2004 false

KKO:2004:49

Luontaistuotekaupoissa myytävän erikoiselintarvikkeen tunnuksen RENICHEW katsottiin olevan sekoitettavissa apteekista ilman reseptiä myytävän lääkkeen tunnuksena käytettyyn tavaramerkkiin RENNIE.

 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Asian tausta

Roche Consumer Health (Worldwide) Ltd -nimiselle yhtiölle (jäljempänä Roche) oli Suomessa rekisteröity tavaramerkit RENNIE (kuviomerkki) ja DIGESTIF RENNIE (sanamerkki), kumpikin tavaramerkkiluokkaan 5. Myös Rochen sanamerkki RENNIE oli Suomessa tavaramerkkinä vakiinnutettu ja hyvin tunnettu. Roche käytti sitä tunnuksena apteekissa ilman reseptiä myytävälle, närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetulle lääkeaineelle. Kyseinen tuote oli Suomessa närästyslääkkeiden markkinajohtaja. Vitabalans Oy oli puolestaan käyttänyt tunnusta RENICHEW luontaistuotekaupoissa myytävän, niin ikään närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetun erikoiselintarviketuotteensa tunnuksena. Kumpaakin tuotetta markkinoitiin imeskeltävinä tuotteina. Kummassakin tuotteessa oli myös samat vaikuttavat ainesosat, joskin RENICHEW:ssä vähemmän kuin RENNIE:ssä.

Roche katsoi, että Vitabalans Oy oli loukannut Rochelle kuuluvia, sen vakiintuneeseen tavaramerkkiin RENNIE sekä rekisteröityihin tavaramerkkeihin RENNIE (kuviomerkki) ja DIGESTIF RENNIE (sanamerkki) perustuvia oikeuksia, ja nosti sen johdosta kanteen Vitabalans Oy:tä vastaan.

 Käräjäoikeuden tuomio 25.1.2000

Käräjäoikeuden mukaan RENNIE oli merkkinä hyvin tunnettu sekä terveydenhuoltoalalla että kuluttajapiireissä. Asiassa oli jäänyt riitaiseksi tunnusten RENNIE ja RENICHEW tavaramerkkioikeudellinen sekoitettavuus sekä mahdollisen vahingonkorvauksen peruste ja määrä.

Luontaistuotteita myytiin luontaistuotekaupoissa, jotka saattoivat olla samassa liiketilassa apteekin kanssa, apteekeissa tai kauppamarketeissa. Luontaistuotteiden ja lääkevalmisteiden käyttäjäryhmät eivät olleet selvästi toisistaan eroteltavissa olevia ryhmiä. Kuluttajan ostotapahtuma saattoi siten olla hyvinkin erilainen ostettaessa RENNIE- tai RENICHEW-tuotetta kuluttajan suorittamaa mahdollista vertailua ja sekoitettavuusarvostelua silmällä pitäen.

Sana RENICHEW oli pakkauksessa kirjoitettu erikseen siten, että RENI oli lähempänä pakkauksen keskikohtaa kirjoitettuna hieman isommalla kuin jälkimmäinen osa CHEW. Kirjasintyypit olivat kummassakin tuotepakkauksessa samanlaatuiset ja kirjasinkoko lähes sama. Tuotepakkausten yleinen väritys oli lisäksi samanlaatuista. Tuotepakkaukset olivat muodoltaan ja materiaaliltaan kuitenkin erilaatuiset.

RENICHEW-tunnuksen hallitseva ja erottamiskykyinen osa oli todennäköisesti sen alkuosa RENI, tunnuksen loppuosan CHEW ollessa tuotemerkin heikko, todennäköisesti imeskelyä ja pureskelua kuvaava osa. Tarkastelun kohteena oli siten ensisijassa sanojen RENNIE ja RENI samankaltaisuus.

Sanamerkkeinä RENNIE ja RENI sisälsivät pääosin saman tekstin. Pääsääntöisesti kuluttaja viittasi tavaramerkkiin foneettisesti. Käräjäoikeus katsoi, että sanoilla RENNIE ja RENI oli voimakas foneettinen samankaltaisuus muun muassa silmällä pitäen sanan RENICHEW englanninkielistä ulkoasua.

Tunnusten kirjasintyyli ja koko olivat lähes yhtenevät. Myös tuotteiden pakkausten väritys oli samankaltainen. Kysymyksessä olivat lisäksi samankaltaiset tavarat. Kuluttajat eivät kuitenkaan yleensä nähneet kyseisiä merkkejä vierekkäin.

Antaen samankaltaisuuden arvostelussa enemmän painoarvoa merkkien välisille yhtäläisyyksille kuin niiden välisille eroavuuksille käräjäoikeus katsoi, että kysymys oli samankaltaisuuden kokonaisvaikutelmasta RENNIE- ja RENICHEW-tunnusten välillä. Tämä perustui voimakkaaseen foneettiseen ja visuaaliseen samankaltaisuuteen. Merkeissä oli huomattavassa määrin samuutta.

