kohtien lieventämisperusteita sekä 6 luvun 4 §:n kohtuullistamisperustetta ja että rangaistusta alennetaan. A vaati lisäksi, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely hänen kuulemisekseen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan selvää, ettei valituksen enempään tutkimiseen ollut laissa säädettyjä perusteita. Käräjäoikeuden ratkaisu ei ollut virheellinen eikä asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista. Tämän vuoksi hovioikeus päätti oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n nojalla, että valitusta ei oteta enempään tutkintaan, ja jätti käräjäoikeuden tuomion noudatettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Merja Halme-Korhonen ja Eero Arvo. Esittelijä Kari Heikkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että rangaistus alennetaan 3 vuodeksi vankeutta tai että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla seulontamenettelyssä päättää, ettei A:n valituksen tutkimista jatketa.

2. Mainitun lainkohdan mukaan valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että: 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä; 2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

3. A on käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta 5 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen.

4. Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut, että rangaistusta mitattaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 ja 3 kohdissa (466/1976) tarkoitettuja rangaistuksen lieventämisperusteita sekä luvun 4 §:n (466/1976) mukaista kohtuullistamisperustetta ja että rangaistusta alennetaan. Lisäksi A on vaatinut, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely hänen kuulemisekseen.

5. A on hovioikeudessa vedonnut seuraaviin seikkoihin: Rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa hänen rikoksestaan ilmenevään syyllisyyteen. Hänen ei ollut näytetty tavoitelleen huomattavaa taloudellista hyötyä, toimineen laajamittaiseen huumausaineen levitykseen erikoistuneen järjestäytyneen ryhmän jäsenenä eikä olleen tietoinen pakettien sisällöstä. Käräjäoikeus ei ollut rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon lieventämisperusteena hänen oma-aloitteista pyrkimystään edistää rikoksensa selvittämistä eikä sitä, että rikoksen tekemiseen oli vaikuttanut häneen hänen velkojensa takia kohdistunut huomattava painostus. Rangaistusta mitattaessa oli myös kohtuuden mukaan otettava huomioon, että mikäli hänet passitetaan kärsimään rangaistuksensa Virossa, hän joutuisi kärsimään rangaistuksensa kokonaan. Rangaistus oli myös yleisen rangaistuskäytännön perusteella liian ankara. Valituksessa on katsottu, että käräjäoikeuden ratkaisun perustelut olivat kaikkien mainittujen seikkojen osalta virheelliset.

6. Hovioikeus on katsonut, että asiassa oli selvää, ettei valituksen enempään tutkimiseen ollut laissa säädettyjä perusteita. Käräjäoikeuden ratkaisu ei ollut virheellinen eikä asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista.

7. Asiassa on kysymys keskeisesti siitä, onko A:n oikeusturva asian laatu huomioon ottaen edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista.

8. Arvioitaessa rikosasiassa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua oikeusturvaedellytystä on huomiota kiinnitettävä rikoksen ja tuomitun seuraamuksen vakavuuteen sekä yleensä asian erityiseen merkitykseen asianosaiselle. Näitä näkökohtia on painotettu myös lainkohdan esitöissä (LaVM 27/2002 vp s. 16). Lainkohdan mukaan esimerkiksi ankara rangaistus ei sellaisenaan muodosta syytä, jonka johdosta aina tulisi katsoa tuomitun oikeusturvan edellyttävän valituksen käsittelyn jatkamista. Lainkohdan sanamuodon ja sitä koskevien esitöiden perusteella on kuitenkin selvää, että mitä vakavammasta rikoksesta ja seuraamuksesta on kysymys, sitä varovammin tulee suhtautua valituksen käsittelyn lopettamiseen seulontamenettelyssä.

9. Tässä tapauksessa A on käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä rikoksesta pitkään, yli viiden vuoden vankeusrangaistukseen. Tämän lisäksi A on valituksessaan hovioikeudelle riitauttanut ne olennaiset perusteet, jotka käräjäoikeuden tuomion mukaan olivat vaikuttaneet hänen tekonsa rikosoikeudelliseen törkeysarviointiin ja rangaistuksen mittaamiseen. Tässä suhteessa huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen käräjäoikeuden mainitsemaan teon rikosoikeudelliseen ar-
viointiin ja epäilemättä myös rangaistuksen mittaamiseen ankaroittavasti vaikuttaneeseen A:n kiistämään perusteeseen, että hänen oli täytynyt toimia laajamittaiseen huumausaineen levitykseen erikoistuneen järjestäytyneen ryhmittymän jäsenenä.

10. Mainittujen seikkojen valossa ei voida pitää selvänä, että A:n oikeusturva asian laatu huomioon ottaen ei ole edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista. Sen vuoksi hovioikeudella ei ole ollut perustetta olla jatkamatta valituksen tutkimista.

11. Valituksen käsittelyä hovioikeudessa jatkettaessa on myös arvioitava, onko A:ta valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella kuultava pääkäsittelyssä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeu-teen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki. Esittelijä Leena Söderholm.