2004 false

KKO:2004:133

Kysymys siitä, oliko työnantaja asettanut palvelukseensa sulautumisten perusteella siirtyneet tytäryhtiöiden työntekijät perusteettomasti eri asemaan palveluksessaan jo olleisiin työntekijöihin nähden sen perusteella, minkä työntekijäyhdistyksen jäseniä he olivat. (Ään.)

TSL 17 § 3 mom (611/1986)

 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Taustatietoja

Finnair Oy:n tytäryhtiöt Finnaviation Oy ja Karair Oy olivat 10.10.1995 päivätyillä sopimuksilla sulautuneet Finnair Oy:öön. Ennen sulautumista yhtiöiden palveluksessa olleet liikennelentäjät olivat olleet järjestäytyneet, Finnaviationin liikennelentäjät FA-lentäjät ry:hyn (FA ry), Karairin liikennelentäjät Karairin liikennelentäjien yhdistys ry:hyn (KA ry) ja Finnairin liikennelentäjät Suomen Liikennelentäjäliitto ry:hyn (SLL ry). Finnaviationin liikennelentäjiin oli sovellettu Finnaviationin ja FA ry:n välistä työehtosopimusta, Karairin liikennelentäjiin Karairin ja KA ry:n välistä työehtosopimusta ja Finnairin liikennelentäjiin Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n ja SLL ry:n välistä työehtosopimusta.

Finnair, Finnaviation ja Karair työnantajina sekä SLL ry, FA ry ja KA ry liikennelentäjien etuja valvovina yhdistyksinä olivat ennen sulautumista 11.5.1995 tehneet niin sanotun kiertosopimuksen, jossa oli sovittu lentoyhtiöiden yhdistämiseen liittyvästä liikennelentäjäryhmien yhdistämisestä. Kiertosopimuksessa oli sovittu Finnaviationin ja Karairin liikennelentäjien mahdollisuudesta hakeutua Finnairin palvelukseen ja SLL ry:n työehdoille. Niille Finnaviationin ja Karairin liikennelentäjille, jotka olivat ilmoittaneet halukkuutensa siirtyä Finnairin palvelukseen, oli varattu paikka Finnairin liikennelentäjiin sovelletun työehtosopimuksen tarkoittamassa virkaikäluettelossa Finnairin ilmailuopiston kurssin AOL 12 jälkeen omassa keskinäisessä virkaikäjärjestyksessään. Siirtyville liikennelentäjille alkoi kertyä virkaikää mainitussa virkaikäluettelossa kiertosopimuksen allekirjoittamispäivästä lukien. Lisäksi kiertosopimuksessa oli sovittu, että palkanlaskenta alkoi SLL ry:n uudesta palkkaluokasta 0 ja että Finnaviationin ja Karairin liikennelentäjät siirtyivät omaa kertynyttä virkaikäänsä vastaavaan palkkaluokkaan.

Yllä mainitut sopijapuolet olivat 10.6.1996 allekirjoittaneet sopimuksen liikennelentäjien yhdistetystä virkaikäluettelosta. FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneet liikennelentäjät oli sijoitettu yhdistettyyn virkaikäluetteloon kiertosopimuksen ehtojen mukaisesti kurssin AOL 12 jälkeen sovelletun virkaiän 1.5.1995 kohdalle.

FA ry ja KA ry olivat 5.9.1997 irtisanoneet kiertosopimuksen sekä yhdistysten jäseniin tuolloin sovelletut työehtosopimukset päättymään 31.1.1998. Kiertosopimuksen tultua irtisanotuksi Finnair oli 6.10.1998 ryhtynyt soveltamaan uutta virkaikäluetteloa, jossa FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneiden lentäjien virkaiän alkamispäiväksi oli merkitty 2.9.1996 sulautumispäivämäärän mukaisesti.

 Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

FA ry:hyn ja KA ry:hyn järjestäytyneet A ja hänen myötäpuolensa, jotka olivat sulautumisten johdosta siirtyneet niin sanottuina vanhoina työntekijöinä Finnairin palvelukseen, vaativat Finnairia vastaan ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että

- heidän niin sanottu sovellettu virkaikänsä Finnairin palveluksessa määräytyy sen päivämäärän mukaan, jolloin kukin heistä oli tullut Finnaviationin tai Karairin palvelukseen, ja että heitä ei saanut asettaa eriarvoiseen asemaan Finnairin muuhun henkilökuntaan nähden eikä syrjiä sen perusteella, minkä yhdistyksen jäseniä he olivat.

- heidän tuli saada koulutusmahdollisuus samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin Finnairin liikennelentäjien, eikä heitä saanut asettaa eriarvoiseen asemaan Finnairin muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, mihin yhdistykseen he kuuluivat.

- Finnair oli asettanut heidät eriarvoiseen asemaan muuhun lentohenkilökuntaan nähden sen perusteella, minkä yhdistyksen jäseniä he olivat, noudattamalla sellaisia virkaikäluetteloita, joissa heidän sovellettu virkaikänsä oli merkitty todellista virkaikää alhaisemmaksi, ja asettamalla heidät palkkaluokkiin tai välipalkkaluokkiin, jotka olivat työehtosopimuksella sovittuja palkkaluokkia alhaisemmat, sekä peruuttamalla tai siirtämällä toistuvasti heidän koulutustaan tai jättämällä heidät koulutukseen valitsematta, millä menettelyllään Finnair oli huonontanut heidän ansio- ja virkakehitystään.

 Vastaus

Finnair kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

 Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2001

Virkaikä

Käräjäoikeus totesi muun ohella, että sovelletussa virkaiässä oli kysymys liikennelentäjien vanhemmuusjärjestyksestä. Lentäjien asettaminen vanhemmuusjärjestykseen perustui puolestaan työehtosopimukseen. Lentäjiä koskevassa SLL ry:n työehtosopimuksessa oli nimittäin sovittu, että lentäjän siirtyminen uuteen tehtävään tapahtui vapaaehtoisuuden perusteella virkaikäluettelon sijalukujen osoittamassa vanhemmuusjärjestyksessä tietyin edellytyksin ja mikäli uuteen tehtävään siirtyminen edellytti koulutusta, liikennelentäjät otettiin koulutettavaksi vanhemmuusjärjestyksessä vapaaehtoisuuden perusteella. Vanhemmuusjärjestys määräytyi sen päivämäärän perusteella, jolloin lentäjä oli tullut Finnairin palvelukseen liikennelentäjäksi. Vanhemmuusjärjestyksen vahvisti virkaikälautakunta.

Asiassa oli selvitetty, että lentäjien sovellettu virkaikä oli myös Finnaviationissa ja Karairissa määräytynyt sen päivämäärän mukaan, jolloin he olivat tulleet työnantajan palvelukseen liikennelentäjäksi.

Asianosaiset olivat olleet yksimielisiä siitä, että kiertosopimus oli ollut työehtosopimuksen luontoinen asiakirja. Työehtosopimuksen allekirjoittamiseen oikeutetut asianosaistahot ja erityisesti FA ry:n ja KA ry:n jäsenet olivat kiertosopimuksessa sopineet virkaikää koskevista kysymyksistä siten, että FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluvien lentäjien asema oli kiertosopimuksella määritelty muuksi, kuin mikä se oli ollut kaikissa kolmessa yhtiössä erikseen noudatetun periaatteen "lentokokemus yhtiön lentoliikennetoiminnassa" mukaisesti. FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneiden lentäjien aseman määrittäminen kiertosopimuksessa esitetyn mukaisesti oli perustunut heidän suostumukseensa. He olivat kuitenkin irtisanomisella 5.9.1997 peruuttaneet suostumuksensa.

