2004 false

KKO:2004:14

A oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen kuljettamalla henkilöautoa 161 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. Käräjäoikeus oli määrännyt A:n ajokieltoon, joka väliaikaisine ajokieltoineen oli kestänyt kuusi päivää. A määrättiin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi kolmen kuukauden ajokieltoon. Ajokieltoa ei määrätty ehdolliseksi, koska teosta katsottiin aiheutuneen vaaraa toisten turvallisuudelle.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän syyte Raaseporin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että tämä oli 22.2.2003 Karjaalla kuljettaessaan henkilöautoa kantatiellä nro 51 tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan siten, että hän oli kuljettanut autoaan 161 kilometrin tuntinopeudella tieosuudella, jolla suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa. A oli siten huomattavasti ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden. Autossa oli ollut kolme matkustajaa. A:n menettely oli aiheuttanut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle ja terveydelle.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja A:n määräämistä ajokieltoon. A oli määrätty väliaikaiseen ajokieltoon tapahtumapäivänä.

A:n vastaus

A myönsi syytteen. Hän pyysi mahdollisimman lyhyttä ajokieltoa, koska ajokortti oli hänelle välttämätön hänen myyntiedustajan työssään. A kertoi aloittaneensa äskettäin työsuhteen. Työnantaja oli ilmoittanut hänelle, että hän menettäisi työnsä, jos hänellä ei olisi ajokorttia.

Käräjäoikeuden tuomio 26.2.2003

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi A:n myöntämisen perusteella, että hän oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla.

Ajokiellon kestoa määrätessään käräjäoikeus tieliikennelain 78 §:n 3 momentin nojalla otti huomioon sen, että ajokortti oli A:lle välttämätön hänen työssään ja ettei A:ta ollut aikaisemmin rangaistu. Käräjäoikeus katsoi, että pidemmän ajokiellon määrääminen todennäköisesti aiheuttaisi A:lle suhteettoman ankaran lisäseuraamuksen työpaikan menetyksenä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 2 §:n (549/1999) nojalla 45:een 24 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 080 euroa. A määrättiin ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 27.2.2003.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Henry Pomell sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.5.2003

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle määrätään pituudeltaan yleisen rangaistuskäytännön mukainen ajokielto.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund (eri mieltä), Varpu Vihuri ja Eero Karttunen. Esittelijä Erja Kalske (mietintö).

Viskaali Kalske lausui mietinnössään, ettei A:lle määrätty ajokielto vastannut yleistä rangaistuskäytäntöä eikä hänen tekonsa rangaistavuutta ja vakavuutta. Sen vuoksi Kalske esitti, että hovioikeus määräisi A:lle käräjäoikeuden jo määräämän ajokiellon lisäksi uuden ajokiellon, joka alkaisi hovioikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 24.6.2003.

Hovioikeudenneuvos Wiklund hyväksyi mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati A:n määräämistä ajokieltoon. A vastasi valitukseen. A vetosi erityisesti siihen, että ajo-oikeus on välttämätön hänen toimeentulonsa kannalta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

1. Käräjäoikeus on 26.2.2003 tuominnut A:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja määrännyt hänet ajokieltoon, joka on päättynyt 27.2.2003. Kun poliisi oli määrännyt A:n 22.2.2003 väliaikaiseen ajokieltoon, hän on teon johdosta ollut ajokiellossa yhteensä kuusi päivää. Virallisen syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A määrättävä uuteen ajokieltoon ja voidaanko se määrätä ehdolliseksi.

2. Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ajokielto voidaan lain 78 §:n 1 momentin mukaan määrätä olemaan voimassa enintään viisi vuotta.

3. Korkein oikeus toteaa, että esitetyn selvityksen mukaan A on varsin vilkkaasti liikennöidyllä kantatiellä, jossa suurin sallittu nopeus on ollut 80 kilometriä tunnissa, käyttänyt huomattavaa ylinopeutta usean kilometrin matkan. Tällöin A on ohittanut edellään ajaneita autoja ja vasta vastaantulevia autoja väistääkseen palannut omalle kaistalleen. Poliisipartio oli mitannut A:n kuljettaman auton nopeudeksi 161 kilometriä tunnissa. A on kertonut olleensa myöhässä matkallaan palloiluotteluun ja sen vuoksi ohittaneensa edellään hitaammin ajaneita autoja.

4. Korkein oikeus katsoo, että kuvattu ajotapa on aiheuttanut vaaraa muulle liikenteelle ja A:n auton matkustajille sekä osoittaa piittaamatonta asennetta liikennesääntöjä ja toisten turvallisuutta kohtaan. Tähän nähden A:lle määrätyn kuuden päivän ajokiellon kesto on liian lyhyt.

5. Ajokieltoa määrättäessä on lain 78 §:n 3 momentin mukaan otettava huomioon myös ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja muihin olosuhteisiin. Lain 79 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi myös, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön tai jos siihen on muu erityisen painava syy, eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle.

6. A:n esittämän selvityksen mukaan ajo-oikeus on hänen myyntipäällikön ammattinsa takia välttämätön. Lisäksi hän oli hiljattain ottanut huomattavan asuntolainan, jonka takaisinmaksu vaikeutuisi, jos hän menettäisi nykyisen työpaikkansa. Nämä seikat vaikuttavat lyhentävästi hänelle määrättävän ajokiellon kestoon ja puoltavat lähtökohtaisesti sitä, että ajokielto voitaisiin määrätä ehdollisena. A on ajanut vilkkaasti liikennöidyllä kantatiellä usean kilometrin matkan muita autoja ohitellen nopeudella, joka on kaksinkertainen sallittuun nopeuteen verrattuna. Korkein oikeus katsoo, että tällaisissa olosuhteissa näin suuri ylinopeus on aiheuttanut sellaista vaaraa toisten turvallisuudelle, jota tarkoitetaan tieliikennelain 79 §:n 1 momentissa. Tästä syystä ajokieltoa ei voida määrätä ehdollisena.

Lainkohdat

Tieliikennelaki 75 §:n 1 momentti, 78 §:n 1 ja 3 momentti sekä 79 §:n 1 momentti

Tuomiolauselma

A määrätään käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.5.2004.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Pekka Haapaniemi (mietintö).

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Haapaniemi: mietintöni Korkeimman oikeuden tuomion perusteluiksi kappaleiden 1 - 5 osalta on Korkeimman oikeuden tuomion mukainen ja kuuluu muutoin seuraavasti.

A:n esittämän selvityksen mukaan ajo-oikeus on hänen myyntipäällikön ammattinsa takia välttämätön. Lisäksi hän oli hiljattain ottanut huomattavan asuntolainan, jonka takaisinmaksu vaikeutuisi, jos hän menettäisi nykyisen työpaikkansa. Nämä seikat vaikuttavat lyhentävästi hänelle määrättävän ajokiellon kestoon.

A:n teosta ei ole ajotavan vaarallisuudesta huolimatta näytetty aiheutuneen välitöntä vaaraa kenenkään hengelle tai terveydelle. Kun myöskään yleinen etu ei vaadi ehdotonta ajokieltoa, perusteet ehdolliselle ajokiellolle ovat tässä tapauksessa olemassa.

Tämän vuoksi Korkein oikeus määrännee A:n tieliikennelain 75 §:n 1 momentin, 78 §:n 1 ja 3 momentin sekä 79 §:n 1 momentin nojalla käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon kolmeksi kuukaudeksi. Ajokielto on ehdollinen. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja päättyy 31.3.2005.

Ajokielto voidaan panna täytäntöön, jos A syyllistyy koetusaikana törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen.