Telatek Oy ei ollut maksanut työntekijöidensä palkkoja marraskuulta 2000. Pohjois-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) oli 5.12.2000 tehnyt päätöksen näiden palkkojen maksamisesta palkkaturvana.

Telatek Oy:n saneerausmenettely alkoi 22.1.2001 tehdyn hakemuksen perusteella 24.1.2001. Selvittäjät toimittivat ehdotuksensa lopulliseksi saneerausohjelmaksi käräjäoikeudelle 28.2.2002. Ohjelmaehdotuksessa todettiin, että TE-keskus oli vaatinut palkkaturvan maksuun perustuvaa 191 203,97 euron määräistä takautumissaatavaansa maksettavaksi saneerausmenettelystä riippumatta täysimääräisesti sillä perusteella, että TE-keskukselle oli palkkaturvalain 16 §:n nojalla siirtynyt sama oikeus kuin niille työntekijöille, joille yrityksen saneerauksesta annetun lain (jäljempänä yrityssaneerauslaki) 18 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla oli maksettava palkat täysimääräisesti.

Ohjelmaehdotuksessaan selvittäjät katsoivat, että TE-keskuksen takautumissaatava oli saneerausvelkaa ja sellaisena muita tavallisia saneerausvelkoja koskevien velkajärjestelyjen alaista. Selvittäjät katsoivat, että kyseessä olevien palkkojen maksusta syntyneet ennakonpidätystä, työnantajan sosiaaliturvamaksua ja työeläkevakuutusmaksua koskevat saatavat olivat kiistatta saneerausvelkoja. Palkkasaatavien etuoikeus oli velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa poistettu lain voimaantuloa seuranneen siirtymäkauden jälkeen 1.1.1995 lukien. Selvittäjillä ei ollut tiedossaan ennakkopäätöksiä, jotka olisivat osoittaneet palkkaturvan maksuun perustuvalla takautumissaatavalla olevan sellaisen etuoikeuden, että saatava olisi maksettava täysimääräisenä saneerausmenettelystä riippumatta ikään kuin se olisi menettelyn aloittamisen jälkeen syntynyttä uutta velkaa.

Sen varalta, että ohjelma vahvistettaisiin TE-keskuksen vaatimalla tavalla selvittäjät ottivat saneerausohjelmaehdotukseen ehdon, jonka mukaan maksuohjelman kesto piteni kahdeksasta vuodesta yhdeksään vuoteen, ja TE-keskuksen saatava tuli lyhentää ennen muiden velkojen maksua ottamalla huomioon muun muassa sille kertyvä viivästyskorko.

Käräjäoikeuden kehotettua velkojia ilmoittamaan kantansa ohjelmaehdotukseen TE-keskus äänestyslausumassaan edellä mainituilla perusteilla vaati, että saneerausohjelman TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva ehto ja velkajärjestely jätetään yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla vahvistamatta.

Äänestysselvityksessään selvittäjät katsoivat TE-keskuksen saatavan olevan tavallista niin sanottua leikattavaa saneerausvelkaa. Yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin mukaan yrityssaneerauslaki ohitti muualla lainsäädännössä olevat säännökset velkojan oikeudesta maksuun. Kun yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohta ei rinnastanut palkkaturvan maksamiseen perustuvaa takautumissaatavaa lainkohdassa mainittuun työntekijän palkkasaatavaan, TE-keskuksen maksunsaantioikeuden määrääminen palkkaturvalain 16 §:n perusteella oli yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin vastaista.

Käräjäoikeus totesi, että yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausmenettelyn myötä voimaan tulevan maksukiellon estämättä oli maksettava työntekijöiden palkat menettelyn alkamista edeltäviltä kolmelta kuukaudelta. Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä.

Palkkaturvalain 16 §:n sanamuoto oli yksiselitteinen eikä sen enempää yrityssaneerauslain 18 §:stä kuin palkkaturvalain 16 §:stäkään ollut pääteltävissä, että oikeus maksun saantiin saneerausmenettelyssä ei sisältyisi palkkaturvalain 16 §:n ilmaisuun "kaikkine oikeuksineen". Yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa ei käytetty esimerkiksi ilmaisua "työntekijöiden palkkasaatavat" josta yksiselitteisesti olisi ilmennyt, että lainkohdassa säädetty maksukiellosta riippumaton oikeus maksun saantiin olisi koskenut vain työntekijää eikä palkkasaatavan siirronsaajaa. Myös palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan oli katsottava sisältyvän yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan käsitteeseen "työntekijöiden palkat", eikä TE-keskuksen takautumissaatavan määrääminen maksettavaksi täysimääräisenä siten ollut ristiriidassa yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin kanssa.