 Finnairin menettelyn arviointi

Sen jälkeen kun kiertosopimus oli irtisanottu ja kysymys lentäjien keskinäisestä virkaikäjärjestyksestä oli muodostunut epäselväksi, Finnair oli lokakuussa 1998 julkaissut uuden virkaikäluettelon, jossa se oli yksipuolisesti määrittänyt kantajien sovelletun virkaiän alkamaan 2.9.1996. Kantajien esittämällä henkilötodistelulla oli lisäksi selvitetty, että Finnair oli syksyllä 1997 ja vuonna 1998 peruuttanut koulutuksen eräiden koulutukseen jo valittujen kantajien osalta sekä maksanut joillekin kantajille palkkaa työehtosopimuksessa mainitsemattomien palkkaluokkien mukaan. Asiassa oli lisäksi selvitetty, että Finnairin mainitunlainen menettely oli kohdistunut vain FA ry:n ja KA ry:n jäseniin ja että menettely oli muuttunut liikennelentäjän siirtyessä SLL ry:n jäseneksi.

Niin sanottuna vanhana työntekijänä siirtymistä koskevan sääntelyn tarkoituksena oli tukea työntekijän työsuhteen jatkumista ja säilyttää hänen ansaitsemansa lakiin ja sopimuksiin perustuvat etuudet samoina työnantajataholla tapahtuneesta muutoksesta huolimatta.

Työsopimuslain syrjintäkieltoa ja työntekijöiden tasapuolista kohtelua koskeva säännös kielsi työnantajaa asettamasta työntekijöitään eri asemaan muun muassa ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Eri asemaan asettaminen oli kuitenkin sallittua, jos siihen oli työhön tai sen tekijälleen asettamiin vaatimuksiin liittyvä perusteltu syy. Syyn tuli olla objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä.

Syrjintäkieltoa ja työntekijöiden tasapuolista kohtelua koskevan säännöksen pakottavuudesta johtui, että työntekijät voivat tosin vapaaehtoisesti luopua oikeuksistaan, mutta sopimukseen tai suostumukseen perustuva luopuminen ei ollut pysyvää tai sitovaa. Näin ollen Finnair oli työnantajana ollut viime kädessä velvollinen noudattamaan tasapuolisen kohtelun periaatetta.

Työehtosopimuksen tarkoittaman virkaikälautakunnan toimilla ei ollut merkitystä Finnairin vastuun kannalta, sillä työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoite oli pakottavaa oikeutta, josta ei voitu poiketa työehtosopimuksella.

Asiassa oli selvitetty, että liikennelentäjänä toimiminen oli ollut samankaltaista ammattityötä niin Finnairilla kuin Finnaviationilla ja Karairillakin. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaista hyväksyttävää syytä, jonka vuoksi kantajat voitaisiin sovellettua virkaikää määritettäessä asettaa liikennelentäjinä tiettyyn erityiseen asemaan Finnairin palveluksessa olleisiin liikennelentäjiin verrattuna. Työsuhteen jatkumisen oikeusvaikutukset huomioon ottaen kantajien työhöntulopäivämääränä oli siten pidettävä heidän työhöntulopäivämääräänsä Finnaviationissa tai Karairissa.

Vakanssien täytön, koulutukseen pääsyn ja välipalkkaluokkien käytön osalta Finnairin menettely oli johtunut pääosiltaan riidanalaisen sovelletun virkaiän noudattamisesta. Finnairin menettely oli siten näidenkin seikkojen kohdalla rikkonut työsopimuslain tasapuolisen kohtelun periaatetta.

Näillä ja muilla lausumillaan perusteilla käräjäoikeus vahvisti, että

- kantajien sovellettu virkaikä tuli määrittää kunkin kantajan kohdalla sen mukaan, jolloin hän oli tullut Finnaviationin tai Karairin palvelukseen,

- Finnair oli perusteetta asettanut kantajat sulautumisten jälkeen eriarvoiseen asemaan muuhun lentohenkilökuntaan nähden soveltamalla heihin kahta virkaikäluetteloa, joissa heidän sovelletun virkaikänsä alkamispäivämääräksi oli katsottu myöhäisempi ajankohta kuin se päivämäärä, jolloin he olivat tulleet Finnaviationin tai Karairin palvelukseen.

- Finnair oli rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatetta myös siltä osin, kuin kysymys oli B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n sijoittamisesta niin sanottuihin välipalkkaluokkiin sekä B:n, G:n, D:n ja H:n koulutukseen pääsystä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Helena Sahlstedt ja Anna-Kaisa Aaltonen sekä notaari John-Henrik Spåre.

 Helsingin hovioikeuden tuomio 28.3.2003

Finnair valitti hovioikeuteen, joka lausui pääkäsittelyn toimitettuaan seuraavaa:

Virkaikä ja kantajien asema Finnairin palveluksessa

Lentäjien vanhemmuusjärjestyksen osoittavasta virkaikäluettelosta ei ollut sovittu kantajien työsopimuksissa eikä asiassa ollut selvitetty, että kysymys kantajien sijoittumisesta Finnairin virkaikäluetteloon olisi muutoinkaan tullut kantajien työsopimusten ehdoksi. Virkaikäluettelo oli vahvistettu Finnairia sitovan työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä. Kanne perustui työntekijöiden syrjintään ja sellaisena sen tutkiminen kuului yleiselle tuomioistuimelle. Kanteen perusteella ei voitu kuitenkaan lausua virkaikälautakunnan ratkaisun oikeellisuudesta ja vielä vähemmän vahvistaa virkaikäluetteloa. Kanne oli sen vuoksi tältä osin hylättävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että Finnair saisi virkaikäluettelon johdosta syrjiä työntekijöitä, vaan heitä tuli luettelosta huolimatta kohdella tasapuolisesti työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 3 momentin mukaisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tahi muun niihin verrattavan seikan vuoksi.

Finnairin, Finnaviationin ja Karairin palveluksessa olleiden lentäjien koulutus ja työkokemus erosivat toisistaan. Vertailun lähtökohdaksi ei siten voitu asettaa heidän palveluaikaansa Finnair-konsernissa. Kaikkien osapuolten 11.5.1995 hyväksymän kiertosopimuksen mukaan emoyhtiöön siirtyville lentäjille varattiin asema emoyhtiön virkaikäluettelosta lentäjäkurssi AOL 12:n jälkeen. Vaikka tähän sopimukseen ei ollut vedottu, hovioikeus katsoi, että kiertosopimuksessa tarkoitettua päivämäärää 1.5.1995 voitiin perustellusti pitää lähtökohtana tytäryhtiöiden ja emoyhtiön lentäjien kokemusvertailussa, ellei muuta perustetta ilmennyt.

Finnaviationin ja Karairin palveluksessa olleet lentäjät oli sulautumisten johdosta otettu Finnairin palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Tästä seurasi, ettei heille kuuluvia etuja, muun muassa palkkauksen ja työssäpysymysoikeuden osalta saanut sulautumisten johdosta huonontaa.

Palkkaluokkiin sijoittelu

Kantajina oleville liikennelentäjille oli maksettu tytäryhtiöiden työehtosopimusten voimassaoloajan niiden ehtojen mukaista palkkaa. Sulautumisten jälkeen heidät oli sijoitettu Finnairin palkkaryhmiin. Tällöin osa heistä oli sijoitettu niin sanottuihin välipalkkaluokkiin, joita ei ollut ollut olemassa ennen kesää 1998 ja joista ei ollut sovittu. Kantajina olevien liikennelentäjien peruspalkkaa ei ollut tuossa vaiheessa alennettu. SLL ry:hyn kuuluvia liikennelentäjiä välipalkkaluokat eivät olleet koskeneet. Välipalkkaluokkiin sijoittelu oli kuitenkin myöhempien palkankorotusten yhteydessä johtanut palkkauksen suhteelliseen alentumiseen, mikä vaikutus oli kertaantunut, kun palkanlisät oli laskettu prosentteina peruspalkasta. Välipalkkaluokkien käyttö oli lopetettu 17.12.1999 allekirjoitetuilla sopimuksilla.