Käräjäoikeuden mukaan kysymyksessä olevien tavaroiden relevantti yleisö oli laaja kuluttajajoukko ja tavarat saattoivat kilpailla keskenään. Oli siten pidettävä todennäköisenä, että kuluttaja voi helposti olettaa molempien merkkien kohdalla olevan sama yritys, joka markkinoi tuotteitaan.

Tunnusten samankaltaisuudesta johtui todennäköisyys merkkien sekoitettavuudesta, joka kysymyksessä olevassa tapauksessa sisälsi myös RENICHEW-tunnuksen todennäköisen yhdistettävyyden RENNIE-tunnukseen.

Sekoittaminen oli kuluttajan erottamisvirhe. Kuluttajan mahdollinen huono havainto, virhetunnistukset pienten erojen seurauksena ja väärät mielleyhtymät samankaltaisista tuotemerkeistä, liittyen lisäksi mahdolliseen heikohkoon muistikuvaan RENNIE-tunnuksesta ostotapahtuman yhteydessä, saattoivat aiheuttaa kuluttajalle hänen päätöksentekoprosessissaan erottamisvirheen.

Käräjäoikeus katsoi, ottaen huomioon myös elinkeinonharjoittajan toimintavapauden, että kyseisten merkkien välillä sekaannusvaara oli ilmeinen ja että Vitabalans Oy oli siten, käyttämällä elinkeinotoiminnassa Rochen tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa tunnusta, loukannut Rochen tavaramerkkioikeuksia. Käräjäoikeuden mukaan samankaltaisuus- tai sekoitettavuusarvioinnin kannalta ei ollut merkitystä sillä, kirjoitettiinko RENICHEW yhdyssanana vai erikseen kuten tuotepakkauksessa.

Vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeus totesi, että koska asiassa ei ollut muuta selvitetty, tavaramerkkioikeutta koskevan loukkauksen oli katsottava tapahtuneen tuottamuksesta. Kuluttaja voi tehdä ajatteluprosessissaan vääriä johtopäätöksiä tuotteesta ja sen alkuperästä. Tuotteiden sekoitettavuus tavaramerkkien samankaltaisuudesta johtuen saattoi aiheuttaa muun muassa goodwill-arvon siirtymisen RENNIE-tunnukselta RENICHEW-tunnukselle ja se voi aiheuttaa myös Rochen tavaramerkin goodwill-arvon heikkenemistä. Kun asiassa oli selvitetty RENICHEW-tuotteen myynnin ja markkinoinnin olleen hyvinkin vähäistä, käräjäoikeus ei katsonut RENNIE-tunnuksen goodwill-arvon tästä vähentyneen. Sen sijaan Vitabalans Oy oli saattanut hyötyä vähäisessä määrin RENNIE-tunnuksen goodwill-arvosta, millä perusteella Rochella oli oikeus kohtuulliseen vahingonkorvaukseen.

Asiassa ei ollut tarkemmin selvitetty Vitabalans Oy:n RENICHEW-tuotteen myynnistä saamaa voittoa, jonka osalta Rochella oli oikeus korvaukseen. Asiassa ei ollut myöskään näytetty, että RENICHEW-tuotteen markkinointi olisi aiheuttanut markkinahäiriöitä Rochen tuotteille. Rochella ei siten ollut tällä perusteella oikeutta korvaukseen. Vitabalans Oy:n ei ollut näytetty menettelyllään aiheuttaneen myöskään muunlaista vahinkoa Rochelle.

Käräjäoikeus arvioi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla Rochelle tulevan vahingonkorvauksen Vitabalans Oy:n Rochen tavaramerkin goodwill-arvon hyödyntämisestä 10 000 markaksi ja voitosta 10 000 markaksi silmällä pitäen sitä, että "RENICHEW"-tuotetta oli myyty ja markkinoitu vähäisessä määrin vuodesta 1995 lukien.

Käräjäoikeus kielsi Vitabalans Oy:tä jatkamasta tai toistamasta Rochen tavaramerkkioikeuksia loukkaavaa tekoa sekä määräsi, että tunnukset RENICHEW / RENI, jotka oikeudettomasti oli pantu tuotepakkaukseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen, oli poistettava tai niin muutettava, ettei niitä voitu enää käyttää väärin. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti Vitabalans Oy:n korvaamaan Rochelle aiheutuneen arvioidun vahingon sekä luovuttamaan teostaan saamansa arvioidun voiton yhteensä 20 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Antti Miettinen.

 Helsingin hovioikeuden tuomio 6.6.2001

Vitabalans Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas (eri mieltä), Markus Nikolainen ja Merja Halme-Korhonen. Esittelijä Matti Vedenkannas (mietintö).

Viskaali Vedenkannaksen mietintö, jonka eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kuningas hyväksyi, kuului:

Tunnusmerkkien välistä sekaantumisvaaraa oli arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki ne tekijät, joilla saattoi olla merkitystä kulloinkin kysymyksessä olevassa yksittäistapauksessa. Arvioinnissa oli otettava huomioon muun muassa kuinka hyvin tavaramerkin haltijan käyttämä tunnusmerkki tunnettiin markkinoilla sekä tavaramerkin haltijan käyttämän merkin ja tällä merkillä merkittyjen tavaroiden samankaltaisuus toisen elinkeinonharjoittajan käyttämän merkin ja kyseisellä merkillä merkittyjen tavaroiden välillä.

