Maaoikeuden tuomiota muutetaan. B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Muilta osin maaoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Matti Sepponen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Sepponen: Päätöslauselman osalta mietintöni vastaa Korkeimman oikeuden päätöslauselmaa. Perusteluinaan Korkein oikeus lausunee seuraavaa:

Ratkaistavana on kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta maaoikeudessa kantelua koskevassa asiassa, jossa lainvoiman saaneessa toimituksessa tehty ratkaisu tieoikeuden perustamisesta poistettiin toimitusmenettelyssä tapahtuneiden virheiden johdosta.

Kiinteistönmuodostamislain 270 §:n mukaan sovelletaan maaoikeudessa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin soveltuvin osin yleisistä tuomioistuimista voimassa olevia säännöksiä. Tämän mukaisesti on myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määrättävä soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten nojalla.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa on yleisissä tuomioistuimissa sovellettu niitä periaatteita, joita oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella yleensäkin noudatetaan muutoksenhaussa. Näistä keskeinen on mainitun luvun 16 §:n 1 momentista ilmenevä periaate, jonka mukaan kuluvastuu muutoksenhaussa on jaettava asianosaisten kesken sen mukaisesti, mitä muutoksenhaussa on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut tai hävinnyt muutoksenhaun. Voitto tai häviö muutoksenhaussa arvioidaan saman luvun muiden säännösten perusteella.

Kantelun menestyessä asia yleensä palautetaan ja sen käsittelyä jatketaan alemmassa oikeusasteessa, jolloin myös kanteluasiassa syntyneet kulut otetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin säännöksen perusteella huomioon uuden asiaratkaisun yhteydessä tehtävässä oikeudenkäyntikuluja koskevassa ratkaisussa. Kun kiinteistötoimituksessa ei voida ratkaista kysymystä maaoikeudessa syntyneiden kulujen korvaamisesta, maaoikeuden on ratkaistava kysymys kanteluun liittyvien oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, kuten tässä tapauksessa on tehtykin.

Kun kysymyksessä on ylimääräinen muutoksenhaku, johon asianosainen on ryhtynyt kiinteistötoimituksessa tapahtuneiden menettelyvirheiden johdosta, tilanne poikkeaa tavallisesta muutoksenhausta riita-asiassa. Riita-asiassa esitetään yleensä valituksessa ja vastauksessa valittajan ja vastaajan riitaiset vaatimukset siitä, miten pääasia tulee ratkaista. Kantelussa taas muutoksenhaun peruste ei ole pääasiassa esitettyjen vaatimusten ratkaiseminen vaan itse menettely, jota väitetään virheelliseksi. Kantelussa tuomioistuin arvioi alaisensa tuomioistuimen tai, kuten tässä tapauksessa, toimitusinsinöörin menettelyn oikeellisuutta, mutta ei yleensä ratkaise pääasiaa.

Tässä tapauksessa kantelun perusteella on maaoikeudessa todettu kaksi virhettä toimitusmenettelyssä. Toinen virhe on johtanut siihen, että asianosaisen vaatimuksia ei ole toimituksessa esitetty eikä siten myöskään ratkaistu. Toisen virheen johdosta toimituksessa tehtyä ratkaisua ei ole ollenkaan kirjattu valituskelpoiseen päätökseen. Näiden virheiden korjaamiseksi lohkomistoimituksen yhteydessä tehty ratkaisu tieoikeuden perustamisesta on maaoikeudessa poistettu ja toimitus on tältä osin suoritettava uudestaan. Tällaisista toimenpiteistä voi vain tuomioistuin määrätä.

Edellä mainittuihin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiin, joiden mukaan kuluvastuu maaoikeudessa määräytyy, kuuluu olennaisena osana myös luvun 2 §, jonka mukaan sellaisissa asioissa, joissa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa kuluja.

Nyt kysymyksessä olevassa kanteluasiassa on mainitussa lainkohdassa tarkoitetun asian piirteitä. Lainvoiman saaneessa toimituksessa tehtyjen, kiinteistörekisteriin merkittyjen ratkaisujen poistamisesta asianosaiset eivät yksin ole voineet määrätä. Moite virheellisestä menettelystä, josta asianosaiset eivät ole vastuussa, on kohdistunut toimitusinsinööriin. Myöskään se seikka, että hakijan vastapuoli, puolustaakseen hänelle edullista asiaratkaisun lopputulosta, on esittänyt näkemyksensä kanteluperusteen oikeellisuudesta, ei ilman muuta ole tehnyt hänestä ja hakijasta 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja vastapuolia. Jos kantelu olisi todettu selvästi aiheettomaksi, tämä seikka olisi taas voitu rinnastaa luvun 2 §:ssä tarkoitettuun erityiseen syyhyn, joka olisi oikeuttanut maaoikeuden velvoittamaan hakija korvaamaan vastaajan kohtuulliset kulut. Tällaista kantelua voidaan näet perustellusti verrata uuden, perusteettoman oikeudenkäynnin aloittamiseen.

Nyt kysymyksessä olevasta kantelusta Korkein oikeus todennee, että A:n kantelu on ollut aiheellinen, vaikka kaikkia kanteluperusteita ei ole hyväksyttykään. B:n esittämät väitteet eivät ole aiheettomasti pitkittäneet menettelyä maaoikeudessa eikä ole muutakaan erityistä syytä velvoittaa häntä suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta A:lle. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus jättänee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:stä ilmenevää periaatetta noudattaen oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa molempien asianosaisten itse vastattaviksi.

Oikeusneuvos Bygglin: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Krogerus: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.