Hovioikeus totesi, että välipalkkaluokkiin sijoittelu ei sinänsä ollut osoitus eriarvoiseen asemaan asettamisesta. Työsopimuslain syrjintäkielto koski kuitenkin välittömän syrjinnän ohella myös välillistä syrjintää eli sellaisia toimenpiteitä, jotka johtivat vaikutuksiltaan tai seurauksiltaan tosiasiassa syrjivään lopputulokseen. Pääkäsittelyssä esitetyn todistelun perusteella oli näytetty, että käräjäoikeuden tuomiossa mainittujen kantajien sijoittaminen välipalkkaluokkiin oli johtanut vaikutuksiltaan syrjivään lopputulokseen sen perusteella, minkä yhdistyksen jäseniä he olivat.

Finnair ei ollut esittänyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentin (611/1986) edellyttämää hyväksyttävää syytä välilliseen syrjintään johtaneiden välipalkkaluokkien käyttämiselle. Finnairin oli siten selvitetty epäasiallisella perusteella asettaneen D:n, E:n, B:n, F:n ja C:n, jotka olivat FA ry:n ja KA ry:n jäseniä, sulautumisten jälkeen eriarvoiseen asemaan palkkaluokkien suhteen SLL ry:hyn kuuluvien lentäjien kanssa. Mainittu eriarvoiseen asemaan asettaminen oli vaikuttanut epäedullisesti heidän ura- ja ansiokehitykseensä. Yhtiön virkaikäluettelo oli tosin vahvistettu työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä, mutta tämä ei kuitenkaan oikeuttanut työnantajaa asettamaan ketään edellä tarkoitetuin tavoin eriarvoiseen asemaan.

Koulutus

Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla ja siihen nähden, mitä edellä oli lausuttu kantajien asemasta Finnairin palveluksessa, hovioikeus katsoi selvitetyksi, että Finnair oli päättäessään koulutuksesta syksyllä 1997 epäasiallisella perusteella asettanut I:n ja D:n, jotka olivat KA ry:n jäseniä, eriarvoiseen asemaan SLL ry:hyn kuuluvien liikennelentäjien kanssa. Finnair ei ollut esittänyt hyväksyttävää syytä eriarvoiseen asemaan asettamiselle. Eriarvoiseen asemaan asettaminen oli vaikuttanut epäedullisesti I:n ja D:n urakehitykseen ja sitä kautta myös ansiokehitykseen. Näyttämättä oli jäänyt, että muita lentäjiä kuin I ja D olisi asetettu koulutuksen suhteen eriarvoiseen asemaan.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se vahvisti, että Finnair oli sulautumisten jälkeen ilman hyväksyttävää perustetta asettanut

- välipalkkaluokkiin sijoitetut D:n, E:n, B:n, F:n ja C:n palkkaluokkien suhteen eriarvoiseen asemaan muuhun lentohenkilökuntaan nähden ja

- I:n ja D:n eriarvoiseen asemaan koulutuksen suhteen muuhun lentohenkilökuntaan nähden.

Hovioikeus hylkäsi vahvistamisvaatimukset enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund (eri mieltä), Varpu Vihuri ja Eero Karttunen. Esittelijä Eija Halme.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Wiklund oli muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta katsoi, että Finnairilla oli ollut oikeus sopeuttaa tytäryhtiöiden lentäjien palkat emoyhtiötä sitovaan työehtosopimukseen yhtiön ilmoittamalla tavalla, joka ei ollut johtanut kenenkään kohdalla palkan alentumiseen. Kantajien ansiokehitys oli mahdollisesti heikentynyt sulautumisten johdosta. Työnantajan toimenpidettä ei kuitenkaan tästä syystä voitu pitää työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 3 momentissa tarkoitettuna syrjintänä. Näillä perusteilla Wiklund hylkäsi kanteen siltä osin, kuin se koski palkkaluokkiin sijoittelua.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myötäpuolineen sekä Finnairille myönnettiin valituslupa.

A ja hänen myötäpuolensa vaativat yhteisessä valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin, kuin heidän kanteensa oli hylätty, ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Finnair vaati valituksessaan, että kanne hylätään.

Finnair sekä A myötäpuolineen yhteisesti vastasivat toistensa valituksiin.

SUULLINEN KÄSITTELY

Korkein oikeus on toimittanut asiassa suullisen valmistelun istunnon 17.6.2004 ja suullisen käsittelyn 3.9.2004.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Asian tausta

1. Finnairin tytäryhtiöt Finnaviation Oy (Finnaviation) ja Karair Oy (Karair) on 2.9.1996 ja 22.10.1996 sulautettu Finnairiin. Tytäryhtiöiden lentäjinä työskennelleet kantajat ovat tuolloin siirtyneet Finnairin palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

2. Jo ennen sulautumista Finnair, Finnaviation ja Karair työnantajina sekä yhtiöiden liikennelentäjien ammattijärjestöt, Finnairin lentäjiä edustanut Suomen Liikennelentäjäliitto ry (SLL ry), Finnaviationin lentäjien yhdistys FA-Lentäjät ry (FA ry) ja Karairin liikennelentäjien yhdistys ry (KA ry) olivat 11.5.1995 allekirjoittaneet sopimuksen, joka tähtäsi lentäjäkierron toteuttamiseen yhtiöiden välillä ja yhtiöiden liikennelentäjäryhmien yhdistämiseen (niin sanottu kiertosopimus).

3. Sopijapuolet ovat hyväksyneet 10.6.1996 Finnair-konsernin lentäjien yhdistetyn, niin sanottua sovellettua virkaikää eli keskinäistä vanhemmuutta ja edistymistä liikennelentäjinä kuvaavan virkaikäluettelon. Siihen kantajat oli sijoitettu kiertosopimuksen mukaisesti lentäjäkurssin AOL 12 jälkeen siten, että sovelletun virkaiän kertyminen on alkanut 1.5.1995.

4. Sulautumisen jälkeen Finnair on työnantajana soveltanut kiertosopimuksen mukaisesti laadittua luetteloa. Kantajien ammattijärjestöjen FA ry:n ja KA ry:n irtisanottua 5.9.1997 jäseniinsä sovelletut työehtosopimukset ja kiertosopimuksen Finnair on ilmoittanut 5.10.1998 katsovansa, että sen palvelukseen sulautumisen perusteella siirtyneiden ja siis FA ry:n ja KA ry:n edustamien liikennelentäjien sovelletun virkaiän alkamispäivämäärä on sulautumisajankohta 2.9.1996. Asianomaisen työnantajaliiton ja SLL ry:n välisen Finnairin liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen mukainen virkaikälautakunta on 23.10.1998 vahvistanut uuden sovellettua virkaikää osoittavan luettelon tämän mukaisesti.

5. Työsopimuslain 17 §:n 3 momentin (611/1986) mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Tämä merkitsee, ettei työnantaja saa asettaa työntekijöitä keskenään eri asemaan ilman objektiivisesti hyväksyttävää syytä. Työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädetty syrjinnän kielto ja työntekijäin tasapuolisen kohtelun velvoite on pakottavaa oikeutta. Työnantaja ja työntekijä eivät siten voi pätevästi sopia sellaisista ehdoista, jotka merkitsevät syrjintäkiellon rikkomista. Sama koskee sopimista myös työehtosopimuksella.

Riitakysymykset

6. Kantajat ovat vaatineet vahvistettavaksi, että edellä mainittujen sovellettua virkaikää osoittavien luetteloiden noudattaminen heidän työsuhteissaan on merkinnyt heidän asettamistaan eri asemaan Finnairin SLL ry:hyn kuuluviin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat. Koska kantajat olivat siirtyneet Finnairin palvelukseen vanhoina työntekijöinä, olisi heidän sovellettu virkaikänsä tullut laskea siitä, kun he olivat aloittaneet työnsä liikennelentäjänä Finnaviationin tai Karairin palveluksessa, mikä seikka tulee tuomiossa vahvistaa. Oikealla asemalla virkaikäluettelossa on heille suuri merkitys, koska työvoiman vähentäminen, uralla eteneminen ja uutta tehtävää edeltävään koulutukseen pääseminen määräytyvät sanotun luettelon mukaisessa järjestyksessä. Syrjinnän seurauksena kantajien ura- ja ansiokehitys sekä uusiin tehtäviin kouluttautuminen eivät ole Finnairin palveluksessa toteutuneet tasavertaisesti SLL:n ry:n jäseniin verrattuna. Muun muassa I:n, D:n, H:n, G:n ja B:n pääsy suihkukoneiden tyyppikoulutukseen on viivästynyt.

7. Kantajat ovat vielä esittäneet, että Finnair oli syrjinyt FA ry:n ja KA ry:n jäseniä D:tä, E:tä, B:tä, F:ää ja C:tä myös palkkauksessa sijoittamalla heidät Finnairin palkkaluokkiin siirtämisen yhteydessä niin sanottuihin välipalkkaluokkiin. Tämän seurauksena heidän palkkakehityksensä oli jäänyt pysyvästi jälkeen muiden Finnairin liikennelentäjien palkkakehityksestä.

8. Finnair on kiistänyt kannevaatimukset. Yhtiö on ollut työnantajana velvollinen lentäjien koulutuksesta ja urakehityksestä päättäessään noudattamaan kiertosopimukseen perustunutta 10.6.1996 päivättyä sovellettua virkaikää osoittavaa lentäjäluetteloa. Kiertosopimuksen tultua irtisanotuksi sen tilalle on tullut edellä kappaleessa 4 kerrotun virkaikälautakunnan 23.10.1998 vahvistama luettelo, jonka noudattamiseen Finnair oli työehtosopimukseen sidottuna velvollinen. Palkan maksaminen niin sanottujen välipalkkaluokkien mukaan ei ole aiheuttanut ansiokehityksen huonontumista. Kyseinen palkkajärjestelmien yhteensovittamista koskeva väliaikainen järjestely on päinvastoin tuonut työntekijöille suurempia ja aiemmin maksettuja palkankorotuksia kuin he olisivat muutoin työehtosopimuksen mukaan saaneet.

Kanteeseen sisältyvistä vaatimuksista

9. Kanteessa on väitetty syrjinnän toteutuneen ja työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta rikotun työnantajan soveltaessa kantajien työsuhteissa työehtosopimuksen määräyksiin perustuvia virkaikäluetteloita. Väite herättää kysymyksen yleisen tuomioistuimen toimivallasta.

10. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat ja työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain mukainen.

11. Niiltä osin kuin kanteessa on kysymys siitä, onko 10.6.1996 ja 23.10.1998 päivättyjen virkaikäluetteloiden soveltaminen kantajien työsuhteisiin merkinnyt tai voisiko se merkitä syrjintää, kanne perustuu työsopimuslain pakottavaan säännökseen. Koska säännöksen tarkoittamista velvoitteista ei voida työehtosopimuksin poiketa, kysymykset kuuluvat yleisen tuomioistuimen tutkittaviksi.

12. Siltä osin kuin kanteessa on väitetty virkaikälautakunnan 23.10.1998 vahvistamaa virkaikäluetteloa virheelliseksi ja vaadittu oikean luettelon vahvistamista, kysymys on kappaleessa 8 tarkoitetun työehtosopimuksen määräysten tulkinnasta, joka kuuluisi siten työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n kannevaltaa koskevista säännöksistä kuitenkin seuraa, ettei kantajilla olisi oikeutta saattaa tätä vaatimustaan työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tämän vuoksi ja kuten ennakkopäätöksessä KKO 2002:59 on vastaavassa tilanteessa lausuttu, on perusteltua katsoa, että työntekijöillä on myös tässä tapauksessa oikeus saada vaatimuksensa yleisessä tuomioistuimessa tutkituksi. Kanteessa esitettyyn ja siihen nähden, mitä jäljempänä riidanalaisista virkaikäluetteloista lausutaan, Korkein oikeus hovioikeuden tavoin toteaa, ettei virkaikäluettelon oikean sisällön vahvistamiselle ole kuitenkaan edellytyksiä.

Virkaikäluettelo 10.6.1996

13. Kuten asianosaiset ovat katsoneet, 11.5.1995 allekirjoitettu kiertosopimus, jonka nojalla on laadittu 10.6.1996 päivätty virkaikäluettelo, on sinänsä ollut työehtosopimuksen luontoinen asiakirja. Kiertosopimus ja siihen liittyvä virkaikäluettelo ovat siten lähtökohtaisesti sitoneet sopimuksiin osallisia FA ry:tä ja KA ry:tä sekä mainittujen yhdistysten jäseniä, kuten kantajina olevia A:ta ja hänen myötäpuoliaan. A ja hänen myötäpuolensa eivät ole kuitenkaan siirtyneet Finnairin palvelukseen kiertosopimuksella vaan syksyllä 1996, kun Finnaviation ja Karair ovat sulautuneet Finnairiin. Finnairille on sulautumisen yhteydessä syntynyt velvollisuus kohdella A:ta ja hänen myötäpuoliaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti palveluksessaan olleisiin muihin työntekijöihin nähden.

14. A:han ja hänen myötäpuoliinsa on lentoyhtiöiden sulautumisen jälkeen ryhdytty soveltamaan 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa. Asiassa on riitaa siitä, onko tuon virkaikäluettelon soveltaminen heidän työsuhteisiinsa merkinnyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa (611/1986) tarkoitettua syrjintää tai eriarvoiseen asemaan asettamista.

15. Riidatonta on, että Finnairin palveluksessa ennen sulautumista olleiden SLL ry:hyn järjestäytyneiden liikennelentäjien sovellettu virkaikä on 10.6.1996 päivätyssä virkaikäluettelossa määräytynyt lähtökohtaisesti sen päivämäärän perusteella, jolloin lentäjä oli tullut Finnairin palvelukseen liikennelentäjäksi. FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneiden A:n ja hänen myötäpuoltensa sovellettu virkaikä on sitä vastoin määräytynyt kiertosopimuksen allekirjoittamispäivämäärän perusteella. Huomioon ottaen, että A ja hänen myötäpuolensa ovat siirtyneet Finnairin palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja että he olivat aloittaneet liikennelentäjän työn Finnaviationissa tai Karairissa jo useita vuosia ennen kiertosopimuksen tekemistä, Korkein oikeus katsoo, että heidän 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon mukainen sijoituksensa on määräytynyt eri perusteen mukaan kuin SLL ry:hyn kuuluneiden lentäjien sijoitus. Finnairin on näissä olosuhteissa osoitettava, että kantajien erilaiseen kohteluun virkaikäluetteloon sijoittelussa on ollut hyväksyttävä syy.

16. Kiertosopimuksen tarkoituksena on ollut sopia eri lentoyhtiöiden liikennelentäjäryhmien yhdistämisestä. Asiassa on selvitetty, että Finnaviationin ja Karairin palveluksessa olleilla lentäjillä on ennen kiertosopimuksen tekemistä ollut mahdollisuus lentää vain yhtä potkurikonetyyppiä ja vain kotimaanlentoja sekä että kiertosopimus on antanut heille mahdollisuuden edetä urallaan ja lentää myös suihkukoneilla ja myös ulkomaanlentoja. Suullisessa käsittelyssä on lisäksi selvitetty, että FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneiden lentäjien selvä enemmistö oli asettunut kiertosopimuksen kannalle ja hyväksynyt myös siihen sisältyvät sovelletun virkaiän laskemisen periaatteet. Sopimuksen nähtiin avaavan tytäryhtiöiden potkurikonelentäjille uusia edistymisen mahdollisuuksia Finnairin lentoliiketoiminnassa ja etuja, joita heillä ei Finnaviationin ja Karairin palveluksessa toimiessaan olisi ollut. A ja hänen myötäpuolensa, jotka eivät ole hakeutuneet lentäjäkiertoon kiertosopimuksen nojalla, ovat saaneet nämä samat edut lentoyhtiöiden sulautumisen myötä.