Sekä tunnusmerkeillä RENNIE että RENICHEW myytävät valmisteet olivat närästyksen hoitoon tarkoitettuja itsehoitotuotteita. Kyseisillä tunnusmerkeillä merkityt tavarat olivat siten keskenään tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavoin samankaltaisia. RENNIE-tunnuksella myytävä tuote oli kuitenkin apteekissa myytävä itsehoitolääke, kun taas RENICHEW-tunnuksella myytävä tuote oli luontaistuotekaupoissa myytävä luontaisvalmiste. Se, että kyseisiä valmisteita ei markkinoitu kuluttajille toistensa yhteydessä samassa paikassa, vähensi osaltaan tunnusmerkkien välistä sekaantumisvaaraa.

Tunnusmerkkiä RENNIE ei voitu pitää merkityssisällöltään kuvailevana. Kyseistä tunnusmerkkiä oli käytetty Suomessa usean vuosikymmenen ajan. Merkki oli lisäksi hyvin tunnettu ja vakiintunut Suomessa. Sanotun perusteella RENNIE-tunnusmerkkiä oli pidettävä erottamiskykyisenä ja suojapiiriltään vahvana tavaramerkkinä.

Tunnusmerkkiin RENICHEW sisältyi kokonaisuudessaan tunnuksen RENNIE alkuosa REN. Kuitenkin tunnuksen RENICHEW selvästi erottumiskykyinen alkuosa RENI poikkesi tunnuksesta RENNIE - vaikka merkeillä olikin yhteinen alkuosa - niin visuaalisesti kuin kirjoitus- ja ääntämisasultaankin. Tunnusmerkin RENICHEW loppuosaa CHEW voitiin itsessään pitää kuvailevana ja näin ollen erottumiskyvyltään heikkona merkin osana. Pääpaino tunnusmerkkien sekoitettavuusarvioinnissa oli siten asetettava tunnuksen RENNIE ja tunnusmerkin RENICHEW alkuosan RENI arvioinnille. Koska tunnusmerkkien sekoitettavuusarviointi perustui kokonaisarviointiin, oli tunnusmerkkien sekoitettavuutta arvioitaessa otettava kuitenkin huomioon myös tunnusmerkin RENICHEW alkuosaan RENI liitetty yksistään erottamiskyvyltään heikko loppuosa CHEW. Kokonaisuutena arvioiden tunnusmerkit RENNIE ja RENICHEW poikkesivat toisistaan niin visuaalisesti kuin kirjoitus- ja ääntämisasultaankin.

Sanotun perusteella RENNIE ja RENICHEW tunnukset poikkesivat visuaaliselta asultaan samoin kuin kirjoitus- ja ääntämisasultaan toisistaan. Ottaen huomioon myös sen, ettei kyseisiä tavaramerkkejä markkinoitu toistensa yhteydessä, ei kyseisten tunnusmerkkien voitu katsoa olevan, vaikka RENNIE-tunnusmerkkiä olikin pidettävä suojapiiriltään vahvana merkkinä, tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavoin sekoitettavissa toisiinsa. Myöskään kuviomerkki RENNIE ja sanamerkki DIGESTIF RENNIE eivät olleet sekoitettavissa tunnusmerkkiin RENICHEW. Tämän vuoksi Rochen kanne tulisi hylätä.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vitabalans Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Vitabalans Oy vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Roche antoi pyydetyn vastauksen.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Roche on käyttänyt Suomessa tavaramerkkiä RENNIE usean vuosikymmenen ajan närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetun, apteekista ilman reseptiä myytävän lääkkeen tunnuksena. RENNIE on tavaramerkkinä hyvin tunnettu ja tuote on alansa markkinajohtaja. Vitabalans Oy on puolestaan käyttänyt tunnusmerkkiä RENICHEW markkinoimansa ja muun muassa luontaistuotekaupoissa myytävän, samoin närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetun erikoiselintarvikkeen tunnuksena. Kumpaakin tuotetta on markkinoitu imeskeltävinä tabletteina. Kummassakin tuotteessa on samat vaikuttavat ainesosat, joskin RENICHEW sisältää niitä vähemmän kuin RENNIE.

2. Tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää markkinoimiensa tavaroiden tunnuksena kyseiseen tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsotaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Asiassa on kysymys siitä, onko tunnusmerkki RENICHEW sekoitettavissa vakiinnutettuun tavaramerkkiin RENNIE taikka siitä johdettuihin, kanteessa mainittuihin rekisteröityihin tavaramerkkeihin ja onko Vitabalans Oy siten menettelyllään loukannut Rochen mainittua yksinoikeutta. Asiassa ei ole sinänsä riitaa siitä, etteivätkö RENNIE ja RENICHEW ole tuotteina tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla samankaltaisia tavaralajeja.

