A ja B olivat tilanneet Finndomo Oy:ltä (yhtiö) talopakettitoimituksen. Sittemmin he olivat peruuttaneet tilauksensa. Osapuolten välillä syntyneessä riidassa, joka saatettiin puolin ja toisin Hämeenlinnan käräjäoikeuden ratkaistavaksi, oli keskeisenä riitakysymyksenä se, oliko tilauksen peruuttamisen yhteydessä tilaajien edustajan ja yhtiön edustajan välillä käydyissä neuvotteluissa syntynyt sopimus yhtiölle tulevan peruuttamiskorvauksen määrästä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei osapuolten kesken ollut syntynyt A:n ja B:n väittämää yhtiötä sitovaa sopimusta. Riita ratkaistiin käräjäoikeudessa tältä pohjalta.

A ja B valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja nimesivät käräjäoikeudessa esitetyn henkilötodistelun lisäksi B:n kuultavaksi todistelutarkoituksessa.

Valittajat katsoivat, että B:tä voitiin kuulustella hovioikeudessa, koska todistajana kuulusteltu yhtiön edustaja oli kertonut käräjäoikeudessa toisin kuin todistajana kuulusteltu tilaajien edustaja. B asui Espanjassa, joten hänen kuulustelunsa käräjäoikeudessa varmuuden vuoksi olisi ollut hankalaa ja kohtuuttoman kallista.

Yhtiö vastusti B:n kuulustelemista todistelutarkoituksessa. Osapuolten edustajien kertomusten ristiriitaisuus oli ollut syynä koko asian vireilletuloon. Tämä ei ollut ilmennyt vasta käräjäoikeudessa. B:n kuulustelu olisi ollut käräjäoikeudessa mahdollista eikä ollut ollut pätevää aihetta jättää häntä kuulustelematta.

Hovioikeus totesi, että yhtiö oli kirjallisessa vastauksessaan käräjäoikeudelle vaatinut A:n ja B:n kanteen hylkäämistä. Yhtiö oli jo tuolloin nimennyt todistajaksi edustajansa. Yhtiön edustaja oli ollut myös A:n ja B:n nimeämä todistaja. Heillä oli tuolloin ollut käytettävissään tarpeelliset tiedot asiassa esitettäväksi haluamansa näytön kartoittamiseksi.

Se, että B asui Espanjassa, ei ollut ollut esteenä hänen kuulustelemiselleen käräjäoikeudessa eikä se myöskään ollut ollut pätevä aihe olla kuulustelematta häntä käräjäoikeudessa.

Näin ollen A ja B eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, ettei B:n kertomukseen olisi voinut vedota käräjäoikeudessa tai että heillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla he eivät voineet käyttää B:n kertomusta todistelukeinona hovioikeudessa.

Hovioikeus toimitti asiassa myöhemmin pääkäsittelyn. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta pääasian osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Päivi Hirsikangas, Teppo Hurme ja Kim Fröman. Esittelijä Erkki Reijonen.