17. Kiertosopimus ja lentoyhtiöiden sulautuminen ovat siten tuoneet edullisia muutoksia Finnaviationin ja Karairin lentäjien työnkuvaan, työympäristöön ja urakehitysmahdollisuuksiin. Toisaalta Finnair on sulautumisen jälkeisessä ylimenovaiheessa joutunut työnantajana yhdistämään nämä ryhmät jo ennestään palveluksessaan olleiden ja siis toisessa asemassa olleiden lentäjien ryhmään. Huomioon ottaen vielä, että A:n sekä hänen myötäpuoltensa ammattiyhdistykset ovat olleet mukana sopimassa kiertosopimuksesta ja sen nojalla laaditusta 10.6.1996 päivätystä virkaikäluettelosta, Korkein oikeus päätyy katsomaan, että Finnairilla on lentoyhtiöiden sulautumisen jälkeisessä tilanteessa ollut hyväksyttävä syy soveltaa 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteisiin heidän liikennelentäjinä edistymistä koskevia kysymyksiä ratkaistessaan. Finnair ei siten ole menetellyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti soveltaessaan 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteissa.

Virkaikäluettelo 23.10.1998

18. Kiertosopimuksen tultua irtisanotuksi Finnair on edellä kappaleessa 4 kerrotuin tavoin olennaisesti huonontanut FA ry:hyn ja KA ry:hyn kuuluneiden kantajien asemaa yhdistetyssä lentäjäluettelossa. Heidän sovelletun virkaikänsä alkamisajankohdaksi on muutettu sulautumisen ajankohta 2.9.1996. Edellä kerrottu virkaikälautakunta on vahvistanut tämän mukaisen uuden virkaikäluettelon 23.10.1998. Muutos ei kuitenkaan ole kohdistunut niihin FA ry:n ja KA ry:n entisiin jäseniin, jotka olivat liittyneet SLL ry:n jäseniksi. Näin ollen on saatettu todennäköiseksi, että uuden virkaikäluettelon soveltaminen on merkinnyt tai merkitsee kantajien asettamista toisiin työntekijöihin nähden heidän järjestäytymisensä perusteella eri asemaan työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetun seikan vuoksi, ellei Finnair voi osoittaa menettelylleen hyväksyttävää syytä.

19. Finnair on vedonnut siihen, että sen jälkeen kun FA ry ja KA ry olivat irtisanoneet kiertosopimuksen, se oli SLL ry:n kanssa tehtyyn työehtosopimukseen sidottuna ollut velvollinen noudattamaan virkaikälautakunnan vahvistamaa sovellettua virkaikää. Koska tytäryhtiöissä oli ollut mahdollisuus edistyä liikennelentäjänä vain yhdessä potkurikonetyypissä, lentäjien virkaikä oli tullut määrittää vastaamaan uutta toimintaympäristöä sitä koskevien normien mukaisesti. Tämä määrittäminen oli voinut koskea vain fuusiossa sen palvelukseen siirtyneitä lentäjiä.

20. Aikaisemmassa 10.6.1996 vahvistetussa lentäjäluettelossa oli jo vahvistettu eri lentäjäryhmiin kuuluvien keskinäinen virkaikäasema. Se seikka, että uusi virkaikäluettelo on tässä tilanteessa vahvistettu työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä virkaikälautakunnan päätöksellä, ei ole yksin voinut olla hyväksyttävä syy arvioida kantajien virkaikäasemaa uudelleen ja huonontaa sitä. Kun otetaan huomioon, ettei konetyypillä ole ollut vaikutusta Finnairin palveluksessa jo alunperin aloittaneiden liikennelentäjien virkaiän kertymiseen, Korkein oikeus katsoo, ettei Finnair ole esittänyt myöskään lentäjien ammattitaitoon ja pätevyyteen liittyvää tai muuta hyväksyttävää syytä muuttaa kantajien virkaikäasemaa 10.6.1996 vahvistettua epäedullisemmaksi. Näistä syistä 23.10.1998 vahvistetun virkaikäluettelon soveltaminen A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteissa merkitsee heidän asettamistaan ammatillisen järjestäytymisen perusteella eri asemaan Finnairin palveluksessa olleisiin muihin lentäjiin nähden.

I:n ja D:n koulutuksen peruuttaminen syksyllä 1997

21. I:n ja D:n 18.11.1997 alkavaksi ilmoitettua koulutusta M80F perämiestehtäviin on Finnairin päätöksellä lykätty ja heidän tilalleen on valittu 10.6.1996 vahvistetussa virkaikäluettelossa heitä nuorempia lentäjiä. Syyksi työnantaja on ilmoittanut I:n ja D:n virkaikäaseman epäselvyyden heidän ammattijärjestönsä KA ry:n irtisanottua kiertosopimuksen päättymään 31.1.1998. Koulutus on päässyt alkamaan vasta tammikuussa 1999 virkaikälautakunnan vahvistettua uuden virkaikäluettelon.

22. Finnairin lausumat osoittavat, että I:n ja D:n koulutuksen peruuttamisen syynä on ollut viime kädessä heidän jäsenyytensä KA ry:ssä. I:n ja D:n urakehitys on koulutuksen peruuttamisen johdosta viivästynyt. Kuten edellä kappaleessa 20, Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että Finnair on syksyllä 1997 työntekijöidensä koulutuksesta päättäessään ilman hyväksyttävää syytä asettanut KA ry:hyn kuuluneet I:n ja D:n eri asemaan SLL ry:hyn kuuluvien lentäjien kanssa sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat.

H:hon, G:hen ja B:hen kohdistettu määräämismenettely

23. Finnair on kesällä 1999 määrännyt ATR 72-potkurikoneen kapteenina toimineiden KA ry:n jäsenten H:n, G:n ja B:n pysymään sanotussa tehtävässä ja peruuttanut heidän suihkukoneen perämiestehtäviä koskevan koulutuksensa. Määräämismenettely on kestänyt G:n ja H:n osalta joulukuuhun 2000 saakka ja B:n osalta kesä-heinäkuuhun 2001 saakka.

24. Määräämismenettely on perustunut työehtosopimukseen ja siihen on esitetyn selvityksen mukaan ollut tarpeellista turvautua. Määräämismenettely on kuitenkin kohdistunut H:n, G:hen ja B:hen sen vuoksi, että Finnair oli soveltanut 23.10.1998 vahvistettua virkaikäluetteloa. Jos asia olisi ratkaistu 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon pohjalta, määräämismenettely olisi kohdistunut toisiin lentäjiin. Määräämismenettelyn johdosta H:n, G:n ja B:n eteneminen uralla on viivästynyt. Koska Finnair ei ole esittänyt menettelyn perusteeksi hyväksyttävää syytä, on virkaikäluetteloon perustuva menettely, kuten edellä 20 kappaleessa on lausuttu, merkinnyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa kiellettyä työntekijän asettamista perusteettomasti eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden.

Palkan maksaminen niin sanottujen välipalkkaluokkien mukaan

25. Kantajien palkkaus on työehtosopimuslain 5 §:n perusteella määräytynyt 31.1.1998 saakka FA ry:n ja KA ry:n jäseniin sovellettujen työehtosopimusten mukaisesti. Näiden työehtosopimusten voimassaolon lakattua Finnairin on tullut maksaa kantajille vähintään SLL ry:n kanssa tehdyn liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

26. Kantajien saattaminen Finnairin palkkausjärjestelmän piiriin on tapahtunut vaiheittain 1.6.1998 lukien. Heidän aikaisempaa peruspalkkaansa on tarkistettu viimeksi mainitun työehtosopimuksen mukaisella yleis- ja ansiorakennekorotuksella. Seuraavana palkkausjärjestelmän mukaisena niin sanottuna henkilökohtaisena vuosikorotuspäivänä kunkin lentäjän palkka on korotettu lähinnä ylempään palkkataulukon luokkaan.

