2005 false

KKO:2005:111

Kysymys yksityisen elinkeinonharjoittajan saneerausohjelmaan sisältyneen arvonlisäverovelan järjestelyn vaikutuksesta veroviraston vaatiessa samojen verojen suorittamatta jättämiseen perustuvassa verorikkomusasiassa vahingonkorvausta.

YSL 3 §

YSL 19 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Käsittely Porin käräjäoikeudessa

Syyttäjän syyte ja asianomistajan vaatimukset

Virallinen syyttäjä vaati A:lle, joka harjoitti kuljetusalan yritystoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana, rangaistusta 15.7.1997 - 15.2.2002 tehdystä verorikkomuksesta, koska A oli hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia jättänyt määräajassa suorittamatta verovirastolle tilitettäviä arvonlisäveroja yhteensä 274 148 markkaa (46 108,38 euroa).

Asianomistajana oleva valtio edustajanaan Lounais-Suomen verovirasto yhtyi syytteeseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauksena maksamatta olevat arvonlisäverot 32 458,76 euroa korkoineen.

A:n vastaus

A kiisti syytteen ja asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan. A vetosi siihen, että hänen osaltaan oli aloitettu yrityksen saneerausmenettely 28.8.2002. Verovirasto oli hyväksynyt maksuohjelmaehdotuksen ja suorittamatta oleva arvonlisävero tuli hoidetuksi saneerausmenettelyn kautta.

Käräjäoikeuden tuomio 25.8.2003

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaiseen menettelyyn.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että A oli toiminut syytteessä tarkoitettuna aikana yksityisenä elinkeinonharjoittajana ja oman kertomuksensa mukaan hoitanut pakettiautolla sanomalehden yöjakelua vuodesta 1989. A oli ollut velvollinen suorittamaan verovirastolle kultakin kuukaudelta tilitettävän arvonlisäveron viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä. A oli laiminlyönyt suoritusvelvollisuutensa 15.7.1997 - 15.2.2002.

A ei ollut ollut rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön, kun hän oli huomattavan pitkän aikaa jättänyt maksamatta arvonlisäverot, mutta jatkanut samanaikaisesti elinkeinotoimintaa ja maksanut muiden velkojien saamisia ja näin merkittäviltä osin mahdollistanut toimintansa jatkamisen arvonlisäveron suorituksen laiminlyönnillä. Porin käräjäoikeuden päätöksellä 28.8.2002 aloitettu saneerausmenettely osoitti, että A:lla oli ollut maksuvaikeuksia, mutta se ei osoittanut rikoslain 29 luvun 4 §:n tarkoittamaa maksukyvyttömyyttä.

A:n käytettyä arvonlisäveron suorittamiseen tarvittavat varat elinkeinotoiminnan jatkamisen rahoittamiseen, maksujen jättäminen määräajassa suorittamatta oli tapahtunut taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Lisäksi hyötymistarkoitusta osoittivat A:n kyseisenä ajanjaksona suorittamat huomattavan suuret yksityisnostot.

Käräjäoikeus katsoi, että saneerausmenettely ei poistanut vastaajan rikosoikeudellista vastuuta eikä vaikuttanut vastaajan vahingonkorvausvelvollisuuden perusteeseen eikä määrään. Verovirastolla oli oikeus vaatimiinsa korvauksiin A:n myönnettyä korvaukset määrältään oikeiksi. Vahvistettu saneerausohjelma ei vaikuttanut rikosoikeudellisen korvausvastuun perusteeseen eikä määrään.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n verorikkomuksesta sakkorangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena maksamatta olevista arvonlisäveroista 32 458,76 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut notaari Merja Kortesuo.

Turun hovioikeuden tuomio 12.7.2004

A valitti hovioikeuteen vaatien, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. Valituksessaan A lausui, että verovirasto oli hyväksyessään saneerausohjelmaehdotuksen luopunut saatavastaan saneerausohjelmaehdotukseen sisältyvän maksettavan määrän ylittävältä osalta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Juhani Leinonen ja Kari Hirvonen. Esittelijä Mika Herhi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin tuomitun vahingonkorvauksen osalta.

Valituksessaan A vaati, että veroviraston korvausvaatimus hylätään.

A:lta pyydettiin lausuma sen johdosta, että hänen yrityssaneerausasiassaan on 30.11.2004 vahvistettu saneerausohjelma ja saneerausohjelmassa on saneerausvelkana otettu huomioon nyt kyseessä olevat arvonlisäverot. Virallinen syyttäjä ja Lounais-Suomen verovirasto antoivat A:n hakemuksen ja lausuman johdosta pyydetyt vastaukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on syyksilukemisen osalta pysyväksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla tuomittu rangaistukseen 15.7.1997 - 15.2.2002 tehdystä verorikkomuksesta, koska A oli hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia jättänyt määräajassa suorittamatta verovirastolle tilitettäviä arvonlisäveroja yhteensä 46 108,38 euroa. A on myös velvoitettu suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena maksamatta olleita arvonlisäveroja 32 458,76 euroa korkoineen.

2. A on yksityisenä elinkeinonharjoittajana hakenut yrityssaneerausmenettelyn aloittamista 18.2.2002. Saneerausmenettely on aloitettu käräjäoikeuden päätöksellä 28.8.2002 ja saneerausohjelma on vahvistettu käräjäoikeuden lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä 30.11.2004.

3. Saneerausohjelmaan sisältyy saneerausvelkana arvonlisäverovelka määrältään noin 45 256 euroa. Saneerausohjelmassa on käsitelty myös käräjäoikeuden tässä rikosasiassa samojen arvonlisäverojen suorittamatta jättämisen johdosta A:n maksettavaksi tuomitsemaa korvausvelvollisuutta. Ohjelmassa on katsottu, että tältä osin kysymys on saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntyneestä vahingonkorvausperusteesta eikä vahingonkorvausvelkaan voida sen vuoksi kohdistaa saneeraustoimia.

