1. A:n valituksen perusteella on ensisijaisesti kysymys hänen velvollisuudestaan korvata valtiolle oikeusapua saaneen vastapuolen avustajalle käräjäoikeudessa valtion varoista maksettu palkkio.

2. Oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun tai hallintolainkäyttölain 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset ja julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio korkolain mukaisine korkoineen.

3. Nyt kysymyksessä olevassa rikosasiassa oikeusavun saajan vastapuolen velvollisuus korvata valtiolle oikeusavun saajan avustajalle valtion varoista maksetut kustannukset määräytyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten nojalla. Viimeksi mainitun luvun 1 §:n nojalla korvausvastuu syntyy, jos oikeusavun saajan vastapuoli on hävinnyt asian vastapuoleensa nähden kokonaan tai, mikäli vastapuoli on hävinnyt asian vain osittain, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä säädetyin edellytyksin. Tässä asiassa korvausvastuu määräytyy sen pohjalta, miten A:n ja B:n vaatimukset ovat hovioikeudessa menestyneet. Ellei A edellä mainittujen säännösten nojalla arvioituna olisi velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja siinä tapauksessa, että tälle ei olisi myönnetty asiassa oikeusapua, hän ei ole velvollinen korvaamaan myöskään valtiolle sen varoista oikeusapua saaneen vastapuolen avustajalle maksettuja kustannuksia.

4. Virallisen syyttäjän vaadittua sekä A:lle että B:lle rangaistusta näiden toisiinsa kohdistamista pahoinpitelyistä pahoinpitelyn osapuolet ovat vuoroin asianomistajina yhtyneet vastapuoleen kohdistettuun syytteeseen ja vaatineet toisiltaan vahingonkorvauksia, A B:ltä kivusta ja särystä 1 000 euroa sekä pilalle menneistä vaatteista ja lääkärikuluista yhteensä 240 euroa korkoineen sekä B A:lta kivusta ja särystä 840 euroa sekä pilalle menneestä takista, kellon rannekkeen korjauksesta ja lääkärikuluista yhteensä 153,40 euroa. Syyttäjä on lisäksi vaatinut A:lle rangaistusta B:hen kohdistuneesta kunnianloukkauksesta, mihin syytteeseen B on yhtynyt.

5. Käräjäoikeus on tuominnut molemmat asianosaiset 80 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä suorittamaan toisilleen korvaukseksi kivusta ja särystä 100 euroa sekä lääkärikuluista A:n B:lle 10 euroa ja B:n A:lle 40 euroa. Kunnianloukkausta koskeva syyte on hylätty. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

6. A:n ja B:n toisiinsa kohdistamat, perusteiltaan ja määriltään varsin yhdenmukaiset vaatimukset on toisaalta hyväksytty ja toisaalta hylätty käytännöllisesti katsoen samassa määrin. Lisäksi A:han kohdistettu kunnianloukkausta koskeva syyttäjän rangaistusvaatimus, johon B on yhtynyt, on hylätty, joskaan A:lle ei voida tältä osin katsoa aiheutuneen puhevallan käyttämisestä erityisiä kuluja, joista B tuon rikoksen asianomistajana vastaisi.

7. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 § koskee asianosaisten kuluvastuuta niin sanotussa osavoittotilanteessa. Säännöksestä ilmenevän pääsäännön mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kun pahoinpitelystä syytetyt ovat samaan aikaan toisiinsa nähden sekä asianomistajina että vastaajina, ratkaistavana on se, onko kumpaankin vastaajaan kohdistettua pahoinpitelysyytettä pidettävä kuluvastuun kannalta omana asianaan vai onko kysymys edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla samasta asiasta. Korkein oikeus päätyy katsomaan, että pahoinpitelysyytteiden keskinäisen yhteyden vuoksi osapuolten vastuuta vastapuolensa oikeudenkäyntikuluista on perusteltua arvioida kokonaisuutena. A ei siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen ja saman pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla olisi velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja asiassa. Näin ollen hän ei myöskään ole oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista B:n avustajalle käräjäoikeudessa maksettua palkkiota.