27. D:lle, E:lle, B:lle, F:lle ja C:lle, joiden osalta palkanlisäys vuosikorotuspäivänä oli jäänyt määrältään vähäiseksi, on ryhdytty lisänä maksamaan ennakolta puolikasta seuraavan vuoden noin 1 000 markan suuruisesta niin sanotusta kokemusvuosikorotuksesta. Toinen puolikas on maksettu seuraavana henkilökohtaisena vuosikorotuspäivänä, kuitenkin viimeistään 1.1.2000.

28. Puheena olevan työehtosopimuksen mukaan liikennelentäjä tulee siirtää joka vuosi niin sanotun sovelletun yhtiön palvelukseen tulokuukauden alusta lukien yhtä korkeampaan palkkaluokkaan. Välipalkkaluokkiin sijoittaminen on merkinnyt sitä, että D, E, B, F ja C ovat Finnairin palkkausjärjestelmään siirtymistä seuranneiden kahden vuoden aikana saaneet hyväkseen vain puolet normaalista korotuksesta. Heiltä on jäänyt siten saamatta yksi kokemusvuosikorotus. Menetyksen määrää on kuitenkin pienentänyt se palkanlisäys, jonka he olivat saaneet lähinnä ylempään Finnairin palkkaluokkaan sijoittamisen yhteydessä.

29. Kuvatusta menettelystä on seurannut, että D:n, E:n, B:n, F:n ja C:n palkkakehitys on sanottuna aikana ollut muiden Finnairin liikennelentäjien palkkakehitystä huonompi. Kun menettely on kohdistunut vain FA ry:n ja KA ry:n jäseniin, eikä Finnair ole esittänyt sille hyväksyttävää syytä, se on merkinnyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa kiellettyä työntekijän asettamista perusteettomasti eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden.

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Korkein oikeus vahvistaa, että Finnair Oyj on ilman hyväksyttävää perustetta asettanut

- A:n alussa mainittuine myötäpuolineen eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, soveltaessaan heidän työsuhteissaan 23.10.1998 päivättyä virkaikäluetteloa,

- I:n ja D:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, peruuttaessaan heidän koulutuksensa syksyllä 1997,

- H:n, G:n ja B:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, peruuttaessaan heidän koulutuksensa syksyllä 1999 ja määrätessään heidät pysymään silloisissa työtehtävissään ja

- D:n, E:n, B:n, F:n ja C:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, maksaessaan heille palkkaa niin sanottujen välipalkkaluokkien mukaan siten, että heille työehtosopimuksen mukaan maksettavia kokemusvuosikorotuksia on alennettu kahtena vuotena.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Marja Räbinä (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Räbinä: Mietintö on muutoin Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, mutta pääasiaratkaisun perustelujen kappaleiden 17, 20 ja 24 sekä tuomiolauselman osalta mietintö on seuraava:

Korkein oikeus lausunee kappaleen 17 asemesta:

A:ta ja hänen myötäpuoliaan edustaneet FA ry ja KA ry ovat hyväksyneet kiertosopimuksen ja sen nojalla laaditun lentäjien yhteisen virkaikäluettelon. Suullisessa käsittelyssä on selvitetty, että hyväksyminen on tapahtunut yhdistyksissä äänestyksen jälkeen siten, että hyväksymistä ovat kannattaneet ensisijaisesti yhdistysten nuorimmat lentäjät, joiden virkaikään sopimuksen vaikutukset olivat vähäisemmät. A ja hänen myötäpuolensa, joilla on kiertosopimuksen tekoajankohtana ollut jo varsin pitkä lentäjäkokemus, eivät ole hakeneet kiertosopimuksen mukaiseen lentäjäkiertoon. Nämä seikat huomioon ottaen ja kun Finnairin on täytynyt tietää, että A ja hänen myötäpuolensa olivat tulleet sen tytäryhtiöiden palvelukseen lentäjiksi jo vuosina 1977 - 1992, Korkein oikeus katsoo, ettei Finnair ole voinut perustellusti lähteä siitä, että kiertosopimus ja sen nojalla laadittu virkaikäluettelo, joissa kantajien ammatillinen kokemus oli jätetty merkittävältä osin huomiotta, muodostaisivat hyväksyttävän syyn sovelletun virkaiän erilaisille laskentaperusteille.

Kiertosopimus ja lentoyhtiöiden sulautuminen ovat kappaleessa 16 kerrotuin tavoin tuoneet edullisia muutoksia Finnaviationin ja Karairin lentäjien työnkuvaan, työympäristöön ja urakehitysmahdollisuuksiin. Nämä muutokset ovat kuitenkin seuranneet Finnairin lentotoiminnan luonteesta ja vastaavanlaiset edut ovat liittyneet jokaisen Finnairin lentäjän työsuhteeseen. Tämän vuoksi ja kun lentäjän lentämällä konetyypillä ei ole ollut asiassa esitetyn selvityksen mukaan vaikutusta virkaiän kertymiseen Finnairin palveluksessa, mainittuja edullisia muutoksia ei voida pitää hyväksyttävänä syynä Finnairin työntekijöiksi sulautumisessa siirtyneiden A:n ja hänen myötäpuoltensa sovelletun virkaiän laskemiseen eri tavoin kuin muiden lentäjien virkaikä oli laskettu.

Finnairin on sulautumisen jälkeisessä tilanteessa tullut työnantajana arvioida, mikä oli sen palvelukseen sulautumisen perusteella siirtyneiden lentäjien oikea sijoitus Finnairin lentäjien virkaikäluettelossa. Sen on tällöin täytynyt ottaa huomioon myös muiden lentäjiensä asema sanotussa luettelossa ja erityisesti se, että kiertosopimuksen nojalla Finnairin palvelukseen otetut Finnaviationin ja Karairin entiset lentäjät oli sijoitettu virkaikäluetteloon kiertosopimuksen tekoajankohdan mukaan määräytyville sijoille. Ottaen kuitenkin huomioon, että lentäjäkiertoon lähteminen oli ollut vapaaehtoista sekä se, mitä edellä on lausuttu kiertosopimuksen hyväksymisestä FA ry:ssä ja KA ry:ssä äänestyspäätöksin sekä A:n ja hänen myötäpuoltensa lentäjäkokemuksen pituudesta ja huomioon ottamisesta 10.6.1996 päivätyssä virkaikäluettelossa, Korkein oikeus katsoo, ettei Finnairin palveluksessa jo aiemmin olleiden lentäjien asema 10.6.1996 päivätyssä virkaikäluettelossa ole muodostanut hyväksyttävää syytä A:n ja hänen myötäpuoltensa virkaikäaseman määrittämiseen sanotun virkaikäluettelon osoittamalla tavalla. Finnair ei ole esittänyt muutakaan hyväksyttävää syytä 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon soveltamiselle kantajien työsuhteissa.

Kuten kappaleessa 12 on todettu, asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole edellytyksiä vahvistaa, että A:n ja hänen myötäpuoltensa sovellettu virkaikä tulisi laskea siitä, kun he olivat aloittaneet työnsä Finnaviationin tai Karairin palveluksessa.

Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon soveltaminen A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteisiin on merkinnyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa kiellettyä työntekijän asettamista perusteettomasti eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden.

