Päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valittamalla. A:n muutoksenhakemus tutkitaan kanteluna.

2. A oli hovioikeudessa vaatinut, että käräjäoikeuden tuomion kohdissa 1 ja 2 esitetyt rangaistusvaatimukset ja kohtaan 2 liittyvä korvausvaatimus hylätään sekä että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään. A oli vedonnut muun muassa siihen, että käräjäoikeus oli perustanut syyksilukemisensa asianomistajan, kanssasyytetyn ja A:n kertomuksiin. Käräjäoikeuden yksituumaisuusarviota ja siihen perustuvaa syyksilukemista ei voitu pitää A:n osalta perusteltuna ja vankeusrangaistusta oli joka tapauksessa pidettävä ankarana.

3. Hovioikeus oli päättänyt järjestää asiassa pääkäsittelyn, johon se oli kutsunut A:n henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissaollessaan jätetään sillensä. Pääkäsittelyssä A:n oikeudenkäyntiavustajaksi määrätty asianajaja on ilmoittanut, ettei hän tiennyt laillista syytä A:n poissaololle, ja pyytänyt samalla valituksen tutkimista tämän poissaolosta huolimatta.

4. A:n poissaolon vuoksi hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä.

5. A, jolla olisi ollut hovioikeuden antaman oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ään perustuvan muutoksenhakuohjauksen mukaan oikeus pyytää valituksensa ottamista hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi, mikäli hänellä oli ollut laillinen este poissaoloon pääkäsittelystä, ei ole esittänyt tällaista pyyntöä.

6. A on lausunut, että hovioikeuden olisi pitänyt tutkia valitus, koska hänen asiamiehensä oli paikalla pääkäsittelyssä. Hovioikeuden menettely on muutoksenhakemuksessa esitetyn mukaan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleessa turvatun oikeuden kanssa.

7. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden jätettyä valituksen sillensä käräjäoikeuden tuomio on saanut lainvoiman. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tuomiovirheen perusteella poistaa, jos on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

8. Ratkaistavana on kysymys siitä, onko hovioikeuden menettely ollut edellä tarkoitetuin tavoin virheellinen sen jättäessä A:n valituksen kokonaan sillensä.

9. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (165/1998) mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa hovioikeuden käsitellessä asiaa, valitus jätetään sillensä, jos valittaja on jäänyt pois hovioikeuden pääkäsittelystä. Saman lain 12 luvun 29 §:n mukaan asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan poisjääneeksi.

10. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan asiamiehen paikallaolo ei korvaa valittajan henkilökohtaista paikallaoloa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa vastaajan tai muun asianosaisen henkilökohtainen läsnäolo silloin, kun se on asianmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi välttämätöntä. Nyt ratkaistavana oleva kysymys seuraa siitä, että ensiksi mainitun säännöksen mukaan paikalletulomääräyksen noudattamatta jättämisestä seuraa valituksen jättäminen sillensä.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2000:44 selostetussa tapauksessa on tuomitun valituksen johdosta hovioikeudessa ollut kysymys siitä, oliko valittaja syyllistynyt hänen syykseen luettuihin kahteen rikokseen ja siitä, miten teot oli oikeudellisesti arvioitava, sekä lisäksi niistä tuomitusta yhteisestä rangaistuksesta. Korkein oikeus on katsonut, että hovioikeus oli tuossa tapauksessa jättäessään valituksen kaikilta osin sillensä menetellyt lain mukaisesti.

12. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla pyritään turvaamaan jokaisen oikeus asiansa oikeudenmukaiseen käsittelyyn tuomioistuimessa. Tässä tarkoituksessa artiklan 3 kappaleessa luetellaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeudet, joihin kuuluu muun ohella oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai käyttäen itse valitsemaansa puolustajaa (defend himself in person or through legal assistance; se défendre lui-même ou avoir l'assistance d'un defenseur de son choix).

13. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan toistanut kannan, jonka mukaan oikeus tehokkaaseen puolustukseen asianajajan avulla kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspiirteisiin, ja sen, ettei syytetyltä voida riistää tuota oikeutta pelkästään sen vuoksi, ettei hän ole itse läsnä asian käsittelyssä. Tuomioistuimen mukaan, vaikka lainsäätäjällä tulee olla valta ehkäistä aiheettomia poissaoloja, pakotteena ei voida käyttää puolustajan avun epäämistä (ks. Poitrimol v. Ranska 23.11.1993, Lala v. Alankomaat ja Pelladoah v. Alankomaat 22.9.1994 sekä Van Geyseghem v. Belgia 21.1.1999, Van Pelt v. Ranska 23.5.2000 ja Goedhart v. Belgia 20.3.2001).

14. Edellä mainitut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut koskevat oikeudenkäyntejä, joissa kansallinen tuomioistuin on tutkinut asian ja antanut siinä asiaratkaisun syytetyn tai valittajan poissaolon perusteella tai siitä huolimatta, ja ilman, että hänen oikeudessa paikalla olleelle oikeudenkäyntiasiamiehelleen on kuitenkaan annettu tilaisuutta esiintyä hänen puolestaan.

15. Nyt kysymyksessä oleva tilanne poikkeaa kohdassa 13 mainituista sikäli, että hovioikeus on jättänyt valituksen A:n poissaollessa kokonaan sillensä. Tämän seurauksena asia on jäänyt sen tuomion varaan, jonka käräjäoikeus on antanut siellä välittömästi kuulustuttamiensa asianomistajan, A:n ja tämän kanssasyytetyn kertomusten sekä niin syyttäjän kuin A:n puolustajan edellämainitusta todistelusta ja rangaistuksen mittaamisesta puolin ja toisin antamien lausumien perusteella.

16. Arvioitaessa sitä, missä tilanteessa asia on tutkittavissa vain, jos valittaja on paikalla, ja milloin taas valittajalla on oikeus puolustautua käyttäen valitsemaansa puolustajaa, on pidettävä erillään erilaiset tilanteet rikosasian oikeudenkäynnissä. Jos on kysymys valittajan kuulustelemisesta asian selvittämistarkoituksessa, hänen henkilökohtainen paikallaolonsa on välttämätöntä. Kun taas on kysymys muiden todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden kuulustelemisesta tai sellaisista asianosaislausumista, jotka koskevat syytteessä kuvatun teon oikeudellista arviointia, tahi jotka esitetään muutoin puolustamistarkoituksessa, on päinvastoin asianmukaista, että kuulustelun suorittaa tai lausumat esittää oikeustieteellisen koulutuksen saanut avustaja. On myös selvää, että kun kysymys on kuulusteluoikeuden käyttämisestä tai oikeudellisista lausumista, valittajalta ei voida evätä oikeutta käyttää asiamiestä ja ettei hänen paikallaolonsa tällöin ole välttämätöntä. Näin ollen ei valittajaa myöskään tulisi velvoittaa saapumaan nyt käytetyin uhin paikalle henkilökohtaisesti, ellei jutun ratkaisu saata riippua hänen kertomuksensa luotettavuudesta tai jos hänen henkilökohtaista kuulemistaan ei jostain muusta syystä pidetä välttämättömänä.

17. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevien säännösten mukaan hovioikeus ei voi ilman erityistä syytä muuttaa käräjäoikeuden näyttökysymyksestä tekemää ratkaisua, jos todistelutarkoituksessa kuultavaksi määrätty jää pois pääkäsittelystä. Lähtökohtana on, että ylemmällä oikeudella tulee olla yhtä hyvät edellytykset arvioida suullista todistelua kuin käräjäoikeudellakin, jonka ratkaisun oikeellisuudesta siellä on kysymys. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että todistelun välittömyydestä tulee pitää kiinni myös muutoksenhakuasteessa. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin sanamuodosta ei kuitenkaan seuraa eikä siitä seurannut sellaisenakaan kuin säännös oli voimassa hovioikeuden käsitellessä asiaa, että valitus tulisi aina jättää kokonaan sillensä, kun valittaja jää pois pääkäsittelystä hänelle annetusta määräyksestä huolimatta. Tuomioistuin, jolla on oikeus ja velvollisuus johtaa oikeudenkäyntiä, voi ja sen tulee myös tällöin ratkaista, onko valituksen tutkiminen joidenkin erikseen ratkaistavissa olevien kysymysten osalta vain asiamiestä kuulemalla aiheellista ja perusteltua. Tässä harkinnassa on otettava erityisesti huomioon valittajan perustellut oikeusturvaodotukset. Mikäli havaitaan, ettei valittajan henkilökohtainen kuuleminen ole hänelle annetusta määräyksestä huolimatta tarpeen, ei valitusta tule tällaisessa tilanteessa jättää hänen omasta poisjäännistään huolimatta osaksikaan sillensä.

18. Sen johdosta, mitä A oli valituksessaan esittänyt, hovioikeuden on tullut järjestää asiassa pääkäsittely, jotta hänen syyllisyytensä muutoksenhaun kohteena olleisiin kohdissa 1 ja 2 tarkoitettuihin rikoksiin olisi voitu arvioida uudelleen. A, kuten muutkin asiassa todistelutarkoituksessa kuullut henkilöt, on tämän vuoksi tullut velvoittaa saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Koska A ei ole saapunut oikeuteen kuulusteltavaksi, ei hovioikeus olisi voinut asianmukaisesti arvioida A:n syyllisyyttä uudelleen. Tämän vuoksi hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla saanut jättää valituksen tältä osin sillensä. Koska sanotuilla teoilla olisi ollut oleellinen merkitys arvioitaessa A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen oikeellisuutta, ei hovioikeuden voida katsoa menetelleen virheellisesti sen jätettyä valituksen myös tältä osin sillensä. Edellä kohdissa 13 ja 14 viitatusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännöstä ei voida tehdä sellaista päätelmää, että tämä menettely olisi ristiriidassa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleen kanssa.

19. A ei siten ole esittänyt sellaisia perusteita, joilla hovioikeuden päätös voitaisiin poistaa.