2005 false

KKO:2005:16

A oli vammautunut kaupungin lastensuojelulain 13 §:n perusteella järjestämässä työharjoittelussa X Oy:ssä. A:lla katsottiin olevan oikeus saada korvaus X Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella. (Ään.)

LastensuojeluL 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta

A oli kesällä 1997 ollut Turun kaupungin lastensuojelulain 13 §:n perusteella järjestämässä työharjoittelussa X Oy:ssä. Työharjoittelusta oli tehty sopimus, jonka olivat allekirjoittaneet A ja kaupungin sosiaalityöntekijä. Sopimuksessa työnantajaksi oli merkitty X Oy. Sopimuksen mukaan A:n työtehtäviä olivat yrityksen toimintaan kuuluvat työnantajan hänelle osoittamat tehtävät. Kaupunki maksoi A:lle harjoittelurahaa. Sopimukseen oli lisäksi merkitty, että harjoittelija oli vakuutettu kaupungin toimesta.

A oli tapaturmaisesti loukannut vasemman silmänsä 7.8.1997 hänelle osoitettua työtä tehdessään. A oli saanut korvausta kaupungin osoittamasta vapaaehtoisesta vakuutuksesta.

Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sammon päätös 8.11.1999

A vaati korvausta X Oy:n lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei myöntänyt A:lle korvausta, koska A ei tapaturman sattuessa ollut tapaturmavakuutuslain tarkoittamassa työsuhteessa X Oy:hyn eikä hän siten kuulunut yhtiön lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin.

Tapaturmalautakunnan päätös 20.6.2000

Tapaturmalautakunta, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, lausui, että A:lla ei ollut oikeutta saada korvausta X Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella tapaturmavakuutuslain 1 §:n nojalla.

Vakuutusoikeuden päätös

Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, kumosi tapaturmalautakunnan päätöksen ja velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen 7.8.1997 sattuneesta työtapaturmasta.

Perusteluinaan vakuutusoikeus lausui, että A oli vastiketta vastaan tehnyt työtä X Oy:lle sen johdon ja valvonnan alaisena siten, että työstä tullut hyöty oli koitunut X Oy:n hyväksi. Sillä seikalla, mistä varoista vastike oli maksettu, ei ollut merkitystä arvioitaessa täyttyivätkö työsuhteen tunnusmerkit. Koska tapaturmavakuutuslaki oli pakottavaa oikeutta, merkitystä ei myöskään ollut sopimuksen maininnalla siitä, että harjoittelija oli vakuutettu kaupungin toimesta.

Asian olvat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ingeborg Palm´n, Mirja Venäläinen (eri mieltä), Tuula Hirsto, Timo Sarparanta (eri mieltä) ja Jari Väänänen. Esittelijä Tuula Hirsto.

Eri mieltä ollut jäsen Sarparanta hylkäsi valituksen tapaturmalautakunnan päätöksessä mainituin perustein. Jäsen Venäläinen yhtyi Sarparannan lausuntoon.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista katsoen, ettei A kuulu X Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin.

A:lle varattiin tilaisuus antaa vastaus.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. A on ollut 25.6. - 8.8.1997 Turun kaupungin sosiaalikeskuksen (kaupunki) lastensuojelulain 13 §:n perusteella järjestämässä työharjoittelussa X Oy:ssä (yhtiö). A on 7.8.1997 työssään loukannut tapaturmaisesti vasemman silmänsä. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada korvausta tapaturmasta X Oy:n lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiöltä.

2. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka sopimuksen perusteella, työntekijänä, vastikkeesta tekee työtä toiselle, työnantajalle, tämän johdon ja valvonnan alaisena, on oikeus saada korvausta työtapaturmasta sen mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa säädetään.

3. Työpaikan järjestäminen sosiaalikeskuksen toimesta on perustunut lastensuojelulain 13 §:n säännökseen, joka velvoittaa kuntaa tukemaan lasta tai nuorta työhön sijoittumisessa taloudellista ja muuta tukea antamalla. A on sopimusta tehtäessä ollut 14-vuotias. Tapaturmalautakunnan päätöksessä selostetussa sopimuksessa suoritettaviksi tehtäviksi on merkitty yrityksen toimintaan kuuluvat tehtävät, jotka työnantaja osoittaa tehtäväksi. Tehtävien opastajaksi on merkitty työnantajan edustaja. Vastikkeeksi on sovittu harjoitteluraha, jonka kaupunki on maksanut. Sopimuksen mukaan harjoittelija on vakuutettu sosiaalikeskuksen toimesta. Kaupunki on ottanut työharjoittelijoille vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen, jonka mukaiset korvaukset tässä tapauksessa jäivät huomattavasti tapaturmavakuutuslain mukaisia etuuksia vähäisemmiksi.