Korkein oikeus lausunee kappaleessa 20:

Se seikka, että virkaikälautakunta on vahvistanut 23.10.1998 päivätyn virkaikäluettelon työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä, ei ole yksin muodostanut hyväksyttävää syytä kantajien virkaikäaseman uudelleenarvioimiseen ja huonontamiseen. Finnair ei ole esittänyt myöskään lentäjien ammattitaitoon ja pätevyyteen liittyvää tai muutakaan hyväksyttävää syytä muuttaa kantajien virkaikäasema 23.10.1998 päivätyn virkaikäluettelon mukaiseksi. Näistä syistä ja huomioon ottaen, mitä edellä on lausuttu 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon soveltamisen merkityksestä A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteissa, Korkein oikeus katsoo, että Finnair on ilman hyväksyttävää syytä asettanut A:n ja hänen myötäpuolensa eri asemaan SLL ry:hyn kuuluvien liikennelentäjien kanssa sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, soveltaessaan heidän työsuhteissaan 23.10.1998 päivättyä virkaikäluetteloa.

Korkein oikeus lausunee kappaleessa 24:

Määräämismenettely on perustunut työehtosopimukseen ja siihen on esitetyn selvityksen mukaan ollut tarpeellista turvautua. Määräämismenettely on kuitenkin kohdistunut H:n, G:hen ja B:hen sen vuoksi, että Finnair oli soveltanut 23.10.1998 vahvistettua virkaikäluetteloa. Määräämismenettelyä ei olisi voitu kohdistaa H:n, G:hen ja B:hen, mikäli heidän sovellettu virkaikänsä olisi määräytynyt 10.6.1996 päivätyn virkaikäluettelon osoittaman tai tätä varhaisemman ajankohdan perusteella. Määräämismenettelyn johdosta H:n, G:n ja B:n eteneminen uralla on viivästynyt. Koska Finnair ei ole esittänyt menettelynsä perusteeksi hyväksyttävää syytä, on 23.10.1998 vahvistettuun virkaikäluetteloon perustuva määräämismenettely merkinnyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa kiellettyä työntekijän asettamista perusteettomasti eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan:

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Korkein oikeus vahvistaa, että Finnair Oyj on ilman hyväksyttävää perustetta asettanut

- A:n alussa mainittuine myötäpuolineen eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, soveltaessaan heidän työsuhteessaan 10.6.1996 ja 23.10.1998 päivättyjä virkaikäluetteloja,

- I:n ja D:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, peruuttaessaan heidän koulutuksensa syksyllä 1997,

- H:n, G:n ja B:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, peruuttaessaan heidän koulutuksensa syksyllä 1999 ja määrätessään heidät pysymään silloisissa työtehtävissään ja

- D:n, E:n, B:n, F:n ja C:n eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, maksaessaan heille palkkaa niin sanottujen välipalkkaluokkien mukaan siten, että heille työehtosopimuksen mukaan maksettavia kokemusvuosikorotuksia on alennettu kahtena vuotena.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

Oikeusneuvos Aarnio: Koskien virkaikäluetteloa 10.6.1996 ja perustelujen kappaleiden 16 - 17 sijasta lausun seuraavan:

Puheena oleva virkaikäluettelo perustuu 11.5.1995 allekirjoitettuun kiertosopimukseen. Se on tähdännyt konsernin lentäjäryhmien yhdistämiseen. Sopimus on kuitenkin lähtenyt siitä, että kiertoon lähteminen on ollut lentäjille vapaaehtoista. Sopimus on mahdollistanut myös jäämisen kierron ulkopuolelle. Suullisessa käsittelyssä esitetyn todistelun perusteella on pääteltävissä, ettei sopimusta tehtäessä ollut vielä selvää tulivatko yhtiöt yhdistymään ja milloin tämä tuli tapahtumaan.

Sopimus on syntynyt työnantajayhtiöiden ja työntekijäjärjestöjen neuvottelujen tuloksena. Sen ovat hyväksyneet myös kantajia edustaneet FA ry ja KA ry. Suullisessa käsittelyssä on selvitetty, että hyväksyminen on tapahtunut yhdistyksissä kuitenkin äänestyksen jälkeen. Hyväksymistä ovat kannattaneet ensisijaisesti yhdistysten nuorimmat lentäjät, joiden virkaikään sopimuksen vaikutukset ovat olleet vähäisemmät.

A ja hänen myötäpuolensa ovat tulleet Finnaviationin ja Karairin palvelukseen lentäjiksi eri ajankohtina vuosina 1977 - 1992. Heillä on siten ollut varsin pitkä kokemus liikennelentäjänä yhtiöiden yhdistyessä. Tämä kokemus on jäänyt kiertosopimuksen virkaikäluettelon mukaista sovellettua virkaikää laskettaessa pääosiltaan huomioon ottamatta. Tähän nähden ja huomioon ottaen edellä todetut kiertosopimuksen syntymiseen liittyneet olosuhteet katson, ettei Finnair ole voinut perustellusti lähteä siitä, että sopimus muodostaisi hyväksyttävän syyn sovelletun virkaiän erilaisille laskentaperusteille.

Asiassa on selvitetty, että Finnairin lentäjien sijoitus virkaikäluettelossa on voinut heiketä vain määrätynlaisen virkavapauden tai kurinpitotoimen seurauksena. Sensijaan esimerkiksi sillä millaisen konetyypin ohjaajana lentäjä on toiminut ei ole ollut vaikutusta sijoittumiseen virkaikäluettelossa. Sovellettukin virkaikä on siten kertynyt pääasiallisesti sen perusteella, miten pitkään henkilö on toiminut liikennelentäjänä.

Asiassa on myös selvitetty, että tullessaan Finnaviationin ja Karairin palvelukseen lentäjillä on ollut pääosin samanlainen koulutus kuin on ollut edellytyksenä Finnairin palvelukseen tultaessa. Finnairin ja tytäryhtiöiden lentäjien lentokokemuksessa on kuitenkin ollut eroavaisuutta sen vuoksi, että tytäryhtiössä on ollut kummassakin käytössä vain yksi konetyyppi. Niissä ei siten ole ollut mahdollisuutta saada samanlaista koulutusta ja kokemusta eri konetyypeistä kuin Finnairin palveluksessa.

Edellä todetuin tavoin Finnairin puitteissakaan sillä, missä konetyypissä lentäjä on palvellut, ei ole ollut vaikutusta virkaiän kertymiseen. Siirtyessään toiseen konetyyppiin lentäjä on saanut jokaisen konetyypin osalta koulutuksen erikseen. Näihin seikkoihin nähden katson, ettei hyväksyttävänä syynä näin erilaiseen virkaiän laskentaperusteeseen voida pitää myöskään sitä, että Finnairin palveluksessa olevilla lentäjillä on ollut monipuolisempaa kokemusta eri konetyypeistä.

Näillä perusteilla katson, ettei Finnairilla ole ollut yhtiöiden yhdistämistilanteessa hyväksyttävää syytä soveltaa tällä tavoin erilaisia laskentaperusteita lentäjien sovellettua virkaikää määriteltäessä. Kun virkaikäluettelossa erilaista laskentaperustetta on sovellettu FA ry:n ja KA ry:n jäseniin virkaikäluettelon soveltaminen on merkinnyt lentäjien asettamista eri asemaan sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä lentäjät ovat olleet.

Toisaalta katson, ettei esitetyn selvityksen nojalla voida kuitenkaan vahvistaa, että A:n ja hänen myötäpuoliensa sovellettu virkaikä tulisi laskea siitä, kun he ovat aloittaneet työnsä Finnaviationin ja Karairin palveluksessa.

Näin ollen vahvistan, että Finnair on ilman hyväksyttävää syytä asettanut A:n myötäpuolineen eriarvoiseen asemaan muihin liikennelentäjiin nähden sen perusteella, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat, soveltaessaan heidän työsuhteissaan myös 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa.

Koskien virkaikäluetteloa 23.10.1998 päädyn enemmistön mainitsemilla perusteilla ja sillä perusteella mitä edellä olen lausunut 10.6.1996 päivätystä virkaikäluettelosta, johon nähden huononnus on tapahtunut, samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Tulokas: Päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Pääasialliset perusteluni ovat seuraavat:

Yleisen tuomioistuimen toimivalta

Kanteessa syrjintäkiellon ja työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen rikkomisen katsotaan toteutuneen, kun työnantaja on soveltanut kantajien työsuhteisiin työehtosopimustasoisia määräyksiä muun muassa lentäjien sovelletusta virkaiästä. Väite työehtosopimuksen syrjivyydestä herättää kysymyksen yleisen tuomioistuimen toimivallasta.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat ja työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain mukainen.