3. Tavaramerkkilaissa ei ole säädetty tarkemmin siitä, milloin ja millä ehdoilla samankaltaiset tunnusmerkit voivat olla laissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa. Asian arvioinnissa on otettava huomioon paitsi tavaramerkkilaki myös Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) sekä sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (jäljempänä EY-tuomioistuin) oikeuskäytäntö. Tavaramerkkidirektiivi ja sitä koskeva EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Direktiivin säännökset ja perustelukappale

4. Käsillä olevassa tapauksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sekä 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Ensin mainitun kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, jos sen vuoksi, että tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Jälkimmäisessä direktiivin kohdassa säädetään vastaavasti, että rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitulla tavalla aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran.

5. Edellä mainittuja säännöksiä koskevan direktiivin 10. perustelukappaleen mukaan on välttämätöntä määritellä samankaltaisuuden käsite suhteessa sekaannusvaaraan, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä.

EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö

6. EY-tuomioistuimen mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena. Huomioon on tällöin otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (esim. asiat C-251/95, Sabel, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, s. I-6214, kohta 22, C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I-5525, kohta 16, ja C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3830, kohta 18). Tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, että mainittu kokonaisarviointi merkitsee myös huomioon otettavien tekijöiden keskinäistä riippuvuutta ja erityisesti sitä, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden tai palveluiden samankaltaisuuteen, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu. Niinpä tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (esim. em. asiat Canon, tuomion kohta 17, ja Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion kohta 19).

7. EY-tuomioistuin on katsonut sekaannusvaaran olevan kyseessä silloin, jos yleisö saattaa erehtyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä. Sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä taikka mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä (esim. em. asiat Canon, kohdat 26 ja 29 sekä Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 17).

8. EY-tuomioistuimen mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnetaan markkinoilla, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi (esim. em. asiat Sabel, tuomion kohta 24, Canon, tuomion kohta 18, ja Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion kohta 20).

9. EY-tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee lisäksi, että tulkittaessa tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuutta tämän kokonaisarvioinnin on perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan. Huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten tämän tyyppisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Yleensä keskivertokuluttaja käsittää tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan merkin erilaisia yksityiskohtia (esim. em. asiat Sabel, tuomion kohta 23, ja Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion kohta 25).

10. Edellä mainitussa kokonaisarvioinnissa kyseisen tyyppisten tavaroiden keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. On kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä. Useimmiten hänen on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä. Lisäksi EY-tuomioistuin on korostanut, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (esim. em. asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion kohta 26).

Arviointi tässä tapauksessa

Tavaramerkin omaperäisyys ja tunnettuisuus

11. Tavaramerkki RENNIE on jo sellaisenaan varsin omaperäinen. Se on Suomessa vakiintunut ja hyvin tunnettu. Tavaramerkin RENNIE hyvä erottumiskyky ja laaja tunnettuisuus merkitsevät suojapiirin vahvuutta. Niin kuin EY-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, nämä seikat on otettava huomioon arvioitaessa, ovatko RENNIE-lääkeaine ja RENICHEW-erikoiselintarvike tavaroina niin samankaltaisia, että sekaannusvaaraa voi syntyä.

Tuotteiden samankaltaisuus

12. Käsillä olevassa tapauksessa voidaan havaita, että markkinoitavat tuotteet RENNIE ja RENICHEW ovat verraten samankaltaisia. Molemmat on tarkoitettu käytettäviksi samanlaisiin oireisiin ja kumpikin tuote sisältää samat vaikuttavat ainesosat. Kumpaakin tuotetta myös käytetään samalla tavoin. RENICHEW on tosin luokiteltu luontaistuotekaupassa myytäväksi erikoiselintarvikkeeksi ja RENNIE apteekissa ilman reseptiä myytäväksi lääkeaineeksi. Tätä ei kuitenkaan voida pitää sellaisenaan yleisön näkökulmasta merkittävänä erona. Näin ollen närästys- ja liikahappoisuusoireisiin apua hakevat saattavat pitää tuotteita RENNIE ja RENICHEW vaihtoehtoisina.

Tunnusmerkkien samankaltaisuus

13. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan sekaannusvaaran arviointi voi tulla kysymykseen vain, jos vertailtavana ovat samat tai samankaltaiset merkit. Tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentissa tai 6 §:n 1 momentissa ei vastaavaa edellytystä ole nimenomaisesti asetettu. Tavaramerkkilaki ei kuitenkaan ole ristiriidassa direktiivin pakottavien säännösten kanssa, koska merkkien samankaltaisuus voidaan direktiivin edellyttämällä tavalla ottaa huomioon merkkien sekoitettavuuden arvioinnissa.

14. Tavaramerkkioikeudellisessa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on tunnusmerkkien samankaltaisuutta arvioitaessa kiinnitetty huomiota sekä sisällölliseen, foneettiseen että visuaaliseen samankaltaisuuteen. Tässä tapauksessa on huomattava, että tuotenimestä RENICHEW erottuu jo visuaalisessa tarkastelussa selvästi sen alkuosa RENI, joka on kirjoitettu tuotepakkaukseen erikseen ja isommalla kirjasinlajilla kuin sen alapuolelle sijoittuva loppuosa CHEW. Alkuosalla RENI ei näytä olevan varsinaista merkityssisältöä, kun taas CHEW on englanninkielinen vastine pureskelulle. Alkuosaa RENI on pidettävä tunnusmerkin hallitsevana ja erottumiskykyisenä osana, kun taas CHEW voidaan ensisijaisesti mieltää tablettien käyttötapaa osoittavaksi, kuvailevaksi lisämääreeksi.

15. Vertailtaviksi tulevat siten lähinnä ilmaisut RENI ja RENNIE. Kummallakaan ei ole tässä yhteydessä näkyvää merkityssisältöä. Kirjoitusasultaan niiden alkuosat eli kolme ensimmäistä kirjainta ovat samat. Foneettisessa vertailussa ilmaisujen samankaltaisuus taas riippuu havainnoijan käyttämästä kielestä. Sanan RENNIE kaksoiskonsonantti ja loppu-e ääntyvät vain suomen kielessä, kun taas esimerkiksi ruotsin ja englannin kielessä ilmaisut RENI ja RENNIE ääntyvät lähes identtisellä tavalla.

16. Visuaalisessa tarkastelussa huomio kiinnittyy kummassakin tuotepakkauksessa käytetyn kirjasinkoon ja -tyypin samankaltaisuuteen. Myös tuotepakkausten yleinen väritys on samantapainen, kun taas niiden muodossa ja materiaalissa on eroja.

17. Edellä kerrotun tunnusmerkkien vertailun perusteella Korkein oikeus katsoo, että tunnusmerkkien RENNIE ja RENICHEW samankaltaisuuden aste on varsin korkea.

Kokonaisvaikutelma

18. Käsillä olevassa tapauksessa keskivertokuluttajalla ei voida olettaa olevan erikoistietoja närästys- ja liikahappoisuusvaivoihin markkinoitujen tuotteiden farmakologisista ominaisuuksista tai ylipäänsä lääkkeiden ja niitä muistuttavien erikoiselintarvikkeiden eroista ja lääkeluokituksen merkityksestä. On todennäköistä, että hänen ostopäätöksensä perustuu tuotteesta markkinoinnin tai myyjän esittelyn kautta saatavaan tietoon sekä tuotepakkauksen herättämään kokonaisvaikutelmaan. Käytännössä hän ilmeisesti kokee kysymyksessä olevat tuotteet toistensa vaihtoehtoina.

19. Kysymyksessä olevia tuotteita ja tuotepakkauksia ei tavanomaisen ostotapahtuman yhteydessä voida verrata rinnakkain, koska toista myydään apteekissa ja toista taas pääasiallisesti luontaistuotekaupoissa. Tämän vuoksi yleisö joutuu vertailutilanteessa tyypillisesti turvautumaan epätäydellisiin muistikuviinsa. Tällöin korostuu tuotenimien hallitsevien osien merkitys samoin kuin tuotepakkauksista muuten saatu visuaalinen kokonaisvaikutelma. Tällainen arvio on perusteltu siitä huolimatta, että keskivertokuluttajan voidaan olettaa olevan tavanomaista tarkkaavaisempi silloin, kun kysymys on lääkinnälliseen käyttöön hankittavasta tuotteesta.

20. Vaikka keskivertokuluttaja onkin Suomessa yleensä suomenkielinen, ei ole poissuljettua, että hän tunnusmerkkien vertailussa ottaisi huomioon myös ruotsin- ja englanninkielisessä ääntämistavassa havaittavan foneettisen samankaltaisuuden, sitä suuremmalla syyllä, kun kumpikaan tunnus, RENICHEW tai RENNIE, ei ole tunnistettavissa ainakaan suomenkieliseksi nimeksi. Keskivertokuluttajan voidaan ajatella jo tottuneen siihen, että monet kotimaisillakin markkinoilla käytetyt tuotenimet ovat vieraskielisiä. Myös niiden foneettinen asu hahmottuu tällöin yleisölle usein muiden kielten kuin suomen kielen kautta.

21. Vaikka toista tuotetta myydään yksinomaan apteekeissa ja toista pääasiassa luontaistuotekaupoissa, on kuitenkin mahdollista, että tuotenimien hallitsevien osien samankaltaisuus saa kuluttajan luulemaan, että kysymys on samaan tuoteperheeseen kuuluvista, tosin eritehoisista valmisteista, jotka ovat peräisin joko samasta yrityksestä tai keskenään taloudellisessa sidoksessa olevista yrityksistä.

22. Asiassa on käynyt ilmi, että RENICHEW-tuotteita saatetaan myydä myös eräissä apteekeissa tai apteekkien kanssa yhteisissä liiketiloissa. Tällöin edellä tarkoitettu vaikutelma tuotteiden samasta tai yhteisestä alkuperästä voi syntyä vielä helpommin.

Johtopäätös

23. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen erityisesti huomioon tavaramerkin RENNIE omaperäisyyden ja laajan tunnettuisuuden sekä RENNIE- ja Renichew-tuotteiden ja niitä vastaavien tunnusmerkkien samankaltaisuuden korkean asteen, Korkein oikeus kokonaisarvioinnin perusteella katsoo, kuten alemmat oikeudet, että tunnusmerkki RENICHEW on tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Rochen vakiinnutettuun tavaramerkkiin RENNIE samoin kuin Rochen Suomessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin, kuviomerkkiin RENNIE sekä sanamerkkiin DIGESTIF RENNIE.

Vahingonkorvausvelvollisuus

24. Käräjäoikeus, jonka tuomion perustelut hovioikeus on sellaisenaan hyväksynyt, on pitänyt tavaramerkkioikeutta koskevaa loukkausta tuottamuksellisena. Samalla se on todennut RENICHEW-tuotteen myynnin ja markkinoinnin olleen vähäistä. Tällä perusteella käräjäoikeus on katsonut, ettei tavaramerkin RENNIE goodwill-arvo ollut Vitabalans Oy:n menettelyn johdosta vähentynyt. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut näytetty, että RENICHEW-tuotteen markkinointi olisi aiheuttanut Rochen tuotteille markkinahäiriöitä, eikä Vitabalans Oy:n ollut menettelyllään näytetty aiheuttaneen myöskään muunlaista vahinkoa Rochelle. Koska Vitabalans Oy oli kuitenkin käräjäoikeuden mukaan saattanut vähäisessä määrin itse hyötyä tavaramerkin RENNIE goodwill-arvosta, käräjäoikeus on katsonut, että Rochella on oikeus kohtuulliseen vahingonkorvaukseen Vitabalans Oy:ltä. Käräjäoikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut Rochelle tulevan vahingonkorvauksen "tavaramerkin goodwill-arvon hyödyntämisestä" 10 000 markaksi ja Vitabalans Oy:n RENICHEW-tuotteen myynnistä saaman voiton samoin 10 000 markaksi. Tällä perusteella käräjäoikeus on velvoittanut Vitabalans Oy:n korvaamaan Rochelle aiheutuneen arvioidun vahingon sekä luovuttamaan teostaan saamansa arvioidun voiton eli suorittamaan Rochelle yhteensä 20 000 markkaa.

25. Korkein oikeus toteaa, että jollei Rochelle olisi Vitabalans Oy:n menettelystä aiheutunut mitään vahinkoa, vahingonkorvaustakaan ei olisi saanut tuomita. Toisaalta voidaan olettaa, että jos Vitabalans Oy:n katsotaan käräjäoikeuden toteamin tavoin oikeudettomasti hyödyntäneen Rochelle kuuluvan tavaramerkin goodwill-arvoa, tämän menettelyn on täytynyt ainakin jossakin määrin heikentää samaa goodwill-arvoa ja siten aiheuttaa tavaramerkin haltijalle tavaramerkkilain 38 §:n 2 momentissa tarkoitettua vahinkoa. Goodwill-arvon hyödyntämisellä on siten tässä yhteydessä ilmeisesti tarkoitettu tämän arvon heikentymistä. Tässä tapauksessa tämän hyödyntämisen ja sitä vastaavan vahingon voidaan arvioida vastaavan määrällisesti toisiaan. Mainitulla tavalla käräjäoikeuden perusteluja tarkentaen Korkein oikeus katsoo, että aihetta alempien oikeuksien tuomioiden muuttamiseen ei ole vahingonkorvauksen osalta.

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jussi Karttunen (mietintö). Esittelijän mietintö

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Karttunen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan:

Rochelle on Suomessa rekisteröity tavaramerkit RENNIE (kuvio) rekisterinumerolla 74990 ja DIGESTIF RENNIE rekisterinumerolla 17024. Asiassa on lisäksi riidatonta, että Rochen tavaramerkki RENNIE on Suomessa vakiinnutettu ja hyvin tunnettu.

Rochen kanne on perustettu siihen, että Vitabalans Oy on käyttämällä elinkeinotoiminnassaan Rochen rekisteröityihin tavaramerkkeihin RENNIE (kuvio) ja DIGESTIF RENNIE sekä vakiinnutettuun tavaramerkkiin RENNIE sekoitettavissa olevaa tunnusta RENICHEW loukannut Rochen tavaramerkkioikeutta. Kanteen perusteluiden valossa voidaan pitää tulkinnanvaraisena, onko Vitabalans Oy:n väitetty tavaramerkkioikeuden loukkaus tarkoitettu perustaa paitsi tunnuksen RENICHEW käyttämiseen sanamerkkinä, myös Vitabalans Oy:n RENICHEW-merkkisen tuotteen etiketin käyttämiseen. Huomioon ottaen kuitenkin, että Rochen kannevaatimuksia ei ole yksilöity koskemaan lainkaan edellä mainittua etikettiä, vaan että kanteessa on muun ohessa vaadittu ainoastaan tunnuksen RENICHEW / RENI määräämistä poistettavaksi tai hävitettäväksi, on perusteltua tulkita Rochen kannetta niin, että siinä on kysymys tavaramerkkioikeuden loukkauksen perustamisesta ainoastaan tunnuksen RENICHEW käyttämiseen sanamerkkinä.

Tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää tavaroittensa tunnuksena kyseiseen merkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä taikka muulla tavoin.