Tukea tälle kannalle antoi myös se, että vuoteen 1993 voimassa olleen etuoikeusasetuksen 4 §:n mukainen palkkasaatavan etuoikeus koski myös palkkaturvan maksamiseen perustunutta takautumissaatavaa (ks. HE 181/92 vp s. 13), vaikka itse etuoikeusasetuksen sanamuoto koski vain palkkasaatavaa ja vaikka tuolloisen palkkaturvalain 5 §:n sanamuoto vastasi nykyisen palkkaturvalain 16 §:ää. Siitä huolimatta, että yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoitus oli sosiaalinen, saneerausmenettelyn luonteelle ja tarkoitukselle oli vierasta se, että tosiasiassa samaa saatavaa koskevat velkajärjestelyt vahvistettiin erisisältöisinä riippuen siitä, oliko velkojana työntekijä vai palkkaturvan maksaja. Palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan käsitteleminen niin sanottuna leikattavana velkana oli myös omiaan johtamaan työntekijöiden palkkojen maksamatta jättämiseen saneerausmenettelyä silmälläpitäen, mitä ei voitu pitää hyväksyttävänä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että saneerausohjelman määräys siitä, että TE-keskuksen takautumissaatava oli niin sanottua leikattavaa velkaa, ja saatavaa koskeva velkajärjestely olivat yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan ja palkkaturvalain 16 §:n vastaisia. Kyseessä oleva määräys ja velkajärjestely oli yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla jätettävä vahvistamatta.

Käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman noudatettavaksi siten muutettuna, että TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely jätettiin vahvistamatta. Maksuohjelman kestoaika pidentyi yhdeksään vuoteen, ja TE-keskuksen työvoimaosaston saatava tuli lyhentää ennen muiden velkojen maksua ottamalla huomioon muun muassa saatavalle kertyvä viivästyskorko.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Harri Kurkinen.

Velkojista Nordea Pankki Suomi Oyj sekä Oulun ja Kainuun verovirasto valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentti ei rajoittanut saatavan siirtämistä. Palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla oli siten sama asema kuin työntekijän palkkasaatavalla.

Yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan työntekijöiden palkat oli saneerausmenettelyyn liittyvästä maksukiellosta huolimatta maksettava menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Hallituksen esityksestä (HE 182/1992 vp) ilmeni, että säädöksen tarkoituksena oli toisaalta turvata yrityksen toiminnan jatkuminen keskeytymättömänä ja toisaalta sosiaaliset syyt eli työntekijöiden palkanmaksun turvaaminen.

Lain 46 §:n mukaan velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavilleen, oli saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaan työpalkkasaamisilla ei nykyään ollut etuoikeutta. Tätä lakia koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 181/1992 vp) ilmeni, että aikaisemmassa palkkaturvalaissa säädetty työpalkkasaatavien etuoikeus oli perustunut sosiaalisiin syihin, sillä työpalkka oli työntekijälle yleensä ainoa tulonlähde. Hallituksen esityksestä kävi edelleen ilmi, ettei palkkasaatavien etuoikeus ollut enää tarpeen palkkaturvan tarjoaman suojan vuoksi.

Lakien esitöistä ilmenevät perusteet yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdalle ja työntekijöiden palkkasaamisten etuoikeuksien poistamiselle osoittivat, että mainitun säännöksen kohdalla oli ollut momentin sanamuodon mukaisesti tarkoitus poiketa vain maksukiellosta yrityksen toiminnan jatkamiseksi ja työntekijöiden palkanmaksun turvaamiseksi, eikä sillä ollut ollut tarkoitus muuttaa saneerausvelkojen etuoikeuksia velkajärjestelyssä, koska tässä vaiheessa palkkasaamisilla ei ollut palkkaturvan vuoksi tarvetta erityisasemaan.

Koska palkoilla ei esitetyn perusteella ollut etusijaa enää saneerausohjelmaan sisältyvässä velkajärjestelyssä, myöskään palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla ei ollut etusijaa enää tässä vaiheessa.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen siltä osin kuin saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely oli jätetty vahvistamatta ja saatavaa oli määrätty käsiteltäväksi ja ohjelman kesto määrätty käräjäoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla. Hovioikeus vahvisti saneerausohjelman myös sanotun saatavan osalta. Ohjelman kesto määräytyi siinä lausutulla tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raimo Risku ja Jorma Rudanko. Esittelijä Juha Sivula.