Kantajien sovellettu virkaikä sulautumisen jälkeen Finnairin palveluksessa on ensin perustunut kiertosopimuksen perusteella laadittuun virkaikäluetteloon ja tuon sopimuksen voimassaolon päätyttyä Erityispalvelujen työnantajaliitto ry:n ja SLL ry:n välisen työehtosopimuksen mukaisen virkaikälautakunnan päätökseen. Kantajat eivät ole olleet sidottuja tuohon työehtosopimukseen. Ottaen huomioon kannevaltaa koskevat työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n säännökset ja eri lentäjäryhmien etunäkökohdat kantajilla ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta saada kysymystä sovellettua virkaikää koskevien luetteloiden oikeasta tulkinnasta ja mahdollisesta syrjivyydestä työtuomioistuimen tutkittavaksi.

Asiassa on selvitetty, että liikennelentäjän urakehitys ja uuteen tehtävään kouluttaminen sekä liikennelentäjänä edistyminen muutoinkin on Finnairissa kytketty lentäjän asemaan sovellettua virkaikää osoittavassa luettelossa. Uralla edistyminen tapahtuu vanhemmuusjärjestyksessä, kun taas taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tapahtuva irtisanominen tai lomauttaminen kohdistetaan virkaiässä nuorimpaan lentäjään. Virkaikäluettelolla ja lentäjän asemalla luettelossa on siten olennainen merkitys hänen työsuhteessaan.

Ottaen huomioon työntekijöiden oikeusturvanäkökohdat ja ennakkopäätöksestä KKO 2002:59 ilmenevät periaatteet katson, että kantajien tulee voida saattaa yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi, onko Finnair soveltaessaan heidän työsuhteissaan 10.6.1996 ja 23.10.1998 päivättyjä virkaikäluetteloita syyllistynyt työsopimuslain kieltämään syrjintään tai työnantajan tasapuolisuusvelvoitteen rikkomiseen kantajien ammatillisen järjestäytymisen perusteella.

Työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimus

Asiaan sovellettavan työsopimuslain 17 §:n 3 momentin (611/1998) mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Huomioon ottaen työsopimussuhteeseen sisältyvän lojaliteettivelvoitteen ja työntekijän suojeluperiaatteen mainittu lainkohta sisältää syrjintäkiellon ohella myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen. Se tarkoittaa, ettei työnantaja saa asettaa työntekijöitä keskenään eri asemaan ilman objektiivisesti hyväksyttävää syytä.

Työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädetyt syrjinnän kielto ja tasapuolisuusvelvoite ovat pakottavaa oikeutta. Työnantaja ja työntekijä eivät siten voi pätevästi sopia sellaisista ehdoista, jotka merkitsevät syrjintäkiellon tai tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista. Sama koskee myös työehtosopimusosapuolia.

Virkaikäluettelo 10.6.1996

Finnair on soveltanut tytäryhtiöiden sulautumisen jälkeen lentäjien työsuhteisiin kiertosopimuksen mukaisesti laadittua, 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa. Sen mukaan Finnairin palveluksessa jo ennen sulautumista olleiden lentäjien sovellettu virkaikä laskettiin siitä, kun he aloittivat liikennelentäjinä yhtiössä. Finnaviationista ja Karairista tulleiden lentäjien osalta virkaiän kertyminen merkittiin alkaneeksi myöhemmästä ajankohdasta eli 1.5.1995.

Tytäryhtiöissä uransa aloittaneiden lentäjien sijoittamisessa yhdistettyyn virkaikäluetteloon on siten sovellettu erilaista periaatetta kuin emoyhtiön lentäjien osalta. Erilainen kohtelu on ollut sikäli yhteydessä lentäjien ammatilliseen järjestäytymiseen, että Finnairin lentäjät ovat kuuluneet SLL ry:hyn, kun taas tytäryhtiöistä tulleita lentäjiä ovat edustaneet FA ry ja KA ry.

Finnair-konsernin lentäjäryhmien yhdistämiseen tähdännyt kiertosopimus, johon nyt kysymyksessä oleva virkaikäluettelo perustuu, on syntynyt työnantajayhtiöiden ja työntekijäjärjestöjen neuvottelujen tuloksena. Sen ovat hyväksyneet myös kantajia edustaneet FA ry ja KA ry. Tarkasteltavana olevan luettelon sopimustausta luo olettaman siitä, että liikennelentäjien sovelletun virkaiän erilaisille laskentaperusteille on ollut hyväksyttävä syy. Tästä on myös Finnair työnantajana voinut lähteä soveltaessaan sulautumisen jälkeen 10.6.1996 päivättyä lentäjäluetteloa muun muassa kantajien työsuhteisiin.

Suullisessa käsittelyssä on selvitetty, että FA- ja KA-lentäjien selvä enemmistö oli asettunut kiertosopimuksen kannalle hyväksyen myös siihen sisältyvät sovelletun virkaiän laskemisen periaatteet. Sopimuksen nähtiin avaavan tytäryhtiöiden potkurikonelentäjille uusia uralla edistymisen mahdollisuuksia Finnairin huomattavasti laajemmassa lentoliiketoiminnassa.

Pidän selvitettynä, että lentäjäryhmien yhdistämistilanteessa on ollut hyväksyttävät perusteet asettaa erilaisen lentokoulutuksen ja -kokemuksen omaavat lentäjät erilaiseen asemaan sovellettua virkaikää laskettaessa. Soveltaessaan tarkasteltavana olevaa virkaikäluetteloa kantajien työsuhteissa Finnair ei ole siten syyllistynyt väitettyyn syrjintään.

Virkaikäluettelo 23.10.1998

Kiertosopimuksen tultua irtisanotuksi Finnair on edellä kohdassa 4 kerrotuin tavoin olennaisesti huonontanut FA ry:n ja KA ry:n jäsenten, muiden ohella kantajien asemaa yhdistetyssä lentäjäluettelossa. Heidän sovelletun virkaikänsä alkamisajankohdaksi on muutettu sulautumisen ajankohta 2.9.1996. Finnairin liikennelentäjiin sovellettavan työehtosopimuksen mukainen virkaikälautakunta on vahvistanut tämän mukaisen uuden virkaikäluettelon 23.10.1998.

Kantajat eivät ole hyväksyneet asemansa huonontamista eikä siitä ole myöskään sovittu heitä edustaneiden ammattijärjestöjen välityksellä. Mitään lentäjien ammattitaitoon ja pätevyyteen liittyvää perusteltua syytä arvioida uudelleen ja muuttaa 10.6.1996 päivättyä virkaikäluetteloa ei ole esitetty. Näistä syistä ja kun huononnus on kohdistunut vain FA- ja KA-taustan omaaviin lentäjiin ja heistäkin vain niihin, jotka eivät olleet liittyneet SLL ry:n jäseniksi, on katsottava näytetyksi, että kysymys on ollut ammatillisesta järjestäytymisestä johtuneesta lain kieltämästä syrjinnästä. Finnair ei olisi saanut noudattaa virkaikälautakunnan 23.10.1998 vahvistamaa sovellettua virkaikäjärjestystä.

Seuraukset edellä olevista kannanotoista

I:n ja D:n koulutuksen peruuttaminen syksyllä 1997 sekä H:n, G:hen ja B:hen kohdistettu määräämismenettely ovat toteuttaneet kielletyn syrjinnän, kun toimenpiteiden lähtökohtana on ollut väärä virkaikäluettelo.

Välipalkkaluokkia koskevan riitakohdan osalta hyväksyn enemmistön perustelut.