4. A:n työntekosuhde sisältää tavanomaisesta työsuhteesta poikkeavia piirteitä. Sopimus yhtiön kanssa on syntynyt kaupungin sosiaaliviranomaisten aloitteesta ja vastikkeen työstä on maksanut kaupunki. Järjestelyssä voidaan arvioida olleen pääpaino pikemminkin kaupungin nuoren hyväksi hoitamalla ja järjestämällä toiminnalla kuin A:n yhtiön hyväksi antamalla työpanoksella. Asianosaiset eivät ole tarkoittaneet, että sopimus johtaisi työsuhteeseen yhtiön ja A:n välillä.

5. Eräiden työtoimintaan, työkokeiluun tai harjoitteluun liittyvien tilanteiden osalta on kysymykset työsuhteen syntymisestä ja tapaturmavakuutuslain soveltamisesta järjestetty erityissäännöksin. Esimerkiksi sosiaalihuoltolain 27 e §:n 2 momentin (68/2002) mukaan vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa toiminnan järjestäjään, jona toimii kunnan sosiaalitoimi, tai palvelun tuottajaan, jona puolestaan voi toimia esimerkiksi liikeyritys. Pykälän 3 momentin mukaan työtoiminnan järjestäjän, siis kunnan, on kuitenkin otettava tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukainen vakuutus työtoimintaan osallistuvalle. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 8 luvun 3 §:n nojalla työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuva ei ole työsuhteessa toimenpiteen järjestäjään eikä työvoimatoimistoon. Viimeksi mainitun lain 6 luvun 14 §:n nojalla ammatinvalinnanohjauksen ja vajaakuntoisten työhön sijoituksen tai työssä pysymisen tukemiseksi tarkoitetussa muun muassa työ- ja koulutuskokeilussa tai työhönhakuvalmennuksessa sattuneesta tapaturmasta suoritetaan henkilöasiakkaalle korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa säädetään työtapaturmasta. Sääntely vastaa aikaisempaa työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 6 ja 9 §:n, sittemmin 8 a §:n (1431/2001) mukaista sääntelyä.

6. Lastensuojelulain mukaisena avohuollon tukitoimena järjestetyn harjoittelutyöpaikan saaneen nuoren työsuhteesta tai hänen vakuuttamisestaan työssä mahdollisesti sattuvan tapaturman varalta ei ole erityissäännöksiä. A:n vakuutusturvaa on näin ollen arvioitava tapaturmavakuutuslain soveltamisalan valossa. Tapaturmavakuutuslailla on järjestetty ensisijainen korvausjärjestelmä työssä ja työhön liittyvissä olosuhteissa aiheutuvista tapaturmista. Tapaturmavakuutuslaki on pakottavaa oikeutta eikä sen soveltamisalasta voida sopimuksin määrätä.

7. Kun arvioidaan A:n työntekosuhteen tosiasiallista luonnetta, voidaan todeta, että hän on tehnyt työtä yhtiön johdon ja valvonnan alaisena yhtiön hyväksi vastiketta vastaan. Hän on siten ollut tosiasiallisesti tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla työntekijän asemassa ja myös hänen kohdallaan on ollut tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutusturvan tarve. Kaupungin osuus työharjoittelupaikan järjestäjänä ja se, että vastikkeen on lastensuojelulain 13 §:n mukaisena avohuollon tukitoimenpiteenä maksanut kaupunki, ei ole oikeussuhteen luonteen ja tapaturmavakuutuslain soveltamisen kannalta ratkaisevaa.

Tuomiolauselma

8. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla on oikeus tapaturmavakuutuslain perusteiden mukaan määräytyvään korvaukseen. Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta ja asia palautetaan vakuutusoikeuteen päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori, Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Aija Peltola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeussihteeri Peltola : Mietinnön ensimmäinen kappale vastaa Korkeimman oikeuden ratkaisun 1. kappaletta, jonka jälkeen mietintö jatkuu seuraavasti:

Tapaturmavakuutuslailla on järjestetty ensisijainen korvausjärjestelmä työssä ja työhön liittyvissä olosuhteissa aiheutuvista työtapaturmista. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmasta on oikeutettu saamaan korvauksen se, joka sopimuksen perusteella työntekijänä vastikkeesta tekee toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena. Lastensuojelulainsäädännössä ei ole säännelty, miten avohuollon tukitoimena järjestetyn harjoittelutyöpaikan saanut nuori tulee vakuuttaa työssä mahdollisesti sattuvan tapaturman varalta.

