Turun oikeusaputoimisto on 26.2.2003 myöntänyt B:lle oikeusapua 30.10.2002 lukien ilman omavastuuosuutta oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n. A on hovioikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että hänelle maksetaan valtion varoista korvauksena B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista S:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden määrä 954,58 euroa. Hovioikeus on 23.4.2003 siirtänyt asian oikeusapulain 18 §:n 2 momentin nojalla Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) 16 §:n 3 momentin mukaan, kun oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen, laskutusperusteena ei sovelleta asetuksen 2 - 10 §:iä, vaan avustajan lasku tai selvitys oikeudenkäyntikuluista arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella ja valtion varoista avustajalle suoritettava korvaus määrätään vakuutusyhtiön päätöksen mukaisesti.

Korkein oikeus toteaa, että avustajan palkkion ja kulujen omavastuuosuus tulee yleisimmin määrättäväksi tilanteessa, jossa oikeudenkäynnin päättyessä vakuutuksenantaja ei vielä ole suorittanut korvausta vakuutuksen perusteella. Tällöin omavastuuosuus määrätään säännöksen mukaan niin, että avustajan esittämää laskua tai muuta selvitystä arvioidaan yleisten kulusäännösten perusteella ja näin arvioidusta oikeudenkäyntikulujen määrästä suoritetaan avustajalle korvauksena vakuutusyhtiön oikeusturvapäätöksen osoittamaa, yleensä prosentteina ilmaistua omavastuuta vastaava osuus.

Tässä tapauksessa kuitenkin vakuutusyhtiö on jo suorittanut korvauksen ja korvauspäätöksestä ilmenee se rahamääräinen osuus, joka on jäänyt vakuutuksenottajan maksettavaksi. Lähtökohtaisesti tämä on omavastuun määrä, joka oikeusapuna on suoritettava, koska vakuutuksenottaja muutoin olisi siitä vastuussa. Yhdenvertaisuuden ja yhdenmukaisen käytännön kannalta perusteltuna ei kuitenkaan voida pitää sitä, että oikeudenkäyntikulujen arvioiminen ja omavastuun määrääminen jäisi tällöin yksin vakuutusyhtiön harkinnan varaan. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että myös tässä tilanteessa avustajan laskua on ensin arvioitava yleisten kulusäännösten perusteella ja sen jälkeen omavastuuperusteen mukainen vastuun määrä on määrättävä huomioon ottaen vakuutusyhtiön avustajalle jo maksama osuus laskusta. Tällaista arviointia puoltaa myös se, että oikeusavun saajan vastapuoli oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa on velvoitettava korvaamaan valtiolle oikeusapuna suoritetun oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus.

Yleisiin oikeudenkäyntikulusäännöksiin ei sisälly säännöksiä avustajan oikeudesta palkkioon päämieheltään. Sen vuoksi avustajan laskua tai muuta selvitystä on arvioitava sen perusteella, mitä tällaisten kulujen korvaamisesta asianosaisten välillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun yleisissä kulusäännöksissä säädetty. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevan pääsäännön, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaus on tarkoitettu kattamaan tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Sanotun luvun 8 §:n mukaan korvattaviin kuluihin kuuluvat muun muassa avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Kuten säännöksen esitöissä (HE 191/1993 vp s. 16) lausutaan, palkkio on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Asiassa on kysymys B:n lapsen palauttamisesta äitinsä luokse Norjaan. Asia on B:lle tärkeä. Se on kuitenkin käsitelty hovioikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Sen hoitaminen on edellyttänyt A:ltä asiaan tutustumisen ja tarpeellisten neuvottelujen lisäksi vain asiakirjojen käännöspyynnön, vastauksen ja lyhyen lisälausuman laatimista hovioikeudelle. Korkein oikeus katsoo, että asian vaikeuteen ja laajuuteen sekä A:n suorittamaan työn määrään nähden A:n laskuttamaa 37 tunnin työtä vastaava palkkiovaatimus 4 995 euroa on kohtuuton, vaikka laskutettua tuntipalkkiota sinänsä voidaan tässä tapauksessa pitää hyväksyttävänä. A:n lasku hovioikeuden osalta on ollut kaikkiaan 6 363,90 euroa, josta vakuutusyhtiö on maksanut 5 409,32 euroa. Vakuutuksen omavastuuosuus on 15 prosenttia laskun määrästä. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n arvioidun kohtuullisen palkkion mukaan laskien laskun määrä olisi kaikkiaan noussut vakuutusyhtiön suorittamaa määrää suuremmaksi. Näin ollen A:lle ei jää hovioikeuden osalta enää oikeusapuna maksettavaksi vakuutuksen omavastuuosuutta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marja Kekäläinen.