2005 false

KKO:2005:121

Velkajärjestelyhakemuksen liitteistä oli ilmennyt, että velalliseen oli vireillä olevassa oikeudenkäynnissä kohdistettu korvausvaatimuksia. Näihin perustuvaa velkaa ei kuitenkaan ollut sisällytetty maksuohjelmaehdotukseen eikä vahvistettuun maksuohjelmaan. Korvausvelan tultua sittemmin tuomioistuimessa lainvoimaisesti vahvistetuksi maksuohjelmaa muutettiin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitulla perusteella. Velkojien jako-osuudet määräytyivät niin kuin tämän suuruinen velka olisi ollut maksuohjelmassa alunperin mukana.

VJL 44 § 1 mom 4 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta

A oli hakenut velkajärjestelyä 2.5.2000 käräjäoikeuteen saapuneella hakemuksella. Hakemuksessa ei ollut ollut mainintaa A:n mahdollisesta velasta B:lle. Hakemuksen liitteenä olevista asiakirjoista oli kuitenkin ilmennyt, että B oli kohdistanut A:han kiinteistökauppaan liittyvän, määrältään yksilöidyn korvausvaatimuksen. Sanottua A:n velkaa B:lle ei ollut sisällytetty A:lle 7.9.2000 vahvistettuun maksuohjelmaan, joka oli määrätty päättymään 31.10.2005.

Hakemus Tampereen käräjäoikeudessa

A vaati 17.6.2003 käräjäoikeuteen saapuneessa hakemuksessa hänelle vahvistetun maksuohjelman muuttamista siten, että siihen lisätään uutena velkana B:n saatava A:lta. A kertoi, että hänet oli velvoitettu hovioikeuden 27.3.2003 antamalla lainvoimaisella tuomiolla suorittamaan B:lle kiinteistökauppaan liittyviä korvauksia.

Lausuma

X Oyj vaati, että maksuohjelman muutosehdotusta korjataan siten, että maksuohjelmaan lisättävälle B:n velalle määrätään alkuperäisestä maksuohjelmasta ilmenevän suuruinen jako-osuus ilman, että muiden velkojien saataville alkuperäisessä maksuohjelmassa määrättyjen suoritusten kokonaismäärää leikataan.

Käräjäoikeuden päätös 30.1.2004

Käräjäoikeus totesi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (jäljempänä velkajärjestelylaki) 44 §:n 3 kohdan mukaan maksuohjelman muuttamisen pääsäännöksi, että velallinen velvoitetaan suorittamaan ohjelmasta pois jääneelle velkojalle yhtä suuri osuus velasta kuin siitä maksuohjelman mukaan kertyy muille samassa asemassa oleville velkojille.

A oli velkajärjestelyhakemusta tehdessään ilmoittanut, että B oli kohdistanut häneen korvausvaatimuksen kiinteistökauppaan liittyvässä asiassa. Oikeudenkäynnin ollessa kesken A:n velkaa B:lle ei ollut sisällytetty maksuohjelmaan.

Selvittäjä oli sisällyttänyt B:n saatavan voimassa olevaan maksuohjelmaan ja laskenut, minkä verran velkojille olisi koko ohjelman aikana kertynyt suorituksia, jos B:n saatava olisi alunperin voitu ottaa ohjelmaan. Selvittäjän yhteenvedosta ilmeni, että B:n saatava voitiin sisällyttää voimassa olevaan ohjelmaan niin, että ohjelmassa alunperin mukana olleilta velkojilta puuttui vielä vähäinen osuus uudelleen lasketusta pienemmästä kertymästä.

Mikäli B:n saatava A:lta lisättäisiin X Oyj:n vaatimuksen mukaan A:n alkuperäisen maksuohjelman keston perään ja huomioitaisiin selvittäjän työstä aiheutuva keskeytys suorituksiin, tämä merkitsisi noin kahden vuoden jatkoa alkuperäiselle ohjelmalle. Sen lisäksi tulisi määrätä B:n hyväksi maksuohjelman keston jatkamisesta.

Käräjäoikeuden mielestä B:n velan lisääminen X Oyj:n esittämin tavoin A:n alkuperäisen maksuohjelman loppuun oli kohtuutonta ottaen huomioon, että B:n saatava oli ollut tiedossa jo alkuperäistä maksuohjelmaa vahvistettaessa, ja toisaalta myös sen vuoksi, mikä taloudellinen merkitys saatavan lisäämisellä maksuohjelman loppuun olisi A:n olosuhteissa.

Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi olevan erityisen painavia syitä pidentää maksuohjelmaa kahdella vuodella yksityisvelkoja B:n hyväksi. A:lle vahvistettua maksuohjelmaa muutettiin siten, että se määrättiin päättymään alkuperäisessä maksuohjelmassa olleiden velkojen osalta 31.1.2006 ja B:n velan osalta 31.1.2008.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Kilpikari.

Turun hovioikeuden päätös 28.6.2004

X Oyj ja Y Oy, jolle osa saatavista oli siirtynyt, valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että maksuohjelmaan lisätylle velalle määrätään alkuperäisestä maksuohjelmasta ilmenevä jako-osuus 13,54 prosenttia ilman, että muille veloille alkuperäisessä maksuohjelmassa määrättyjen suoritusten kokonaismäärä pienenee.

Hovioikeus lausui, että kysymyksessä ei ollut velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tilanne, joka koskisi alunperin tuntematonta velkaa tai tavoittamatonta velkojaa. Kysymys oli 4 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, koska A:han oli jo velkajärjestelyn alkaessa kohdistettu vaatimuksia. Maksuohjelmaa ei voitu pidentää kuin yksityisvelkojan hyväksi ja selvittäjän saatavan suorittamiseksi, eikä A ollut velvollinen maksamaan velkojilleen maksuvaransa ylittävää määrää.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Päivi Hirsikangas, Kim Fröman ja Erkki Reijonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oyj:lle ja Y Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X Oyj ja Y Oy toistivat hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen.

A antoi pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Asian tausta

1. Tampereen käräjäoikeuteen 2.5.2000 saapuneessa A:n velkajärjestelyhakemuksessa ei ole nimenomaisesti mainittu B:n mahdollista saatavaa A:lta. Hakemuksen liitteenä on tosin ollut haastehakemus, jonka mukaan B vaati A:lta kiinteistökauppaan liittyviä, perusteeltaan ja määrältään yksilöityjä korvauksia. Näihin korvausvaatimuksiin perustuvaa velkaa ei ole kuitenkaan sisällytetty maksuohjelmaehdotukseen eikä myöskään A:lle 7.9.2000 vahvistettuun maksuohjelmaan.

2. A on sittemmin Vaasan hovioikeuden 27.3.2003 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla velvoitettu suorittamaan B:lle edellä mainittuja korvauksia. Tämän vuoksi A on 17.6.2003 käräjäoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan vaatinut hänelle vahvistetun maksuohjelman muuttamista siten, että siihen lisätään uutena velkana B:n saatava A:lta.

3. Alemmat oikeudet ovat suostuneet hakemukseen. Turun hovioikeus lausui, että asiassa oli kysymys velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa velan määrä tai velkojan oikeus oli vahvistettu toisenlaiseksi kuin millaisena se oli maksuohjelmassa otettu huomioon. X Oyj ja Y Oy ovat A:n velkojina valituksessaan Korkeimpaan oikeuteen kiinnittäneet huomiota siihen, että käräjäoikeus ei ollut maksuohjelmaa vahvistaessaan määrännyt velkajärjestelylain 28 §:n nojalla siitä, millä tavalla ja minkä suuruisena velka otetaan huomioon maksuohjelmassa. Sen vuoksi maksuohjelman muuttaminen oli valittajien mielestä mahdollista ainoastaan velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Ratkaistavana olevat kysymykset

4. Erimielisyys koskee ensinnäkin sitä, onko A:n korvausvelkaa pidettävä velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna tuntemattomana velkana vai 28 §:n 1 momentissa ja 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna, määrältään tai perusteeltaan epäselvänä velkana. Toiseksi on kysymys siitä, miten maksuohjelmaa on A:n tapauksessa muutettava ja miten velkojille tulevat jako-osuudet pitää laskea.

Onko kysymyksessä tuntematon vai epäselvä velka?