A:n työskentely on perustunut sopimukseen, jonka osapuoliksi on merkitty A, kaupunki ja yhtiö. Sen perusteella A on tehnyt työtä yhtiön johdon ja valvonnan alaisena yhtiön hyväksi. Työn tekemiseen perustuvan vastikkeen, jota sopimuksessa kutsutaan harjoittelurahaksi, on kuitenkin maksanut kaupunki. Vastikkeen maksutavasta huolimatta A on tosiasiallisesti ollut tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtiöön nähden työntekijän asemassa ja hänellä on ollut tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutusturvan tarve. Tämä seikka puoltaa sitä, että A:lla olisi oikeus tapaturmakorvaukseen yhtiön vakuutuksesta.

Sopimusta ei kuitenkaan voida pitää työsopimuksena siihen sisältyvien hajautettujen elementtien takia. Sopimuksen ja sen johdosta syntyneen työntekemissuhteen syntymisen kannalta on olennaista, että ne ovat syntyneet kaupungin aloitteesta. Sopimuksen sisällön kannalta puolestaan on keskeistä, että kaikki työharjoittelun kustannukset kuuluvat kaupungin vastuulle. Toiminnassa on siis kyse kaupungin nuoren hyväksi hoitamasta ja järjestämästä toiminnasta, jossa yhtiön asema on avustava. Nämä seikat puhuvat sitä vastaan, että A kuuluisi yhtiön tapaturmavakuutuksen piiriin.

Eräissä muissa vastaavantyyppisissä järjestelyissä työtapaturmavakuutuskysymykset on ratkaistu seuraavasti:

Sosiaalihuoltolain 27 e §:n 2 momentin (68/2002) mukaan vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa toiminnan järjestäjään, jona toimii kunnan sosiaalitoimi, tai palvelun tuottajaan, jona puolestaan voi toimia esimerkiksi liikeyritys. Pykälän 3 momentin mukaan työtoiminnan järjestäjän, siis kunnan, on kuitenkin otettava tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukainen vakuutus työtoimintaan osallistuvalle.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 8 luvun 3 §:n nojalla työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuva ei ole työsuhteessa toimenpiteen järjestäjään eikä työvoimatoimistoon. Lain 6 luvun 14 §:n nojalla ammatinvalinnanoh-jauksen ja vajaakuntoisten työhön sijoituksen tai työssä pysymisen tukemiseksi tarkoitetussa muun muassa työ- ja koulutuskokeilussa tai työhönhakuvalmennuksessa sattuneesta tapaturmasta suoritetaan henkilöasiakkaalle korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa säädetään työtapaturmasta. Sääntely vastaa aikaisempaa työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 6 ja 9 §:n, sittemmin 8 a §:n (1431/2001) mukaista sääntelyä.

Näissä sosiaalihuoltoon ja työttömyysturvaan kuuluvissa järjestelyissä toiminnan organisoinnista vastaa joko kunnan tai valtion viranomainen, joka käyttää toiminnan varsinaisessa suorittamisessa apunaan esimerkiksi liikeyrityksiä tai oppilaitoksia. Sosiaalihuollon ja työvoimahallinnon asiakkaan kannalta kysymys on yhteiskunnan järjestämästä palvelusta. Asiakkaan ja viranomaisen apunaan käyttämän tahon välisestä suhteesta on työsuhteeseen perustuva arviointi tahdottu nimenomaisesti sulkea pois. Lastensuojelulain mukainen työharjoittelun järjestäminen on henkilösuhteiden ja toiminnan tarkoituksen kannalta arvioiden samantyyppistä kuin edellä mainituissa laeissa järjestetyt toiminnat. Tämä puhuu sitä vastaan, että A:n pitäisi kuulua yhtiön tapaturmavakuutuksen piiriin.

Punnitessaan keskenään toisaalta niitä perusteita, jotka puhuvat sen puolesta, että A:n pitäisi kuulua yhtiön tapaturmavakuutuksen piiriin, ja toisaalta niitä perusteita, jotka puhuvat tällaista ratkaisua vastaan, Korkein oikeus päätynee seuraavaan. Koska toiminnassa on kokonaisuudessaan kyse kaupungin aloitteesta syntyneestä ja sen toimeenpanemasta lastensuojelupalvelusta, jossa yhtiöllä on julkisen palvelun toimeenpanon avustajan rooli, vastaan puhuvat seikat ovat painavampia.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että A:lla ei ole oikeutta saada tapaturmastaan korvausta yhtiön tapaturmavakuutuksesta ja tämän vuoksi vakuutusoikeuden päätös kumottaneen.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.