Asiassa on kiistatonta, että Vitabalans Oy on käyttänyt tunnusta RENICHEW markkinoimansa ja muun ohessa luontaistuotekaupoissa myydyn luontaistuotteen tunnuksena. Vitabalans Oy:n on siten katsottava käyttäneen tunnusta RENICHEW edellä tarkoitetulla tavalla elinkeinotoiminnassa tavaroittensa tunnuksena.

Näin ollen asiassa on ensi sijassa kysymys sanamerkin RENICHEW tavaramerkkioikeudellisesta sekoitettavuudesta Rochen edellä mainittuihin tavaramerkkeihin.

Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsotaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaroita. Sen arvioimiseksi, milloin tunnusmerkkien välisen sekoitettavuuden on katsottava olevan käsillä, tavaramerkkilakiin ei sisälly tarkempia säännöksiä.

Tavaramerkkilain säännösten lisäksi on myös otettava huomioon Euroopan yhteisöjen tavaramerkkidirektiivin (neuvoston ensimmäinen direktiivi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä, 89/104/ETY), jäljempänä tavaramerkkidirektiivi, säännökset sekä niitä koskeva oikeuskäytäntö.

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) nojalla Suomen tuli saattaa tavaramerkkidirektiivi voimaan 1.1.1994. ETA-sopimuksen voimaan saattamista silmällä pitäen tavaramerkkilakia muutettiinkin 1.2.1993 voimaan tulleella lailla 39/1993. Lainmuutoksen tarkoituksena oli saattaa tavaramerkkilaki vastaamaan tavaramerkkidirektiivin pakottavia säännöksiä; tavaramerkkilain 6 §:n 1 momenttiin tavaramerkkidirektiivin ei kuitenkaan tuossa yhteydessä katsottu aiheuttavan muutostarpeita. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momenttia tulee siten tulkita tavaramerkkidirektiivin pakottavien relevanttien säännösten sekä niitä koskevan oikeuskäytännön valossa.

Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin tulkinnan kannalta huomiota on kiinnitettävä erityisesti tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sekä 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, jos sen vuoksi, että tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan puolestaan rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

Tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä koskevassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on ensinnäkin todettu, että käsite "vaara mielleyhtymästä" ei ole vaihtoehto sekaannusvaaran käsitteelle, vaan sillä on tarkoitus täsmentää jälkimmäisen käsitteen ulottuvuutta. Tuomioistuimen mukaan kyseisten säännösten sanamuodossa itsessään on jo suljettu pois se, että niitä voitaisiin soveltaa myös siinä tilanteessa, että yleisön keskuudessa ei ole sekaannusvaaraa (esim. asia C-251/95, Sabel, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, s. I-6214, kohta 18). Pelkästään sen vuoksi, että yleisölle voi tulla kahden tavaramerkin välillä mielleyhtymä, ei tuomioistuimen mukaan voida siten katsoa, että näiden tavaramerkkien välillä on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu sekaannusvaara (esim. em. asia Sabel, kohta 26).

Tuomioistuimen mukaan sekaannusvaara on kyseessä silloin, jos yleisö saattaa erehtyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä. Sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä (esim. asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I-5525, kohdat 26 ja 29 sekä asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3830, kohta 17).

Sekaannusvaaran arvioinnin osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on, viitaten tavaramerkkidirektiivin kymmenenteen perustelukappaleeseen, todennut, että sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ja että huomioon on tällöin otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (esim. em. asiat Sabel, kohta 22; Canon, kohta 16 sekä Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 18).

Tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, että mainittu sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden tiettyä keskinäistä riippuvuutta ja erityisesti sitä, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuteen, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu. Niinpä tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (esim. em. asiat Canon, kohta 17 sekä Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 19).

Edelleen sekaannusvaaran arviointiin liittyen tuomioistuin on todennut, että sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnetaan markkinoilla, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi (esim. em. asiat Sabel, kohta 24; Canon, kohta 18 sekä Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 20).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee lisäksi, että tulkittaessa tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuutta tämän kokonaisarvioinnin on perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten tämän tyyppisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkit, on tuomioistuimen mukaan ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Yleensä keskivertokuluttaja käsittää tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan merkin erilaisia yksityiskohtia (esim. em. asiat Sabel, kohta 23 sekä Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 25).

Tuomioistuimen mukaan edellä mainitussa kokonaisarvioinnissa kyseisen tyyppisten tavaroiden keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. On kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, vaan hänen on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä. Lisäksi tuomioistuimen mukaan on myös syytä ottaa huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (esim. em. asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, kohta 26).

Roche on käyttänyt tavaramerkkiä RENNIE tunnuksena apteekissa ilman reseptiä myytävälle närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetulle lääkeaineelle. Vitabalans Oy on puolestaan käyttänyt tunnusta RENICHEW luontaistuotekaupassa myytävän, närästykseen ja liikahappoisuuteen tarkoitetun erikoiselintarvikkeen tunnuksena. Valmisteiden sama käyttötarkoitus huomioon ottaen RENNIE ja RENICHEW tunnusmerkeillä merkittyjä tavaroita on pidettävä tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla samankaltaisina. Huomioon ottaen kuitenkin, että valmisteissa on kysymys toisaalta lääkkeestä, jota myydään ainoastaan apteekeissa, sekä toisaalta luontaistuotteesta, jota myydään luontaistuotekaupoissa, mutta joka tosin voi olla myytävänä myös apteekeissa, niitä ei voida pitää siinä määrin merkittävällä tavalla samanlaisina, että kyseisen samankaltaisuuden voisi käsillä olevassa tapauksessa katsoa alentavan huomattavasti tavaramerkeiltä edellytettävää samankaltaisuutta sekaantumisvaaran toteuttamiseksi.