4. Asiassa on kysymys mainittujen saneerausohjelman määräysten suhteesta A:n rikosperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen.

Oikeudelliset lähtökohdat

5. Yrityssaneerauksessa saneerausvelalla tarkoitetaan yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista, mukaan luettuina vakuusvelat sekä velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä. Ainoana poikkeuksena lainkohdassa on mainittu velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingonkorvausvelan katsotaan 1 momentin 4 kohtaa sovellettaessa syntyneen, kun vahingonkärsijä sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta.

6. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimivan luonnollisen henkilön yrityssaneerauksessa saneerausmenettelyn piiriin kuuluvat velallisen kaikki velat, siis myös elinkeinotoimintaan liittymättömät velat. Tältä osin tilanne poikkeaa esimerkiksi kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen asemasta kommandiittiyhtiön ollessa saneerausvelallisena. Tällöin yhtiömiehen muut velat kuin ne, jotka perustuvat hänen henkilökohtaiseen vastuuseensa yhtiön veloista, eivät ylipäätään voi kuulua yhtiön saneerausvelkoihin.

7. Se, mitä vastuita velallisella on, voi riippua erillisten oikeudenkäyntien tai hallinnollisten menettelyjen tuloksesta. Yrityssaneerauslain 19 §:n 2 momentin mukaan saneerausmenettelyn alkamiseen liittyvä perintäkieltokaan ei estä velkojaa panemasta vireille taikka jatkamasta oikeudenkäyntiä tai muuta menettelyä, jonka tarkoituksena on oikeuden säilyttäminen tai täytäntöönpanoperusteen saaminen. Kysymys velan perusteesta ja määrästä voi siis tulla ratkaistavaksi saneerausmenettelyn ulkopuolella käytävässä oikeudenkäynnissä. Kysymys siitä, onko tiettyä velkaa, kuten nyt kyseessä olevaa vahingonkorvausvelkaa, pidettävä saneerausvelkana vai ei, on sitä vastoin saneerausmenettelyssä ratkaistava kysymys.

Verorikkomukseen perustuvan korvaussaatavan asemasta

8. Verovirasto on siten tämän rikosasian yhteydessä voinut vaatia A:n velvoittamista korvaamaan verorikkomuksella aiheuttamansa vahingon riippumatta siitä, onko velkaa A:n saneerausmenettelyssä ja sittemmin vahvistetussa saneerausohjelmassa käsitelty saneerausvelkana vai ei. Veroviraston korvausvaatimuksen osalta rikosasiassa tulee ratkaistavaksi vain se, onko korvausvastuulle peruste ja mikä on korvattavan vahingon määrä. Yrityssaneerauksella ei ole vaikutusta siihen, millaisena korvausvelvollisuus on tässä yhteydessä tuomittava. Korvausvelan asema saneerausmenettelyssä on edellä todetuin tavoin tuossa menettelyssä ratkaistava asia. Saneerausmenettelyssä se seikka, että velallinen on vastuussa maksamatta jääneistä arvonlisäveroista yhtäältä verovelvollisena ja toisaalta myös rikosperusteisen korvausvelvollisuuden nojalla, ei merkitse, että kyseinen määrä tulisi ottaa huomioon kahteen kertaan, vaan kysymyksessä on veroviraston saatava, josta velallinen on oikeudellisesti vastuussa kahdella eri perusteella.

Vahingonkorvaussaatavan määrä

9. A:n syyksi on kohdassa 1 kerrotuin tavoin luettu verorikkomus ja katsottu selvitetyksi, että A:n menettelyn seurauksena oli arvonlisäveroja jäänyt suorittamatta noin 46 108 euroa. Koska laiminlyötyjä suorituksia oli sittemmin maksettu, veroviraston vahingoksi vielä jäänyt ja korvauksena vaadittu määrä on ollut A:n myöntämät 32 458,76 euroa. Tämä on myös veroviraston rikosperusteisen vahingonkorvaussaatavan määrä.

Saneerausohjelman oikeusvaikutukset

10. Veroviraston vahingonkorvausvaatimuksen perusteena ovat olleet samat suorittamatta jätetyt arvonlisäverot, jotka saneerausohjelmassa ovat saneerausvelkaa. Siten myös vahingonkorvausvelan oikeusperuste on syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista. Merkitystä ei ole sillä, että syyte on nostettu ja tuomio annettu vasta saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen. Asiakirjoista myös ilmenee veroviraston katsoneen saneerausmenettelyn aloittamista koskeneen hakemuksen johdosta antamassaan lausumassa, että arvonlisäverojen tilittämättä jättämisen osalta oli kysymyksessä verorikkomuksena rangaistava teko, mikä osoittaa veroviraston olleen jo ennen saneerausmenettelyn alkamista tietoinen korvaussaatavan rikosperusteesta.

11. Saneerausohjelmassa on kuitenkin todettu A:n tässä rikosasiassa verovirastolle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvausvelan olemassaolo katsoen, että kysymys ei ole saneerausvelasta, koska velan peruste oli syntynyt vasta menettelyn aloittamisen jälkeen. Koska käräjäoikeuden päätökseen saneerausohjelman vahvistamisesta ei ole haettu muutosta, se on tullut lainvoimaiseksi, ja siten myös määräys vahingonkorvausvelan asemasta saneerausvelkoihin kuulumattomana velkana on jäänyt lainvoimaisena noudatettavaksi. Tämän rikosasian yhteydessä ei lainvoimaisesti vahvistettuun saneerausohjelmaan voida puuttua.

12. Näin ollen asiassa ei ole syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Timo Vuojolahti.