5. Velkajärjestelylain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvat kaikki velallisen velat, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista, myös sellainen velka, jonka peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä. Velka on määrältään tai perusteeltaan epäselvä esimerkiksi siinä tapauksessa, että velallinen on kiistänyt häneen vireillä olevassa oikeudenkäynnissä kohdistetun, asianomaista velkaa koskevan korvausvaatimuksen joko määrältään tai perusteeltaan. Tällöin tuomioistuimen on 28 §:n nojalla määrättävä, minkä suuruisena velka otetaan huomioon maksuohjelmassa. Velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan myöhemmin velallisen hakemuksesta muuttaa, jos 28 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa velan määrä tai velkojan oikeus muuten vahvistetaan toisenlaiseksi kuin millaisena se on maksuohjelmassa otettu huomioon.

6. Velkajärjestelyn piiriin voi kuitenkin kuulua myös niin sanottuja tuntemattomia velkoja. Velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan velallisen hakemuksesta muuttaa siinäkin tapauksessa, että ohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ollut tiedossa maksuohjelmaa vahvistettaessa. Lain esitöiden (HE 183/1992 vp s. 74) mukaan tällaisella velalla tarkoitetaan esimerkiksi korvausvelkaa, jonka peruste on ollut olemassa jo velkajärjestelyn alkaessa mutta jota koskeva korvausvaatimus esitetään vasta maksuohjelman vahvistamisen jälkeen. Sillä, pidetäänkö uutta velkaa alun perin tuntemattomana vai ainoastaan määrältään tai perusteeltaan epäselvänä, voi olla merkitystä sen kannalta, miten maksuohjelma tulee muutettavaksi ja miten uudet jako-osuudet on laskettava.

7. A:n tapauksessa korvausvelvollisuuden peruste on ollut olemassa jo velkajärjestelyn alkaessa. Myös korvausvaatimus on esitetty jo ennen maksuohjelman vahvistamista. Velan on täytynyt olla velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvittäjän ja tuomioistuimen tiedossa maksuohjelmaa vahvistettaessa, ottaen huomioon, että velkajärjestelyhakemuksen liitteenä olleista asiakirjoista oli ilmennyt, että kiinteistökauppaa koskeva riita-asia oli vireillä ja että A:han oli siinä kohdistettu perusteeltaan ja määrältään yksilöityjä korvausvaatimuksia. Ehdollisuudestaan ja määrällisestä epäselvyydestään huolimatta tämä velka olisi ollut otettavissa velkajärjestelylain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla maksuohjelmassa huomioon, koska A oli toimittanut sitä koskevat tiedot velkajärjestelyhakemuksensa liitteissä.

8. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi velkajärjestelyä hakiessaan laiminlyönyt tuoda esille korvausvelan perusteena olevan oikeusriidan vireilläolon tai häneen siinä kohdistetut korvausvaatimukset. Se seikka, että näitä korvausvaatimuksia ei ole maksuohjelmaa vahvistettaessa otettu huomioon, ei voi aiheuttaa hänelle haitallisia oikeusvaikutuksia. Näin ollen velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 4 kohtaa on perusteltua tulkita niin, ettei maksuohjelman muuttamiseen tämän lainkohdan nojalla ole estettä pelkästään siitä syystä, ettei velkaa ole maksuohjelmassa nimenomaisesti mainittu. Puheena olevaa velkaa ei siten voida pitää velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna tuntemattomana velkana. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys on velkajärjestelylain 28 §:n 1 momentissa ja 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta velasta, joka on ollut maksuohjelmaa vahvistettaessa määrältään tai perusteeltaan epäselvä.

Miten maksuohjelmaa tulee muuttaa?

9. Velkajärjestelylaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, miten velkojille määrättävä jako-osuus lasketaan 44 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa. Velkajärjestelylain 31 §:n mukaan lähtökohtana on se, että tavallisille veloille on kullekin osoitettava yhtäläinen suhteellinen osuus velallisen maksuvarasta ja varallisuuden rahaksimuutosta saaduista varoista. Kun kysymys on maksuohjelmaa vahvistettaessa tiedossa olleesta velasta, on perusteltua menetellä sen suhteen samalla tavoin kuin olisi menetelty, jos velka olisi jo alun perin ollut maksuohjelmassa sen suuruisena kuin velan määräksi on sittemmin tuomioistuimessa lainvoimaisesti vahvistettu. Uuden velan huomioon ottaminen merkitsee tällöin muille veloille tulevan jako-osuuden vastaavaa pienentymistä. Velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin mukaan maksuohjelman muutos velkojien vahingoksi koskee kuitenkin vain niitä velkojia, joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Satu Saarensola.