Asiassa on riidatonta, että tavaramerkki RENNIE on Suomessa hyvin tunnettu ja vakiintunut. Tavaramerkkien sekoitettavuutta arvioitaessa kyseistä merkkiä voidaan pitää siten erottamiskykyisenä ja suojapiiriltään vahvana merkkinä.

Tunnusmerkin RENICHEW loppuosaa "CHEW" voidaan sinänsä pitää kuvailevana ja erottamiskyvyltään heikkona merkin osana. Näin ollen pääpaino tunnusmerkkien sekoitettavuusarvioinnissa tunnusmerkin RENICHEW osalta on asetettava sen alkuosalle "RENI". Tunnusmerkkien sekoitettavuusarviointi on kuitenkin perustettava kokonaisarviointiin, mikä tunnusmerkkien samankaltaisuusarvioinnin osalta puolestaan merkitsee arvioinnin perustamista tunnusmerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan. Sanottuun nähden arvioitaessa tunnusmerkkien sekoitettavuutta käsillä olevassa tapauksessa tunnusmerkin RENICHEW loppuosaa "CHEW" ei edellä lausutusta huolimatta voida jättää kokonaan huomiotta, vaan myös se on otettava sekoitettavuusarvioinnissa huomioon ja näin ollen arvioitava tunnusmerkkiä RENICHEW kokonaisuutena.

Tunnusmerkkien RENNIE ja RENICHEW samankaltaisuuden arviointiin liittyen on ensinnäkin todettava, että asiassa ei ole edes väitetty, että kyseisten tunnusten välillä vallitsi minkäänlaista samankaltaisuutta niiden merkityssisällön osalta.

Tunnusmerkkien RENNIE ja RENICHEW lausuntatavan samankaltaisuuden voidaan katsoa olevan osittain riippuvainen siitä, miten tavaramerkki RENNIE ymmärretään lausuttavan. Asiassa ei ole esitetty, että tavaramerkissä RENNIE olisi kysymys jonkin tietyn kielisestä ilmauksesta, eikä Roche ole myöskään esittänyt, että tavaramerkki RENNIE olisi tarkoitettu lausuttavaksi jollakin määrätyllä tavalla. Sanottuun nähden ja kun sekoitettavuusarvioinnin osalta lähtökohdaksi on otettava suomalainen keskivertokuluttaja, jota on pidettävä äidinkieleltään suomenkielisenä, tavaramerkki RENNIE on käsillä olevan foneettisen vertailun kannalta ymmärrettävä lausuttavan siten, kuten se kirjoitetaankin, eli ääntäen sanan kaksoiskonsonantti sekä loppu-e. Kun toisaalta otetaan huomioon tunnusmerkin RENICHEW englanninkielisen kirjoitusasun mukainen lausuntatapa, tunnusmerkkejä RENNIE ja RENICHEW ei lausuntatavaltaan voida pitää erityisen samankaltaisina.

Tunnusmerkkien RENNIE ja RENICHEW kirjoitusasun mukaisen samankaltaisuuden arvioinnin osalta on todettava, että kyseisiin tunnusmerkkeihin sisältyy sinänsä yhteinen alkuosa "REN". Sen sijaan muilta osin tunnusmerkit poikkeavat niin kirjoitusasultaan kuin sanojen pituudeltaankin. Tunnusmerkkien RENNIE ja RENICHEW kirjoitusasua kokonaisuutena arvioiden onkin todettava, että mainitusta tunnusmerkkien alkuosien yhtenevyydestä huolimatta, tunnusmerkkien samankaltaisuutta niiden kirjoitusasun osalta ei voida pitää mitenkään huomattavana.

Vaikka sekoitettavuuden arvioinnin kannalta tavaramerkissä RENNIE onkin kysymys suojapiiriltään vahvasta merkistä, niin kun arvioidaan tunnusmerkkejä RENNIE ja RENICHEW kokonaisuutena, ei niiden kirjoitusasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuutta voida kuitenkaan pitää niin huomattavana, että merkeistä syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella yleisö saattaisi luulla, että kyseisillä tunnuksilla varustetut tuotteet ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä. Näin ollen tunnusmerkkit RENNIE ja RENICHEW eivät ole sekoitettavissa toisiinsa.

Edellä esitettyyn nähden tunnusmerkin RENICHEW ei ole katsottava olevan sekoitettavissa myöskään Rochen rekisteröityyn kuviomerkkiin RENNIE eikä sanamerkkiin DIGESTIF RENNIE.

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottaneen. Roche Consumer Health (Worldwide) Ltd:n kanne hylättäneen ja Vitabalans Oy vapautetaan korvausvelvollisuudesta Roche Consumer Health (Worldwide) Ltd:lle.